Like a Boss

Täällä taas. On ollut aikamoiset 6 kuukautta, kaikenlaista on tapahtunut, niin työmaalla, siviilissä kuin viihteelläkin! Jaankin nämä seuraavat päivitykset noihin kolmeen eri osaan, koska muuten näistä kirjoituksista voi tulla hyvin sekavia! Joten aloitetaan siis työelämästä...

Töissä on mennyt hyvin, mutta kiireisesti. Joulukuun puolessavälissä avasimme uuden liikkeemme, joka on puolet suurempi kuin aikaisempi 13-vuotias pikku-Lushimme! Täällä voitte käydä vakoilemassa liikettämme... http://www.facebook.com/lusholdbank :) (Ja muistakaa 'tykätä'!) Nyt meillä on upouusi flagship store, ja tehtävää riittää. Viime kuussa kävin Aucklandissa työmatkalla ja Sydneyyn täytyisi suunnata taas elokuussa. Olen myös ansainnut muutaman uuden vastuun ja tittelin liikkeessämme; visual merchandiser eli VM sekä event manager eli EM. Joten kyllä on aina monta rautaa tulessa. Viime viikonloppuna olimme liikkeemme kanssa Wellingtonin Food Festivaleilla kolme päivää edustamassa Lushia. Hauskaa mutta normaalia työtä raskaampaa! En raaskinut ottaa kuin kaksi 10min taukoa 9 tunnin päivän aikana. Eräs nainen jopa maistoi vahingossa muta/suklaa-kasvonaamiotamme, siitähän se riemu ratkesi ja jouduin tietty ainoana MP:nä siellä ottamaan vastaan hänen haukkunsa. En ole ikinä joutunut kuuntelemaan asiakkaan huutamista samalla tavalla. Nyt voin onneksi jo naureskella tilanteelle. :D

Samana viikonloppuna kävin yhden tiimiläisen kanssa The Roxy-elokuvateatterin (Weta Workshopin oman leffateatterin, jossa Peter Jacksonillakin on ollut osuutensa) äitienpäivä-tilaisuudessa, jossa teimme äideille käsihoitoja. Tämä tilaisuus oli huomattavasti hauskempi, sai kunnolla ottaa kontaktia asiakkaisiin ja samalla sain The Roxyn marketing managerista uuden kontaktin, ja pari uutta tilaisuus-mahdollisuuttakin, joissa voisimme taas edustaa Lushia. Tällä hetkellä minulla on tiedossa noin 6 liikkeen ulkopuolista PR-tapahtumaa, esim.  uusi-seelantilaisen vaatemerkin Andrea Mooren VIP-ilta sekä muotinäytös, mikä tekee työstäni mielenkiintoisempaa, hauska päästä edustamaan brändiämme eri paikoissa.

Lisäksi, olen vihdoin, kovan työn jälkeen, löytänyt paikkani kunnioitettavana ja ahkerana pomona, ja tulen tiimin kanssa toimeen mainiosti. Olivat menneet ostamaan minulle selkäni takana lahjankin Euroopasta; hyvin limited edition-Lush suihkugeelin, joka on yksi minun lempituoksuistani, tippa tuli linssiin kun tiimi paljasti minulle salaisuutensa. Ihana löytää vihdoin se oikea paikkani, ja täydellinen tasapaino kaveruuden ja esimieheyden välillä. Se ei nimittäin ole helppoa, kuten huomasin viime vuoden aikana! Oman pomoni kanssa tulen toimeen myös suht hyvin, mitä nyt välillä saa olla pomottomassa pomoakin :P

Tähän lopuksi vielä kuvia tuosta mainitsemastani The Roxy-elokuvateatterista, joka on aivan upea, 1930-tyylinen teatteri. Kävimme siellä katsomassa Tintti-elokuvan pari kuukautta sitten, jota kaverini mies oli myös tekemässä. Oli ihanan rentouttavaa siemailla punaviiniä samalla kuin katsoi leffaa. Ja ennen elokuvaa sai ihastella Weta Workshopin taiteilijoiden maalauksia.

 

 

FREAKING OUT!!!

Sain tuossa eräs kaunis päivä viime viikolla pääpaikalta ilmoituksen että meikäläinen lähetetään kolmen päivän Lushin myymäläpäälliköiden joulu-koulutukseen... SYDNEYYN!!! :D Meinasi lirahtaa nesteet housuun kun tämän kuulin suoraan sanottuna. :D En ole koskaan käynyt tuossa ihmeellisessä kaupungissa, olen ainoastaan käynyt Melbournessa, mutta mies on Sydneyssä asunut ja aina jaksaa kehua sen kauneutta. Firma maksaa lennot, ruuat ja hotellin, joten minun ei tarvitse muuta kuin pakata laukkuni (ja ilmeisesti jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä ilmaisia tuotteita tulee kuulemma olemaan tarjolla ja paljon!) sekä mahdollisesti ottaa mukaan jonkinlainen naamiaisasu(!!!), pomo nimittäin kertoi, että Lushin koulutuksissa hullutellaan oikein kunnolla, pukeudutaan milloin miksikin (teema minulle ilmoitetaan myöhemmin), leikitään, lauletaan, tanssitaan ja käydään yhdessä isoilla illallisilla. Ruoka on muuten kaikissa Lushin koulutuksissa aina pelkkää kasvisruokaa! Täydellistä! :D En malta odottaa!

Työt ovat alkaneet sujua paaaljon paremmin, ja olen alkanut sopeutua pomon rooliini pikkuhiljaa. Meillä on vaan yksinkertaisesti aivan paras tiimi, ja työt saadaan tehtyä joka päivä vaikka pidämmekin samalla hauskaa. Pomolta en ole vieläkään kuullut yhtään negatiivista sanaa työstäni, meinaankin kohta kysyä onko hänellä mielessään yhtään mitään osa-aluetta, jossa voisin parantaa suoritustani! Mutta hyvin ovat asiat siis suttaantuneet. :) Teema-päiviä meillä on ollut myös muutama, joita minä olen ollut pyörittämässä ja suunnittelemassa, ne nimittäin ovat sattuneet lauantaille, jolloin pomo on yleensä vapaalla. Silloin pukeudumme teemaan kuuluvasti, soitamme sopivaa musiikkia, hulluttelemme tuotteilla, milloin mitäkin. :) Tänä viikonloppuna meillä on teema-päivä uudelle miesten tuotelinjalle nimeltä "DIRTY". Aivan ihanan raikkaan ja luonnollisen tuoksuinen sarja, melkein lakritsaa muistuttava sekoitus piparminttua, laventelia, timjamia, rakuunaa ja santelipuuta. NAM. Oma mies kokeili muutamaa tuotetta kerran ja oli samantien aivan myyty. :D Samana teema-päivänä juhlistamme myös uutta tuotetta nimeltä "TOOTHY TABS" joka on Lushin uusin keksintö; hammastahna-tabletit! Täysin luonnollisia ja kasviperäisiä, mutta antavat ihanan raikkaat hampaat ja suun. Ja parasta Toothy Tabseissa on tuotteen pakkaus, joka on yksinkertainen, kierrätetystä pahvista tehty laatikko. Eli ympäristöä säästämme taas. Ja koska tuote on tabletin muodossa, ei säilöntä-aineita ja muita turhia myrkkyjä ole lisätty. :) Taidan itse värkätä lauantaiksi jonkinlaisen hammasharja-päähineen :D

Mutta niin... Mitä enemmän opin Lushista ja sen tuotteista/arvoista, entistä rakkaampi brändi se tuntuu minulle olevan. Ja kyllähän tuo Australian matka ilahduttaa myös aika lailla. Arvostus työnantajaa kohtaan on rakettimaisessa nousussa! ;D

Täällä sataa... LUNTA?!?

Wellingtonissa on satanut viime päivinä lunta! Ensimmäistä kertaa kunnolla noin... 20+ vuoteen tai juuri koskaan! Lumi on aiheuttanut niin paljon kohua ja ihmetystä, eilenkin keskustassa ihmiset kerääntyivät puhelimien ja kameroiden kanssa kadun reunoille tuijottamaan hiutaleiden leijailua maahan. Aivan kuin kyseessä olisi ollut paraati tai muu tapahtuma. :) Suomalaisena tämä ei tietenkään minua paljoa hetkauttanut, mutta oli hauska katsella ihmisten reaktioita; hihkumista, tanssimista ja sormella osoittelua. Tosin lumen näkeminen palmupuiden päällä ihmetytti minuakin ;DD

Ei ihan jokapäiväinen näky...!


Who's up for a BBQ??

Luminen palmu, whaaaa??

Pientä kaaosta lumi aiheutti myös, sillä tiet ovat osin suljettuna vuorien rinteillä ja bussit myöhässä sähkökatkoksen takia (kiva oli varpaat jäässä seisoa puolen tunnin ajan kadun varressa 100 muun busseja odottavan kanssa, onneksi itse ryntäsin heti ensimmäisen meillepäin menevän bussin luo kun se vihdoin tuli, ja pääsinkin sitten kyytiin, mutta meitä otettiin vain kaksi, muut saivat odottaa vielä seuraavaa!) Miehen koulu oli myös suljettu kesken päivän, ettei vaan kukaan jäisi sinnepäin jumiin, vaan pääsisi kunnialla kaupunkiin kotiin ennen liikenteen pysähtymistä. Meidänkin liikkeelle tuo eilinen oli hyvin hiljainen päivä, ihmiset tuntuivat pysyvän sisätiloissa ja menevän suoraan töistä kotiin lämmittelemään. Pomon kanssa kävimme Starbucksilla palaveeraamassa, oli ihana juoda kupillinen kuumaa ja katsella hiutaleiden leijailua ulkona, oikein kotimaa tuli mieleen. :) Sitten pomo päättikin, että me molemmat pomot lähdemme aikaisemmin kotiin, olimme nimittäin toissapäivänä sunnuntai-kokouksessa koko henkilökunnan kanssa, josta me myymäläpäälliköt emme tietysti mitään ekstraa saaneet, kun olemme kuukausipalkalla, toisin kuin muut työntekijät, jotka saavat korvauksen joka tunnista. Itselle tuo sunnuntai oli viikon ainut vapaapäivä, joten hieman kirveli töihin raahautuminen rankkasateessa. Mutta onneksi tuo eilinen aikainen kotiinlähtö oli kiva pieni korvaus vapaapäivän uhraamisesta. :)

Uuden-Seelannin kansalliskasvi saniainenkin sai lumisen peitteensä.

Kaupunki aivan uudenlaisessa puvussaan.

(Kuvat Facebook-ryhmästä "That time it snowed in Wellington")

Keskiviikkona on kulunut kaksi viikkoa töiden alkamisesta. KAKSI VIIKKOA! Minnehän nuokin päivät hävisivät?? Eipä ole paljon vapaa-aikaa tarvinnut viettää. Olen alkanut jo hieman päästä kärryille kaikesta töissä, hommat alkavat pikkuhiljaa muodostua, mutta opittavaa on vielä ja paljon. Onneksi myyminen on alkanut luonnistua myös, sillä alussa tuotteet olivat niin vieraita minulle, että kauhistutti miten nopeasti pääsen vaikuttamaan tulokseemme, ja hommaan kiinni. Pomo on pitänyt aika kovaa tahtia edelleen tuotetiedon kuin MP-hommienkin oppimisen kanssa, mutta toistaiseksi olen pysynyt suht hyvin tiukassa tahdissa kiinni. Sanoin kyllä hänelle, että tarvitsen aikaa kirjoittaa asiat muistiin heti kun olen ne kerran tehnyt ja aikaa oppia muutenkin, mutta hänen mielestään kerran näytetyt asiat täytyy osata täydellisesti seuraavalla kerralla. Onneksi en ole vielä saanut negatiivista palautetta, toisin kuin pari muuta uutta työntekijää, joista yksi saattaa tehdä pian jo lähtökin, mutta lähinnä omasta syystään. Kaupan-ala voi olla raadollista hommaa, mentaliteetti (ainakin meidän MP:n mielestä) tuntuu olevan "do or die".

MUTTA, jottei nyt menisi aivan negailuksi, olen aivan täysin rakastunut Lushin tuotteisiin! Olen jo löytänyt kaikki suosikkini ja nyt odottelenkin ensimmäistä palkkaa, jotta pääsen kokeilemaan bath bombeja ja bubble barseja sun muuta. :) Olen saanut lukemattomia näytteitä pomoltani ja kokeillut kasvovoiteita sun muita, mutta tämä on vasta alkua. Hassua tässä on myös se, miten mies on hurahtanut täysin Lushiin, ja haluaa samalla tavalla päästä kokeilemaan kaikkea. :DD On se ihanaa, kun on joku jonka kanssa jakaa tämä ilo. Työkaverit ovat myös olleet aivan ihania, ja meillä tuntuu olevan todella toimiva ja reilu tiimi, kaikki tukevat toisiaan ja huumorintaju on kohdillaan. En malta odottaa ensimmäistä yhteistä illallistamme ja muita illanviettoja! On tässä omat syntymäpäivät sun muut tuloillaan... ;) Mutta niin, melko positiivisin mielin tässä nyt vietän vapaapäivääni ja mietin tulevaa. Rankkaahan tämä tulee tietysti olemaan, vähin vapaapäivin ja uusien työtehtävien kanssa, mutta en aio luovuttaa. Viime viikonloppu oli melko hektinen kun olin pomona ja kiirettä riitti, mutta hyvin kaikki sitten lopulta menikin. Miehen vanhemmat viettivät viikonlopun meillä kyläilemässä, ja heitä tuskin ehdin näkemäänkään, mutta pääsimme sentään lauantai-iltana käymään appiukon syntymäpäivä illallisella lempi-italialaisessamme, jonne salakuljetimme miehen kanssa muutaman lahjankin. Lisäksi tilasin salaa appiukolle syntymäpäiväkakku-palan, jonka tarjoilijat sitten toivat ulos kynttilän kanssa, "happy birthdayta" laulaen. Olipa mies ihmeissään! (ja hieman noloissaan :DD) Kovasti kiitteli kivasta illasta jälkikäteen, taisi olla aika otettu kaikesta huomiostaan.

Tässä muutama löydöistäni Lushilta...

Porridge-saippua on minun ja mieheni lempituote Lushilta! Aivan jumalainen tuoksu (muistuttaa juustokakkua), sisältää appelsiinimehua, appelsiiniöljyä, kookosöljyä ja kauraa, joka hellästi kuorii kuivaa ihoa ja jättää ihon uskomattoman pehmeäksi, mutta ihanan puhtaaksi ja herkullisen tuoksuiseksi. Aivan kuin olisi käyttänyt kosteusvoidetta saippuan sijaan!

"Honey I Washed the Kids", on herkullinen hunaja-saippua, mutta myös ihanan kosteuttava kuivalle iholle. Kinuskin ja hunajan sekalainen vastustamaton tuoksu. Sisältää mm. hunajavettä, kookosöljyä, mehiläisvahaa ja rauhoittavaa aloe veraa. Tätä tulee töissä tuoksuteltua vähintään 10 kertaa päivässä! :D

Noniin, eiköhän tuo mainostaminen riitä tällä kertaa. :DDD Lisää Lush-vinkkejä jatkossakin, siitä voitte olla varmoja! Nyt täytyy lähteä talon siivoukseen, ennenkuin mies kotiutuu koulusta. Minulla on menossa hyvin harvinainen kahden päivän vapaa-putki, jonka aikana aion lähinnä lepäillä, mutta huomenna myös leipoa cup cakeja ihanalla uudella reseptilläni, jonka varastin anopilta ja illallistaa ystäviemme luona. Huomenna on myös ensimmäinen palkkapäiväni, jonka kunniaksi saatan käydä myös hieman "ostoksilla" (ostaa luomukaupasta vitamiineja ja töistä muutaman kylpypommin.) :) Sitten ei muuta kuin Lushin tuore-kasvonaamio naamaan, lasi punaviiniä käteen, laventelin tuoksuinen kylpypommi veteen ja sadeveden/räntäsateen rapinan kuuntelua silmät kiinni. Ah, näin sitä stressiä hoidetaan!

ps. Kiitos teille kaikille ihanista kannustusviesteistä ja kaikesta rakkaudesta, jota sain viime kirjoituksen jälkeen! ♥ Ja erityis-maininta rakkaalle perheelleni, jonka kanssa juttelu aina tuntuu auttavan, synkimmälläkin hetkellä. (tiedätte, keitä olette) ♥♥♥

Voi kirsikankukka sentään...

...nyt nimittäin alkoi jännittää huominen, eli ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa!

Uuteen, vastuulliseen rooliin totuttelu on lähinnä mielessä, mutta myös uuden tiimin tapaaminen. (Olen nimittäin tavannut vain noin kolmasosan tulevista työkavereistani/tiimistäni.) Olo oli koko tämän päivän aivan rauhallinen ja innostunut, mutta nyt se jännitys sitten iski kuin vasara päähän! :D Huomisen päivän jälkeen olo on toivottavasti tasaisempi, mutta tällä hetkellä aivot tuntuvat käyvän ylikierroksilla. Yritä siinä sitten mennä ajoissa nukkumaan tämän stressipallon kanssa, siis oman pääni.

Lushin tuoksuisia perhosia vatsassa.

Mutta aion näyttää epäilijöilleni (joihin luen myös itseni) ja loistaa tässä työssä, oli alku miten kankea tahansa! Nimittäin, kävin tänään kirjastossa metsästämässä uusia trillereitä luettavaksi, kun samalla törmäsinkin pariin hupaisaan opukseen uuteen työhöni liittyen kuten; "Retailing Management", "10 Commandments for Succesful Retailers" ja "Thriving in the Workplace". Ensimmäisen kirjan luku nimeltä "Managing the Store" pongahti heti esiin ja olen nyt päntännyt tätä ko. kirjaa tämän illan. Samalla olen myös onnistunut rauhoittamaan mieltäni hieman, koska helpotukseni huomasin omaavani melko hyvän ymmärryksen mitä nyt kaupan-alaan ja sen tärkeimpiin elementteihin tulee, sekä myös tasapainoisen, menestyvän liikkeen pyörittämiseen. Lähinnä muiden ihmisten johtaminen ja tehtävien delegoiminen tulee olemaan minulle suurin haaste, sillä olen tottunut työskentelemään itsenäisesti ja omaan tahtiini. Mutta kaikki aikanaan, eiköhän tuokin onnistu muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. :) Tuntuu vaan hullulta yhtäkkiä hypätä myyjän hommista esimiestehtäviin ja johtaa kahdeksan ihmisen tiimiä, vaikka kaupan-alan kokemusta onkin miltei kymmenen vuoden takaa. Onneksi tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, normi-myyjän näkökulmasta, millainen pomo EN halua olla, joten tämä helpottanee oman pomo-identiteetin löytämistä myös. :D Aion käyttää yhdestä uusista kirjoista poimittua lausetta ohjenuoranani;

"Employees come first - great service begins at home.

Customers come second - and still get great service!"

Mutta askel kerrallaan, olen virallisesti johtohommissa vasta joulukuussa, kuten aiemmin kirjoitinkin, jolloin varsinainen MP jää äitiyslomalle. Mutta huomenna siis ensimmäinen päivä ja edessä onkin heti inventaario, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä tuotteet ovat vielä melko uusia tuttavuuksia ja niitä laskiessa ja hypistellessä oppii huomaamattaan. Myymäläpäällikköni tekstaili tänään, että tiedossa on ilmeisesti myös pizzatarjoilua inventaario-illan kunniaksi, joten ei hassumpi ensimmäinen päivä. :) Nyt kun saisi vain unta palloon! :D Raportointia ensimmäisistä työpäivistä myöhemmin...

The beginning of a LUSH life

JA NYT OIS SE TYÖPAIKKAKIN!!!

Kyllä vaan, meikä sai töitä! :D Eikä varsinainen työnhaku ehtinyt kestää kuin vajaan viikon verran...!! Taitaa olla jonkinlainen ennätys! Uskomatonta mutta totta. Sain siis apulaismyymäläpäällikön pestin aivan ehdottomasta Wellingtonin lempiliikkeestäni (no kidding!) , LUSH:ista!!! (Olen jo kolme kertaa aiemmin vienyt CV:ni samaiseen liikkeeseen, jokaisena kertana kun olen etsinyt töitä täällä ollessani!) Voisi hyvin laimeasti ilmaista että olen INNOISSANI! En olisi ikimaailmassa uskonut saavani moista paikkaa, sillä näinä päivinä Wellingtonissa varsinkin kaupan-alan työpaikkoihin on keskimäärin pari sataa hakijaa per avoin paikka. Ah ja voih miten onnellinen olinkaan kun sain tuon kohtalokkaan puhelinsoiton perjantai-aamuna. Helppoa tuon työpaikan lukkoon lyöminen ei tosin ollut, sillä kävin ensin haastattelussa myymäläpäällikön kanssa, jonka jälkeen minulla oli kolmen tunnin koepäivä liikkeessä ja viimeinen koetuskivi oli puolen tunnin puhelinhaastattelu Lush:in Sydneyn päätoimiston kanssa (jonka en henkilökohtaisesti uskonut menneen niin hyvin kuin olisin toivonut). Alunperin ensimmäisen työhaastatteluni myymäläpäällikköni kanssa piti koskea osa-aikatyötä, joka olisi sekin ollut minulle todellinen jättipotti, mutta haastattelun puolessa välissä, CV:täni kahlaten hän tokaisikin: "mitä ihmettä minä oikein teen, minunhan pitäisi haastatella sinua tulevan apulaismyymäläpäällikön roolia varten eikä osa-aikamyyjän!" Ja siitä se ajatus sitten lähti! :D Joulukuussa pomoni jää äitiyslomalle vuodeksi ja sitten minä otan ohjat käsiini, eli minusta tulee liikkeen myymäläpäällikkö. Hui, hieman jännittää tuo vastuu, koska kyseessä on LUSH:in kiireisin Uuden-Seelannin liike, enkä ole aiemmin ollut esimies-tehtävissä, mutta eiköhän nämä seuraavat kuukaudet valmista minua tulevaan. :)

Nami-nami saippuoita

Mutta nyt voin kiljua ja juhlia, ja sen me teimmekin perjantai-iltana miehen kanssa kun kävimme illallisella lempi-italialaisessamme, ja eilen illalla, kun kävimme miehen ex-pomon luona katsomassa rugbya, jonka lomassa söimme myös illallista ja joimme pullotolkulla viiniä. Työt alkavat keskiviikkona ja sopivasti samana päivänä meillä on inventaario, mikä on aivan loistavaa, sillä päivä alkaa minulle vasta kello 13 (saan valmistautua rauhassa) ja inventaario-tohinassa pääsen samalla tutustumaan tuotteisiin. :) Mikäli joku ei tunne LUSH:ia, voin kertoa tuotteiden perusperiaatteet; Lushin tuotteet ovat kaikki kasvisperäisiä, 100% luomua, ympäristöystävällisiä, eläinkokeettomia, käsintehtyjä kosmetiikka-tuotteita, joissa käytetään hyvin vähän tai ei ollenkaan säilöntä-aineita tai pakkausmateriaaleja. Noin niinkuin pähkinänkuoressa. Eli todellisia hyvän mielen ja herkkäihoisten tuotteita. Ja ah, miten herkullisilta ne näyttävät/tuoksuvat/tuntuvatkaan! (Lue lisää täältä)

Kylpypommeja ja paloja, nam!

Olen niin innoissani, koska tämä työ ei olisi voinut mennä paremmin sopivalle ihmisille, sillä omat ja LUSH:in arvot käyvät aivan täysin yksiin. Olen ihaillut yhtiötä ja sen tuotteita jo vuosia. Tulee olemaan helppoa myydä tuotteita, joihin uskoo 100-prosenttisesti, eikä tarvitse esittää asiakkaan edessä mitään tai kertoa satuja, vaan olla oma itsensä. Näillä tuotteilla kun ei ole mitään salattavaa. Ihanaa vaihtelua! :D Ja yhtenä monista plussista; tiimissämme on myös muutama mies, joka tekee jokapäiväisestä työstä varmasti paljon monipuolisempaa, kun taas pelkissä naistiimeissä esiintyy aina sitä turhaa nalkutusta ja selkäänpuukotusta. Jospa nämä pojat sitten pitäisivät tytöt ojennuksessa. :) Tosin olen jo tavannut suuren osan tiimistämme ja olen aivan rakastunut heihin kaikkiin; rentoja ihmisiä, joilla on asenne kohdallaan ja oikeanlaiset arvot. Koepäivänä naureskelin pomoni kanssa eräälle miestyökaverille ja yhdelle tytöistä, jotka pitivät tanssi-sotaa liikkeen lattialla, asiakkaita viihdyttäen. :D Tuskin tulen tylsistymään!

En malta odottaa. Tänä keskiviikkona alkaa oma aikakauteni LUSH:issa, olkoon se voittoisa, viihdyttävä ja tuokoon jännittäviä haasteita mukanaan! :)

Toisessa kotimaassa

BACK IN NEW ZEALAND!!

Paekakariki, erään sunnuntaisen patikkaretken tapahtumapaikka.

Vihdoin viimein jaksan taas kirjoittaa. Viime kuukaudet ovat olleet hullun kiireisiä ja raskaita, syynä siihen lähinnä kotimaan hyvästely, muutto Suomesta takaisin tänne Uuden-Seelannin talveen, talo/koiravahtina oleminen ystävän talossa, asunnon etsiminen, oleskeluluvan hoitaminen, muutto, työnhaku, appivanhempien luona oleminen, kaikenlainen sekalainen järjestely, stressaus, yms. Nyt vihdoin istun uuden asuntomme (tai no, olemme asuneet tässä jo kolmisen viikkoa!) olohuoneessa ja surffailen netissä (tänään saimme nettiyhteydenkin vihdoin järjestettyä). Ja mikä parasta, muutama viikko sitten minulle myönnettiin vakituinen Uuden-Seelannin oleskelulupa, mikä tarkoittaa siis sitä, että voin asua vaikka kymmenen vuotta Suomessa ja taas palata tänne ilman minkäänlaista paperisotaa, AAMEN. Joten alkaa helpottamaan koko tämä rumba pikkuhiljaa. Huoh. Nyt ei puutu muuta kuin työpaikka, ja sekin alkaa olemaan pikkuhiljaa tiedossa (fingers crossed) ... Sanotaan vaikka näin, että muutamia juttuja on vireillä ja melko hyvältä näyttää... Jännityksellä odottelen lisätietoja. :) Pessimistinä/taikauskoisena en uskalla kertoa enempää tässä vaiheessa.

Talovahtina Hataitaissa.

Wellingtonin lähiöelämää...

Mutta lähtö Suomesta oli odotetusti vaikea. Perheen ja ystävien hyvästely käy jo työstä, varsinkin kun sitä on tullut harrastettua vuosien ajan, te muut ulkosuomalaiset tiedätte tuon pahaisen tunteen paremmin kuin hyvin. Siinä myös yksi syy siihen, etten ole oikein jaksanut bloggailla, niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Onneksi sentään minulla on mitä ihanin ja ymmärtäväisin aviomies, joka jaksaa olla tukena ja turvana pimeimpinäkin hetkinä. Mutta nyt tulta ja uusia seikkailuja päin, on mukava olla taas Wellingtonissa ja Seelannissa, (vaikka täällä onkin hyytävän kylmä talvi tällä hetkellä) ja nähdä vanhoja ystäviä ja miehen perhettä.

Alkaa tosin tämä kotona istuminen ja jokapäiväinen lenkkeily tai kirjastossa/kaupungilla/kahviloissa hengailu jo hieman puuduttamaan, haluaisin jo takaisin työelämän hektisyyteen! (Tiedän mitä ajattelette, en minäkään ikinä uskonut toivovani moista). Työttömälle viikonloputkin tuntuvat melko mitäänsanomattomilta, ei oikein ole mitä odottaa, vaikkei sitä muutenkaan edes tiedä mikä viikonpäivä on, joka päivä on kuin sunnuntai. Nytkin istun tässä kahdelta, torstai-aamuna, ja uni tuntuu olevan vielä tuntien päässä. Pitkään nukkumisestakaan ei oikein saa enää iloa irti, se kun on jokapäiväinen rutiini. Sitten sitä huomaa oikein odottavansa hyvin älyllisesti haastavia aamupäiväohjelmia kuten Tyra:a tai Good Morning-show:ta. Huoh. Ja Food Channel on päällä 24/7 (huomisen kohokohtana minulla on kasvispiirakan paisto). Toissapäivänä hamuilin jo puhelintani tuijottaessa Ab Tronic Pro-mainosta ostos-tv:stä, "ehkä tuo oliskin aika kätevä, ja onpa edullinenkin"... I NEED A JOBBBBB! Olen luultavasti maailman tylsin ihminen tällä hetkellä. Onneksi olen sentään päässyt purkamaan turhauttavia tunteitani kahvikupin tai viinilasin/pullollisen äärellä ystävilleni silloin tällöin. Mutta... kunhan saan taas töitä ja rahatilannekin alkaa hieman kohentua, voimme taas alkaa nauttia elämän pienistä iloista hieman enemmän miehen kanssa, kuten elokuviin menosta, ulkona syömisestä ja NZ-matkustelusta, ja toivottavasti ehdimme piipahtaa Australiassakin kavereiden luona. Sitä odotellessa...

The Party of the Year!

Joulut on nyt juhlittu, lahjat avattu, ruokaa ylensyöty ja huomenna olisi edessä koko vuoden suurimman pippalot eli uuden vuoden riehat! Joululahjoista sun muista joulun tapahtumista laitan päivitystä vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta nyt toivotan teille kaikille hyvää alkavaa vuotta ja hauskaa uuden vuoden juhlimista! (Turvallista sellaista myös.) Tänne Wellingtoniin on huomiseksi luvattu aurinkoa ja kesäistä säätä, joten hyvältä vaikuttaa. Töissä meillä on luvassa hieman erikoisempaa työpäivää; laitamme kaikki tiskillämme mätsäävät juhlameikit ja hiuskoristeet päähämme ja työpäivän päätteeksi aiomme korkata työpaikalta saamani viinipullon. Töistä lähdön jälkeen aiomme lyöttäytyä kaveriporukalla yhteen ja noukkia matkalla hotellilta mukaan kaverimme, jotka matkustavat Wellingtoniin Aucklandista sekä Hawkes Baysta. Iltapäivällä on sitten ohjelmassa mm. keilaamista, rannalla grillailua sekä yleistä rentoa hihhulointia, illalla taas lisää grillausta kaverien talon takapihalla ja lisää juhlimista, joka luultavasti jatkuu pitkälle aamuyöhön muutaman Redbullin avulla. ;D Puoliyön paikkeilla toivottavasti tiemme vie myös Wellingtonin satamaan ihastelemaan kaupungin ilotulitusta sekä ilmaiskonsertteja. Mutta sen pidemmittä puheitta....

☼○☼HAPPY NEW YEAR☼○☼

☼○☼ 2010!! ☼○☼

Duunii ja kledjui = töit ja rättilöit

Ensimmäinen työviikko on takana! Ei voi olla totta! Ja täytyy sanoa, etten koskaan ole ollut yhtä innostunut yhdestäkään työpaikastani kuin tästä! RAKASTAN uutta työtäni, asiakkaitamme, upeaa tavarataloamme ja aivan ihania työkavereitani! Oikeasti tuntuu kuin olisin voittanut jackpotin. Minut on otettu vastaan niin avosylin, että melkein tippa linssissä muistelen kuluneen vuoden tapahtumia entisessä paikassa. Miten ihania ja ystävällisiä ja kannustavia nämä uudet työkaverini ovatkaan. Ja erityisesti ammattimaisia. Ja on ihanaa olla taas kauneusalan hommissa ja meikata ihmisiä! Unohdin miten luovaa työtä se loppujen lopuksi onkaan, ja miten paljon siitä nautin. Ehdottomasti olen oikealla polulla kohti unelmaani, eli ammattilais-meikkitaiteilijan/maskeeraajan alaa.

(kuva uudesta työpaikasta täällä... en saanut itse kuvaa tänne liitetyksi.)

Tavaratalomme on niin ihanan mielenkiintoinen työpaikka. Tylsää päivää en luule näkeväni ihan äkkiä. Kauneustiskejä on jokaiselle brandille, ja niissä on hauska käväistä työpäivän aikana ja jutella muille kosmetiikka-osaston naisille ja miehille ja vaihtaa kuulumisia. Talossa on myös ihanan idyllinen julkinen kahvila, sekä myös henkilökunnan oma kahvila, jossa käyn ilmaisella kahvilla ja teellä ja ostamassa lounaaksi halpoja voileipiä. Isojen ikkunoiden edessä on pitkä pöytä, jonka äärellä voi leipää mutustaessaan katsella Wellingtonin kuhisevaa liikennettä ja ihmisiä. Joka hetki jonka olen tavaratalossa viettänyt on ollut niin mielenkiintoinen ja innostava, pienetkin jutut kuten esim. Kirkcaldie & Stains-nimikyltin saaminen rintaan on ollut minulle pienen hihkumisen arvoinen kokemus. Paikka on nimittäin Wellingtonin rikkain ja vanhin tavaratalo ja sillä on todella hienostunut ja korkeatasoinen maine. Ehkäpä juuri siksi en ollut paljon Kirksillä käynytkään ennen työhaastatteluani, koska en ikinä raaskinut ostaa sieltä mitään! Kaikki järjestyi siis odotettua paremmin, nyt voin huokaista helpotuksesta ja nauttia kesän tulosta. (Ja sain muuten työpaikalta niin paljon ilmaisia tuotteita, ja kuulemma saamme aina jatkossakin, ettei tarvitse enää ostaa meikkejä tai ihonhoito-tuotteita! Yuss!!)

Eeeek kävin muuten laittamassa viime viikolla uudet farkut lay-byhin, eli osamaksuun. Saan ne kotiin vasta kun ne ovat kokonaan maksettu, mutta saanpa maksaa ne ainakin vähän kerrassaan. :) Kyseessä olivat ihanat, uudet Lee:n Licks-farkut, ja minulle, jolle farkut ovat kaikki kaikessa, nämä tulevat olemaan tämän kesän SE juttu! Nämä aion yhdistää kaikkeen mahdolliseen; mustiin korkokenkiin, klassisiin ja pumpseihin, chuck taylorseihin, balleriinoihin ja löysiin off-the-shoulder paitoihin ja tiukkaan nahkatakkiin, yeeaaahhhh! En malta odottaa että saan ne kotiin, päälle ja kartsalle. :D Yleensä meikä käyttää ainoastaan Nudien farkkuja, mutta nämä ihanuudet satuin näkemään kaupan ikkunassa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ensi viikonlopulla olisi siis ne häät siellä upealla Mission Estate-viinitilalla (kuvat)! En malta odottaa, koska kyseessä ei ole pelkästään ystäviemme häät, vaan myös todellinen jälleennäkeminen kaikkien mieheni uusiseelantilaisten kavereiden kanssa, jotka ovat meille kuin osa perhettä. Muutama heistä asuu Australiassa, joten on ihanaa saada porukka taas kasaan ja pitää yhdessä hauskaa. Ja saan bonuksena pitkän viikonlopunkin. :) Mutta tämä viikonloppu vietetään miehen kanssa kotosalla elokuvia katsoen.

Kolmannen asteen kuulustelu

Ensimmäisen työpäivän aamu. Valitettavasti se alkoi pienellä flunssan poikasella, tai oikeastaan flunssa alkoi jo eilen, mutta toivoin sen jo parantuvan aamuun mennessä. No, yskäisenä sitä sitten pitää mennä uuteen työhön, ei tässä muu auta. Taitaa olla jo neljäs kuppi teetä menossa tänä aamuna, toivotaan että toimii. Täytyy myöntää että on perhosia vatsassa ja en malta odottaa että tämä päivä ja viikko olisi jo ohi, jotta pääsisin asettumaan uuteen työhöni ja tutustumaan paikkaan paremmin! Toivottakaa onnea.

Kevennyksenä; Paivi, Pippuri ja Johanna antoivat minulle tämän hauskan tunnustuksen... :) Kiitoksia!

"Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1.Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2.Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3.Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4.Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5.Anna tunnustus seitsemälle.
6.Linkitä nämä blogissasi.
7.Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta."

Olen muutaman samantapaisen tunnustuksen jo tehnytkin täällä ja täällä, mutta yritän keksiä 7 uutta seikkaa...

1. Olen pienenä kokeillut viulun ja pianon soittoa, pianota soitin muutaman vuoden ala-asteikäisenä ja uudestaan alle kaksikymppisenä. Nyt taito on taas päässyt ruostumaan, enkä varmaan osaisi soittaa kuin muutaman kappaleen kokonaisuudessaan. Joskus kateellisena katselen miehen taitavaa kitaransoittoa ja kiroan pianon soittoni jättämistä.

2. Minulla on nykyään jatkuva matkakuume. Koko ajan tekee mieli lentää jonnekin ja kierrellä uusissa paikoissa, keräten uusia kokemuksia. En malta odottaa seuraavaa Suomen matkaamme ja lentokoneessa istumista, vaikka se kahden päivän jälkeen onkin hyvin rasittava kokemus. Mutta seuraavalla kerralla minulla on ainakin mies mukanani. :)

3. Olen huono kokkaamaan, mutta leipominen onnistuu melkein aina täydellisesti. En ole hyvä improvisoimaan keittiössä, yleensä seuraan reseptejä uskollisesti. Haluaisin käydä jonkinlaisen peruskokki-koulun, jotta oppisin tekemään erilaisia ruokia, varsinkin aasialaisia ruokalajeja.

4. Olen aina ajoissa joka paikassa, yleensä ensimmäisenä muita odottamassa ja se on minusta ärsyttävää. Jos joskus jopa yritän olla "muodikkaasti myöhässä", muut ovat vielä enemmän myöhässä ja onnistun silti saapumaan paikalle ensimmäisenä. Mies on taas tässä asiassa täysin päinvastainen ja saa minut joskus raivon partaalle hitaalla valmistumisellaan.

5. Olen ollut BumtsiBum!-ohjelmassa yleisössä, vanhan tyttökuoromme kanssa, ja kyllä jännitystä riitti. Ja täällä viime keväänä pääsin myös Uuden Seelannin uutisiin haastatteluun, joten maailmanvalloitus jatkuu yhä.

6. Minulla on aina kylmä. Kesät, talvet nukun pyjamahousuissa ja pitkähihaisessa paidassa, sukat jalassa. Käteni ja jalkani ovat aina jääkylmät. Mies aina vitsailee että suomalaiset ovat todellisia herkkiksiä, mutta aina korjaan, että se on kyllä vain minä ja huono verenkiertoni. En ole koskaan ollut yhtä kylmä kuin Uudessa Seelannissa ollessa, mutta onneksi asumme nyt modernissa asunnossa, joten lämpötilat pysyvät mukavan kotoisen 20 asteen tuntumissa. Saunaa on kyllä ikävä useasti!

7. Olen todellinen musiikki-natsi. Kun olemme bileissä jonkun luona tai tässä meillä kotona, yritän aina päästä vaihtamaan musiikkia enemmän omaan makuuni sopivaan. Tämä on ehkä yksi ärsyttävimmistä tavoistani. Hyvä musiikki kun antaa minulle niin hyvän fiiliksen, varsinkin kun edessä on hauska ilta kaupungilla. En viihdy yöklubeissa, mielummin menen pubeihin tai rock-baareihin, jossa musiikki on mielestäni tasokkaampaa eikä liian kovalla, jotta pystyy vielä juttelemaan ystävien kanssa.

Kuten Johanna tuolla aikaisemmin sanoi, minä myös haluan haastaa uusien lempiblogieni kirjoittelijat sekä vanhat lempparini. Joten haastan seuraavat bloggaajat jakamaan omat seitsemän seikkaansa;

Jenni B:n jenkeistä, Afraid of Butterflies-blogista, Jaanan Transilvaniasta, Metsän Takana-blogista, J:n Australiasta, Lentoharjoituksia-blogista, Mimin Uuden Seelannin Queenstownista, Mimi-blogista, Minean Haavelijan Päiväkirja-blogista, Annan Jungle Boogie-blogista sekä last but not least Piparmintun Karamellimaa-blogista. :)

Asiasta kukkaruukkuun hyppien

Todella rikkonainen päivitys luvassa, pahoitteluni. Liikaa kaikenlaista mielessä yhtä aikaa!

Olipas viikonloppu! Maanjäristystä, intialaista tanssiesitystä (pari viikkoa sitten vahingossa kirjoitin esityksen ajankohdan väärin, se olikin vasta nyt viime viikonloppuna), tanssimista tyttöjen kanssa aamun pikkutunneille asti, ja sunnuntaina aamiaista parvekkeella ensimmäistä kertaa tänä kesänä miehen kanssa, auringon porottaessa. Sunnuntaina kävimme myös miehen kanssa pitkällä kävelyllä ympäri kaupunkia, mm. uudella työpaikallani tavaratalossa ja sen joulu-osastolla, terassilla kahvilla ja hampurilaisilla päivän päätteeksi Burger Fuelissa. Ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikonlopulle.

Tämä viikkokin tulee olemaan kiireinen; tänään kävin uudella työpaikalla esittelemässä itseni tuleville työkavereilleni ja huomenna olisi se kauan odotettu Nick Oliverin keikka, torstaina vapaapäivä ja suunnitelmissa leipoa sitruuna cup cakeja viimeiselle työpäivälleni, joka on taas perjantaina. Perjantaina olisi myös kahvit uuden suomalaiskaverin kanssa ja lauantaina hyvän ystävän 21-vuotis syntymäpäivät illallisineen. Ei siinä olekaan sitten kuin yksi päivä ilman mitään ohjelmaa ja maanantaina, ensimmäinen työpäiväni Elizabeth Ardenilla! Apuva! Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään uusi työpaikka, johon kävin tänään tutustumassa, ja minulle esiteltiin mm. tiskien vieressä oleva kauneushuone (jonne muuten vie se kuuluisa Red Door :) jossa kasvohoito-tuoli ja microdermabrasion-kone (en todellakaan tiedä tuon suomenkielistä vastinetta...)

Sarjassamme "outoja kokemuksia" muuten... Toissa viikonloppuna kävin auttamassa yliopisto-kaveriani, joka tarvitsi mallin päättötyöhönsä. Kaverini opiskelee tekstiili-suunnittelijaksi, joten hommanani oli ensin (entisenä kampaajana) tehdä itselleni 50-luvun tyyppinen kampaus ja meikki, laittaa jalkaan mustat korkokengät ja ilmestyä asuntomme ala-ovelle puolen päivän maissa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, ja nopean pysähdyksen paikalliseen "pullo-kauppaan" niinkuin täällä sanotaan (bottle shop) jälkeen, matkamme jatkui kaverini asunnolle valokuvien ottoon. Valokuvat otti toinen yliopisto-opiskelija, joka yllättäen on valmistumassa ammatilaiskuvaajaksi. Ensin kaverini kiinnitti päälleni valkoisen lakanan hakaneuloilla ja vyöllä sai sen näyttämään melkein kuin hääpuvulta. Sitten seurasi poseerausta eri asennoissa, lakanassa seisoen (kaverini aikoo photoshopilla liittää tekstiili-kuvionsa lakanaan). Lisäksi ajattelimme ottaa muutaman kuvan myös ulkona, ja lopputuloksena jouduin seisomaan julkisella paikalla, aivan tuskallisen hitaasti liikkuvan ruuhkan vieressä, poseeraten eri kuvioisten seinien edessä, puuvillalakana-mekko päälläni, 50-luvun meikissä ja kampauksessani. Wellingtonin tuuli teki poseerauksesta keskivertoa vaikeampaa, joten hiukset siinä lensivät sekä lakanan kulmakin nousi muutamaan kertaan haluttua korkeammalle, joka taas sai kovia tööttäyksiä ja huudahduksia lauantai-fiiliksissä olevilta, ruuhkassa seisovilta mieskuskeilta ja heidän idiootti-kavereiltaan. Voi elämä että nauratti ja hävetti yhtä aikaa. Mutta kuvat saimme otettua ja kaverini oli lopputulokseen tyytyväinen. Ja muutaman drinkin jälkeen, kokeileehan noita amatööri-mallin hommia kuka vaan. :) Siitä ei muuta kuin takaisin autolle, jossa tapahtui nopea vaatteiden vaihto ympärilleni pälyillen ja tietokoneelle katsomaan mitä kuvista oikein tuli. Lopputuloksen saatan myöhemmin postata tänne, mikäli eivät ole aivan kamalia! Kaveri joutuu ne kuitenkin photoshoppailemaan ensin. :)

Mutta nyt ei muuta kuin vilkkaan loppuviikon odotukseen! Ja muuten, arvonta tapahtuu torstaina, tai viimeistään perjantaina, joten onnea kaikille, silloin myös paljastan palkinnon... :) Ja jos joku ei ole vielä ehtinyt osallistua, ei muuta kuin mukaan vaan!