Aamulla heräsin flunssaisessa tokkurassa puhelinsoittoon siskonmieheltäni, joka kertoi miehelleni tuhoisasta maanjäristyksestä Christchurchissa, Uuden Seelannin Etelä-Saarella. Ainakin 65 ihmistä on virallisesti löydetty kuolleena, ainakin 100 ihmistä on vielä raunioiden alla loukussa. Kuolleiden lukumäärän uskotaan kasvavan, samalla kun kadonneiden etsinnät jatkuvat. Itse ajattelin välittömästi Christchurchissa asuvia ystäviäni ja heidän perheitään, suurin osa on onneksi kunnossa, mutta osasta en tiedä vielä mitään. Epätodellista tälläinen kun oikeasti omia ystäviä saattaa olla pahassa pulassa tai jopa ... en viitsi edes kirjoittaa sitä sanaa.
Nyt olen tuijotellut koko päivän puhelinta sekä facebookkia ja odottanut viestejä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki ovat kunnossa.
Kuulin myös ystäviltä Wellingtonista, että järistys oli tuntunut siellä asti. En voi kuvitellakaan moista luonnonvoimaa, joka Christchurchiin on iskenyt. Itse olen tuntenut pahimmillaan reilun 5.0 asteen kokoisia järistyksiä, ja nekin tuntuivat aivan hullun kovilta, mitenkä sitten suoraan kaupungin keskustaan osunut 6.3 asteinen järistys! Uskomattoman pelottavaa. Tämä on synkkä päivä Uudelle Seelannille. Toivotaan ettei kuolonuhreja ilmesty enempää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voi ei, toivottavasti kaikki ystäväsi ovat kunnossa! Nää luonnonmullistukset on aina pelottavia, kun ei oikein voi varautua mitenkään ja sitten se tuhon jälki on myös sen mukaista :( Niin surullista.
Vaikka sitten toisaalta, jos ei ajatella yksittäistä ihmistä ja surua, vaan asiaa ihan karusti vaan, niin musta tämmöset on aina jotain maailman epätoivosia yrityksiä pitää liikakansoitus kurissa.. Ei niin, että Uusi-Seelanti olisi liikakansoitettu tai että ketään ihmistä pitäisi sen vuoksi "rankaista", mutta onhan se fakta että tätä menoa maapallo ei vaan yksinkertaisesti kestä. Niinpä se yrittää puolustautua..
Surullisia tapahtumia maailmalla sattuu. Toivottavasti ystäväsi voivat hyvin.
Toivotaan, että ystäväsi ovat kunnossa. On se vaan uskomaton voima tuolla luonnolla. Onneksi meillä täällä ei ole mitään tuon kaltaista.
Ystävät lahtevät sinne kuun alussa. Meidänkin piti, mutta onneksi muutettiin mieltä, kun nyt on tuota sairautta. Mieli sinne kuitenkin tekee.
Voi kauhistus, noi maanjäristykset on kyllä aika pelottavia, toivotaan, että saat hyviä uutisia lisää.
Mä olen kanssa nyt kokenut elämäni ensimmäiset maanjäristykset täällä LA:ssa, onneksi ovat olleet suhteellisen pieniä tai sitten kauempana. Mutta täällä odotellaan isoa järistystä ja kyllä mä olen nyt hiukan ruvennut pelkäämään, koska näitä maanjäristysuutisia nyt tuntuu taas tulevan aika tiuhaan tahtiin.
Mutta tosi kiva, että olet palannut jälleen blogimaailmaan. ;)
Kyllä voi ihminen tuntea itsensä pieneksi :(.
Meni kyllä päivä ihan pöpelikköön tämän takia, nieleskelin itkua vielä minuutti ennen tunnin alkua... Eikä huominen taida mennä paljoa paremmin.
Laitoin muutaman pennosen NZ Red Crossille jo syyskuussa, täytynee toistaa sama operaatio taas. Että voi edes jotenkin auttaa.
Bubble, onneksi sain viestit viimeisiltäkin ystäviltäni ja kaikki ovat kunnossa. Mikä helpotus! Mutta silti siellä on menetetty aivan liian monta henkeä kamalalla tavalla. :( Luonto on armoton, niinkuin ihminenkin kuten sanoit. Olen samaa mieltä että luonto sotii liikakansoitusta vastaan, mutta esim. ilmastonlämpenemiseen en usko, ainakaan siinä mielessä, että me olisimme sen aiheuttaneet. Maapallo käy läpi omaa kiertoaan ilmastonmuutoksineen, olimme me täällä tai emme. :)
Unelma, ystävät ovat kaikki vihdoin raportoineet olevansa kunnossa, mutta hyvin järkyttyneitä ovat kaikki. Vaikka tiesivätkin järistysten mahdollisuudesta, ei tuollaiseen koskaan tietenkään voi valmistautua henkisesti. Aivan kamalaa :(
Amalia, he ovat kaikki kunnossa, onneksi! Suomessa tosiaan ei ole paljon pelättävää, mitä nyt ehkä nuo ydinvoimalat ja sodan uhka esim. Venäjältä, joita Uudessa Seelannissa ei taas ole ollenkaan.
Menkää ihmeessä käymään maassa mikäli mahdollista, sillä kun on niin paljon tarjottavaa, kulttuurin, luontonsa sekä ruokansa puolesta. :)
Itkupilli, älä muuta sano! Samaa tuolla Wellingtonissakin on odotettu, sinne povataan myös suurta järistystä jossain vaiheessa. Kaupunki kun on suoraan mannerlaattojen liitoskohdan päällä. Itse olen kanssa tuntenut muutaman järistyksen, mutta eivät sentään aivan kohdalle sattuneet, silti, todella pelottavia kokemuksia! :(
Ps. kiva taas olla mukana Bloggerin ihmeellisessä maailmassa!
Athelas, aivan kamalaa ajatella miltä paikallisista tuntuu. :( Menettivät melkein koko kaupunkinsa saman tien. Varmaksi ihminen tuntee itsensä melko voimattomaksi luonnonvoimien edessä. Nyt ei muuta kun toivotaan ettei enempää kuolonuhreja löydy, eivätkä jälkijäristykset aiheuta enempää tuhoa.
Hienoa että ystäväsi ovat kunnossa ChCh:ssa!
Täällä Wellingtonissa tuntuu oudolta että samassa maassa, ei niin kovin kaukana on sellainen kaaos, suru ja hätä päällä. Liput puolitangossa tosin muistuttavat asiasta, mutta muuten elämä jatkuu kuten ennenkin. Minä en järistystä tuntenut, kuten en ole tuntenut niitä muitakaan joita on sattunut täällä oloaikanani. Olen kyllä nyt havahtunut siihen että pitää tietää mitä tehdä jos täällä saman kokoluokan järistys tapahtuu ja viranomaisten Disasters, How to get ready -sivuja on tullut luettua.
Piia, hyvä kun Wellingtonissa ei ole järissyt kuin heikonlaisesti! :/ Mutta ehdottomasti kannattaa tietää mitä tehdä jos ja kun se katastrofi iskee! Päätettiin miehen kanssa hankkia sellainen katastrofi-pakkaus kunhan asetutaan taas sinne, eli juomavettä, ensiapupakkaus, tölkkiruokaa, pattereita, taskulamppuja, yms. Jos se sitten toisi edes vähän turvallisuuden tunnetta tulevaisuutta ajatellen! :)
Lähetä kommentti