IIK, huomenna olisi siskoni laskettu aika! Tässä on nyt viikkotolkulla odoteltu pienen tytön(?) syntymää tohkeissaan, mutta vieläkään mitään ei ole tapahtunut. Sisko tästä asiasta on nyt eniten harmissaan, mutta itsekin haluaisin naperon jo syntyvän, jotta voisin viettää mahdollisimman paljon aikaa kyseisen pienen ihmisen kanssa ennen Suomesta lähtöä. :( Joka kerta kun siskoni soittaa minulle, ensimmäinen ajatukseni on; "NYT!" Ja joka kerta saan pettyä. Äh, en malttaisi enää odottaa, että pääsen tapaamaan uutta perheenjäsentämme!
Vauvalle on kuulemma jo lähetetty tälläinen häätöilmoitus :) ;
Vauvalle on kuulemma jo lähetetty tälläinen häätöilmoitus :) ;
Ja sitten muihin asioihin... perjantai-iltana pääsen vihdoin tapaamaan Lontoon serkkuani, ensimmäistä kertaa noin kuuteen vuoteen, ja samalla mieheni pääsee tapaamaan häntä ja muita englanninkielisiä sukulaisiani. Tarkoituksena on mennä illalliselle, jonne toivottavasti myös veljeni Helsingistä ehtii mukaan. Lauantai-aamuna olisi sitten mummini hautajaiset. En ole ollut eläissäni kuin muutamissa läheisten ihmisten hautajaisissa (onnekseni), joten en tiedä millainen päivästä tulee. Luultavasti itkuinen ja sekava, tai sitten jähmetyn aivan täysin ja vaivuin jonkinlaiseen koomatilaan, mene ja tiedä. Hyvä puoli tässä ja seuraavassa viikossa on se, että vietän suurimman osan ajastani töissä, joten en ainakaan istu kotona synkkien ajatusteni kanssa.
Kyllä saisi kevät jo alkaa tulla ja talven selkä taittua. Varmasti jokainen tarvitsee piristystä näinkin pitkän talven jälkeen. Tämä aamu ei ainakaan hirveästi piristänyt mieltä, ulkona näytti lähinnä tammikuulta tuoreiden lumikinosten takia. Töihin kävelykään ei ollut mitään herkkua lenkkarit jalassa liukkaalla, loskaisella pyörätiellä. Mieskin on ihmetellyt, miten ihmeen pitkä Suomen talvi voi olla, tämä kun on ensimmäinen vuosi, jonka hän on maassa viettänyt kokonaisuudessaan ja kokenut kaikki neljä vuodenaikaa putkeen. Esitin tietysti kootut selitykset tähän, kuten; "tämä on nyt vain niin epätavallinen vuosi" ja "viime vuonna täällä kuulemma kasvoi jo ruohoa maassa" sekä kliseisen "sillon kun minä olin lapsi, niin vuodenajatkin olivat aivan toisenlaisia..." ym, ym. Tiedä sitten miten mies nämä nieli. Hänen mielestään Suomessa suurimman kulttuuri-shokin aiheuttanut asia on juuri tämä talven pituus, kylmyys ja pimeys. "Puoli vuotta tätä, miten ihmiset jaksavat samaa vuodesta toiseen??" Älä muuta sano!
Tähän loppuun vielä yksi ehdottomista lempikappaleista Led Zeppeliniltä joka tuo aina kyyneleet silmiini; upean kaunis Rain Song (jonka lyriikat bändin parhaimmistoa, ja joka on mielestäni vaikuttavampi balladi kuin Ledin kuuluisin/hehkutetuin kappale Stairway To Heaven). Sopii lyriikoineen ja tunnelmineen täydellisesti tämän hetkisiin fiiliksiini, joita voisi myös kuvailla yhdellä ainoalla sanalla; bittersweet.
"It is the springtime of my loving - the second season I am to know
You are the sunlight in my growing - so little warmth I've felt before.
It isn't hard to feel me glowing - I watched the fire that grew so low.
It is the summer of my smiles - flee from me Keepers of the Gloom.
Speak to me only with your eyes. It is to you I give this tune.
Ain't so hard to recognize - These things are clear to all from time to time.
Talk Talk - I've felt the coldness of my winter
I never thought it would ever go. I cursed the gloom that set upon us...
But I know that I love you so
These are the seasons of emotion and like the winds they rise and fall
This is the wonder of devotion - I see the torch we all must hold. This is the mystery of the quotient - Upon us all a little rain must fall."
Kyllä saisi kevät jo alkaa tulla ja talven selkä taittua. Varmasti jokainen tarvitsee piristystä näinkin pitkän talven jälkeen. Tämä aamu ei ainakaan hirveästi piristänyt mieltä, ulkona näytti lähinnä tammikuulta tuoreiden lumikinosten takia. Töihin kävelykään ei ollut mitään herkkua lenkkarit jalassa liukkaalla, loskaisella pyörätiellä. Mieskin on ihmetellyt, miten ihmeen pitkä Suomen talvi voi olla, tämä kun on ensimmäinen vuosi, jonka hän on maassa viettänyt kokonaisuudessaan ja kokenut kaikki neljä vuodenaikaa putkeen. Esitin tietysti kootut selitykset tähän, kuten; "tämä on nyt vain niin epätavallinen vuosi" ja "viime vuonna täällä kuulemma kasvoi jo ruohoa maassa" sekä kliseisen "sillon kun minä olin lapsi, niin vuodenajatkin olivat aivan toisenlaisia..." ym, ym. Tiedä sitten miten mies nämä nieli. Hänen mielestään Suomessa suurimman kulttuuri-shokin aiheuttanut asia on juuri tämä talven pituus, kylmyys ja pimeys. "Puoli vuotta tätä, miten ihmiset jaksavat samaa vuodesta toiseen??" Älä muuta sano!
Tähän loppuun vielä yksi ehdottomista lempikappaleista Led Zeppeliniltä joka tuo aina kyyneleet silmiini; upean kaunis Rain Song (jonka lyriikat bändin parhaimmistoa, ja joka on mielestäni vaikuttavampi balladi kuin Ledin kuuluisin/hehkutetuin kappale Stairway To Heaven). Sopii lyriikoineen ja tunnelmineen täydellisesti tämän hetkisiin fiiliksiini, joita voisi myös kuvailla yhdellä ainoalla sanalla; bittersweet.
"It is the springtime of my loving - the second season I am to know
You are the sunlight in my growing - so little warmth I've felt before.
It isn't hard to feel me glowing - I watched the fire that grew so low.
It is the summer of my smiles - flee from me Keepers of the Gloom.
Speak to me only with your eyes. It is to you I give this tune.
Ain't so hard to recognize - These things are clear to all from time to time.
Talk Talk - I've felt the coldness of my winter
I never thought it would ever go. I cursed the gloom that set upon us...
But I know that I love you so
These are the seasons of emotion and like the winds they rise and fall
This is the wonder of devotion - I see the torch we all must hold. This is the mystery of the quotient - Upon us all a little rain must fall."
