Breaker Bay

Eilen kävimme taas saman kaverin ja koirakaverin kanssa aikaa viettämässä. L (kaveri) soitti aamulla ja kysyi haluammeko lähteä sunnuntain viettoon rannalle. Itse olin aivan rättiväsynyt edellisiltaisten tyttökaverin syntymäpäiväjuhlintojen jäljiltä, mutta onneksi jaksoin raahautua aurinkoiseen ulkoilmaan, sillä olo koheni kummasti raikasta meri-ilmaa hengitellessä. Ensin pysähdyimme rannikolla ihanassa vintage-tyylisessä kahvilassa nimeltä Queen Sally's Diamond Deli. Sieltä tilasin ensin herkkusieni/tomaatti/pähkinä/oliivi piirakan (NAM!) ja jälkiruuaksi meksikolaisen chili/suklaa keksin. :) Ja keksissä oli muuten oikeasti potkua! Jälleen kerran hyväksi havaittu yhdistelmä tuo suklaa/chili.

Mexican chili chocolate cookie

Kahvilasta ajoimme Breaker Baylle, joka on osa Wellingtonin kuvankaunista rannikkoa. Paikka tunnetaan myös nudistirantana, ja yhden yksinäisen nudistin onnistuimme bongatakin. :D (ja ei, kuvia ei valitettavasti löydy!) Kamera kaulassa kävelin muiden perässä (aina hieman jäljessä) ja Ned-koira nautti tennispallon noutamisesta vellovasta merestä. Aallot olivat ajoittain aivan hullun kokoiset, hyvä etteivät vieneet koko koiraa mukanaan. :)

(klikkaa kuvia suuremmiksi!)

Meri vei pallon mukanaan...

Ned tuijottelemassa merilevä"käärmeitä".




"Kina"-kuori, tai suomeksi merisiili.












Maori-patsas "pou".







Tämän luurankomaisen merilevän palasen veimme kotiin.












Tulta hiekalla.



Palloa etsittiin kuumeisesti, mutta turhaan.




Tämän mehikasvin mies löysi ja nyt se on istutettuna ruukussaan, olohuoneen pöydällä.

Toisessa kotimaassa

BACK IN NEW ZEALAND!!

Paekakariki, erään sunnuntaisen patikkaretken tapahtumapaikka.

Vihdoin viimein jaksan taas kirjoittaa. Viime kuukaudet ovat olleet hullun kiireisiä ja raskaita, syynä siihen lähinnä kotimaan hyvästely, muutto Suomesta takaisin tänne Uuden-Seelannin talveen, talo/koiravahtina oleminen ystävän talossa, asunnon etsiminen, oleskeluluvan hoitaminen, muutto, työnhaku, appivanhempien luona oleminen, kaikenlainen sekalainen järjestely, stressaus, yms. Nyt vihdoin istun uuden asuntomme (tai no, olemme asuneet tässä jo kolmisen viikkoa!) olohuoneessa ja surffailen netissä (tänään saimme nettiyhteydenkin vihdoin järjestettyä). Ja mikä parasta, muutama viikko sitten minulle myönnettiin vakituinen Uuden-Seelannin oleskelulupa, mikä tarkoittaa siis sitä, että voin asua vaikka kymmenen vuotta Suomessa ja taas palata tänne ilman minkäänlaista paperisotaa, AAMEN. Joten alkaa helpottamaan koko tämä rumba pikkuhiljaa. Huoh. Nyt ei puutu muuta kuin työpaikka, ja sekin alkaa olemaan pikkuhiljaa tiedossa (fingers crossed) ... Sanotaan vaikka näin, että muutamia juttuja on vireillä ja melko hyvältä näyttää... Jännityksellä odottelen lisätietoja. :) Pessimistinä/taikauskoisena en uskalla kertoa enempää tässä vaiheessa.

Talovahtina Hataitaissa.

Wellingtonin lähiöelämää...

Mutta lähtö Suomesta oli odotetusti vaikea. Perheen ja ystävien hyvästely käy jo työstä, varsinkin kun sitä on tullut harrastettua vuosien ajan, te muut ulkosuomalaiset tiedätte tuon pahaisen tunteen paremmin kuin hyvin. Siinä myös yksi syy siihen, etten ole oikein jaksanut bloggailla, niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Onneksi sentään minulla on mitä ihanin ja ymmärtäväisin aviomies, joka jaksaa olla tukena ja turvana pimeimpinäkin hetkinä. Mutta nyt tulta ja uusia seikkailuja päin, on mukava olla taas Wellingtonissa ja Seelannissa, (vaikka täällä onkin hyytävän kylmä talvi tällä hetkellä) ja nähdä vanhoja ystäviä ja miehen perhettä.

Alkaa tosin tämä kotona istuminen ja jokapäiväinen lenkkeily tai kirjastossa/kaupungilla/kahviloissa hengailu jo hieman puuduttamaan, haluaisin jo takaisin työelämän hektisyyteen! (Tiedän mitä ajattelette, en minäkään ikinä uskonut toivovani moista). Työttömälle viikonloputkin tuntuvat melko mitäänsanomattomilta, ei oikein ole mitä odottaa, vaikkei sitä muutenkaan edes tiedä mikä viikonpäivä on, joka päivä on kuin sunnuntai. Nytkin istun tässä kahdelta, torstai-aamuna, ja uni tuntuu olevan vielä tuntien päässä. Pitkään nukkumisestakaan ei oikein saa enää iloa irti, se kun on jokapäiväinen rutiini. Sitten sitä huomaa oikein odottavansa hyvin älyllisesti haastavia aamupäiväohjelmia kuten Tyra:a tai Good Morning-show:ta. Huoh. Ja Food Channel on päällä 24/7 (huomisen kohokohtana minulla on kasvispiirakan paisto). Toissapäivänä hamuilin jo puhelintani tuijottaessa Ab Tronic Pro-mainosta ostos-tv:stä, "ehkä tuo oliskin aika kätevä, ja onpa edullinenkin"... I NEED A JOBBBBB! Olen luultavasti maailman tylsin ihminen tällä hetkellä. Onneksi olen sentään päässyt purkamaan turhauttavia tunteitani kahvikupin tai viinilasin/pullollisen äärellä ystävilleni silloin tällöin. Mutta... kunhan saan taas töitä ja rahatilannekin alkaa hieman kohentua, voimme taas alkaa nauttia elämän pienistä iloista hieman enemmän miehen kanssa, kuten elokuviin menosta, ulkona syömisestä ja NZ-matkustelusta, ja toivottavasti ehdimme piipahtaa Australiassakin kavereiden luona. Sitä odotellessa...

Paluu tulevaisuuteen...

Ajatukset alkavat pikkuhiljaa kääntyä Uuteen-Seelantiin ja sinne palaamiseen, nyt kun Suomessa oloa on enää jäljellä vajaat kaksi ja puoli kuukautta. Muuta emme tiedä, kuin että Wellingtoniin palaamisen jälkeen aiomme olla taas talo- ja koiravahtina samalla ystävällä/miehen entisellä asiakkaalla noin neljän viikon ajan, jonka aikana toivottavasti löydämme siedettävän asunnon Wellingtonin ympäristöstä ja jonkinlaista työtä. Kokemuksen perusteella luulen, että asunnon etsiminen käy melko helposti, enkä työnhaunkaan takia en aio menettää yöuniani, niin helpolla olen saanut kolme edellistä työpaikkaani Wellingtonissa, kiitos lukuisten vuosien kaupan alalla/asiakaspalvelussa. Mutta katsotaan miten käy, olo on ainakin positiivinen ja toiveikas. :) Kaiken tämän jälkeen kiikarissa olisi asua maassa niin kauan, että voin alkaa hakea kaksois-kansalaisuutta, ja tämän jälkeen ensinnäkin opinto tukea, ja sitten pyrkiä lähimpään meikkitaide/maskeeraus-koulutukseen. Siitä sitten toivoisi sen uran urkenevan! Onneksi olen jo asunut Uudessa-Seelannissa muutaman vuoden ajan, joten kansalaisuuden ei pitäisi olla liian kaukainen unelma. Mutta siinä siis lähi-tulevaisuuden suunnitelmat noin lyhyesti.

(Huh. Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista, kuin miltä se tuossa listattuna näyttää!)

Mutta takaisin tähän hetkeen; kuun lopussa näen pitkästä aikaa sukulaisiani Lontoosta, jotka matkustavat Suomeen mummini hautajaisia varten. En ole nimittäin ensimmäinen ulkosuomalainen perheessäni, tätini on asunut ulkomailla melkein koko ikänsä; ensin Italiassa, italialaisen miehensä kanssa ja sen jälkeen Lontoossa, jonne hän aikoinaan asettui asumaan pysyvästi. Myös serkkuni on tulossa, joka on puoliksi italialainen, puoliksi suomalainen. Tätini puhuu tietenkin suomea, mutta serkkuni ei taas niinkään paljon, enimmäkseen englantia ja italiaa, joten brittienglannin kuulemista siis tiedossa pitkästä aikaa. Mieheni odottaa innolla ensi-tapaamistaan englanninkielisen perheeni kanssa, niinkuin minäkin, sen verran harvoin satumme kaikki samaan maahan yhtä aikaa. Ikävä vain, että usein sukukokoukset tapahtuvat näin surullisissa tunnelmissa.

Loppuun vielä fiilistelyä viimekertaisesta paluustamme (v.2008) Wellingtoniin. Silloin vastassa oli kuuma ja hikinen kesä, kun taas tällä kertaa paluu tapahtuu Uuden-Seelannin talvessa.

Paluu Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2008 näytti tältä...

Kesä Wellingtonissa kuumimmillaan.

Kengätkin hiersivät mukavasti, mutta ainakin maisemat olivat kohdillaan.



N.48 tunnin matkustaminen + n.50C lämpöaste-ero + 11h aikaero =
1 hämmentynyt matkalainen.

Vesipullo matkassa 24/7.

Kohta nähdään taas, Wellington. <3

Bye bye burger

Sarjassamme; "Parempi Myöhään Kuin Ei Milloinkaan"...

Toissavuonna tein melko vaativan uuden vuoden lupauksen; yritin kääntyä kasvissyöjäksi (tai ainakin kala/kasvissyöjäksi), sekä alkaa käyttämään pelkästään eläimillä testaamattomia kosmetiikkatuotteita. Syyt näihin elämäntapamuutoksiin olivat puoliksi terveydellisiä ja puoliksi moraalisia. Noh, kumpaakaan lupauksista en saanut toteutettua silloin, eli vuonna 2009, vaikka kovasti yritinkin, etenkin tuo lupauksen kosmetiikka-puolen pitäminen tuntui liian haasteelliselta... :P (Mikseivät parhaat meikkifirmat esim. M.A.C., Nars ja Elizabeth Arden voi olla eläinkokeita vastaan :( ??) Ei ole todellakaan helppoa löytää esim. hyviä luomivärejä ja meikkivoidetta eläinkokeettomilta yhtiöiltä, ainakaan itse en ole vielä tarpeeksi hyviä löytänyt. (Vinkkejä, kiitos?) Tosin onhan tuo Joe Blascokin tuolla Animalian listalla, mutta sitä en ole käyttänyt sitten ammattikoulun...

*Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan lista*

Mutta nyt, parin vuoden jälkeen, voin vihdoin viimein kutsua itseäni 100% pesco-vegetaristiksi eli kala/kasvissyöjäksi. Olen ollut ilman kanaa ja lihaa viime elokuusta asti ja voin sanoa, että tämä ruokavalio sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olo on kevyempi ja energisempi, ja olen jopa laihtunut viime vuodesta n. 8 kiloa, mikä on aivan uskomatonta! (En tiedä sitten oliko syynä siihen Uudesta-Seelannista tarttuneiden herkkukilojen tiputtaminen vai itse lihan jättäminen.) :D Joka tapauksessa, tunnen itseni paljon terveellisemmäksi, enkä ole tähän mennessä kaivannut lihaa tai kanaa ollenkaan. Tofua en voi henkilökohtaisesti sietää, mutta onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Proteiinin saannin olen korvannut pavuilla ja kalalla sekä muilla merenelävillä, kun taas esim. sienillä ja munakoisolla lihan "rakenteen", jos sen noin voisi selittää. :D Myös maitotuotteita olen yrittänyt vähentää, niin ekologisista kuin terveydellisistäkin syistä, olen aivan rakastunut kauratuotteisiin, esim. Yosa-jugurtteihin ja Oatly-kauramaitoon, johon teen puuroni joka ikinen aamu. Päälle margariinia, kanelia ja hunajaa, joskus jopa banaania tai kiiviä, todella maukasta, voin suositella! :) Ja vatsa kiittää!

Olen tehnyt suuria parannuksia myös mainitsemani kosmetiikka-puolen suhteen; kaikki ihonhoitotuotteeni ovat nyt eläinkokeettomia, kiitos Mary Kay:n (ja äitini, joka myy ko. merkkiä!) sekä Body Shopin. Lisäksi olen siirtynyt TIGI:n ja Redkenin hiustenhoitotuotteista pikkuhiljaa Paul Mitchelliin, johon olen aivan rakastunut. Vaikka toki olen kokeillut ko. sarjaa ennenkin, vasta tämän eläinkokeettoman vimmani myötä olen todella omistautunut linjan tuotteille. Esim. Extra-Body Daily Boost-tyvisuihke on täysin vienyt sydämeni, hiukset tuntuvat käytön jälkeen noin kolme kertaa paksummilta ja taivaallisen ilmavilta, (ja ps. tuote sopii erityisesti suomalaiselle, hennolle hiukselle!) vaikka itse omistankin jo valmiiksi paksuhkomman hiuskuontalon. Suosittelen siis sitäkin!

Upeaakin upeammat Paul Mitchellin uudet Bamboo-sarjan harjat, fööni ja suoristin...!! Tahtoo niin kovin!

Nyt seuraavaksi alankin miettiä Uuteen-Seelantiin paluuta ja vastaavien esim. kauratuotteiden löytämistä siellä. Kauramaito on siellä tullut tutuksi, siellä siihen itse asiassa rakastuinkin alunperin, mutta en muista oliko kaupoissa muita kauratuotteita; ruokakermaa, jugurtteja, smoothieita, yms. Mutta aika näyttää. Ja vaikka US:sta saisi myös vapaan kanan lihaakin, en silti aio sortua enää lihan syöntiin. Sen sijaan, en malta odottaa että pääsen taas popsimaan maan upeita hedelmiä, vihanneksia ja meren eläviä, nam!

Summa summarum; olen taas askeleen lähempänä kettutyttö/puunhalaaja-minääni, ja hyvä niin.

Wellingtonissa järisee

Nyt maa järisee Wellingtonissa. Kaverit ja sukulaiset postailevat (taas) facebookkiin kauhistuneita tunnelmiaan. Come on Earth, give New Zealand a break! Onneksi järistys ei ollut tuhoisa, lähinnä vain pelottava, varsinkin kaiken viime aikaisen jälkeen.

Pikkasen kyllä jännittää palata kesäkuussa maahan, jossa maanjäristykset ovat arkipäivää ja jopa hengenvaarallisia. Muistan itse sen tunteen, kun herää tärisevään sänkyyn ja taloon keskellä yötä sydän kurkussa, enkä ikinä halua enää tuntea moista.

Toivotaan että maa nyt rauhoittuisi jo vihdoin viimein.

Wellingtonin "worst case" skenaario järistyksen iskiessä.

Christchurch, olet ajatuksissa

Aamulla heräsin flunssaisessa tokkurassa puhelinsoittoon siskonmieheltäni, joka kertoi miehelleni tuhoisasta maanjäristyksestä Christchurchissa, Uuden Seelannin Etelä-Saarella. Ainakin 65 ihmistä on virallisesti löydetty kuolleena, ainakin 100 ihmistä on vielä raunioiden alla loukussa. Kuolleiden lukumäärän uskotaan kasvavan, samalla kun kadonneiden etsinnät jatkuvat. Itse ajattelin välittömästi Christchurchissa asuvia ystäviäni ja heidän perheitään, suurin osa on onneksi kunnossa, mutta osasta en tiedä vielä mitään. Epätodellista tälläinen kun oikeasti omia ystäviä saattaa olla pahassa pulassa tai jopa ... en viitsi edes kirjoittaa sitä sanaa.

Nyt olen tuijotellut koko päivän puhelinta sekä facebookkia ja odottanut viestejä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki ovat kunnossa.

Kuulin myös ystäviltä Wellingtonista, että järistys oli tuntunut siellä asti. En voi kuvitellakaan moista luonnonvoimaa, joka Christchurchiin on iskenyt. Itse olen tuntenut pahimmillaan reilun 5.0 asteen kokoisia järistyksiä, ja nekin tuntuivat aivan hullun kovilta, mitenkä sitten suoraan kaupungin keskustaan osunut 6.3 asteinen järistys! Uskomattoman pelottavaa. Tämä on synkkä päivä Uudelle Seelannille. Toivotaan ettei kuolonuhreja ilmesty enempää.

Kuvat Ilta-Sanomat.

Ja voittaja on ...

Kazza on aivan puulla päähän lyöty. (En yleensä puhu itsestäni kolmannessa persoonassa, joten siinä todiste). Arvonta osottautui suositummaksi kuin uskalsin kuvitellakaan, kiitoksia kaikille osallistumisesta ja vastauksista! :) En tiennytkään miten monta ihmistä siellä ruudun toisella puolla on! Ja oli hauska lukea miten paljon tiesitte Uudesta Seelannista.

Mutta nyt itse asiaan, *kröhöm* From the Midnight Sun to the Long White Cloud-blogin ensimmäisen arvonnan voittaja on .... *rumpujen pärinää*

(Miehen piti toimia onnettarena, mutta ei mahtunut käsi tuohon lasiin, joten hoidin sitten homman itse!)

UNELMA Mamman Maailmasta!!! :) :)

Lämpimät onnittelut voittajalle! :) Unelma voi laittaa posti-osoitteensa tänne; kazzafromnz@gmail.com jotta voin laittaa palkinnon tulemaan. Palkinnoksi lähtee alla näkyvät umpi-uusiseelantilaiset tuotteet; aikaisemmin hehkuttamaani Pineapple Lumps-suklaata, Wellington-postikortteja, pieni paketti uusiseelantilaista feijoa-hedelmä teetä ja hauska kiwi-lintu varoitus magneetti pienessä teekaupan kangaskassissa. :) Toivottavasti pidät palkinnostasi! (Ja pahoittelen kuvien huonoa laatua, piti käyttää kännykän kameraa kun varsinainen kamera ei suostu toimimaan.)

Onnea vielä voittajalle! :)