keskiviikko 30. joulukuuta 2009
The Party of the Year!
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Joululahjavalvojaiset
Istun tässä olkkarin lattialla, kuusen vieressä. Paketit istuvat nätisti sen ympärillä ja jouluvalot kimaltelevat ikkunassa. Ihana jouluinen olo. Ulkona on pilkkopimeää, mutta lämmintä. Pumpkin pie paistuu uunissa, siitä tuli viime vuonna vakituinen joulujälkiruokamme, kiitos kanadalaisen naapurimme, ja se tuoksuu niin jouluiselta, aivan pipareilta. Samoja mausteitahan pumpkin piesta eli kurpitsapiirakasta löytyykin; kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja muskottia. Karjalanpiirakat odottavat valmiina paistamistaan keittiön työpöydällä. Sellaiset 40 kappaletta pyöräytin, ne riittävät hyvin meille kahdelle. Viimeisiä joululahjoja paketoin tässä samalla myös ja katson Forrest Gumpia televisiosta.
Mutta nyt lähden takaisin keittiöön puurtamaan. Tulee oikein oma äiti ja hänen puuhaamisensa aina myöhään aatonaatto-iltana mieleen. :) Oikein ihanaa joulun aikaa teille kaikille. Nauttikaa olostanne, ruuasta, lahjoista, perheestä ja lumesta siellä kauniissa Suomessa, tai missä tahansa olettekin. :) Joulun jälkeen päivitellään taas tilannetta!
tiistai 22. joulukuuta 2009
O Helga Natt
Mutta tässä tämä klippi... Nauttikaa!
Jussi Björling - O Helga Natt
torstai 17. joulukuuta 2009
Kuusen tuoda kotiin saamme...
torstai 10. joulukuuta 2009
Christmas blues
Mutta miten teillä muilla ulkosuomalaisilla, onko teilläkin joulutunnelma hakusessa ja christmas blues päällä?
Viime viikkoina on tapahtumaa riittänyt. Kavereiden häät, omat syntymäpäiväjuhlat, työpaikan pikkujoulut, kaverin läksiäiset ja Wellingtonin suomalaisten kanssa vietetyt Suomen itsenäisyyspäiväjuhlat/grillipippalot! Joihin sain muuten leivottua taas 50 kappaletta karjalanpiirakoita sushi-riisistä. Ja hyvin tuntuivat maistuvan juhlaväelle, puolen tunnin jälkeen niistä kun ei ollut enää lautasella jälkeäkään. :) Oli ihana grillailla auringon porottaessa muiden suomalaisten ja heidän kiwi-kumppaniensa kanssa, suomea polpottaen. Oli suomalaista musiikkia, suomenlippuja piha täynnä, sinisiä ja valkoisia ilmapalloja sekä hurjat määrät ruokaa, olutta ja viiniä. Ei hullummat itsenäisyyspäivä-kekkerit!
Blogilaiskuus on todellinen vitsaus. Silloin kun elämässä tuntuu tapahtuvan eniten ja on jotain raportoimisen aihettakin, blogiin kirjoittaminen on perimmäisenä mielessä. Ei vaan ole saanut itseään niskasta kiinni ja kirjoittanut kokemuksia ja tuntemuksia muistiin. Mutta KESÄ on vihdoin saapunut Uuteen Seelantiin ja hellettä riittää. Töissä varsinkin! Kirjaimellisesti hikeä pukkaa asiakkaiden lahjapaketteja väkertäessä. Voi olla että bloggailu tulee olemaan suhteellisen satunnaista, suunnitelmaa kun tuntuu olevan miltei joka illalle tästä lähtien... Pitäähän kesästä ottaa kaikki irti!



Ja tässä vielä työkavereilta saatu kukkalähetys töihin;

Lisäksi sain kotiväeltä isot kassit karkkia, mynthoneita, lehtiä, kortin, kirjeen ja uskomattomat määrät suklaata!! Kavereilta taas sain Twilight-elokuvan DVD:n, reseptikirjan, Ladyhawke CD:n (Suomessa tuskin häntä tunnette, mutta täällä ja Ausseissa hän on SE juttu juuri nyt, ja törmäsin naiseen vielä kahvilassakin tuolla samalla viikolla), kaksi ihanaa sormusta kahdelta eri kaverilta, käsilaukun, rannekorun, yms. Oli kyllä melko special olo. :)
perjantai 16. tammikuuta 2009
Ensimmäisiä
Aamulla heräsimme helteiseen, aurinkoiseen jouluaamuun. Pienen heräilyn jälkeen oli pakettien avaamis-session aika, ja kaikki neljä, minä, Rich ja hänen vanhempansa istuimme lattialle availemaan paketteja, vuorotellen. Ihania yllätyksiä riitti; Fazerin joulusuklaata kotoa, uudet tyynyliinat, salmiakkia, suklaakahvia, Viivi & Wagner-pokkari, uusi seinäkalenteri, ym... kaikki omalta äidiltä Suomesta. Sain myös mieheltä Kung Fu Panda-DVD:n, ja sekös nauratti, olin nimittäin ostanut samaisen DVD:n myös Richille. No, nyt meillä on kaksi eri versiota kyseisestä animaatiosta. :) Anopilta sain Diorin käsivoidetta, suklaata ja Roxyn piknik/ranta-alustan, jossa puhallettava tyyny.

Puoleltapäivin miehen muuta perhettä alkoi ilmestyä paikalle; veli vaimoineen sekä veljen vaimon veljen perhe. Yhdessä kilistimme shampanjalasiemme kanssa joululle ja aloimme valmistautua joululounaan syöntiin. Päivästä oli tulossa hyvin kuuma ja aurinkoinen. Istuimme anopin puutarhassa nauttien päivästä, shampanjaa ja olutta juoden, lasten ja koirien leikkiessä taustalla. Joululounas olikin katettu ennenkuin huomasinkaan, ja millaisia herkkuja anoppi olikaan saanut aikaiseksi; erilaisia salaatteja, kinkkua, uusia perunoita, höyrytettyjä kasviksia suoraan puutarhasta, ja uusiseelantilaista erikoisuutta: paua-pihvejä (paua on uuden seelannin kansallissimpukka). Päivä jatkui syöden, juoden, nauraen ja jutellen. Taustalla soi kiwi-tyyliin vanhoja kunnon klassikkoja; CCR, The Beatles, Roy Orbison ja Crowded House. Aurinko helotti edelleen ja lämmin tuuli puhalteli, hieman viilennystä tarjoten. Lasten kanssa lennätimme leijaa ja pelasimme eri pelejä ja välillä tietenkin kävimme pomppimassa jättitrampoliinilla. Ja sitten olikin jo jälkiruuan aika, joka oli yhtä mittava kuin pääruokakin... Pavlovaa, hyytelöjä, juustokakkua, hedelmäkakkua ja minun tekemää kurpitsapiirakkaa.





Iltaa kohden mennessä tunnelma alkoi olla pilvissä ja porukka enemmän tai vähemmän huppelissa. Eräs Richin sukulaismiehistä sai loisto-idean sytyttää kunnon tulen pihamaalle kaikkia lämmittämään (mikä ihme yhteys tulella ja humalaisilla miehillä onkin...) Ja ennenkuin huomasimmekaan, pihamaalla roihusi kunnon kokoinen tuli ja joku oli jo kaivanut ilotulitusraketit esille (Uudessa Seelannissa ilotulitteita käytetään melkein joka juhlassa). Katselimme kaikki raketteja tulen ympärille kerääntyneenä. Rich ei onneksi osallistunut serkustensa ja setiensä tulen kanssa pelaamiseen, vaan keskittyi minun vartioimiseen, ettei raketit tulleet liian lähelle, ja ettei minuun iskisi yllättäen jokin koti-ikävä puuska kesken kaiken juhlimisen. Siitä ei tosin ollut pelkoa, niin paljon ohjelmaa riitti ympärillä ja juhliminen enemmänkin muistutti meidän juhannusta kuin joulua. Ihmiset tanssivat musiikin tahdissa, nauraen ja lasejaan kilistellen.

Seuraavaksi tuleen asetettiin puutarhatuoli ja tämän jälkeen jokainen mies kävi vuorollaan heittämässä sinne jotakin. Rikun setä sai päähänsä täyttää kahden litran coca cola-pullon petroolilla ja heittää sitten senkin liekkeihin. Tässä vaiheessa muu juhlakansa otti muutaman askeleen taaksepäin nuotiosta ja minä ja Rich laitoimme aurinkolasit päähän, siltä varalta että nuotiosta lentäisi jotain pullon räjähtäessä. Seuraavat 10 minuuttia kaikki seurasivat nuotiota miltei henkeään pidättäen, odottaen räjähdystä. Mitään ei tapahtunut. Joku yritti täräyttää pulloa kepillä, mutta sekään ei tuntunut toimivan. Me naiset vilkuilimme huolestuneena toisiamme ja joku heitti että pitäisi varmaan ottaa puhelimeen hätänumero valmiiksi esille. Ja juuri kun kaikki luulivat ettei mitään räjähdystä tulisikaan.... PUM!!! Valtava pamahdus ja sitä seuranneet jättiläismäiset liekit. Siinä meni anopin nurmikko, tai ainakin muutama neliömetriä nurmikkoa saman tien. Seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus. Ensin kaikki vain tuijottivat kauhistuneena toisiaan, varmistaen että kaikki olivat vielä yhtenä kappaleena ja sitten purskahtivat ulvovaan nauruun. Ja tanssi ei muuta kuin jatkui, myöhälle yöhön. Joku laittoi grillin takaisin päälle ja paikalle kannettiin suuri lampaanpaisti, makkaroita ja kasviksia. Ja ei muuta kuin syömään. Rich katseli ympärilleen, katsoi minuun silmiään pyöritellen ja kuiskasi korvaani "now that's real kiwi-christmas for you". Jep. Hullu, hauska ja kesäinen.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
5-4-3-2-1-0...
Nyt, toivotan teille kaikille rakkaille bloggerin käyttäjille ja satunnaisille lukijoilleni oikein antoisaa uutta vuotta, tuokoon se tullessaan kaikkea mitä vain toivoa saattaa. Uusi vuosi, uudet kujeet!
tiistai 23. joulukuuta 2008
Merry kiwi christmas!
Haluan toivottaa kaikille teille aivan ihanaa joulun aikaa ja paljon rakkauden täyteisiä yhteisiä hetkiä perheen kanssa. :) Merry Christmas!!
tiistai 16. joulukuuta 2008
Pikkujouluputki
Tässä vielä Susannen lahjoittama joulukysely;
Pidätkö joulusta? Miksi?
Miksi kukaan ei pitäisi joulusta? Hyvää ruokaa, seuraa ja antamisen ilo. Uskonnosta riippumatta!
Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
Unelmajouluni olisi puolet aikaa Suomessa perheeni kanssa, ja puolet aikaa mieheni ja oman perheeni kanssa Uudessa Seelannissa. :P Ei taida onnistua ellei pukki tuo minulle suihkukonetta etukäteen.
Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
Tottakai. Siskon lähettämä Fazerin suklaajoulukalenteri :) ja oma ostama Nalle Puh-kalenteri (jossa 25 luukkua!)
Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
Taitaa äidillä muutama kuva olla minusta itkemässä naama punaisena pukin polvella.
Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
Kaikki joulut olivat aina yhtä ihania, sen muistan. Oli aina tunnelmallista, AINA oli lunta ja ruoka oli loistavaa. Miten se äiti aina saikin kaiken tapahtumaan, se se vasta olikin joulun taikaa. :)
Missä vietät joulusi tänä vuonna?
Hawkes Bayssa miehen vanhempien luona grillaten ja rannalla makoillen.
Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Kiltti enimmäkseen.
Mitä toivot eniten jouluksi?
Hyvää tunnelmaa, iloisia hetkiä ja hyvää ruokaa. Ja anoppini kokkaustaidot tietäen ainakin ruoka on hoidossa. :) Lisäksi ehkä uusia sukkia ja uuden Suomi-aiheisen seinäkalenterin...
Nimeä mieluisin jouluruokasi:
Äidin karjalanpiirakat, lanttu - tai bataattilaatikko, kylmäsavulohi ja herkkusienisalaatti.
Oletko kenties jo ostanut/saanut valmiiksi kaikki aikomasi lahjat?
Kaikki on tiedossa, täytyy käydä vain lunastamassa ja paketoida. :)
Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
Monta, mutta esimerkiksi Oi Jouluyö, Tulkoon Joulu ja Sylvian Joululaulu. Noita kolmea rakastan soittaa pianollakin. Ja Lumiukko-teemakin on tottakai kaunis.
Paras jouluaiheinen leffa?
Lumiukko, eiköhän tuo ole jokaisen suomalaisen perusvastaus. Mutta myös Joulupukki ja Noitarumpu. :)
Paras joulumuisto?
Monia, ihania joulumuistoja on kertynyt lapsesta asti, ehkä ne parhaimmat ovat niitä perinteisiä; kinkun tuoksu aamuyöstä, äiti käy välillä kinkkua tarkastamassa ja joulukuusi hehkuu tuvan nurkassa. Jännityksen tunne nousee mahasta asti kun tietää että seuraavana päivänä on jouluaatto ja pukki tulee. :) Ollapa vielä lapsi.
Mitä joulussa odotat eniten?
Yhdessä oloa, lahjojen antamista, hyvää ruokaa ja seuraa. Hyvää mieltä kaiken kaikkiaan.
Minkälainen joukuusi teillä on?
Pieni pöytäkuusi jonka ostin The Warehousesta 18,99 dollarilla. Hyvin pelaa. :)
Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
Meillä on työpaikalla "secret santa" systeemi, niinkuin on miehen kotipaikallakin. Budjetti oli työpaikalla tosin paljon pienempi, ja ostin pomolleni "Oh god I'm so blonde sometimes!"-mukin. Varmasti tykkää. :)
Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Huomenna, lauantaina ja sunnuntaina. Kolmet siis. Työpaikan, miehen työpaikan ja suomalaisten pikkujoulut. Huh, tiukka viikonloppu edessä!
Kuinka monta joulukorttia lähetät?
Ei tullut laskettua, olisikohan niitä ollut joku 15 tai noin.
Joulutoiveesi?
Että perheeni voisi olla täällä kanssani tai että voisimme olla miehen kanssa Suomessa perheen luona. :) Joka kerta kun kuulen "I'll Be Home for Christmas" laulun, hieman surettaa. Mutta ensimmäinen joulu pois kotoa on aina pahin.
Mitään ihmeempiä sääntöjä tähän kyselyyn ei liity, joten jokainen voi sen kopioida ja fiilistellä omaan tahtiin. :)
perjantai 5. joulukuuta 2008
Haave valkoisesta joulusta ja haaste karkeista
Joulumielellä ollaan. Kuuntelen tässä Jussi Björlingin O Helga Nattia ja Michael Bublén White Christmasia ^^ ja samalla katselen epäuskoisena pihamaalle, jossa aurinko helottaa, palmut heiluvat kesätuulessa ja valkoiset kallat kasvavat villinä taloamme reunustaen. Olen todellakin suomalainen. Mökötän mielummin sisällä kylpytakki päällä ja kuuntelen hartaita joululauluja, kun istun terassilla drinkillä. Heh. Tottakai tähän vaikuttaa myös sekin seikka että satun olemaan flunssassa.
Joulu tulla jollottaa, itsenäisyyspäiväkin olisi huomenna. Mitähän suomalaista sitä keksisi. Pitäisi varmaan sytyttää muutama kynttilä kotimaan itsenäisyyden kunniaksi ja muistella viime vuoden itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Miehen mielestä se oli tylsin ohjelma ikinä, monta tuntia ihmisiä kättelemässä toisiaan. Mutta minusta se on aina ollut kiehtovaa, lähinnä ihmisten vaatetuksen takia. Aina sitä toivoi että joku mokaisi oikein olan takaa, jotta pääsisi kauhistelemaan ja arvostelemaan. Taitaa olla tuokin joku tyttöjen juttu. :)
Suomalaisuudesta puheen ollen... Olen tehnyt uusia raportoitavia suomalaishavaintoja työpaikalla. Kaksi uutta nuorta naista olen tavannut, joista toinen asuu kiwi-miehensä kanssa Wellingtonissa (jes!) ja toinen on working holiday-viisumilla täällä ainakin vuoden ajan. Nyt meillä on suunnitelmissa kaikkien suomalaisnaisten kanssa pikkujoulu-kokoontuminen Botanic Gardenissa piknikin muodossa. En malta odottaa. Kaikenkaikkiaan meitä on paikan päällä ehkä 6-7 henkeä. Ei ollenkaan huono luku suomalaisia, Wellingtonin kokoon nähden, ja kuulemani mukaan meitä on monia muitakin täällä, joita en ole vielä tavannut. Luvassa siis joulutorttuja, ehkä terästettyä glögiäkin, tonttuhattuja, sun muuta suomalaista pikkujoulu-aktiviteettia.

Ja toinen topicini... Karkkihaaste laitettiin jakoon Sarin blogissa, ja tottakai minun täytyi kunnon Candy Girlina ottaa haaste vastaan. Täytyy mainita tässä ihan ensimmäisenä, että Uuden Seelannin karkit häviävät maussa suomalaisille 6-0. Suklaapatukat tosin ovat paljon mielenkiintoisempia ja maukkaampia, mutta irtokarkit eivät pärjää ollenkaan jos aletaan oikein kilpailemaan. Ikävä välillä Makuunin ja Candy Kingin irtokarkkeja ja tottakai sanomattakin selvää, sitä salmiakkia. Ehkä siksi nämä karkit täällä eivät pärjää suomalaisille, kun sieltä puuttuu se oleellisin; suolaisen ja makean suloinen tasapaino. Täällä ei videovuokraamoissa oikeastaan myydä kuin pop cornia, sipsejä ja ehkä jotain pientä makeista, mutta irtokarkeista ei ole tietoakaan. Sitä ei todella ole viety niin ruhtinaalliselle tasolle kuin meidän kotikylän Makuunissa, ehei. (Näinköhän Makuuni antaisi minulle jonkinlaisen bonuksen kaikesta tästä ilmaisesta suitsutuksesta?) Mutta tosiaan, ei ole paljon karkkia tullut viimeisen vuoden aikana syötyä, ehkä suurimpana syynä siihen hyvin valikoiva maku.
Tässä meemin säännöt lyhykäisesti:
1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi...
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Vain yksi sana
Here we go!
The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word.
1. Where is your cell phone? table
2. Where is your significant other? work
3. Your hair color? fake
4. Your mother? best
5. Your father? sweetheart
6. Your favorite thing? bed
7. Your dream last night? religion
8. Your dream/goal? enlightment
9. The room you’re in? lounge
11. Your fear? irrational
12. Where do you want to be in 6 years? dunno
13. Where were you last night? work
14. What you’re not? patient
15. One of your wish-list items? i-pod
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? nailpolish
18. What are you wearing? robe
19. Your TV? boring
20. Your pet? hubby
21. Your computer? Apple
22. Your mood? sleepy
23. Missing someone? family
24. Your car? doghair
25. Something you’re not wearing? pounamu
26. Favorite store? music
27. Your summer? here!
28. Love someone? deeply
29. Your favorite color? green
30. When is the last time you laughed? yesterday
31. Last time you cried? dunno
The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs.
Täten haastan kaikki blogini lukijat. :) Ja kaikki muutkin, kuka tänne nyt eksyykin.
torstai 20. marraskuuta 2008
Jollei jouluna ole lunta...
Mutta jotenkin en vain saa päähäni että joulu olisi tulossa. Mies ei ole mikään joulu-ihminen, mutta minä olen oikea joulu-friikki ja perinne-ihminen henkeen ja vereen, joten meidän täytyy vain löytää se kultainen keskitie. Kaiken lisäksi jouluperinteemme eroavat toisistaan melkoisesti, joten on mielenkiintoista nähdä miten tulevaisuudessa tulemme juhlimaan joulua omassa talossamme. :) Rakastan suomalaisia jouluperinteitä. Joulutähteä ikkunassa, pimeän ja kylmän luomaa tunnelmaa ulkona, ulkotulia, kynttilöitä, joulukuusen tuoksua, lanttulaatikkoa, kinkun tuoksua jouluaatto-aamuna, joululauluja... Piti vähän hemmotella pientä lasta itsessäni ja ostaa suklaajoulukalenteri seinälle roikkumaan, jos vaikka vähän auttaisi joulutunnelman kehittymistä. Lisäksi rakas äitini lähetti minulle syntymäpäivä/pikkujoulu-paketin, jossa oli piparkakkutalo-paketti, jonka saa itse koota ja koristella omansa näköiseksi. Miten huomaavainen ja ihana lahja. Ja kotoisan jouluinen.
Viime sunnuntaina aloitimme ensimmäisen jokavuotisen jouluperinteemme täällä Wellingtonissa, eli kävimme katsomassa suurta Santa Paradea, jouluparaatia. Minulla ei ollut aavistustakaan millainen paraati olisi kyseessä, odotin jotain hyvin perinteistä jouluista, mutta lopputulos oli kaikkea muuta. Koko tilaisuus itsessään kesti tunnin ja koko Wellingtonin keskusta oli suljettu liikenteeltä ja ihmisiä tulvi joka puolella, kuulemma muistutti Taru Sormusten Herrasta elokuvien ensi-iltoja. Löysimme hyvän paikan, josta sain kuvattua koko paraatin alusta loppuun, vaikka välillä näyttikin että kameramme patterit kuolisivat millä hetkellä hyvänsä. Paraati oli uskomattoman värikäs ja monikulttuurinen; tanssijoita, lapsia, koiria, orkestereja, satuhahmoja... Ja joka puolella tuhansia lapsia seuraamassa tapahtumaa silmät suurina. Paraatin päähahmo joulupukki saapui viimeisenä, sokerina pohjalla. Ja ei, joulupukki ei ollut pukeutunut shortseihin, varvassandaaleihin ja hihattomaan paitaan. :)

Piparkakku-ukkoja, ja lapsia jotka yrittivät syödä heitä... (aika väkivaltaista, jos minulta kysytään.)























































