Pavlova asu + Sevens 2010 osa 1

Uusi-Seelantilainen pavlova.

Kuuden kuukauden paussin jälkeen... Tässä nyt vihdoin viimein se kauan aikaa sitten lupaamani pavlova asu sieltä rugby Sevenseiltä sekä tapahtuma-päiväkirja noiden kahden ehkä elämäni hauskimman päivän ajalta!

Suomalainen pavlova.
(Huomaa pieni suomenlippu päähineessä.)

Kiitos isosiskolle ihanista kurpitsapää kuvista. :) Itse pukeuduin siis uusiseelantilaiseksi jälkiruuaksi; pavlovaksi ja kolme kaveriani, tiimimme muut jäsenet, lampaiksi. Hyvin kiwiana-tyyppinen teema siis. Ensin aloitimme tuon kahden päivän biletyssession keskipäivän grillijuhlilla kaverin talolla, josta avautui takanani näkyvä maisema Tyynelle Valtamerelle. Päivä oli paahtavan kuuma niinkuin olimme arvanneetkin, joten takista ei tarvinnut huolehtia, tosin aurinkorasvaa kului ihan pullotolkulla. Kun iso bacon, eggs, mushrooms, tomatoes & toast-grilli-aamiainen oli syöty jälkiruokineen ja ensimmäiset viinit ja oluet korkattu, matka jatkui kaupungille kuljeskelemaan muun juhlaväen kanssa.

Pavlova viihteellä.


Mansikkakengät jäivät valitettavasti kuvasta...

Tämä on tunnetusti yksi juhlien kohokohdista; näimme lukemattomia hienoja kostuumeja Mario Brotherseista Batmaniin ja Predatoriin. Yksi suurempi porukka oli pukeutunut voileiväksi; kaksi palaksi paahtoleipää, yksi kananmunaksi, yksi tomaatiksi, yksi kinkuksi...

Päivä jatkui kaupungilla kulkemisesta työpaikoille kavereita moikkaamaan ja vähän väliä sai pysähtyä poseeraamaan satunnaisten turistien ja ihailijoiden valokuviin. (Jos haluaa kokea millaista on olla rocktähti parin päivän ajan, suosittelen lämpimästi pukeutumista Sevenseihin!)

Perinteen mukaan matkamme jatkui Loaded Hog-nimiseen pubiin satamaan, jossa koko juhlakansa kokoontuu joka vuosi ennen itse stadiumille menoa. Siellä satunnaiset juhlijat heitetään tai itse hyppäävät suosiolla mereen viilentymään ja pakoon keskipäivän paahtavaa hellettä ja meno on enemmän kuin levoton (tosin missä vaan juhlassa, jossa porukka on jo aivan kaatokunnossa keskipäivän aikaan on meno luonnollisesti hieman sekava.) Itse onnistuimme löytämään pöydän kakkoskerroksen terassilta, josta saimme katsella ihmisten mereen heittoa ja hyppäämistä turvalliselta korkeudelta juomiamme nauttien. Yhtäkkiä kuulimme jonkun huutavan "Silence!!" muutamaan otteeseen ja aloimme pälyillä ympärillemme, mutta ratkesimme kaikki ulvovaan nauruun kun näimme neljä Hannibal Lecteriksi pukeutuvaa "linnakundia" lähestyvän pöytäämme. Pojat tottakai halusivat ottaa valokuvan lampaidemme kanssa.

Pari tunti rauhallista tissuttelua ja varjossa värjöttelyä myöhemmin aloimme pikkuhiljaa valua stadiumin suuntaan monen tuhannen ihmisen tavoin. Matka stadiumille oli hyvin mielenkiintoinen; oli joukkolaulua, tanssia, jopa joukko strippausta (jonka ohitimme puolijuoksussa kikattaen), ja asuja luonnollisesti kaikissa sateenkaaren väreissä ja teemoissa. Ventovieraat tulivat poseeraamaan kanssamme satunnaisiin porukkakuviin, kehuivat pukujamme ja tarjosivat hörppyjä juomistaan, joista luonnollisesti kieltäydyimme. Stadiumin porteilla päätimme vielä tunkea muutamat juomapullot asuihimme, jotta emme joutuisi maksamaan sitä kamalaa $10 per olut/viinilasi stadiumilla, sillä meillä kaikilla oli tiedossa tiukka budjetti noille kahdelle päivälle. Kahdella lammaskaverillani oli taskumatti ovelasti kätkettynä lammasasun piilotaskuun, joka meni aivan täysillä läpi turvatarkastuksessa, vaikka naisvartija heidät hellästi taputtelikin ympäriinsä. Itse olin taas tunkenut muutaman Amstel-oluen shortseihini, jotka onneksi naisvartija ohitti taputteluvaiheessa. Sisälle päästyä pienien riemunkiljahduksien jälkeen suuntasimme itse stadiumin ovista sisään vellovan juhlakansan läpi.

Air New Zealand jakoi stadiumin porteilla "beads for kisses", "helmiä suudelmista".

(Osa kuvista täältä, osa omia.)

Duunii ja kledjui = töit ja rättilöit

Ensimmäinen työviikko on takana! Ei voi olla totta! Ja täytyy sanoa, etten koskaan ole ollut yhtä innostunut yhdestäkään työpaikastani kuin tästä! RAKASTAN uutta työtäni, asiakkaitamme, upeaa tavarataloamme ja aivan ihania työkavereitani! Oikeasti tuntuu kuin olisin voittanut jackpotin. Minut on otettu vastaan niin avosylin, että melkein tippa linssissä muistelen kuluneen vuoden tapahtumia entisessä paikassa. Miten ihania ja ystävällisiä ja kannustavia nämä uudet työkaverini ovatkaan. Ja erityisesti ammattimaisia. Ja on ihanaa olla taas kauneusalan hommissa ja meikata ihmisiä! Unohdin miten luovaa työtä se loppujen lopuksi onkaan, ja miten paljon siitä nautin. Ehdottomasti olen oikealla polulla kohti unelmaani, eli ammattilais-meikkitaiteilijan/maskeeraajan alaa.

(kuva uudesta työpaikasta täällä... en saanut itse kuvaa tänne liitetyksi.)

Tavaratalomme on niin ihanan mielenkiintoinen työpaikka. Tylsää päivää en luule näkeväni ihan äkkiä. Kauneustiskejä on jokaiselle brandille, ja niissä on hauska käväistä työpäivän aikana ja jutella muille kosmetiikka-osaston naisille ja miehille ja vaihtaa kuulumisia. Talossa on myös ihanan idyllinen julkinen kahvila, sekä myös henkilökunnan oma kahvila, jossa käyn ilmaisella kahvilla ja teellä ja ostamassa lounaaksi halpoja voileipiä. Isojen ikkunoiden edessä on pitkä pöytä, jonka äärellä voi leipää mutustaessaan katsella Wellingtonin kuhisevaa liikennettä ja ihmisiä. Joka hetki jonka olen tavaratalossa viettänyt on ollut niin mielenkiintoinen ja innostava, pienetkin jutut kuten esim. Kirkcaldie & Stains-nimikyltin saaminen rintaan on ollut minulle pienen hihkumisen arvoinen kokemus. Paikka on nimittäin Wellingtonin rikkain ja vanhin tavaratalo ja sillä on todella hienostunut ja korkeatasoinen maine. Ehkäpä juuri siksi en ollut paljon Kirksillä käynytkään ennen työhaastatteluani, koska en ikinä raaskinut ostaa sieltä mitään! Kaikki järjestyi siis odotettua paremmin, nyt voin huokaista helpotuksesta ja nauttia kesän tulosta. (Ja sain muuten työpaikalta niin paljon ilmaisia tuotteita, ja kuulemma saamme aina jatkossakin, ettei tarvitse enää ostaa meikkejä tai ihonhoito-tuotteita! Yuss!!)

Eeeek kävin muuten laittamassa viime viikolla uudet farkut lay-byhin, eli osamaksuun. Saan ne kotiin vasta kun ne ovat kokonaan maksettu, mutta saanpa maksaa ne ainakin vähän kerrassaan. :) Kyseessä olivat ihanat, uudet Lee:n Licks-farkut, ja minulle, jolle farkut ovat kaikki kaikessa, nämä tulevat olemaan tämän kesän SE juttu! Nämä aion yhdistää kaikkeen mahdolliseen; mustiin korkokenkiin, klassisiin ja pumpseihin, chuck taylorseihin, balleriinoihin ja löysiin off-the-shoulder paitoihin ja tiukkaan nahkatakkiin, yeeaaahhhh! En malta odottaa että saan ne kotiin, päälle ja kartsalle. :D Yleensä meikä käyttää ainoastaan Nudien farkkuja, mutta nämä ihanuudet satuin näkemään kaupan ikkunassa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ensi viikonlopulla olisi siis ne häät siellä upealla Mission Estate-viinitilalla (kuvat)! En malta odottaa, koska kyseessä ei ole pelkästään ystäviemme häät, vaan myös todellinen jälleennäkeminen kaikkien mieheni uusiseelantilaisten kavereiden kanssa, jotka ovat meille kuin osa perhettä. Muutama heistä asuu Australiassa, joten on ihanaa saada porukka taas kasaan ja pitää yhdessä hauskaa. Ja saan bonuksena pitkän viikonlopunkin. :) Mutta tämä viikonloppu vietetään miehen kanssa kotosalla elokuvia katsoen.