Vuoden ensimmäinen kirjoitus. Vihdoin viimein löysin aikaa ja energiaa kirjoittaa. Takana siis ensimmäinen uusiseelantilainen joulu ja uusi vuosi. Tapahtumaa oli yllin kyllin, jouluaatto-iltana ajoimme Hawkes Bayhin ja vihdoin kahden tunnin ruuhkassa jumituksen jälkeen ja neljän tunnin ajomatkan jälkeen olimme turvallisesti perillä. Anoppini oli koristellut talon ihanan jouluiseksi ja kodikkaaksi, ja illan hämärässä talosta oikein huokui joulun tunnelma, melkein kuin olisi kotona Suomessa ollut. Paketit asettelimme kuusen alle odottamaan aamua, ja sitten anoppi pyöräytti meille muutamat joulukinkku-voileivät, sinappineen ja salaatteineen. Ihan niinkuin kotona.
Aamulla heräsimme helteiseen, aurinkoiseen jouluaamuun. Pienen heräilyn jälkeen oli pakettien avaamis-session aika, ja kaikki neljä, minä, Rich ja hänen vanhempansa istuimme lattialle availemaan paketteja, vuorotellen. Ihania yllätyksiä riitti; Fazerin joulusuklaata kotoa, uudet tyynyliinat, salmiakkia, suklaakahvia, Viivi & Wagner-pokkari, uusi seinäkalenteri, ym... kaikki omalta äidiltä Suomesta. Sain myös mieheltä Kung Fu Panda-DVD:n, ja sekös nauratti, olin nimittäin ostanut samaisen DVD:n myös Richille. No, nyt meillä on kaksi eri versiota kyseisestä animaatiosta. :) Anopilta sain Diorin käsivoidetta, suklaata ja Roxyn piknik/ranta-alustan, jossa puhallettava tyyny.
Puoleltapäivin miehen muuta perhettä alkoi ilmestyä paikalle; veli vaimoineen sekä veljen vaimon veljen perhe. Yhdessä kilistimme shampanjalasiemme kanssa joululle ja aloimme valmistautua joululounaan syöntiin. Päivästä oli tulossa hyvin kuuma ja aurinkoinen. Istuimme anopin puutarhassa nauttien päivästä, shampanjaa ja olutta juoden, lasten ja koirien leikkiessä taustalla. Joululounas olikin katettu ennenkuin huomasinkaan, ja millaisia herkkuja anoppi olikaan saanut aikaiseksi; erilaisia salaatteja, kinkkua, uusia perunoita, höyrytettyjä kasviksia suoraan puutarhasta, ja uusiseelantilaista erikoisuutta: paua-pihvejä (paua on uuden seelannin kansallissimpukka). Päivä jatkui syöden, juoden, nauraen ja jutellen. Taustalla soi kiwi-tyyliin vanhoja kunnon klassikkoja; CCR, The Beatles, Roy Orbison ja Crowded House. Aurinko helotti edelleen ja lämmin tuuli puhalteli, hieman viilennystä tarjoten. Lasten kanssa lennätimme leijaa ja pelasimme eri pelejä ja välillä tietenkin kävimme pomppimassa jättitrampoliinilla. Ja sitten olikin jo jälkiruuan aika, joka oli yhtä mittava kuin pääruokakin... Pavlovaa, hyytelöjä, juustokakkua, hedelmäkakkua ja minun tekemää kurpitsapiirakkaa.
Paua-pihvit näyttivät enemmänkin selluloosa-massalta tekovaiheessa...
...ja ehkä hieman valmiinakin. Mutta hyvältä maistuivat!
Iltaa kohden mennessä tunnelma alkoi olla pilvissä ja porukka enemmän tai vähemmän huppelissa. Eräs Richin sukulaismiehistä sai loisto-idean sytyttää kunnon tulen pihamaalle kaikkia lämmittämään (mikä ihme yhteys tulella ja humalaisilla miehillä onkin...) Ja ennenkuin huomasimmekaan, pihamaalla roihusi kunnon kokoinen tuli ja joku oli jo kaivanut ilotulitusraketit esille (Uudessa Seelannissa ilotulitteita käytetään melkein joka juhlassa). Katselimme kaikki raketteja tulen ympärille kerääntyneenä. Rich ei onneksi osallistunut serkustensa ja setiensä tulen kanssa pelaamiseen, vaan keskittyi minun vartioimiseen, ettei raketit tulleet liian lähelle, ja ettei minuun iskisi yllättäen jokin koti-ikävä puuska kesken kaiken juhlimisen. Siitä ei tosin ollut pelkoa, niin paljon ohjelmaa riitti ympärillä ja juhliminen enemmänkin muistutti meidän juhannusta kuin joulua. Ihmiset tanssivat musiikin tahdissa, nauraen ja lasejaan kilistellen.
Tess-koira halusi myös olutta...
...tai ehkä kuitenkin vain oman pallonsa.
Pojat nuotion ympärillä
Seuraavaksi tuleen asetettiin puutarhatuoli ja tämän jälkeen jokainen mies kävi vuorollaan heittämässä sinne jotakin. Rikun setä sai päähänsä täyttää kahden litran coca cola-pullon petroolilla ja heittää sitten senkin liekkeihin. Tässä vaiheessa muu juhlakansa otti muutaman askeleen taaksepäin nuotiosta ja minä ja Rich laitoimme aurinkolasit päähän, siltä varalta että nuotiosta lentäisi jotain pullon räjähtäessä. Seuraavat 10 minuuttia kaikki seurasivat nuotiota miltei henkeään pidättäen, odottaen räjähdystä. Mitään ei tapahtunut. Joku yritti täräyttää pulloa kepillä, mutta sekään ei tuntunut toimivan. Me naiset vilkuilimme huolestuneena toisiamme ja joku heitti että pitäisi varmaan ottaa puhelimeen hätänumero valmiiksi esille. Ja juuri kun kaikki luulivat ettei mitään räjähdystä tulisikaan....
PUM!!! Valtava pamahdus ja sitä seuranneet jättiläismäiset liekit. Siinä meni anopin nurmikko, tai ainakin muutama neliömetriä nurmikkoa saman tien. Seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus. Ensin kaikki vain tuijottivat kauhistuneena toisiaan, varmistaen että kaikki olivat vielä yhtenä kappaleena ja sitten purskahtivat ulvovaan nauruun. Ja tanssi ei muuta kuin jatkui, myöhälle yöhön. Joku laittoi grillin takaisin päälle ja paikalle kannettiin suuri lampaanpaisti, makkaroita ja kasviksia. Ja ei muuta kuin syömään. Rich katseli ympärilleen, katsoi minuun silmiään pyöritellen ja kuiskasi korvaani "now that's real kiwi-christmas for you". Jep. Hullu, hauska ja kesäinen.
Kun homma lähtee lapasesta...
Puutarhatuolin viimeiset hetket.
