Rikki. Poikki.

Olen aivan rättiväsynyt. Toinen työviikko takana, ja vaikka se olikin hyvin kiireinen, olo on onnellinen. Edelleen viihdyn työssäni todella hyvin, päivä päivältä jopa paremmin, koska tuotteet alkavat tulla tutuiksi ja myös ihmiset tavaratalon muilta osastoilta. Ja varsinkin oman osastomme naisista olen saanut jo hyviä ystäviä. Nyt on onneksi edessä pitkä viikonloppu, kolme päivää vapaata ja huomenna kavereiden häät siellä ihanalla viinitilalla! En malta odottaa. Mekko on valmiina, myös kengät, hartiahuivi, laukku ja hiuksiini tänään ostamani iso musta kukka, joka toimii tavallaan kuin mini-hattuna. (Kuvan varsinaisesta kampauksesta ja asukokonaisuudesta laitan myöhemmin. Ehkä. :P )

Lisäksi sain töistä uuden luomiväri-paletin, joka tulee toimimaan huomisen meikkipuolena. Syvää suklaan ruskeaa ja hiekkaisen helmiäistä, piti tänään jo töissä kokeilla uutta silmämeikkiä ja hyvin se toimi. Huomaa kyllä miten Elizabeth Ardenin kaltaiset tuotteet kestävät iholla huomattavasti pidempään kuin halvat L'Orealin supermarket-meikit, joihin olen normaalisti tottunut. Ei tarvinnut päivän aikana korjailla meikkiä kertaakaan. Nyt ei muuta kuin aikaisin sänkyyn, huomenna olisi lähtö Wellingtonista klo 8:00am, joten Hawkes Bayssa olisimme joskus puolen päivän maissa ja iltapäivällä on sitten sinne häihin meno. Sopivasti ehtii laittaa naaman ja hiukset kuntoon miehen vanhempien talolla ja hörppäistä anopin kanssa iltapäiväkahvit. On vähän perhosia vatsassa, koska illasta on tulossa todellinen spektaakkeli, varsinkin kun kaikki kaverimme, nekin joita emme ole nähneet melkein kahteen vuoteen, ovat tulossa, sekä monet muut miehen ystävät, joita en ole vielä edes tavannut. Häälahjaksi hääparille lähtee muuten $50 lahjakortti Wellingtonin tasokkaimpaan seksikauppaan. :) Sen verran huumorintajuinen ja persoonallinen pariskunta kun on kyseessä!

(Todella laadukkaita nämä kamerallamme otetut kuvat muuten...)

Mutta ei muuta kuin hauskaa viikonloppua kaikille!

Duunii ja kledjui = töit ja rättilöit

Ensimmäinen työviikko on takana! Ei voi olla totta! Ja täytyy sanoa, etten koskaan ole ollut yhtä innostunut yhdestäkään työpaikastani kuin tästä! RAKASTAN uutta työtäni, asiakkaitamme, upeaa tavarataloamme ja aivan ihania työkavereitani! Oikeasti tuntuu kuin olisin voittanut jackpotin. Minut on otettu vastaan niin avosylin, että melkein tippa linssissä muistelen kuluneen vuoden tapahtumia entisessä paikassa. Miten ihania ja ystävällisiä ja kannustavia nämä uudet työkaverini ovatkaan. Ja erityisesti ammattimaisia. Ja on ihanaa olla taas kauneusalan hommissa ja meikata ihmisiä! Unohdin miten luovaa työtä se loppujen lopuksi onkaan, ja miten paljon siitä nautin. Ehdottomasti olen oikealla polulla kohti unelmaani, eli ammattilais-meikkitaiteilijan/maskeeraajan alaa.

(kuva uudesta työpaikasta täällä... en saanut itse kuvaa tänne liitetyksi.)

Tavaratalomme on niin ihanan mielenkiintoinen työpaikka. Tylsää päivää en luule näkeväni ihan äkkiä. Kauneustiskejä on jokaiselle brandille, ja niissä on hauska käväistä työpäivän aikana ja jutella muille kosmetiikka-osaston naisille ja miehille ja vaihtaa kuulumisia. Talossa on myös ihanan idyllinen julkinen kahvila, sekä myös henkilökunnan oma kahvila, jossa käyn ilmaisella kahvilla ja teellä ja ostamassa lounaaksi halpoja voileipiä. Isojen ikkunoiden edessä on pitkä pöytä, jonka äärellä voi leipää mutustaessaan katsella Wellingtonin kuhisevaa liikennettä ja ihmisiä. Joka hetki jonka olen tavaratalossa viettänyt on ollut niin mielenkiintoinen ja innostava, pienetkin jutut kuten esim. Kirkcaldie & Stains-nimikyltin saaminen rintaan on ollut minulle pienen hihkumisen arvoinen kokemus. Paikka on nimittäin Wellingtonin rikkain ja vanhin tavaratalo ja sillä on todella hienostunut ja korkeatasoinen maine. Ehkäpä juuri siksi en ollut paljon Kirksillä käynytkään ennen työhaastatteluani, koska en ikinä raaskinut ostaa sieltä mitään! Kaikki järjestyi siis odotettua paremmin, nyt voin huokaista helpotuksesta ja nauttia kesän tulosta. (Ja sain muuten työpaikalta niin paljon ilmaisia tuotteita, ja kuulemma saamme aina jatkossakin, ettei tarvitse enää ostaa meikkejä tai ihonhoito-tuotteita! Yuss!!)

Eeeek kävin muuten laittamassa viime viikolla uudet farkut lay-byhin, eli osamaksuun. Saan ne kotiin vasta kun ne ovat kokonaan maksettu, mutta saanpa maksaa ne ainakin vähän kerrassaan. :) Kyseessä olivat ihanat, uudet Lee:n Licks-farkut, ja minulle, jolle farkut ovat kaikki kaikessa, nämä tulevat olemaan tämän kesän SE juttu! Nämä aion yhdistää kaikkeen mahdolliseen; mustiin korkokenkiin, klassisiin ja pumpseihin, chuck taylorseihin, balleriinoihin ja löysiin off-the-shoulder paitoihin ja tiukkaan nahkatakkiin, yeeaaahhhh! En malta odottaa että saan ne kotiin, päälle ja kartsalle. :D Yleensä meikä käyttää ainoastaan Nudien farkkuja, mutta nämä ihanuudet satuin näkemään kaupan ikkunassa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ensi viikonlopulla olisi siis ne häät siellä upealla Mission Estate-viinitilalla (kuvat)! En malta odottaa, koska kyseessä ei ole pelkästään ystäviemme häät, vaan myös todellinen jälleennäkeminen kaikkien mieheni uusiseelantilaisten kavereiden kanssa, jotka ovat meille kuin osa perhettä. Muutama heistä asuu Australiassa, joten on ihanaa saada porukka taas kasaan ja pitää yhdessä hauskaa. Ja saan bonuksena pitkän viikonlopunkin. :) Mutta tämä viikonloppu vietetään miehen kanssa kotosalla elokuvia katsoen.

Kolmannen asteen kuulustelu

Ensimmäisen työpäivän aamu. Valitettavasti se alkoi pienellä flunssan poikasella, tai oikeastaan flunssa alkoi jo eilen, mutta toivoin sen jo parantuvan aamuun mennessä. No, yskäisenä sitä sitten pitää mennä uuteen työhön, ei tässä muu auta. Taitaa olla jo neljäs kuppi teetä menossa tänä aamuna, toivotaan että toimii. Täytyy myöntää että on perhosia vatsassa ja en malta odottaa että tämä päivä ja viikko olisi jo ohi, jotta pääsisin asettumaan uuteen työhöni ja tutustumaan paikkaan paremmin! Toivottakaa onnea.

Kevennyksenä; Paivi, Pippuri ja Johanna antoivat minulle tämän hauskan tunnustuksen... :) Kiitoksia!

"Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1.Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
2.Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3.Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4.Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5.Anna tunnustus seitsemälle.
6.Linkitä nämä blogissasi.
7.Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta."

Olen muutaman samantapaisen tunnustuksen jo tehnytkin täällä ja täällä, mutta yritän keksiä 7 uutta seikkaa...

1. Olen pienenä kokeillut viulun ja pianon soittoa, pianota soitin muutaman vuoden ala-asteikäisenä ja uudestaan alle kaksikymppisenä. Nyt taito on taas päässyt ruostumaan, enkä varmaan osaisi soittaa kuin muutaman kappaleen kokonaisuudessaan. Joskus kateellisena katselen miehen taitavaa kitaransoittoa ja kiroan pianon soittoni jättämistä.

2. Minulla on nykyään jatkuva matkakuume. Koko ajan tekee mieli lentää jonnekin ja kierrellä uusissa paikoissa, keräten uusia kokemuksia. En malta odottaa seuraavaa Suomen matkaamme ja lentokoneessa istumista, vaikka se kahden päivän jälkeen onkin hyvin rasittava kokemus. Mutta seuraavalla kerralla minulla on ainakin mies mukanani. :)

3. Olen huono kokkaamaan, mutta leipominen onnistuu melkein aina täydellisesti. En ole hyvä improvisoimaan keittiössä, yleensä seuraan reseptejä uskollisesti. Haluaisin käydä jonkinlaisen peruskokki-koulun, jotta oppisin tekemään erilaisia ruokia, varsinkin aasialaisia ruokalajeja.

4. Olen aina ajoissa joka paikassa, yleensä ensimmäisenä muita odottamassa ja se on minusta ärsyttävää. Jos joskus jopa yritän olla "muodikkaasti myöhässä", muut ovat vielä enemmän myöhässä ja onnistun silti saapumaan paikalle ensimmäisenä. Mies on taas tässä asiassa täysin päinvastainen ja saa minut joskus raivon partaalle hitaalla valmistumisellaan.

5. Olen ollut BumtsiBum!-ohjelmassa yleisössä, vanhan tyttökuoromme kanssa, ja kyllä jännitystä riitti. Ja täällä viime keväänä pääsin myös Uuden Seelannin uutisiin haastatteluun, joten maailmanvalloitus jatkuu yhä.

6. Minulla on aina kylmä. Kesät, talvet nukun pyjamahousuissa ja pitkähihaisessa paidassa, sukat jalassa. Käteni ja jalkani ovat aina jääkylmät. Mies aina vitsailee että suomalaiset ovat todellisia herkkiksiä, mutta aina korjaan, että se on kyllä vain minä ja huono verenkiertoni. En ole koskaan ollut yhtä kylmä kuin Uudessa Seelannissa ollessa, mutta onneksi asumme nyt modernissa asunnossa, joten lämpötilat pysyvät mukavan kotoisen 20 asteen tuntumissa. Saunaa on kyllä ikävä useasti!

7. Olen todellinen musiikki-natsi. Kun olemme bileissä jonkun luona tai tässä meillä kotona, yritän aina päästä vaihtamaan musiikkia enemmän omaan makuuni sopivaan. Tämä on ehkä yksi ärsyttävimmistä tavoistani. Hyvä musiikki kun antaa minulle niin hyvän fiiliksen, varsinkin kun edessä on hauska ilta kaupungilla. En viihdy yöklubeissa, mielummin menen pubeihin tai rock-baareihin, jossa musiikki on mielestäni tasokkaampaa eikä liian kovalla, jotta pystyy vielä juttelemaan ystävien kanssa.

Kuten Johanna tuolla aikaisemmin sanoi, minä myös haluan haastaa uusien lempiblogieni kirjoittelijat sekä vanhat lempparini. Joten haastan seuraavat bloggaajat jakamaan omat seitsemän seikkaansa;

Jenni B:n jenkeistä, Afraid of Butterflies-blogista, Jaanan Transilvaniasta, Metsän Takana-blogista, J:n Australiasta, Lentoharjoituksia-blogista, Mimin Uuden Seelannin Queenstownista, Mimi-blogista, Minean Haavelijan Päiväkirja-blogista, Annan Jungle Boogie-blogista sekä last but not least Piparmintun Karamellimaa-blogista. :)

Ja voittaja on ...

Kazza on aivan puulla päähän lyöty. (En yleensä puhu itsestäni kolmannessa persoonassa, joten siinä todiste). Arvonta osottautui suositummaksi kuin uskalsin kuvitellakaan, kiitoksia kaikille osallistumisesta ja vastauksista! :) En tiennytkään miten monta ihmistä siellä ruudun toisella puolla on! Ja oli hauska lukea miten paljon tiesitte Uudesta Seelannista.

Mutta nyt itse asiaan, *kröhöm* From the Midnight Sun to the Long White Cloud-blogin ensimmäisen arvonnan voittaja on .... *rumpujen pärinää*

(Miehen piti toimia onnettarena, mutta ei mahtunut käsi tuohon lasiin, joten hoidin sitten homman itse!)

UNELMA Mamman Maailmasta!!! :) :)

Lämpimät onnittelut voittajalle! :) Unelma voi laittaa posti-osoitteensa tänne; kazzafromnz@gmail.com jotta voin laittaa palkinnon tulemaan. Palkinnoksi lähtee alla näkyvät umpi-uusiseelantilaiset tuotteet; aikaisemmin hehkuttamaani Pineapple Lumps-suklaata, Wellington-postikortteja, pieni paketti uusiseelantilaista feijoa-hedelmä teetä ja hauska kiwi-lintu varoitus magneetti pienessä teekaupan kangaskassissa. :) Toivottavasti pidät palkinnostasi! (Ja pahoittelen kuvien huonoa laatua, piti käyttää kännykän kameraa kun varsinainen kamera ei suostu toimimaan.)

Onnea vielä voittajalle! :)

Asiasta kukkaruukkuun hyppien

Todella rikkonainen päivitys luvassa, pahoitteluni. Liikaa kaikenlaista mielessä yhtä aikaa!

Olipas viikonloppu! Maanjäristystä, intialaista tanssiesitystä (pari viikkoa sitten vahingossa kirjoitin esityksen ajankohdan väärin, se olikin vasta nyt viime viikonloppuna), tanssimista tyttöjen kanssa aamun pikkutunneille asti, ja sunnuntaina aamiaista parvekkeella ensimmäistä kertaa tänä kesänä miehen kanssa, auringon porottaessa. Sunnuntaina kävimme myös miehen kanssa pitkällä kävelyllä ympäri kaupunkia, mm. uudella työpaikallani tavaratalossa ja sen joulu-osastolla, terassilla kahvilla ja hampurilaisilla päivän päätteeksi Burger Fuelissa. Ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle viikonlopulle.

Tämä viikkokin tulee olemaan kiireinen; tänään kävin uudella työpaikalla esittelemässä itseni tuleville työkavereilleni ja huomenna olisi se kauan odotettu Nick Oliverin keikka, torstaina vapaapäivä ja suunnitelmissa leipoa sitruuna cup cakeja viimeiselle työpäivälleni, joka on taas perjantaina. Perjantaina olisi myös kahvit uuden suomalaiskaverin kanssa ja lauantaina hyvän ystävän 21-vuotis syntymäpäivät illallisineen. Ei siinä olekaan sitten kuin yksi päivä ilman mitään ohjelmaa ja maanantaina, ensimmäinen työpäiväni Elizabeth Ardenilla! Apuva! Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään uusi työpaikka, johon kävin tänään tutustumassa, ja minulle esiteltiin mm. tiskien vieressä oleva kauneushuone (jonne muuten vie se kuuluisa Red Door :) jossa kasvohoito-tuoli ja microdermabrasion-kone (en todellakaan tiedä tuon suomenkielistä vastinetta...)

Sarjassamme "outoja kokemuksia" muuten... Toissa viikonloppuna kävin auttamassa yliopisto-kaveriani, joka tarvitsi mallin päättötyöhönsä. Kaverini opiskelee tekstiili-suunnittelijaksi, joten hommanani oli ensin (entisenä kampaajana) tehdä itselleni 50-luvun tyyppinen kampaus ja meikki, laittaa jalkaan mustat korkokengät ja ilmestyä asuntomme ala-ovelle puolen päivän maissa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, ja nopean pysähdyksen paikalliseen "pullo-kauppaan" niinkuin täällä sanotaan (bottle shop) jälkeen, matkamme jatkui kaverini asunnolle valokuvien ottoon. Valokuvat otti toinen yliopisto-opiskelija, joka yllättäen on valmistumassa ammatilaiskuvaajaksi. Ensin kaverini kiinnitti päälleni valkoisen lakanan hakaneuloilla ja vyöllä sai sen näyttämään melkein kuin hääpuvulta. Sitten seurasi poseerausta eri asennoissa, lakanassa seisoen (kaverini aikoo photoshopilla liittää tekstiili-kuvionsa lakanaan). Lisäksi ajattelimme ottaa muutaman kuvan myös ulkona, ja lopputuloksena jouduin seisomaan julkisella paikalla, aivan tuskallisen hitaasti liikkuvan ruuhkan vieressä, poseeraten eri kuvioisten seinien edessä, puuvillalakana-mekko päälläni, 50-luvun meikissä ja kampauksessani. Wellingtonin tuuli teki poseerauksesta keskivertoa vaikeampaa, joten hiukset siinä lensivät sekä lakanan kulmakin nousi muutamaan kertaan haluttua korkeammalle, joka taas sai kovia tööttäyksiä ja huudahduksia lauantai-fiiliksissä olevilta, ruuhkassa seisovilta mieskuskeilta ja heidän idiootti-kavereiltaan. Voi elämä että nauratti ja hävetti yhtä aikaa. Mutta kuvat saimme otettua ja kaverini oli lopputulokseen tyytyväinen. Ja muutaman drinkin jälkeen, kokeileehan noita amatööri-mallin hommia kuka vaan. :) Siitä ei muuta kuin takaisin autolle, jossa tapahtui nopea vaatteiden vaihto ympärilleni pälyillen ja tietokoneelle katsomaan mitä kuvista oikein tuli. Lopputuloksen saatan myöhemmin postata tänne, mikäli eivät ole aivan kamalia! Kaveri joutuu ne kuitenkin photoshoppailemaan ensin. :)

Mutta nyt ei muuta kuin vilkkaan loppuviikon odotukseen! Ja muuten, arvonta tapahtuu torstaina, tai viimeistään perjantaina, joten onnea kaikille, silloin myös paljastan palkinnon... :) Ja jos joku ei ole vielä ehtinyt osallistua, ei muuta kuin mukaan vaan!

Maa järisee...

Eilen illalla, juuri ennen ulos lähtöä ystävieni kanssa tapahtui maanjäristys täällä Wellingtonissa, n. 4.8-5.0 asteinen. Ja erityisesti meidän talossamme järistykset tuntee todella hyvin, koska olemme korkeimmassa, seitsemännessä kerroksessa. Tuntui kuin koko talo olisi huojunut ja romahtaisi kokonaan, ja yksi kavereistani alkoi panikoida pitääkö juosta alakertaan vai mitä. Onneksi järistys oli melko lyhyt ja selvisimme vain säikähdyksellä. Pari kuukautta sitten meidät herätti voimakkain tuntemani maanjäristys, joka oli melkein 6 asteen luokkaa. Kamala tunne herätä huojuvaan, tärisevään taloon ja mieheen, joka takertuu minuun kuin hukkuva. Vähän kyllä nauratti jälkikäteen miehen reaktio; toinen unenpöpperössä takertui minuun ja alkoi huudahdella hädissään. Ei ehkä paras reaktio katastrofi-tilanteessa. :D On todella outoa totutella näihin luonnon mullistuksiin täällä, niitä kun ei Suomessa tarvitse miettiä ollenkaan, mitä nyt uutisista aina kuulee katastrofeista toiselta puolelta maailmaa. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi jokin 7-8 asteinen maanjäristys, sellainen joka yleensä aiheuttaa suurta tuhoa ja kuolonuhreja. Ja varsinkin jos sattuu olemaan tässä kotona sen tapahtuessa... Maailman suurin, mitattu maanjäristys oli Chilen Suuri Maanjäristys, joka tapahtui vuonna 1960. Sen vahvuus oli noin 9.5 Richterin asteikolla. Tuollaista voimaa en voi käsittää, koska jos jo 5 asteinen tuntuu pelottavalta, niin mitenkä sitten 9 tai 10?? Toivotaan ettei tärise taas vähään aikaan... tosin Wellington on rakennettu aivan mannerlaattojen liittymiskohdan päälle, joten täällä mitataan pieniä maanjäristyksiä melkein päivittäin, mutta suurimpaa osaa niistä me ihmiset emme onneksi tunne.

Edit. Saimme muuten viime viikon torstaina taas tsunami-varoituksen Uuteen Seelantiin, kun Vanuatualla järisi kolmeen otteeseen... Onneksi ei sentään ollut yhtä tuhoisa kuin Samoan järistykset ja tsunami. Eikä Uudessa Seelannissa, tai muuallakaan nähty minkäänlaista tsunamia. Kiirettä tuntuu pitävän Luontoäidillä!

Inglourious Basterds

(Huom! Sisältää spoilereita elokuvasta Inglourious Basterds!!)

Niinkuin varmaan otsikostakin jo huomasitte, kävimme eilen illalla kavereidemme kanssa katsomassa Quention Tarantinon uusimman väkivalta-tarinan, Inglourious Basterdsin. Tiistai-iltoina leffaan meneminen on täällä nimittäin halvempaa kuin normaalisti, joten mikä ettei. Elokuva oli aivan MAHTAVA, täynnä Tarantinomaista dialogia ja toinen toistaan värikkäämpiä henkilöhahmoja. Musiikki, näyttelijä-valinnat, tarinan kulku... Täydellistä. Ja minusta oli erityisen hienoa, että Tarantino oli mennyt "muuttamaan" historiaa ja tehnyt elokuvasta omanlaisen tarinansa. Voi, kun Natsi Saksa olisikin päättynyt noin. Brad Pitt oli aivan mainio tökeröine Tennessee-aksentteineen, saimme nauraa erityisesti hänen hahmolleen maha kippurassa. Osaksi elokuva taas sai melkein kyyneliin, erityisesti alkukohtauksen aikana, joten tunteita oli laidasta laitaan, mutta sellaisista elokuvista juuri pidänkin. Ja tottakai Tarantino-elokuvien tyyliin väkivallalla mässäiltiin taas ja kunnolla (uskomatonta tosin miten elokuva oli vain K16!! On tainneet ajat muuttua....!) mutta viihdyttävällä, tosin myös ällöttävällä tavalla.

Huomasiko kukaan muu muuten, että elokuvassa oli myös käytetty musiikkia Kill Billeistä? Itse ainakin huomasin kaksi biisiä, joita käytettiin ko. elokuvissa, leffa-nörtti kun olen. :) Ja bongasin elokuvasta myös Kill Billeissä Sofie Fatalea näytelleen Julie Dreyfusin, joka Basterdeissa puolestaan näytteli Joseph Goebbelsin kaunista tulkkia, Francesca Mondinoa. Oma lempihahmoni Inglourious Basterdsissa oli ehdottomasti Aldo Raine (Brad Pitt) sekä Shoshanna Dreyfus (Mélanie Laurent). Mélanien hahmo oli ehdottomasti tunteellisin ja sympaattisin koko elokuvassa, ja ranskatar sai ainakin minusta itselleen uuden fanin, niin vaikuttavan suorituksen hän mielestäni teki. Lempikohtaukseni oli Shoshannan meikkaustuokio peilin edessä, hänen valmistautuessaan natsi-elokuvan ensi-iltaan. Nauratti ja vaikutti yhtä aikaa. Ja oli hienoa nähdä elokuvaan kirjoitettu juutalaisten ns."kosto" natseille, vaikkei se oikeassa elämässä tapahtunutkaan. Jotain sairasta nautintoa sain kohtauksesta, jossa Hitler ammutaan tohjoksi lattiaa vasten Eli Rothin toimesta. Itse aluksi vierastin Eli Rothin (ohjannut mm. Hostel-elokuvat) näkymistä elokuvassa, koska mies tai hänen elokuvansa eivät todellakaan kuulu suosikkeihini, mutta olin jopa hänen roolisuorituksestaan positiivisesti yllättynyt. Myös Mike Myersin pieni rooli sai nauramaan.

Mélanie Laurent.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä, ehkä hieman yltiömäisen väkivaltainen, hauska elokuva, joka ei ole sieltä keveimmästä päästä, mutta tarpeeksi kevyt katsomaan vaikka kaveriporukassa. Ja hyvät naurut elokuvasta ainakin saa. :) Ja thumbs up Quentinille kun teki elokuvan alkuperäisillä kielillä! Ei ole muuten helppo homma amerikkalaiselle ohjaajalle, joka ei juuri muita kieliä kuin englantia puhu.

Walking through the Red Door...

MEIKÄ SAI TÖITÄ!!! :) :) :)

Pari tuntia sitten sain puhelinsoiton Wellingtonin vanhimmasta/rahakkaimmasta tavaratalosta, Kirkcaldie & Stainsiltä. Sain töitä Elizabeth Ardenin beauty counterilta, eli kauneus-osastolta, wooo!! Olen ennen myynytkin Elizabeth Ardenin tuotteita aikaisemmassa työpaikassani kauneushoitolassa, joten todella hieno tunne päästä myymään taas tätä tuttua, turvallista ja todella hyvää tuotetta. :) Tästä on hyvä jatkaa kaipailemaani meikkitaiteilijan työtä kohden, ja jos vaikka pääsisi vielä tuonne Weta Workshopillekin töihin... ;) Tämä, sekä tottakai parturi-kampaajan ammattini kaikkine meikkauskoulutuksineen tulee olemaan hyvä pohja tulevaisuudelle. Joten olo on todella innostunut ja helpottunut, on tätä työnhakua täällä harrastettukin jo kuukausi tolkulla. Puhelimessa uusi pomoni, eli yksi tavaratalon johtoportaan naisista kertoi että minun lisäkseni he palkkaavat toisen tytön, jonka kanssa voimme mennä koulutuksen yhdessä läpi ja samalla tutustua toisiimme. :) Jännittävää tavata uusia työkavereita, uskon kyllä että tulemme toimeen todella hyvin. Niin mukava nainen oli puhelimessa, saman naisen tapasin viime viikolla haastattelussani, ja täytyy sanoa, että se oli parhain työhaastatteluni ikinä. Vaikka haastattelussa olikin neljä naista minua jututtamassa, kaksi tavaratalosta ja kaksi Elizabeth Ardenilta.

Joten pullat ovat uunissa nyt paremmin kuin aikoihin! :) Kesää odotellaan ja parin viikon päästä olisi tulossa kaverin 21-vuotis juhlat sekä kaveripariskunnan häät Hawkes Bayssa, kauniilla viinitilalla. Kiirettä pitää, mutta ihanaa kun voi vihdoin rentoutua, eikä tarvitse huolehtia työpaikan saannista. :) En tiedä vielä tarkkaan milloin pääsen aloittamaan työt, tarkoituksena olisi mennä kirjoittamaan työsopimus ja selvittää muut seikat myöhemmin tällä viikolla, mutta tulen varmasti viihtymään, sillä palkka on huomattavasti parempi kuin Bendonilla ja samassa tavaratalossa sattuu työskentelemään paras NZ-ystäväni!