Täällä sataa... LUNTA?!?

Wellingtonissa on satanut viime päivinä lunta! Ensimmäistä kertaa kunnolla noin... 20+ vuoteen tai juuri koskaan! Lumi on aiheuttanut niin paljon kohua ja ihmetystä, eilenkin keskustassa ihmiset kerääntyivät puhelimien ja kameroiden kanssa kadun reunoille tuijottamaan hiutaleiden leijailua maahan. Aivan kuin kyseessä olisi ollut paraati tai muu tapahtuma. :) Suomalaisena tämä ei tietenkään minua paljoa hetkauttanut, mutta oli hauska katsella ihmisten reaktioita; hihkumista, tanssimista ja sormella osoittelua. Tosin lumen näkeminen palmupuiden päällä ihmetytti minuakin ;DD

Ei ihan jokapäiväinen näky...!


Who's up for a BBQ??

Luminen palmu, whaaaa??

Pientä kaaosta lumi aiheutti myös, sillä tiet ovat osin suljettuna vuorien rinteillä ja bussit myöhässä sähkökatkoksen takia (kiva oli varpaat jäässä seisoa puolen tunnin ajan kadun varressa 100 muun busseja odottavan kanssa, onneksi itse ryntäsin heti ensimmäisen meillepäin menevän bussin luo kun se vihdoin tuli, ja pääsinkin sitten kyytiin, mutta meitä otettiin vain kaksi, muut saivat odottaa vielä seuraavaa!) Miehen koulu oli myös suljettu kesken päivän, ettei vaan kukaan jäisi sinnepäin jumiin, vaan pääsisi kunnialla kaupunkiin kotiin ennen liikenteen pysähtymistä. Meidänkin liikkeelle tuo eilinen oli hyvin hiljainen päivä, ihmiset tuntuivat pysyvän sisätiloissa ja menevän suoraan töistä kotiin lämmittelemään. Pomon kanssa kävimme Starbucksilla palaveeraamassa, oli ihana juoda kupillinen kuumaa ja katsella hiutaleiden leijailua ulkona, oikein kotimaa tuli mieleen. :) Sitten pomo päättikin, että me molemmat pomot lähdemme aikaisemmin kotiin, olimme nimittäin toissapäivänä sunnuntai-kokouksessa koko henkilökunnan kanssa, josta me myymäläpäälliköt emme tietysti mitään ekstraa saaneet, kun olemme kuukausipalkalla, toisin kuin muut työntekijät, jotka saavat korvauksen joka tunnista. Itselle tuo sunnuntai oli viikon ainut vapaapäivä, joten hieman kirveli töihin raahautuminen rankkasateessa. Mutta onneksi tuo eilinen aikainen kotiinlähtö oli kiva pieni korvaus vapaapäivän uhraamisesta. :)

Uuden-Seelannin kansalliskasvi saniainenkin sai lumisen peitteensä.

Kaupunki aivan uudenlaisessa puvussaan.

(Kuvat Facebook-ryhmästä "That time it snowed in Wellington")

Keskiviikkona on kulunut kaksi viikkoa töiden alkamisesta. KAKSI VIIKKOA! Minnehän nuokin päivät hävisivät?? Eipä ole paljon vapaa-aikaa tarvinnut viettää. Olen alkanut jo hieman päästä kärryille kaikesta töissä, hommat alkavat pikkuhiljaa muodostua, mutta opittavaa on vielä ja paljon. Onneksi myyminen on alkanut luonnistua myös, sillä alussa tuotteet olivat niin vieraita minulle, että kauhistutti miten nopeasti pääsen vaikuttamaan tulokseemme, ja hommaan kiinni. Pomo on pitänyt aika kovaa tahtia edelleen tuotetiedon kuin MP-hommienkin oppimisen kanssa, mutta toistaiseksi olen pysynyt suht hyvin tiukassa tahdissa kiinni. Sanoin kyllä hänelle, että tarvitsen aikaa kirjoittaa asiat muistiin heti kun olen ne kerran tehnyt ja aikaa oppia muutenkin, mutta hänen mielestään kerran näytetyt asiat täytyy osata täydellisesti seuraavalla kerralla. Onneksi en ole vielä saanut negatiivista palautetta, toisin kuin pari muuta uutta työntekijää, joista yksi saattaa tehdä pian jo lähtökin, mutta lähinnä omasta syystään. Kaupan-ala voi olla raadollista hommaa, mentaliteetti (ainakin meidän MP:n mielestä) tuntuu olevan "do or die".

MUTTA, jottei nyt menisi aivan negailuksi, olen aivan täysin rakastunut Lushin tuotteisiin! Olen jo löytänyt kaikki suosikkini ja nyt odottelenkin ensimmäistä palkkaa, jotta pääsen kokeilemaan bath bombeja ja bubble barseja sun muuta. :) Olen saanut lukemattomia näytteitä pomoltani ja kokeillut kasvovoiteita sun muita, mutta tämä on vasta alkua. Hassua tässä on myös se, miten mies on hurahtanut täysin Lushiin, ja haluaa samalla tavalla päästä kokeilemaan kaikkea. :DD On se ihanaa, kun on joku jonka kanssa jakaa tämä ilo. Työkaverit ovat myös olleet aivan ihania, ja meillä tuntuu olevan todella toimiva ja reilu tiimi, kaikki tukevat toisiaan ja huumorintaju on kohdillaan. En malta odottaa ensimmäistä yhteistä illallistamme ja muita illanviettoja! On tässä omat syntymäpäivät sun muut tuloillaan... ;) Mutta niin, melko positiivisin mielin tässä nyt vietän vapaapäivääni ja mietin tulevaa. Rankkaahan tämä tulee tietysti olemaan, vähin vapaapäivin ja uusien työtehtävien kanssa, mutta en aio luovuttaa. Viime viikonloppu oli melko hektinen kun olin pomona ja kiirettä riitti, mutta hyvin kaikki sitten lopulta menikin. Miehen vanhemmat viettivät viikonlopun meillä kyläilemässä, ja heitä tuskin ehdin näkemäänkään, mutta pääsimme sentään lauantai-iltana käymään appiukon syntymäpäivä illallisella lempi-italialaisessamme, jonne salakuljetimme miehen kanssa muutaman lahjankin. Lisäksi tilasin salaa appiukolle syntymäpäiväkakku-palan, jonka tarjoilijat sitten toivat ulos kynttilän kanssa, "happy birthdayta" laulaen. Olipa mies ihmeissään! (ja hieman noloissaan :DD) Kovasti kiitteli kivasta illasta jälkikäteen, taisi olla aika otettu kaikesta huomiostaan.

Tässä muutama löydöistäni Lushilta...

Porridge-saippua on minun ja mieheni lempituote Lushilta! Aivan jumalainen tuoksu (muistuttaa juustokakkua), sisältää appelsiinimehua, appelsiiniöljyä, kookosöljyä ja kauraa, joka hellästi kuorii kuivaa ihoa ja jättää ihon uskomattoman pehmeäksi, mutta ihanan puhtaaksi ja herkullisen tuoksuiseksi. Aivan kuin olisi käyttänyt kosteusvoidetta saippuan sijaan!

"Honey I Washed the Kids", on herkullinen hunaja-saippua, mutta myös ihanan kosteuttava kuivalle iholle. Kinuskin ja hunajan sekalainen vastustamaton tuoksu. Sisältää mm. hunajavettä, kookosöljyä, mehiläisvahaa ja rauhoittavaa aloe veraa. Tätä tulee töissä tuoksuteltua vähintään 10 kertaa päivässä! :D

Noniin, eiköhän tuo mainostaminen riitä tällä kertaa. :DDD Lisää Lush-vinkkejä jatkossakin, siitä voitte olla varmoja! Nyt täytyy lähteä talon siivoukseen, ennenkuin mies kotiutuu koulusta. Minulla on menossa hyvin harvinainen kahden päivän vapaa-putki, jonka aikana aion lähinnä lepäillä, mutta huomenna myös leipoa cup cakeja ihanalla uudella reseptilläni, jonka varastin anopilta ja illallistaa ystäviemme luona. Huomenna on myös ensimmäinen palkkapäiväni, jonka kunniaksi saatan käydä myös hieman "ostoksilla" (ostaa luomukaupasta vitamiineja ja töistä muutaman kylpypommin.) :) Sitten ei muuta kuin Lushin tuore-kasvonaamio naamaan, lasi punaviiniä käteen, laventelin tuoksuinen kylpypommi veteen ja sadeveden/räntäsateen rapinan kuuntelua silmät kiinni. Ah, näin sitä stressiä hoidetaan!

ps. Kiitos teille kaikille ihanista kannustusviesteistä ja kaikesta rakkaudesta, jota sain viime kirjoituksen jälkeen! ♥ Ja erityis-maininta rakkaalle perheelleni, jonka kanssa juttelu aina tuntuu auttavan, synkimmälläkin hetkellä. (tiedätte, keitä olette) ♥♥♥

Wellingtonissa järisee

Nyt maa järisee Wellingtonissa. Kaverit ja sukulaiset postailevat (taas) facebookkiin kauhistuneita tunnelmiaan. Come on Earth, give New Zealand a break! Onneksi järistys ei ollut tuhoisa, lähinnä vain pelottava, varsinkin kaiken viime aikaisen jälkeen.

Pikkasen kyllä jännittää palata kesäkuussa maahan, jossa maanjäristykset ovat arkipäivää ja jopa hengenvaarallisia. Muistan itse sen tunteen, kun herää tärisevään sänkyyn ja taloon keskellä yötä sydän kurkussa, enkä ikinä halua enää tuntea moista.

Toivotaan että maa nyt rauhoittuisi jo vihdoin viimein.

Wellingtonin "worst case" skenaario järistyksen iskiessä.

Christchurch, olet ajatuksissa

Aamulla heräsin flunssaisessa tokkurassa puhelinsoittoon siskonmieheltäni, joka kertoi miehelleni tuhoisasta maanjäristyksestä Christchurchissa, Uuden Seelannin Etelä-Saarella. Ainakin 65 ihmistä on virallisesti löydetty kuolleena, ainakin 100 ihmistä on vielä raunioiden alla loukussa. Kuolleiden lukumäärän uskotaan kasvavan, samalla kun kadonneiden etsinnät jatkuvat. Itse ajattelin välittömästi Christchurchissa asuvia ystäviäni ja heidän perheitään, suurin osa on onneksi kunnossa, mutta osasta en tiedä vielä mitään. Epätodellista tälläinen kun oikeasti omia ystäviä saattaa olla pahassa pulassa tai jopa ... en viitsi edes kirjoittaa sitä sanaa.

Nyt olen tuijotellut koko päivän puhelinta sekä facebookkia ja odottanut viestejä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki ovat kunnossa.

Kuulin myös ystäviltä Wellingtonista, että järistys oli tuntunut siellä asti. En voi kuvitellakaan moista luonnonvoimaa, joka Christchurchiin on iskenyt. Itse olen tuntenut pahimmillaan reilun 5.0 asteen kokoisia järistyksiä, ja nekin tuntuivat aivan hullun kovilta, mitenkä sitten suoraan kaupungin keskustaan osunut 6.3 asteinen järistys! Uskomattoman pelottavaa. Tämä on synkkä päivä Uudelle Seelannille. Toivotaan ettei kuolonuhreja ilmesty enempää.

Kuvat Ilta-Sanomat.

Maa järisee...

Eilen illalla, juuri ennen ulos lähtöä ystävieni kanssa tapahtui maanjäristys täällä Wellingtonissa, n. 4.8-5.0 asteinen. Ja erityisesti meidän talossamme järistykset tuntee todella hyvin, koska olemme korkeimmassa, seitsemännessä kerroksessa. Tuntui kuin koko talo olisi huojunut ja romahtaisi kokonaan, ja yksi kavereistani alkoi panikoida pitääkö juosta alakertaan vai mitä. Onneksi järistys oli melko lyhyt ja selvisimme vain säikähdyksellä. Pari kuukautta sitten meidät herätti voimakkain tuntemani maanjäristys, joka oli melkein 6 asteen luokkaa. Kamala tunne herätä huojuvaan, tärisevään taloon ja mieheen, joka takertuu minuun kuin hukkuva. Vähän kyllä nauratti jälkikäteen miehen reaktio; toinen unenpöpperössä takertui minuun ja alkoi huudahdella hädissään. Ei ehkä paras reaktio katastrofi-tilanteessa. :D On todella outoa totutella näihin luonnon mullistuksiin täällä, niitä kun ei Suomessa tarvitse miettiä ollenkaan, mitä nyt uutisista aina kuulee katastrofeista toiselta puolelta maailmaa. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi jokin 7-8 asteinen maanjäristys, sellainen joka yleensä aiheuttaa suurta tuhoa ja kuolonuhreja. Ja varsinkin jos sattuu olemaan tässä kotona sen tapahtuessa... Maailman suurin, mitattu maanjäristys oli Chilen Suuri Maanjäristys, joka tapahtui vuonna 1960. Sen vahvuus oli noin 9.5 Richterin asteikolla. Tuollaista voimaa en voi käsittää, koska jos jo 5 asteinen tuntuu pelottavalta, niin mitenkä sitten 9 tai 10?? Toivotaan ettei tärise taas vähään aikaan... tosin Wellington on rakennettu aivan mannerlaattojen liittymiskohdan päälle, joten täällä mitataan pieniä maanjäristyksiä melkein päivittäin, mutta suurimpaa osaa niistä me ihmiset emme onneksi tunne.

Edit. Saimme muuten viime viikon torstaina taas tsunami-varoituksen Uuteen Seelantiin, kun Vanuatualla järisi kolmeen otteeseen... Onneksi ei sentään ollut yhtä tuhoisa kuin Samoan järistykset ja tsunami. Eikä Uudessa Seelannissa, tai muuallakaan nähty minkäänlaista tsunamia. Kiirettä tuntuu pitävän Luontoäidillä!

Tsunami-varoitus?

Virallinen tsunami-varoitus on annettu Uuteen Seelantiin, myös tänne Wellingtoniin. Aika hullua näin niin kuin suomalaisen näkökannasta. Yhdysvaltain Samoan lähellä sattunut 8.3 asteinen maanjäristys on syynä tsunamiin, joka saattaa iskeä Uuteen Seelantiinkin kymmenen aikaan aamulla, eli noin tunnin päästä. Samoalla ja Havaijilla vahingot ovat ilmeisesti suurimmat ja pahenemassa, mutta yhteydet maihin ovat todella huonot ja tietoa ei juuri ole tulossa läpi. Uudessa Seelannissa on toki annettu ennenkin tsunami-varoituksia, mutta tämä on minulle ensimmäinen kerta.

Eli katsellaan miten käy, onneksi en ole tällä hetkellä ihan keskustassa töissä ja meren lähellä niinkuin aikaisemmin olin, koska kukaan ei tällä hetkellä tiedä miten paha tilanne on... Mutta varmasti verrattuna Samoaan Uusi Seelanti on suhteellisen turvassa. Silti jo tsunami-varoituksen saaminen on pelottavaa, ja ilmeisesti Uuden Seelannin itä-rannikon ihmisiä on kehotettu siirtymään korkeampaan maastoon, pois meren lähettyviltä. Wellington on meren ympäröimä, joten jos suurempi tsunami tänne sattuisi, se todellakin tekisi melko kauheaa tuhoa kaupungissa. Ei voi muuta kuin kuunnella korvat höröllä radiota ja toivoa ettei ihmisuhreja tule lisää.

Edit. 10:50am Wellingtonissa pitäisi tuntua jotain, jos tsunamia tulee... Eli tunnin ja 50 minuutin päästä. Ja sää on tänään aivan kamala ja myrskyinen koko maassa, tsunami-varoitus tästä vielä puuttuikin... :P Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

I ♥ Your Blog & maanjäristys

Sain aikaisemmin toisen blogitunnustukseni Eveliinalta "banaanimaasta" eli Karibialta. :) Kiitos siitä, olen hyvin otettu! Karibia on aina ollut omalla "must go"-listallani, toivottavasti meillä olisi joskus vielä varaa kyseiseen reissuun. Sen kummempia sääntöjä ei taida tähän blogitunnustukseen liittyä, joten heitän tämän sitten Tarjalle Hollantiin. Mielenkiintoista seurata toisen ulkosuomalaisen elämää Hollannissa perheineen. Eli aikavyöhykkeeltä toiselle hyppien blogitunnustuksien lomassa. :)

Asiasta kukkaruukkuun, eilen illalla olimme miehen kanssa sängyssä katsomassa elokuvaa Lars and the Real Girl (jota muuten suosittelen lämmöllä!) ja yhtäkkiä sänky alkoi täristä, lattioineen päivineen. Rich sitten siihen huudahti "earthquake!" ja juoksi olohuoneeseen pelastamaan hyllyllä olevia veistoksiaan. Minä vain istuin sängyssä kauhusta kankeana, en ole koskaan eläissäni tuntenut moista luontoäidin oikkua. Vaikka järistys olikin pieni ja ohi hetkessä, se järkytti minua suuresti. Miten avuttomalta ihminen voi tunteakaan luonnon voimia vastaan! Järistyksen voimakkuus oli n. 4-5 Richterin asteikolla, tämän nettisivun mukaan. Rich sitten kertoi minulle vielä että Wellington on rakennettu maaperälle, jonka alla tapahtuu paljon lohkoliikuntoja, eli kallioperässä tapahtuvaa liikettä. Kuulemma on vain ajan kysymys, milloin Wellingtoniin iskee suuri maanjäristys ja tuhoaa koko kaupungin huterine taloineen. Hawkes Bayssa, josta Rich on kotoisin tapahtui maan pahin maanjäristys vuonna 1931, jossa kuoli 256 ihmistä. Järistyksen voimakkuus oli 7,9 Richterin asteikolla, ja se teki järkyttävää tuhoa erityisesti Napierin kaupungin alueella. Richin isoäiti muistaa vielä tapauksen. Selkäpiitä karmiva tarina.

Hastingsin kaupungin postitalo vuoden 1931 maanjäristyksen jäljiltä.

On ihmeellistä, miten täälläpäin maailmaa joutuu miettimään tällaisia seikkoja, joita Suomessa ei koskaan tule ajatelleeksi. Jopa työpaikalla meille annettiin turvaohjeet, mitä tehdä maanjäristyksen tapahtuessa. Me suomalaiset kun olemme täysin turvassa kaikenlaisilta luonnon oikuilta, televisiosta vain seuraamme uutisista hirmumyrskyjen ja tsunamien tuhoja. Tosin Uudessa Seelannissa ei tarvitse pelätä ydinvoimaloiden räjähtämistä, ym. koska maa on täysin ydinvoima-vapaa. Joka maalla ja maanosalla on siis omat plussansa ja miinuksensa.