The Party of the Year!

Joulut on nyt juhlittu, lahjat avattu, ruokaa ylensyöty ja huomenna olisi edessä koko vuoden suurimman pippalot eli uuden vuoden riehat! Joululahjoista sun muista joulun tapahtumista laitan päivitystä vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta nyt toivotan teille kaikille hyvää alkavaa vuotta ja hauskaa uuden vuoden juhlimista! (Turvallista sellaista myös.) Tänne Wellingtoniin on huomiseksi luvattu aurinkoa ja kesäistä säätä, joten hyvältä vaikuttaa. Töissä meillä on luvassa hieman erikoisempaa työpäivää; laitamme kaikki tiskillämme mätsäävät juhlameikit ja hiuskoristeet päähämme ja työpäivän päätteeksi aiomme korkata työpaikalta saamani viinipullon. Töistä lähdön jälkeen aiomme lyöttäytyä kaveriporukalla yhteen ja noukkia matkalla hotellilta mukaan kaverimme, jotka matkustavat Wellingtoniin Aucklandista sekä Hawkes Baysta. Iltapäivällä on sitten ohjelmassa mm. keilaamista, rannalla grillailua sekä yleistä rentoa hihhulointia, illalla taas lisää grillausta kaverien talon takapihalla ja lisää juhlimista, joka luultavasti jatkuu pitkälle aamuyöhön muutaman Redbullin avulla. ;D Puoliyön paikkeilla toivottavasti tiemme vie myös Wellingtonin satamaan ihastelemaan kaupungin ilotulitusta sekä ilmaiskonsertteja. Mutta sen pidemmittä puheitta....

☼○☼HAPPY NEW YEAR☼○☼

☼○☼ 2010!! ☼○☼

Joululahjavalvojaiset

"Santa Claus is coming to town..."

Meidän joulukuusi päivällä...

Istun tässä olkkarin lattialla, kuusen vieressä. Paketit istuvat nätisti sen ympärillä ja jouluvalot kimaltelevat ikkunassa. Ihana jouluinen olo. Ulkona on pilkkopimeää, mutta lämmintä. Pumpkin pie paistuu uunissa, siitä tuli viime vuonna vakituinen joulujälkiruokamme, kiitos kanadalaisen naapurimme, ja se tuoksuu niin jouluiselta, aivan pipareilta. Samoja mausteitahan pumpkin piesta eli kurpitsapiirakasta löytyykin; kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja muskottia. Karjalanpiirakat odottavat valmiina paistamistaan keittiön työpöydällä. Sellaiset 40 kappaletta pyöräytin, ne riittävät hyvin meille kahdelle. Viimeisiä joululahjoja paketoin tässä samalla myös ja katson Forrest Gumpia televisiosta.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen joulua. Illalla vietämme miehen kanssa kaksistaan suomalaista jouluaattoa ja avaamme lahjat, sekä korkkaamme shampanjapullon. Ruokakaupasta lähti mukaan mm. kylmäsavulohta, shampanja-joulukinkkua, mansikoita, viinirypäleitä, uusia perunoita, suklaata sun muuta hyvää herkkuruokaa. Joulupäivän aamuna ajamme miehen kotiin Hawkes Bayhin varsinaisiin joulujuhliin, jossa miehen vanhempien hedelmätilalla kokoontuu taas koko suku grillauksen merkeissä, joka jatkuu varmasti taas yömyöhään, siitä voin olla varma. Sama rutiini kuin viime vuonnakin! :) Hyvää ruokaa ja juomaa on siis luvassa, Hawkes Bayn paahtavassa helteessä. Siellä vaihdamme perheen kesken myös secret Santa-lahjamme, eli arvonnassa nostettujen nimien perusteella ostetut lahjat. Ei tarvitse koko suvulle onneksi lahjoja ostaa. :) Vaikka tottakai miehen vanhemmille ja miehen pienelle veljenpojalle oli pakko ostaa ylimääräiset lahjat.

...ja illalla. :)

Mutta nyt lähden takaisin keittiöön puurtamaan. Tulee oikein oma äiti ja hänen puuhaamisensa aina myöhään aatonaatto-iltana mieleen. :) Oikein ihanaa joulun aikaa teille kaikille. Nauttikaa olostanne, ruuasta, lahjoista, perheestä ja lumesta siellä kauniissa Suomessa, tai missä tahansa olettekin. :) Joulun jälkeen päivitellään taas tilannetta!

♥MERRY CHRISTMAS EVERYONE!!!♥



Loppuun vielä rentoa joulumusiikkia...

O Helga Natt

Aivan ihana klippi, jonka löysin youtubesta ja yksi lempi-joululauluistani. Ikinä. Ja vielä se paras versio siitä.☺ Joulumieltä teille kaikille näille joulunaluspäiville! Kiire on leipomisen ja siivouksen kanssa, ja varsinkin töiden, mutta aattoiltana saa sitten rentoutua ja nauttia joulusta oikein kunnolla. ☺ Laitan vielä ennen joulua kuvan joulukuusestamme, josta tuli aivan ihana koristelun jälkeen.

Mutta tässä tämä klippi... Nauttikaa!

Jussi Björling - O Helga Natt

Kuusen tuoda kotiin saamme...

Tänään on viimeinen vapaapäiväni ennen joulua ja joulupäivää. Edessä on tiukka joulunalusviikon työ-spurtti, mutta mieli on korkealla. Wellington oli ihanan helteinen ja aurinkoinen tänään, täydellinen jouluostoksien tekoon! Aika outoa oli hikoilla kesätamineissa ja ryntäillä kaupasta toiseen, joulukoristeita ostellen. Kaverin kanssa oli hauska vaihtaa ideoita joulukuusen koristeista ja väriskaaloista, se kun on taidelaji sekin, kuusen koristelu. :) Siitä matka jatkui torille, josta kävin valkkaamassa samoalaiskaverilta tuuhean joulukuusen, jolle jäi hintaa vain $20 (n. 10 euroa). Jälkikäteen oli ihana istua parvekkeella auringon paisteessa ja syödä hedelmä/marja pehmistä ja katsella sisällä olevaa joulukuusta. Kuusi on aivan täydellinen ja tuuhea, hyvin erilainen kuin suomalaiset kuuset. Se on noin 1,8 metriä pitkä ja sopii olohuoneeseemme kuin nyrkki silmään. Nyt se odottaa alasti vielä istutustaan, mies aikoo huomenna hakea minulle hiekkaa jotta saan sen lykättyä pottiinsa. Kuusen koristeet odottavat vuoroansa lattialla, ja itsellä on olo kuin pikkulapsella, en malta odottaa että pääsen leikkimään niiden kanssa huomenillalla. Kävin varastosta hakemassa myös viime vuonna hankitun minipöytäkuusen, joka tönöttää nyt stereoiden päällä, sekä jääpuikko-jouluvalot jotka ripustin parvekeikkunoiden yläpuolelle joulutähden kanssa.

Omenia ja kelloja oli pakko ostaa, koska kotonakin niitä on aina äidin joulukuusessa... :)

Meidän ensimmäinen ikioma NZ-kuusi.

Alkaa tuntua pikkuhiljaa jouluiselta! Suomesta lähetetyt joululahjat odottavat laatikossaan, valmiina menemään koristellun kuusen alle. Minusta on ihanaa tuoda kuusi kotiin aikaisemmin, siitä saa ihanan jouluisen olo ja tuoksun ja joulumielestä ehtii nauttia kunnolla. Kuvia ilman muuta laitan sitten valmiista kuusesta kun sen aika on. Huomenna olisi töiden jälkeen kaverin syntymäpäivä-drinkit ja Wellingtonin boheemin kävelykadun Cuba Streetin ilta/yö tori. Siellä on live-musiikkia, ruokaa, juomaa ja erilaista myyntikojua. Lauantai-iltana vuorossa on työpaikan joulu-illalliset eli pikkujoulut. Kuuma, kesäinen sää tuntuu jatkuvan viikonlopun yli, joten nautitaan siitä nyt täysin siemauksin!

The Lovely Bones NZ premiere

Tänä iltana Wellingtoniin saadaan Hollywood-välkettä. On nimittäin Peter Jacksonin uusimman elokuvan The Lovely Bonesin Uuden Seelannin ensi-illan aika. Päivä on alkanut todella kuumana ja aurinkoisena, joten varmasti on tulossa jännä ilta! Pakkohan sinne on vääntäytyä itsekin, jos vaikka näkisi Susan Sarandonin ja muita julkkiksia kävelemässä red carpetilla. Ensi-ilta tapahtuu Embassy-elokuvateatterissa, samaan tapaan kuin Jacksonin Lord of the Rings-elokuvatkin. Red carpet saattelee tähdet ja muut VIP-vieraat siis sinne pitkin Wellingtonin Courtenay Placea. Ja koska monet miehen asiakkaista ovat Weta-workshopilla töissä, elokuvassa näkyvät koirat ovat miehen työpaikan koiria, ja minullekin hyvin tuttuja kavereita. :) Ihan kuin hyvät ystävät olisivat päässeet Hollywood-elokuvan tähdiksi! ;D

Pakko mennä katsomaan tämä hyvin mielenkiintoiselta vaikuttava Jacksonin tuotos mahdollisimman pian. Tässä vielä traileri, mikäli joku ei ole elokuvasta vielä kuullutkaan...

Christmas blues

Jaa-a. Taitaa olla se jokavuotisen ulkosuomalaisen joulu-masiksen ja itkuvirren veisauksen paikka. Joulu on lähiviikkoina melkein saanut pahalle tuulelle, mielummin paiskisin töitä juhlapyhien läpi kuin miettisin mitään jouluista. Joulusta kun itselle tulee päällimäisenä mieleen perhe ja koti-ikävä. No, ei kait se nyt niin kauheaa ole. Kuusen meinasin jopa hommata, oli se sitten keinotekoinen tai aito, joulukortit roikkuvat jouluisella pyykkinarulla seinää vasten ja karjalanpiirakkataikinakin odottaa pakastimessa leipomista. Ja toki saa myös neljä päivää vapaata putkeen ja reissun miehen vanhempien hedelmätilalle Hawkes Bayhin kesä-joulun viettoon ja grillaamaan. Siellä onkin sitten taas koko suku, joten voi olla että tohinaa riittää! Joten ei tässä kai niin kauheasti valittamista ole...

Mutta miten teillä muilla ulkosuomalaisilla, onko teilläkin joulutunnelma hakusessa ja christmas blues päällä?

Viime viikkoina on tapahtumaa riittänyt. Kavereiden häät, omat syntymäpäiväjuhlat, työpaikan pikkujoulut, kaverin läksiäiset ja Wellingtonin suomalaisten kanssa vietetyt Suomen itsenäisyyspäiväjuhlat/grillipippalot! Joihin sain muuten leivottua taas 50 kappaletta karjalanpiirakoita sushi-riisistä. Ja hyvin tuntuivat maistuvan juhlaväelle, puolen tunnin jälkeen niistä kun ei ollut enää lautasella jälkeäkään. :) Oli ihana grillailla auringon porottaessa muiden suomalaisten ja heidän kiwi-kumppaniensa kanssa, suomea polpottaen. Oli suomalaista musiikkia, suomenlippuja piha täynnä, sinisiä ja valkoisia ilmapalloja sekä hurjat määrät ruokaa, olutta ja viiniä. Ei hullummat itsenäisyyspäivä-kekkerit!

Blogilaiskuus on todellinen vitsaus. Silloin kun elämässä tuntuu tapahtuvan eniten ja on jotain raportoimisen aihettakin, blogiin kirjoittaminen on perimmäisenä mielessä. Ei vaan ole saanut itseään niskasta kiinni ja kirjoittanut kokemuksia ja tuntemuksia muistiin. Mutta KESÄ on vihdoin saapunut Uuteen Seelantiin ja hellettä riittää. Töissä varsinkin! Kirjaimellisesti hikeä pukkaa asiakkaiden lahjapaketteja väkertäessä. Voi olla että bloggailu tulee olemaan suhteellisen satunnaista, suunnitelmaa kun tuntuu olevan miltei joka illalle tästä lähtien... Pitäähän kesästä ottaa kaikki irti!

Tässä vielä listaus mieheltä saamista vaatimattomista syntymäpäivälahjoista; Twilight-kirja (tosin se oli suomeksi, ja tilattu salaa kotiväeltäni Suomesta...), IHQ Cadbury's favourites-boxi sekä iPod Nano videolla!!!! Ahhhh!!! Ja juuri kun luulin ettei mies pysty pistämään viime vuotta paremmaksi.... :D

Mies oli myös kaiverruttanut nimeni iPodin taakse. Tyyliin ; iKazza (vaikka se olikin "i" ja oikea nimeni.) :D

Ja tässä vielä työkavereilta saatu kukkalähetys töihin;

Lisäksi sain kotiväeltä isot kassit karkkia, mynthoneita, lehtiä, kortin, kirjeen ja uskomattomat määrät suklaata!! Kavereilta taas sain Twilight-elokuvan DVD:n, reseptikirjan, Ladyhawke CD:n (Suomessa tuskin häntä tunnette, mutta täällä ja Ausseissa hän on SE juttu juuri nyt, ja törmäsin naiseen vielä kahvilassakin tuolla samalla viikolla), kaksi ihanaa sormusta kahdelta eri kaverilta, käsilaukun, rannekorun, yms. Oli kyllä melko special olo. :)

Rikki. Poikki.

Olen aivan rättiväsynyt. Toinen työviikko takana, ja vaikka se olikin hyvin kiireinen, olo on onnellinen. Edelleen viihdyn työssäni todella hyvin, päivä päivältä jopa paremmin, koska tuotteet alkavat tulla tutuiksi ja myös ihmiset tavaratalon muilta osastoilta. Ja varsinkin oman osastomme naisista olen saanut jo hyviä ystäviä. Nyt on onneksi edessä pitkä viikonloppu, kolme päivää vapaata ja huomenna kavereiden häät siellä ihanalla viinitilalla! En malta odottaa. Mekko on valmiina, myös kengät, hartiahuivi, laukku ja hiuksiini tänään ostamani iso musta kukka, joka toimii tavallaan kuin mini-hattuna. (Kuvan varsinaisesta kampauksesta ja asukokonaisuudesta laitan myöhemmin. Ehkä. :P )

Lisäksi sain töistä uuden luomiväri-paletin, joka tulee toimimaan huomisen meikkipuolena. Syvää suklaan ruskeaa ja hiekkaisen helmiäistä, piti tänään jo töissä kokeilla uutta silmämeikkiä ja hyvin se toimi. Huomaa kyllä miten Elizabeth Ardenin kaltaiset tuotteet kestävät iholla huomattavasti pidempään kuin halvat L'Orealin supermarket-meikit, joihin olen normaalisti tottunut. Ei tarvinnut päivän aikana korjailla meikkiä kertaakaan. Nyt ei muuta kuin aikaisin sänkyyn, huomenna olisi lähtö Wellingtonista klo 8:00am, joten Hawkes Bayssa olisimme joskus puolen päivän maissa ja iltapäivällä on sitten sinne häihin meno. Sopivasti ehtii laittaa naaman ja hiukset kuntoon miehen vanhempien talolla ja hörppäistä anopin kanssa iltapäiväkahvit. On vähän perhosia vatsassa, koska illasta on tulossa todellinen spektaakkeli, varsinkin kun kaikki kaverimme, nekin joita emme ole nähneet melkein kahteen vuoteen, ovat tulossa, sekä monet muut miehen ystävät, joita en ole vielä edes tavannut. Häälahjaksi hääparille lähtee muuten $50 lahjakortti Wellingtonin tasokkaimpaan seksikauppaan. :) Sen verran huumorintajuinen ja persoonallinen pariskunta kun on kyseessä!

(Todella laadukkaita nämä kamerallamme otetut kuvat muuten...)

Mutta ei muuta kuin hauskaa viikonloppua kaikille!

Duunii ja kledjui = töit ja rättilöit

Ensimmäinen työviikko on takana! Ei voi olla totta! Ja täytyy sanoa, etten koskaan ole ollut yhtä innostunut yhdestäkään työpaikastani kuin tästä! RAKASTAN uutta työtäni, asiakkaitamme, upeaa tavarataloamme ja aivan ihania työkavereitani! Oikeasti tuntuu kuin olisin voittanut jackpotin. Minut on otettu vastaan niin avosylin, että melkein tippa linssissä muistelen kuluneen vuoden tapahtumia entisessä paikassa. Miten ihania ja ystävällisiä ja kannustavia nämä uudet työkaverini ovatkaan. Ja erityisesti ammattimaisia. Ja on ihanaa olla taas kauneusalan hommissa ja meikata ihmisiä! Unohdin miten luovaa työtä se loppujen lopuksi onkaan, ja miten paljon siitä nautin. Ehdottomasti olen oikealla polulla kohti unelmaani, eli ammattilais-meikkitaiteilijan/maskeeraajan alaa.

(kuva uudesta työpaikasta täällä... en saanut itse kuvaa tänne liitetyksi.)

Tavaratalomme on niin ihanan mielenkiintoinen työpaikka. Tylsää päivää en luule näkeväni ihan äkkiä. Kauneustiskejä on jokaiselle brandille, ja niissä on hauska käväistä työpäivän aikana ja jutella muille kosmetiikka-osaston naisille ja miehille ja vaihtaa kuulumisia. Talossa on myös ihanan idyllinen julkinen kahvila, sekä myös henkilökunnan oma kahvila, jossa käyn ilmaisella kahvilla ja teellä ja ostamassa lounaaksi halpoja voileipiä. Isojen ikkunoiden edessä on pitkä pöytä, jonka äärellä voi leipää mutustaessaan katsella Wellingtonin kuhisevaa liikennettä ja ihmisiä. Joka hetki jonka olen tavaratalossa viettänyt on ollut niin mielenkiintoinen ja innostava, pienetkin jutut kuten esim. Kirkcaldie & Stains-nimikyltin saaminen rintaan on ollut minulle pienen hihkumisen arvoinen kokemus. Paikka on nimittäin Wellingtonin rikkain ja vanhin tavaratalo ja sillä on todella hienostunut ja korkeatasoinen maine. Ehkäpä juuri siksi en ollut paljon Kirksillä käynytkään ennen työhaastatteluani, koska en ikinä raaskinut ostaa sieltä mitään! Kaikki järjestyi siis odotettua paremmin, nyt voin huokaista helpotuksesta ja nauttia kesän tulosta. (Ja sain muuten työpaikalta niin paljon ilmaisia tuotteita, ja kuulemma saamme aina jatkossakin, ettei tarvitse enää ostaa meikkejä tai ihonhoito-tuotteita! Yuss!!)

Eeeek kävin muuten laittamassa viime viikolla uudet farkut lay-byhin, eli osamaksuun. Saan ne kotiin vasta kun ne ovat kokonaan maksettu, mutta saanpa maksaa ne ainakin vähän kerrassaan. :) Kyseessä olivat ihanat, uudet Lee:n Licks-farkut, ja minulle, jolle farkut ovat kaikki kaikessa, nämä tulevat olemaan tämän kesän SE juttu! Nämä aion yhdistää kaikkeen mahdolliseen; mustiin korkokenkiin, klassisiin ja pumpseihin, chuck taylorseihin, balleriinoihin ja löysiin off-the-shoulder paitoihin ja tiukkaan nahkatakkiin, yeeaaahhhh! En malta odottaa että saan ne kotiin, päälle ja kartsalle. :D Yleensä meikä käyttää ainoastaan Nudien farkkuja, mutta nämä ihanuudet satuin näkemään kaupan ikkunassa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ensi viikonlopulla olisi siis ne häät siellä upealla Mission Estate-viinitilalla (kuvat)! En malta odottaa, koska kyseessä ei ole pelkästään ystäviemme häät, vaan myös todellinen jälleennäkeminen kaikkien mieheni uusiseelantilaisten kavereiden kanssa, jotka ovat meille kuin osa perhettä. Muutama heistä asuu Australiassa, joten on ihanaa saada porukka taas kasaan ja pitää yhdessä hauskaa. Ja saan bonuksena pitkän viikonlopunkin. :) Mutta tämä viikonloppu vietetään miehen kanssa kotosalla elokuvia katsoen.

Kolmannen asteen kuulustelu

Ensimmäisen työpäivän aamu. Valitettavasti se alkoi pienellä flunssan poikasella, tai oikeastaan flunssa alkoi jo eilen, mutta toivoin sen jo parantuvan aamuun mennessä. No, yskäisenä sitä sitten pitää mennä uuteen työhön, ei tässä muu auta. Taitaa olla jo neljäs kuppi teetä menossa tänä aamuna, toivotaan että toimii. Täytyy myöntää että on perhosia vatsassa ja en malta odottaa että tämä päivä ja viikko olisi jo ohi, jotta pääsisin asettumaan uuteen työhöni ja tutustumaan paikkaan paremmin! Toivottakaa onnea.

Kevennyksenä; Paivi, Pippuri ja Johanna antoivat minulle tämän hauskan tunnustuksen... :) Kiitoksia!

"Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1.Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2.Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3.Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4.Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5.Anna tunnustus seitsemälle.
6.Linkitä nämä blogissasi.
7.Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta."

Olen muutaman samantapaisen tunnustuksen jo tehnytkin täällä ja täällä, mutta yritän keksiä 7 uutta seikkaa...

1. Olen pienenä kokeillut viulun ja pianon soittoa, pianota soitin muutaman vuoden ala-asteikäisenä ja uudestaan alle kaksikymppisenä. Nyt taito on taas päässyt ruostumaan, enkä varmaan osaisi soittaa kuin muutaman kappaleen kokonaisuudessaan. Joskus kateellisena katselen miehen taitavaa kitaransoittoa ja kiroan pianon soittoni jättämistä.

2. Minulla on nykyään jatkuva matkakuume. Koko ajan tekee mieli lentää jonnekin ja kierrellä uusissa paikoissa, keräten uusia kokemuksia. En malta odottaa seuraavaa Suomen matkaamme ja lentokoneessa istumista, vaikka se kahden päivän jälkeen onkin hyvin rasittava kokemus. Mutta seuraavalla kerralla minulla on ainakin mies mukanani. :)

3. Olen huono kokkaamaan, mutta leipominen onnistuu melkein aina täydellisesti. En ole hyvä improvisoimaan keittiössä, yleensä seuraan reseptejä uskollisesti. Haluaisin käydä jonkinlaisen peruskokki-koulun, jotta oppisin tekemään erilaisia ruokia, varsinkin aasialaisia ruokalajeja.

4. Olen aina ajoissa joka paikassa, yleensä ensimmäisenä muita odottamassa ja se on minusta ärsyttävää. Jos joskus jopa yritän olla "muodikkaasti myöhässä", muut ovat vielä enemmän myöhässä ja onnistun silti saapumaan paikalle ensimmäisenä. Mies on taas tässä asiassa täysin päinvastainen ja saa minut joskus raivon partaalle hitaalla valmistumisellaan.

5. Olen ollut BumtsiBum!-ohjelmassa yleisössä, vanhan tyttökuoromme kanssa, ja kyllä jännitystä riitti. Ja täällä viime keväänä pääsin myös Uuden Seelannin uutisiin haastatteluun, joten maailmanvalloitus jatkuu yhä.

6. Minulla on aina kylmä. Kesät, talvet nukun pyjamahousuissa ja pitkähihaisessa paidassa, sukat jalassa. Käteni ja jalkani ovat aina jääkylmät. Mies aina vitsailee että suomalaiset ovat todellisia herkkiksiä, mutta aina korjaan, että se on kyllä vain minä ja huono verenkiertoni. En ole koskaan ollut yhtä kylmä kuin Uudessa Seelannissa ollessa, mutta onneksi asumme nyt modernissa asunnossa, joten lämpötilat pysyvät mukavan kotoisen 20 asteen tuntumissa. Saunaa on kyllä ikävä useasti!

7. Olen todellinen musiikki-natsi. Kun olemme bileissä jonkun luona tai tässä meillä kotona, yritän aina päästä vaihtamaan musiikkia enemmän omaan makuuni sopivaan. Tämä on ehkä yksi ärsyttävimmistä tavoistani. Hyvä musiikki kun antaa minulle niin hyvän fiiliksen, varsinkin kun edessä on hauska ilta kaupungilla. En viihdy yöklubeissa, mielummin menen pubeihin tai rock-baareihin, jossa musiikki on mielestäni tasokkaampaa eikä liian kovalla, jotta pystyy vielä juttelemaan ystävien kanssa.

Kuten Johanna tuolla aikaisemmin sanoi, minä myös haluan haastaa uusien lempiblogieni kirjoittelijat sekä vanhat lempparini. Joten haastan seuraavat bloggaajat jakamaan omat seitsemän seikkaansa;

Jenni B:n jenkeistä, Afraid of Butterflies-blogista, Jaanan Transilvaniasta, Metsän Takana-blogista, J:n Australiasta, Lentoharjoituksia-blogista, Mimin Uuden Seelannin Queenstownista, Mimi-blogista, Minean Haavelijan Päiväkirja-blogista, Annan Jungle Boogie-blogista sekä last but not least Piparmintun Karamellimaa-blogista. :)

Ja voittaja on ...

Kazza on aivan puulla päähän lyöty. (En yleensä puhu itsestäni kolmannessa persoonassa, joten siinä todiste). Arvonta osottautui suositummaksi kuin uskalsin kuvitellakaan, kiitoksia kaikille osallistumisesta ja vastauksista! :) En tiennytkään miten monta ihmistä siellä ruudun toisella puolla on! Ja oli hauska lukea miten paljon tiesitte Uudesta Seelannista.

Mutta nyt itse asiaan, *kröhöm* From the Midnight Sun to the Long White Cloud-blogin ensimmäisen arvonnan voittaja on .... *rumpujen pärinää*

(Miehen piti toimia onnettarena, mutta ei mahtunut käsi tuohon lasiin, joten hoidin sitten homman itse!)

UNELMA Mamman Maailmasta!!! :) :)

Lämpimät onnittelut voittajalle! :) Unelma voi laittaa posti-osoitteensa tänne; kazzafromnz@gmail.com jotta voin laittaa palkinnon tulemaan. Palkinnoksi lähtee alla näkyvät umpi-uusiseelantilaiset tuotteet; aikaisemmin hehkuttamaani Pineapple Lumps-suklaata, Wellington-postikortteja, pieni paketti uusiseelantilaista feijoa-hedelmä teetä ja hauska kiwi-lintu varoitus magneetti pienessä teekaupan kangaskassissa. :) Toivottavasti pidät palkinnostasi! (Ja pahoittelen kuvien huonoa laatua, piti käyttää kännykän kameraa kun varsinainen kamera ei suostu toimimaan.)

Onnea vielä voittajalle! :)

Asiasta kukkaruukkuun hyppien

Todella rikkonainen päivitys luvassa, pahoitteluni. Liikaa kaikenlaista mielessä yhtä aikaa!

Olipas viikonloppu! Maanjäristystä, intialaista tanssiesitystä (pari viikkoa sitten vahingossa kirjoitin esityksen ajankohdan väärin, se olikin vasta nyt viime viikonloppuna), tanssimista tyttöjen kanssa aamun pikkutunneille asti, ja sunnuntaina aamiaista parvekkeella ensimmäistä kertaa tänä kesänä miehen kanssa, auringon porottaessa. Sunnuntaina kävimme myös miehen kanssa pitkällä kävelyllä ympäri kaupunkia, mm. uudella työpaikallani tavaratalossa ja sen joulu-osastolla, terassilla kahvilla ja hampurilaisilla päivän päätteeksi Burger Fuelissa. Ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikonlopulle.

Tämä viikkokin tulee olemaan kiireinen; tänään kävin uudella työpaikalla esittelemässä itseni tuleville työkavereilleni ja huomenna olisi se kauan odotettu Nick Oliverin keikka, torstaina vapaapäivä ja suunnitelmissa leipoa sitruuna cup cakeja viimeiselle työpäivälleni, joka on taas perjantaina. Perjantaina olisi myös kahvit uuden suomalaiskaverin kanssa ja lauantaina hyvän ystävän 21-vuotis syntymäpäivät illallisineen. Ei siinä olekaan sitten kuin yksi päivä ilman mitään ohjelmaa ja maanantaina, ensimmäinen työpäiväni Elizabeth Ardenilla! Apuva! Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään uusi työpaikka, johon kävin tänään tutustumassa, ja minulle esiteltiin mm. tiskien vieressä oleva kauneushuone (jonne muuten vie se kuuluisa Red Door :) jossa kasvohoito-tuoli ja microdermabrasion-kone (en todellakaan tiedä tuon suomenkielistä vastinetta...)

Sarjassamme "outoja kokemuksia" muuten... Toissa viikonloppuna kävin auttamassa yliopisto-kaveriani, joka tarvitsi mallin päättötyöhönsä. Kaverini opiskelee tekstiili-suunnittelijaksi, joten hommanani oli ensin (entisenä kampaajana) tehdä itselleni 50-luvun tyyppinen kampaus ja meikki, laittaa jalkaan mustat korkokengät ja ilmestyä asuntomme ala-ovelle puolen päivän maissa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, ja nopean pysähdyksen paikalliseen "pullo-kauppaan" niinkuin täällä sanotaan (bottle shop) jälkeen, matkamme jatkui kaverini asunnolle valokuvien ottoon. Valokuvat otti toinen yliopisto-opiskelija, joka yllättäen on valmistumassa ammatilaiskuvaajaksi. Ensin kaverini kiinnitti päälleni valkoisen lakanan hakaneuloilla ja vyöllä sai sen näyttämään melkein kuin hääpuvulta. Sitten seurasi poseerausta eri asennoissa, lakanassa seisoen (kaverini aikoo photoshopilla liittää tekstiili-kuvionsa lakanaan). Lisäksi ajattelimme ottaa muutaman kuvan myös ulkona, ja lopputuloksena jouduin seisomaan julkisella paikalla, aivan tuskallisen hitaasti liikkuvan ruuhkan vieressä, poseeraten eri kuvioisten seinien edessä, puuvillalakana-mekko päälläni, 50-luvun meikissä ja kampauksessani. Wellingtonin tuuli teki poseerauksesta keskivertoa vaikeampaa, joten hiukset siinä lensivät sekä lakanan kulmakin nousi muutamaan kertaan haluttua korkeammalle, joka taas sai kovia tööttäyksiä ja huudahduksia lauantai-fiiliksissä olevilta, ruuhkassa seisovilta mieskuskeilta ja heidän idiootti-kavereiltaan. Voi elämä että nauratti ja hävetti yhtä aikaa. Mutta kuvat saimme otettua ja kaverini oli lopputulokseen tyytyväinen. Ja muutaman drinkin jälkeen, kokeileehan noita amatööri-mallin hommia kuka vaan. :) Siitä ei muuta kuin takaisin autolle, jossa tapahtui nopea vaatteiden vaihto ympärilleni pälyillen ja tietokoneelle katsomaan mitä kuvista oikein tuli. Lopputuloksen saatan myöhemmin postata tänne, mikäli eivät ole aivan kamalia! Kaveri joutuu ne kuitenkin photoshoppailemaan ensin. :)

Mutta nyt ei muuta kuin vilkkaan loppuviikon odotukseen! Ja muuten, arvonta tapahtuu torstaina, tai viimeistään perjantaina, joten onnea kaikille, silloin myös paljastan palkinnon... :) Ja jos joku ei ole vielä ehtinyt osallistua, ei muuta kuin mukaan vaan!

Maa järisee...

Eilen illalla, juuri ennen ulos lähtöä ystävieni kanssa tapahtui maanjäristys täällä Wellingtonissa, n. 4.8-5.0 asteinen. Ja erityisesti meidän talossamme järistykset tuntee todella hyvin, koska olemme korkeimmassa, seitsemännessä kerroksessa. Tuntui kuin koko talo olisi huojunut ja romahtaisi kokonaan, ja yksi kavereistani alkoi panikoida pitääkö juosta alakertaan vai mitä. Onneksi järistys oli melko lyhyt ja selvisimme vain säikähdyksellä. Pari kuukautta sitten meidät herätti voimakkain tuntemani maanjäristys, joka oli melkein 6 asteen luokkaa. Kamala tunne herätä huojuvaan, tärisevään taloon ja mieheen, joka takertuu minuun kuin hukkuva. Vähän kyllä nauratti jälkikäteen miehen reaktio; toinen unenpöpperössä takertui minuun ja alkoi huudahdella hädissään. Ei ehkä paras reaktio katastrofi-tilanteessa. :D On todella outoa totutella näihin luonnon mullistuksiin täällä, niitä kun ei Suomessa tarvitse miettiä ollenkaan, mitä nyt uutisista aina kuulee katastrofeista toiselta puolelta maailmaa. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi jokin 7-8 asteinen maanjäristys, sellainen joka yleensä aiheuttaa suurta tuhoa ja kuolonuhreja. Ja varsinkin jos sattuu olemaan tässä kotona sen tapahtuessa... Maailman suurin, mitattu maanjäristys oli Chilen Suuri Maanjäristys, joka tapahtui vuonna 1960. Sen vahvuus oli noin 9.5 Richterin asteikolla. Tuollaista voimaa en voi käsittää, koska jos jo 5 asteinen tuntuu pelottavalta, niin mitenkä sitten 9 tai 10?? Toivotaan ettei tärise taas vähään aikaan... tosin Wellington on rakennettu aivan mannerlaattojen liittymiskohdan päälle, joten täällä mitataan pieniä maanjäristyksiä melkein päivittäin, mutta suurimpaa osaa niistä me ihmiset emme onneksi tunne.

Edit. Saimme muuten viime viikon torstaina taas tsunami-varoituksen Uuteen Seelantiin, kun Vanuatualla järisi kolmeen otteeseen... Onneksi ei sentään ollut yhtä tuhoisa kuin Samoan järistykset ja tsunami. Eikä Uudessa Seelannissa, tai muuallakaan nähty minkäänlaista tsunamia. Kiirettä tuntuu pitävän Luontoäidillä!

Inglourious Basterds

(Huom! Sisältää spoilereita elokuvasta Inglourious Basterds!!)

Niinkuin varmaan otsikostakin jo huomasitte, kävimme eilen illalla kavereidemme kanssa katsomassa Quention Tarantinon uusimman väkivalta-tarinan, Inglourious Basterdsin. Tiistai-iltoina leffaan meneminen on täällä nimittäin halvempaa kuin normaalisti, joten mikä ettei. Elokuva oli aivan MAHTAVA, täynnä Tarantinomaista dialogia ja toinen toistaan värikkäämpiä henkilöhahmoja. Musiikki, näyttelijä-valinnat, tarinan kulku... Täydellistä. Ja minusta oli erityisen hienoa, että Tarantino oli mennyt "muuttamaan" historiaa ja tehnyt elokuvasta omanlaisen tarinansa. Voi, kun Natsi Saksa olisikin päättynyt noin. Brad Pitt oli aivan mainio tökeröine Tennessee-aksentteineen, saimme nauraa erityisesti hänen hahmolleen maha kippurassa. Osaksi elokuva taas sai melkein kyyneliin, erityisesti alkukohtauksen aikana, joten tunteita oli laidasta laitaan, mutta sellaisista elokuvista juuri pidänkin. Ja tottakai Tarantino-elokuvien tyyliin väkivallalla mässäiltiin taas ja kunnolla (uskomatonta tosin miten elokuva oli vain K16!! On tainneet ajat muuttua....!) mutta viihdyttävällä, tosin myös ällöttävällä tavalla.

Huomasiko kukaan muu muuten, että elokuvassa oli myös käytetty musiikkia Kill Billeistä? Itse ainakin huomasin kaksi biisiä, joita käytettiin ko. elokuvissa, leffa-nörtti kun olen. :) Ja bongasin elokuvasta myös Kill Billeissä Sofie Fatalea näytelleen Julie Dreyfusin, joka Basterdeissa puolestaan näytteli Joseph Goebbelsin kaunista tulkkia, Francesca Mondinoa. Oma lempihahmoni Inglourious Basterdsissa oli ehdottomasti Aldo Raine (Brad Pitt) sekä Shoshanna Dreyfus (Mélanie Laurent). Mélanien hahmo oli ehdottomasti tunteellisin ja sympaattisin koko elokuvassa, ja ranskatar sai ainakin minusta itselleen uuden fanin, niin vaikuttavan suorituksen hän mielestäni teki. Lempikohtaukseni oli Shoshannan meikkaustuokio peilin edessä, hänen valmistautuessaan natsi-elokuvan ensi-iltaan. Nauratti ja vaikutti yhtä aikaa. Ja oli hienoa nähdä elokuvaan kirjoitettu juutalaisten ns."kosto" natseille, vaikkei se oikeassa elämässä tapahtunutkaan. Jotain sairasta nautintoa sain kohtauksesta, jossa Hitler ammutaan tohjoksi lattiaa vasten Eli Rothin toimesta. Itse aluksi vierastin Eli Rothin (ohjannut mm. Hostel-elokuvat) näkymistä elokuvassa, koska mies tai hänen elokuvansa eivät todellakaan kuulu suosikkeihini, mutta olin jopa hänen roolisuorituksestaan positiivisesti yllättynyt. Myös Mike Myersin pieni rooli sai nauramaan.

Mélanie Laurent.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä, ehkä hieman yltiömäisen väkivaltainen, hauska elokuva, joka ei ole sieltä keveimmästä päästä, mutta tarpeeksi kevyt katsomaan vaikka kaveriporukassa. Ja hyvät naurut elokuvasta ainakin saa. :) Ja thumbs up Quentinille kun teki elokuvan alkuperäisillä kielillä! Ei ole muuten helppo homma amerikkalaiselle ohjaajalle, joka ei juuri muita kieliä kuin englantia puhu.

Walking through the Red Door...

MEIKÄ SAI TÖITÄ!!! :) :) :)

Pari tuntia sitten sain puhelinsoiton Wellingtonin vanhimmasta/rahakkaimmasta tavaratalosta, Kirkcaldie & Stainsiltä. Sain töitä Elizabeth Ardenin beauty counterilta, eli kauneus-osastolta, wooo!! Olen ennen myynytkin Elizabeth Ardenin tuotteita aikaisemmassa työpaikassani kauneushoitolassa, joten todella hieno tunne päästä myymään taas tätä tuttua, turvallista ja todella hyvää tuotetta. :) Tästä on hyvä jatkaa kaipailemaani meikkitaiteilijan työtä kohden, ja jos vaikka pääsisi vielä tuonne Weta Workshopillekin töihin... ;) Tämä, sekä tottakai parturi-kampaajan ammattini kaikkine meikkauskoulutuksineen tulee olemaan hyvä pohja tulevaisuudelle. Joten olo on todella innostunut ja helpottunut, on tätä työnhakua täällä harrastettukin jo kuukausi tolkulla. Puhelimessa uusi pomoni, eli yksi tavaratalon johtoportaan naisista kertoi että minun lisäkseni he palkkaavat toisen tytön, jonka kanssa voimme mennä koulutuksen yhdessä läpi ja samalla tutustua toisiimme. :) Jännittävää tavata uusia työkavereita, uskon kyllä että tulemme toimeen todella hyvin. Niin mukava nainen oli puhelimessa, saman naisen tapasin viime viikolla haastattelussani, ja täytyy sanoa, että se oli parhain työhaastatteluni ikinä. Vaikka haastattelussa olikin neljä naista minua jututtamassa, kaksi tavaratalosta ja kaksi Elizabeth Ardenilta.

Joten pullat ovat uunissa nyt paremmin kuin aikoihin! :) Kesää odotellaan ja parin viikon päästä olisi tulossa kaverin 21-vuotis juhlat sekä kaveripariskunnan häät Hawkes Bayssa, kauniilla viinitilalla. Kiirettä pitää, mutta ihanaa kun voi vihdoin rentoutua, eikä tarvitse huolehtia työpaikan saannista. :) En tiedä vielä tarkkaan milloin pääsen aloittamaan työt, tarkoituksena olisi mennä kirjoittamaan työsopimus ja selvittää muut seikat myöhemmin tällä viikolla, mutta tulen varmasti viihtymään, sillä palkka on huomattavasti parempi kuin Bendonilla ja samassa tavaratalossa sattuu työskentelemään paras NZ-ystäväni!

Tsunami-varoitus?

Virallinen tsunami-varoitus on annettu Uuteen Seelantiin, myös tänne Wellingtoniin. Aika hullua näin niin kuin suomalaisen näkökannasta. Yhdysvaltain Samoan lähellä sattunut 8.3 asteinen maanjäristys on syynä tsunamiin, joka saattaa iskeä Uuteen Seelantiinkin kymmenen aikaan aamulla, eli noin tunnin päästä. Samoalla ja Havaijilla vahingot ovat ilmeisesti suurimmat ja pahenemassa, mutta yhteydet maihin ovat todella huonot ja tietoa ei juuri ole tulossa läpi. Uudessa Seelannissa on toki annettu ennenkin tsunami-varoituksia, mutta tämä on minulle ensimmäinen kerta.

Eli katsellaan miten käy, onneksi en ole tällä hetkellä ihan keskustassa töissä ja meren lähellä niinkuin aikaisemmin olin, koska kukaan ei tällä hetkellä tiedä miten paha tilanne on... Mutta varmasti verrattuna Samoaan Uusi Seelanti on suhteellisen turvassa. Silti jo tsunami-varoituksen saaminen on pelottavaa, ja ilmeisesti Uuden Seelannin itä-rannikon ihmisiä on kehotettu siirtymään korkeampaan maastoon, pois meren lähettyviltä. Wellington on meren ympäröimä, joten jos suurempi tsunami tänne sattuisi, se todellakin tekisi melko kauheaa tuhoa kaupungissa. Ei voi muuta kuin kuunnella korvat höröllä radiota ja toivoa ettei ihmisuhreja tule lisää.

Edit. 10:50am Wellingtonissa pitäisi tuntua jotain, jos tsunamia tulee... Eli tunnin ja 50 minuutin päästä. Ja sää on tänään aivan kamala ja myrskyinen koko maassa, tsunami-varoitus tästä vielä puuttuikin... :P Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Töitä, koiria, koiria, töitä.

Kolme työhaastattelua, kolme todella mielenkiintoista työtä, kahden viikon sisään. One down, two to go. Toivottakaa onnea!! Viikonloppu meni korealaista karaokea laulaessa, viiniä litkiessä ja sohvalla löhöten, hauskaa oli. Nyt Wellington on kevät-sateiden vallassa, toivotaan että huomenna on aurinkoista kun on taas yksi haastattelukin. Koirien kanssa on tullut peuhattua taas nykyisessä työssä, sieltä saa joka päivä uuden kaverin ja nyt jo mietin miten vaikea sieltä on sitten jossain vaiheessa lähteä, kun on kiintynyt jo niin moneen karvaturriin.... Onneksi miehen kautta pysyy yhteydessä lempikoiriini jatkossakin...

Arvonta lähestyy, siellä saa vielä käydä osallistumassa, ei ole liian myöhäistä... En ole vielä palkintoa ostanut, mutta hyvä idea pyörii jo mielessä... Ja lisää mielenkiintoisia keikka-uutisia sain kuullessani että ruotsalainen metalli-bändi Meshuggah ja amerikkalainen Isis ovat tulossa lähikuukausien aikana tänne Wellingtoniin esiintymään pienelle klubille. Erikseen siis, eivät yhdessä. Joten jeeeeeee lisää lempimusiikkia ja oikein live-muodossa siis luvassa!

Tänä viikonloppuna olisi kaverin intialainen tanssiesitys lauantaina ja sitten illallinen sen jälkeen. Tässä pitäisi alkaa myös suunnittelemaan omia syntymäpäivä-juhlia, jotka ovat muodostumassa myös Halloween-juhliksi... Siihen pitäisi alkaa miettiä jo asuakin... Kehotuksia otetaan vastaan! :)

Karvainen kaverini Austin kieli hiekan peitossa ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en nyt muista) rannalla nauttimassa elämästä.

Bullterrieri Thomo (tai rugby ball-head kavereiden kesken) koirien pihalla rentoutumassa kevät-auringossa.

Hell yes, Nick Oliveri!

Yeee-haaw! Vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen/tauon jälkeen pääsen taas rock-keikalle! Nyt kun on taas tulossa jotain näkemisen arvoista. Ensi kuussa siis menemme miehen ja muutaman kaverimme kanssa katsomaan Nick Oliveria, joka on siis toinen Queens of the Stone Age-bändin perustaja-jäsenistä ja melkein kaikkien henkilökohtaisten QOTSA-lempibiisieni kirjoittaja (QOTSA on yksi lempibändeistäni, tottakai). Mies on ollut myös mukana monessa muussakin projektissa; Kyuss-bändissä myöskin perustaja-jäsenenä, ja myös vaikuttanut bändeissä Winnebago Deal, Motörhead, Mark Lanegan Band, Masters of Reality, Turbonegro ja Moistboyz. Aika nopealiikkeinen kaveri siis. Nyt mies suuntaa maailmankeikalleen, mutta aivan soolona ja kyseessä on akustinen keikka. Joten tulee olemaan aikamoinen elämys; musiikkinero yksin lavalla kitaransa kanssa. Nick on muuten kuuluisa nakuilustaan lavalla, että voi olla aika mielenkiintoinen keikka... ;D ja varmasti ikimuistoinen! Plussana Bodega-klubi jossa mies esiintyy, sijaitsee noin 50 metrin etäisyydellä asunnostamme. Joten varmasti iltaa aloitellaan ensi tässä kämpillä ennen klubille siirtymistä. Yusss!! :)

Queens of the Stone Age

Ikävä kyllä tuo aikasemmin mainitsemani Pearl Jamin sekä vierailevan Ben Harper & Relentless7:n keikka jää minulta valitettavasti nyt väliin. Oh the humanity. :( Sitä on tässä tuskailtu nyt kuukauden päivät, mutta ei anna rahatilanne periksi, ei niin millään. Entistä tuskallisemman tilanteesta tekee se, että kaverimme bändi on soittamassa lähiaikoina Slayerin ja Megadethin kanssa Aucklandissa, lämppäämässä näitä kahta kulttibändiä ja missaan nyt nuokin keikat! Voi peeeeeerrrr.....jantai, että ottaa päähän. No, ei auta itku markkinoilla. Onneksi sentään päästään tuolle Oliverin klubi-keikalle, ne kun ovat aina paljon parempia ja tunnelmallisempia kuin suuret areena-keikat. Tähän vielä loppukevennykseksi hieman tuon paljon hehkuttamani Nick Oliverin musiikkia sieltä Queens of the Stone Age-ajoilta... Ja ps. sain muuten kaksi työhaastattelua ensi viikoksi, ei ollenkaan huono juttu!!! :)

Edit. Pääsin tapaamaan Nick Oliveria keikan jälkeen baarin hiljaisella takapihalla, juttu luisti hyvin, kuvia räpsittiin ja hauskaa oli. Hieman starstruck-fiilis jälkikäteen! :) Todella mukava, maanläheinen kaveri.

Antichrist

kuva

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut elokuva-postausta, joten tästä se lähtee. Kävimme viime kuussa miehen kanssa katsomassa Lars von Trierin uusimman, hyvin ristiriitaisen ja melkoista kohua aiheuttaneen teoksen nimeltä "Antichrist". Kyseessä oli nimittäin New Zealand International Film Festival, ja siellä oli tarkoitus käydä katsomassa muutama muukin elokuva; japanilaisen Hayao Miyazakin (Liikkuva Linna, Henkien Kätkemä) animaatioelokuva "Ponyo" sekä Steven Soderberghin ohjaama ja Benicio del Toron tähdittämä "Che", joka tietenkin kertoi Che Guevaran elämästä. Mutta rahallisista syistä valitsimme vain tuon Antichristin, von Trier kun on yksi lempiohjaajistamme. Mieshän on siis ohjannut uskomattomat elokuvat kuten "Dancer in the Dark" ja "Dogville", jotka molemmat jättivät minut aivan sanattomaksi. Mutta Antichrist oli jotain aivan käsittämätöntä, todellinen kidutuselokuva, alusta loppuun, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Graafisia seksikohtauksia, silmitöntä, sadistista väkivaltaa ja psykoottisia roolihahmoja. Elokuva jätti minut, mieheni kuin koko Embassy teatterinkin hämmennyksen ja ahdistuksen valtaan. Elokuvan katsojat reagoivat eri tavoin; suurin osa haukkoi henkeään kauhistuksen vallassa, osa nauroi hämmentyneenä ja osa (minut mukaan lukien) vain tuijotti valkokangasta, yrittäen ymmärtää mitä von Trier oli meille oikein tarjoilemassa. Elokuva ei niinkään vakuuttanut minua, osaksi kauhistutti mutta myös hieman ärsytti. Nykyään kun mitä vaan voidaan toteuttaa valkokankaalla ja kutsua sitä taiteeksi, oli se miten sairasta tahansa. Elokuva perustui aivan täysin sen luomaan shokki-efektiin. Sen kummempaa sisältöä siinä ei juuri ollut, vaikkakin näyttelijät onnistuivatkin roolisuorituksissaan loistavasti (Willem Dafoen suurena fanina, hänen esiintyminen elokuvassa oli tottakai suuri bonus.)

kuva

kuva

kuva

Epäilykseni von Trierin mielenterveyden tilasta vahveni entisestään, miehessä on oikeasti jotain vikaa. Mies tosin myönsi että Antichristin ohjaamisen aikana hän oli hyvin masentunut. Von Trier sai mm. Björkin (Dancer in the Dark) aikoinaan kieltäytymään tekemästä minkäänlaista näyttelijätyötä koskaan uudestaan, ja heillä oli myös hyvin myrskyisä näyttelijän ja ohjaajan välinen suhde, joka koitui melkein elokuvan kohtaloksi. Nicole Kidmanin (Dogville) kanssa von Trierillä oli myös hyvin outo suhde, ilmeisesti useaan otteeseen näyttelijän ja ohjaajan välillä oli huutoa, itkua ja tuntitolkulla kestänyttä riitelyä (yhdessä vaiheessa Nicole ja Lars viettivät neljä tuntia metsässä toisilleen huutamassa ja itkemässä. Joten kyseessä ei todellakaan ole mikään ihan tavallinen kaveri. Outoa tosin miten sama ohjaaja on onnistunut niin hyvin muissa elokuvissaan, mutta tässä taisi päästä homma käsistä, sillä Antichrist oli todellinen ylilyönti. En voi suositella elokuvaa kellekään, varsinkaan suurella valkokankaalla katsottuna, sillä se saa katsojansa aidosti voimaan pahoin, varsinkin miespuoliset henkilöt, syytä en viitsi tähän edes kirjoittaa... Voin kuvitella miten tämä kirjoitus saa teidät kaikki hyvin uteliaaksi ja varmasti haluatte nyt katsoa tuon elokuvan, haha, jännä juttu miten ihmismieli toimii. :D

Mutta elokuva oli kyllä aikamoinen kokemus kaiken kaikkiaan, one of a kind. Ja oli hienoa vihdoin käydä Wellingtonin maailmankuulussa Embassy-teatterissa, samassa paikassa jossa näytettiin elokuvien Lord of the Rings maailman ensi-ilta näytökset. Teatterin jokaisessa tuolissa oli pieni laatta, johon oli kaiverrettu kaikkien Lord of the Rings-näytöksissä istuneiden tähtien nimet, näin mm. Viggo Mortensenin ja Elijah Woodin nimet siellä, harmi vaan kun en päässyt niille paikoille istumaan. ;D Upea ja tajuttoman suuri elokuvateatteri, suurin koskaan näkemäni valkokangas ja rakennus itsessään oli kuin taideteos. Täällä täytyy käydä useamminkin!

Klikkaa kuva suuremmaksi... kuva löytyi täältä.

ps. Kiitos Itkupillille uudesta blogi-pohjasta! :)