Ihana ja tunteikas kesä oli Suomessa, säistä riippumatta. Ehkä palaamme tänne taas muutaman vuoden päästä. Nyt, näkemiin rakas Suomi! :,)
maanantai 4. elokuuta 2008
Näkemiin, Suomi.
Lähtökuopissa ollaan. Matkalaukut ovat pakattu, välillä itkeskellenkin, ihmiset ovat soitelleet ja tekstailleet pitkin päivää ja muutamia ystäviä ja sukulaisia näin kasvotustenkin ja itkuthan siinäkin kohtaa kaikilla pääsi. Olemme hoitaneet siskoni kanssa hänen pientä, kaksi kuukautista poikaansa koko päivän ja voi, miten minulla tuleekin heitä ikävä. On tämäkin yhtä tunteiden paloa ja todellista henkistä raastamista tämä lähteminen. En malta odottaa että olen turvallisesti perillä Wellingtonissa mieheni luona. Huomenna aamulla olisi ensin lähtö Helsinkiin ja siitä sitten reittiä Lontoo-Hong Kong-Auckland-Wellington kotiin. Sellainen mukava kahden päivän reissu, about 44 tuntia. Pitkä on matka ei kotia näy, niinhän se menee. Jos nyt saisi muutaman tunnin tänä yönä nukuttua niin hyvä on. Onneksi vastassa kotona on oma rakas, jota olen ikävöinyt viimeisinä kuutena viikkona aivan hulluna, sen voimin matkaan sinne maailman ääriin, Uuteen Seelantiin asti, tai mihin tahansa. Mitäpä emme tekisi rakkauden puolesta!
Ihana ja tunteikas kesä oli Suomessa, säistä riippumatta. Ehkä palaamme tänne taas muutaman vuoden päästä. Nyt, näkemiin rakas Suomi! :,)
Ihana ja tunteikas kesä oli Suomessa, säistä riippumatta. Ehkä palaamme tänne taas muutaman vuoden päästä. Nyt, näkemiin rakas Suomi! :,)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hyvää matkaa! Säitten puolesta ei varmaan tule Suomea ikävä ;)
t. järjetön vesimyrsky Helsingissä
Hei Kazza! Oikein hyvää matkaa sulle takaisin NZ:iin!! Kyllä se matka hyvin menee ja tälläisenä myrskyisenä, sateisena, harmaana päivänä on hiukan helpompaa lähteä täältä kohti NZ:n kevättä ja kesää :) Terkkuja sinne toiselle puolelle palloa ja odottelen innolla sun kuulumisia sieltä taas :)
Hyvää ja turvallista matkaa!
Hyvää matkaa minultakin! Toivottavasti saat nukuttua koneessa :)
Muakin rupes itkettään, voin niin hyvin samaistua tuohon tilanteeseen. Kun on perillä kaukana, se ei tunnu niin suurelta se etäisyys tai sitä ei niin ajattele. Mutta toi lähdon hetki on kamala, kun pitää sanoa hyvästit niin monelle rakkaalle ihmiselle ja kyllä se koto Suomi rakkaaksi tulee, kun tarpeeksi kauan on sieltä pois.
Toivottavasti tosiaan saa lentokoneessa levättyä, menee lentokin nopeammin kun nukkuu.
Odotellaan täällä jo innolla sitten uutta postausta kun oon perillä!
Hyvää matkaa!
Ai niin, ja mulla olis sulle pikku ylläri mun blogilla.;)
http://bohemianitkupilli.blogspot.com/
Johanna, kiitos kiitos. Säiden puolesta on tällä hetkellä aika sama missä olen, koska molemmissa paikoissa tuntuu satavan :D
Katariina, kiitos, hengissä selvisin perille asti vaikka matka olikin aivan kaamean pitkä, täälläkin sataa tällä hetkellä, mutta eipä se mitään, niinkuin sanoit, kesä on tulossa! :)
Namitassu, kiitos rakas :)
Elegia, kiitos sinullekin, sain jopa vähän nukuttuakin, kiitos lentosukkien... :P
Itkupilli, haha, nimi onkin sitten ihan osuva jos kerran tippa tuli linssiin ;) vitsivitsi. Tuo lähtö on kyllä vaikein asia henkisesti, sellainen siirtymävaihe, sitten kun on taas kotona niin arki pakottaa keskittymään elämään ja olo helpottuu pikku hiljaa. Kiitos muuten ihanasta ylläristä! Olin tosi yllättynyt kun muistit minua kaikkien muiden joukossa ;D Olen niin uusi näissä blogikuvioissa, toivottavasti tiedän mitä tehdä visan kanssa. ;)
Lähetä kommentti