Kuvia kotikulmilta

Kävimme tuossa taannoin maanantai-iltapäivällä pienellä kotiseutukierroksella mieheni kanssa, ihan tässä omilla kulmilla vaan katselemassa maisemia ja hassuja wellingtonilaistaloja. Ja niitähän riitti, ennen kuin huomasinkaan olin räpsinyt kameran muistikortin miltei täyteen kuvia erilaisista taloista ja kauniista Uuden Seelannin keväästä. Rita se taisikin pyydellä lisää kuvia täältä meidän kotikonnuiltamme, joten olepa hyvä. :)


Rakastan suuresti näitä hassuja uusiseelantilaisia taloja. Vaikka ne ovatkin ehkä rakennettu (ainakin meidän suomalaisten mielestä) miten sattuu, ovat ne kyllä kaunista katseltavaa.

Naapureilla on mukava riippukeinu hellepäiviä odottelemassa... :)

Portaita ja portaita, Wellingtonissa talot ovat rakennettu vuoristolle, joten kekseliäisyyttä se on arkkitehteilta vaatinut.

Turvallisia nämä portaat eivät ehkä ole, mutta sitäkin kauniimpia...

Tästä talosta tulee mieleen lapsuuden lego-leikit ;)

Mikä olisikaan hienompi tapa tulla muistetuksi kuin itselle omistettu puistonpenkki Wellingtonin sydämessä.

Luonto alkaa puhjeta taas kukkaansa... ah, kevät!

Kahdenkieliset huomiotaulut, koiraksi ja englanniksi

Aro Street

Kontrastina vanhempaa ja uudempaa asutusta...

Sokerina pohjalla luontaiskaupasta ostamaani ruisleipää! En voinut uskoa todeksi, maistuu aivan samalta kuin suomalainen, kovasti olen aikaisemmin etsinyt mutten koskaan löytänyt kunnollista ruista. Kuvassa kahta erilaista, molemmat 100% ruista. Noh, nyt meillä ei sitten muuta syödäkään. Mieskin tykkää kuin hullu puurosta. :)

Kuppiloita & New Zealand's Got Talent

Viime kirjoituksestani on aikaa, pääsyynä siihen paluu töihin sun muut arkiset askareet. Viime maanantaina koimme kauhunhetkiä kun mieheni kaatoi kahvinsa rakkaan Macimme vierelle ja olimmekin sitten ilman internettiä muutaman päivän ajan. Voi sitä riemua. Itku kurkussa ajateltiin jo että edessä on uuden tietokoneen hankkiminen. Onneksi mieheni sai vian korjattua koko ohjelmiston uudelleen asennuksella.

Töihin paluu sujui mutkitta ja suhteellisen kivuttomasti. Saimme uuden myymäläpäällikön poissaoloni aikana ja tuntuu kuin ilmapiiri töissä olisi vain parantunut entisestään, kaikki tulemme toimeen loistavasti toistemme kanssa ja vietämme kaikkien syntymäpäiviä ym. yhdessä. Eilen illalla olimme taas ihanan tunnelmallisessa Vintage Barissa (kuvat) Wellingtonin keskustassa viettämässä kahden työkaverini yhteissyntymäpäiviä ja hauskaa oli. Tanssimme ja biletimme kuin viimeistä päivää ja tunnelma oli katossa. Tulevana perjantaina meillä olisi taas suunnitelmia, firma antaa meille joka kuukausi rahaa illanviettoihimme mikäli saamme tehtyä liikkeen kuukauden budjetin. Luvassa olisi siis illallista paikassa nimeltä Cafe Istanbul, lämminhenkinen turkkilainen ravintola (kyseessä siis ei ole pelkästään mikään kebab-kuppila :D ) Mukavaa kun firma rahoittaa työntekijöidensä vapaa-ajan humputuksia. ;)

Kuten otsikkokin kertoo, pääsimme viime sunnuntaina tekemään Uuden Seelannin televisio-historiaa. Naapurimme Ashley oli saanut työpaikaltaan lippuja New Zealand's Got Talent-ohjelman kuvauksiin, johon tottakai menimme innosta hihkuen. Mikä voisikaan olla parempaa, päästä paikan päälle todistamaan koko maan ihme friikkien esityksiä aivan eturivistä. Vietimme kokonaisen päivän Wellingtonin oopperatalolla ohjelmaa kuvaten, yleisössä "innokkaasti" taputtaen mitä ihmeellisimmille esityksille. Mukaan mahtui upeita, koko salin räjäyttäviä esityksiä, mutta myös niitä kamalia, syvää myötähäpeää tuottavia floppeja. En tiedä kumpi oli viihdyttävämpää, katsoa todella hyviä omaperäisiä esityksiä vai yleisön buuaamia huonoja esityksiä. Hauskaa meillä oli joka tapauksessa. Tosin meitä yleisöä pyydettiin esittämään mitä typerimpiä reaktioita kameralle ilman minkäänlaista tapahtumaa itse lavalla, mikä meistä tuntui äärettömän feikiltä ja tyhjältä. Miten reagoida aidon innostuneesti johonkin mitä ei näe eikä koe? Onneksi televisioyhtiöltä saadut ilmaisherkut ja juomat auttoivat asiaa jonkin verran. :)

Nyt sitten vain odottamaan tätä uusiseelantilaisen reality-tv:n helmeä esitettävän televisiosta. Itse melkein välttelin kameraa, en pahemmin ole kiinnostunut esittelemään pärstääni televisiossa, tapahtuma oli muuten niin mielekiintoinen ettemme voineet olla menemättä. Oopperatalolta menimme illalliselle naapuriemme kanssa ravintolaan nimeltä Sweet Mother's Kitchen, joka on nykyään lempiravintolani koko kaupungissa, paikka on niin ihanan funky ja wellingtonilainen, ettei siitä voi olla pitämättä. Ruoka yhdistelee meksikolaisia ja New Orleans-tyyppisiä vivahteita, todellista soul-foodia.

Weta Workshop

Kävimme siis viime perjantaina kuuluisalla Weta Workshopilla, josta jo mainitsinkin matkakertomuksessani. Jostain kumman syystä ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kunnon kertomusta tuosta unenomaisesta reissusta. Weta Workshophan on siis maailmankuulu elokuvien esim. lavasteisiin, erikoistehosteisiin ja maskeerauksiin erikoistunut yhtiö. Wetan kuuluisimpiin projekteihin kuuluvat esimerkiksi kaikki uusiseelantilaisen elokuvaohjaajan Peter Jacksonin elokuvat, mm. Bad Taste, Braindead, Meet the Feebles, Heavenly Creatures, Lord of the Rings (Taru Sormusten Herrasta), King Kong. Jackson on aina kuulunut omiin lempiohjaajiini, erityisesti upean Lord of the Ringsin takia, mutta myös aikaisempien tuotantojensa takia. Weta Workshop on 100% Wellingtonilainen yritys, joka siis aloitti hyvin pienistä elokuvista Jacksonin kanssa ja sitä mukaa siirtyi suurempiin projekteihin, mm. tv-sarjoihin kuten Hercules, Xena ja lastenanimaatio Jane & the Dragon. Yhtiön perusti uusiseelantilainen Richard Taylor vaimonsa Tanyan kanssa ja vuosien myötä pieni perheyritys on vain kasvanut suuremmaksi ja suuremmaksi. Weta sai kuuluisuutta eniten suurimmalla projektillaan Lord of the Rings, josta voitti myös lukuisia Oscareita. Näiden lisäksi Weta on tehnyt tehosteet, puvustuksen, maskeerauksen, ym. elokuviin Chronicles of Narnia (1&2), The Last Samurai, Golden Compass, Master & Commander - the Far Side of the World, Hellboy, Van Helsing, Kingdom of Heaven, Legend of Zorro, Black Sheep, Halo3, Avatar, ym, ym.

Voitte siis kuvitella millainen kokemus Weta Workshopiin pääseminen oli kaltaiselleni elokuvafriikille. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta elokuviin liittyvästä, nähnyt tuhansia elokuvia aivan pienestä pitäen ja suurin unelmani on päästä joku päivä työskentelemään paikassa kuten Weta Workshop, ei niinkään parturi-kampaajana, johon minulla olisi koulutuskin, vaan esim. maskeeraaja-meikkitaiteilijana. *huokaus* Se vasta olisikin unelmieni täyttymys. Hitto, lakaisisin vaikka lattioita, jos vain pääsisin töihin moiseen legendaariseen elokuvatehtaaseen. Tässä nyt kuvia tuolta uskomattomalta reissulta...

Haltia-soturin haarniska Taru Sormusten Herrasta-elokuvista

Miekka ja jousi (pahoittelen ikkunoiden heijastusta)

Lurtzin kanssa poseerausta, piti poistaa oma pärstäkerroin kuvasta, oli niin typerä virne naamalla! :DD (iso kiitos siskolle loistavasta photo-shoppaamisesta haha)

Kuuluisia LOTR-miekkoja

Kuuluisa "Piikki" (Frodon miekka) & esim. Aragornin ja Gandalfin miekat (kyllä, olen todellinen nörtti!)

Lisää lavasteita LOTR-leffoista"Dr. Grordborts Infallible Aether Oscillators" - patsas
Pelottavan todentuntuinen vahanukkeJalkaan oli tehty jopa selluliittia! Kukas se siinä, Klonkku tietenkin :)
My precious. Ghost army kohtauksista, LOTR
Maski Éomerin kypärä, LOTRHobittijalkoja - ja miekkojaRingwraith-hansikasUpea, jumalattoman suuri patsas-seinä kaikkine hahmoineenT-Rex-patsas King Kongista Lisää upeita dinosauruksia"Meet the Feebles""Braindead"- vauvaKummituskoira Rustler elokuvasta "The Frighteners"Lammashirviö uusiseelantilaisesta kauhukomediasta "Black Sheep" :D