Elämä yhtä juhlaa

Kirjottelen uunituoreen tädin innolla. Lauantai-aamuna Suomen aikaa isosiskoni nimittäin synnytti kauniin ja terveen poikavauvan!! Parempia uutisia ei kotoa voisi saada, pää pilvissä olen nyt kulkenut viimeiset kaksi päivää ja entistä innokkaammin odotan tulevaa Suomen matkaa. :) Siellä on uusi perheenjäsen odottamassa, ihanaa!! Vauva ja äiti voivat hyvin, juuri juttelin uunituoreen isän kanssa puhelimessa, joka oli viettämässä varpajaisiaan, vauva&äiti pääsevät jo kohta kotiutumaankin. Tippa linssissä odottelen lisää valokuvia, muutamia kuvia olen jo nyytistä saanut, ja täytyy sanoa etten kauniimpaa poikavauvaa ole eläissäni nähnyt. :,)

Nyt kun malttaisin olla töissä vielä muutaman viikon ennen kotiin lähtöä. Alkaa olla jo pieniä perhosia mahassa kun miettii pitkiä lentoja ja Richin hyvästelemistä, mutta kaikki se vaiva on kyllä kotiin pääsyn arvoista. En malta odottaa että näen taas perheeni ja ystäväni. Ja rakkaan koirani!

Eilen juhlimme ensimmäista hääpäiväämme Richin kanssa, paperihäät kuten sitä sanotaan, ja vettä tuli miltei koko päivän taivaan täydeltä. Huono sää teki tosin päivästä entistä romanttisemman, ensin kävimme aamupalla lempikahvilassamme, jossa kuhertelimme kuin vasta tavannut pari konsanaan :D Tämän jälkeen kävelimme käsi kädessä kaupungilla eri vaate-, sekä muita liikkeitä katsellen, onneksi tässä vaiheessa sade oli tauonnut. Seuraavaksi oli ohjelmassa jälkiruokaa uusiseelantilaiseen tapaan, makoisaa porkkanakakkua kerman ja maustamattoman yoghurtin kanssa pienessä kahvilassa, haarukalla syöden. Sitten päätimme ottaa muutaman erän biljardia Wellingtonin ydinkeskustassa sijaitsevassa pubissa, Hotelli Bristolissa. Yllättën jopa voitin kerran tai kaksi, molempien yllätykseksi. Biljardia kun en ole pelannut ainakaan kahteen vuoteen. Sade hakkasi ikkunoita ulkona, mutta sisälla pubissa oli ihanan tunnelmallista, muutamia ihmisiä siellä täällä sohvilla katsomassa rugbya, sekä pelaamassa biljardia. Yhdessä televisiossa oli jopa menossa F1-ajot, josta toisella silmällä seurasin suomalaiskuskien sijoittautumista. Meidän biljardipöydän vieressä oleva roihuava takka lämmitti mukavasti. Täydellinen ensimmäinen hääpäivä kaiken kaikkiaan, säästä huolimatta!

Juustokakkua ja aamu-8 kokouksia

Kuten otsikosta voi päätellä, tein lauantai-iltapäivänä mango-juustokakkua, anopin antaman reseptin mukaan. Ja voi miten makiaa se onkaan! Alunperin tein kakun seinänaapureillemme, mukava nuori pariskunta, jotka ovat lainanneet meille autoaan kauppareissuillemme. Nainen on kanadalainen ja mies uusiseelantilainen. Tänään meinaan viedä kakkua heille kiitokseksi, mutta osa syödään kyllä ihan itse Richin kanssa! :) Ollaan sentään aikaisemmin muutama six packki olutta ostaneet heille jo kiitokseksi.

Perjantaina kävimme Richin kanssa suomalaisen ystäväni Aurin 21-vuotisjuhlilla pyörähtämässä. Juteltiin suomea kaikkien ihmetykseksi, Richin pääsi leveilemään taidoillaan, ja Auri tarjosi minulle synttärilahjaksi saamaansa Fazerin sinistä, hapankorppuja ja graavilohta. Oikein koti-ikävä iski. :) Ei muuta puuttunut kuin turkinpippurit ja ruisleipä! Auri opiskelee Victorian yliopistossa täällä Wellingtonissa ja ihan sattumalta löysimme toisemme Rikun/Rikun kaverin kautta. On terapeuttista jutella välillä suomeksi ja vaihtaa kokemuksia täältä suomalaisten silmien läpi.

Pomo juuri soitteli ja kertoi minulle aikaisesta aloituksesta huomenaamulla. Aamu 8 kokous, firma tarjoaa kaikille cappuchinot ja muffinsit. Eipä tuo puolta tuntia aikaisempi herätys minua vaivaa, jos tarjolla on ilmainen aamiainen hyvässä seurassa. :) Ilmeisesti käymme läpi jonkinlaista uutta suuntaa, johon firma on menossa ja uusia toimintamalleja. Töissä on kiirettä pitänyt lähipäivinä, kyseessä kun on hyvä tarjous "osta kahdet rintaliivit, saat kolmannet kaupan päälle". Kiire ei minua kyllä haittaa tai hevillä säikäytä, siihen kun olen tottunut entisissä työpaikoissani. Päivät vaan menevät sukkelaan ja koko ajan on jotain tekemistä, mikäs sen parempaa. Ruoka/kahvi tauoilla ehditään sitten työkavereiden kanssa höpistä joutavia ja rentoutua.

Kohta alkaa Suomen matka lähestyä hurjaa vauhtia. Kesäkuun lopulla olisi siis tarkoitus lentää vierailulle kotimaahan, katsomaan siskon tuoretta jälkikasvua, sekua perhettä&ystäviä muutenkin. Tuntuu ihan ihmeelliseltä palata kotiin, jossa kaikki puhuvat suomea ja kesäkin on parhaimmillaan. Täällä kun talvi on kylmimmillään ja hyvin harvakseltaan pääsee omaa kieltään käyttämään. Ihan kuin olisin muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi näiden kuukausien aikana, jotka olen uudessa kotimaassani viettänyt. Niin paljon on koettu, nähty ja tavoitteita saavutettu. Lentäminen yksin ei tunnu lähellekään niin kammottavalta kuin toissavuonna. Eniten tässä jännittää jäähyväisten sanominen Richille, huh, onneksi tämä on viimeinen kerta kun matkustan Suomeen yksin, näin on sovittu. Silti innolla odotan perheen jälleennäkemistä ja Suomen valoisaa kesää. Mutta niinhän se aina menee... Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. :( Otan kyllä jokaisesta päivästa kaiken irti mitä saan!

Arkeen totuttelemista

Näin se homma etenee. Olen nyt paiskonut töitä jo neljättä viikkoa Bendon Lingeriella ja vihdoin olen päässyt kiinni siihen kauan kaipaamaani arkirytmiin! Miten helpottava tunne. Tämä oli se suurin askel minulle, töiden aloittaminen uudessa kotimaassa, ja nyt asiat menevät omalla painollaan jo hyvin sujuvasti. Olen löytänyt paikkani työyhteisössä ja saanut todella ihania uusia työkavereita, joiden kanssa olen yhteydessä myös vapaa-ajalla. Liikkeemme Lambton Quaylla on kaunis ja kiehtova työympäristö, joka päivä tapaan uusia, mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Ihmiset tulevat joskus pelkästään ihastelemaan kaunista liikettämme eikä pelkästään alusvaate-ostoksille. Lempihetkeni päivässä on käveleminen töihin aamutuimaan, cappuchino kädessä, jonka nappaan mukaani yhdestä lukuisista kahviloista työmatkani varrella. Täällä ollessani oloni on aivan toisenlainen kuin Suomessa, aamulla olen täynnä energiaa (jota imen suoraan auringon valosta) ja innostusta, mitä uusi päivä tuokaan tullessaan! Kirpeä "talvinen" ilma tuntuu piristävältä, eikä lamaannuttavan kylmältä kuten koto-Suomessa. :) Uusiseelantilaista talvea voisi verrata meidän aurinkoiseen syksyymme.

Uuteen alaan totutteleminen on vienyt oman aikansa, mutta pienen alkukankeuden jälkeen alan vihdoin saada kokemusta ja itseluottamusta. Tekemällä oppii. Työkaverini ovat olleet todella ihania ja auttavaisia. Tässä työssä täytyy olla hyvin hienovarainen ja kunnioittava asiakkaita kohtaan, asiakkaat kun sattuvat useimmiten olemaan puoli-alasti. Rintaliivien sovitukseen sisältyy enemmän kuin ensin luulisi, teoriaa ja käytännön opetusta on paljon. Silti on hyvin mielenkiintoista perehtyä täysin toisenlaiseen alaan kuin mihin olen tottunut. Tiivistettynä voisi siis sanoa että työrintamalla pyyhkii hyvin! Richillä ei ole tosin vielä tärpännyt töiden puolesta, mutta yritys on kova. Tällä hetkellä Rich on keskittynyt taiteeseensa, toivottavasti saadaan vuokrattua taidegalleria pojalle muutaman kuukauden päästä.

Viime lauantaina kävin ensimmäisissä uusiseelantilaisissa 21-vuotis juhlissa. Täällä 21-vuotissyntymäpäiväjuhlat ovat hyvin tärkeitä, jopa 18-vuotisjuhlia tärkeämpiä (18 vuotta on täällä anniskeluikä). Synttärisankari oli intialaissyntyinen työkaverini, joka oli varannut juhlilleen kokonaisen baarin Wellingtonin keskustasta. Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja lämminhenkinen, ja ruoka aivan uskomattoman hyvää. Ohjelmaan kuului rentoa seurustelua, tanssimista, muutamia intialaisia syntymäpäivä-perinteitä ja tottakai alkoholin nauttimista. :) Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja tunnelma katossa, ihmiset pitivät puheita ja synttäritytölle tuotiin suuri suklaakakku, laulun ja hurraa-huutojen saattelemana. Suuret 21-vuotis juhlat voisi ottaa tavaksi Suomessakin! :D