Luvassa tiukkaa päivitystä!
Toissa viikonloppu oli ehkä elämäni paras viikonloppu. Teimme pienen road tripin naapureidemme kanssa kauniiseen Hawkes Bayhin, miehen kotikonnuille. Perjantai-iltana lähdimme pikkuhiljaa ajelemaan kohti maaseutua, kauheassa helteessä, hiki virraten. Wellington on ollut kuin pätsi nyt reilun kahden viikon ajan, joten oli ihana päästä välillä maalle rentoutumaan, luonnon helmaan. Automatka oli noin neljän tunnin mittainen ja vaikka ajoimme kahdella autolla, matka oli hauska ja jännittävä, ihania maisemia ja hauskoja kahvitaukoja riitti milloin missäkin. Perille saavuttuamme kello oli jo puoli yksitoista illalla, mutta silti juttelimme vielä muutaman tunnin sohvalla istuen ja anopin kanssa kuulumisia vaihtaen.
Tyypillistä Hawkes Bayta: lampaita ja kukkuloita.
Seuraavana päivänä meitä odotti ihana herätys; aurinkoinen päivä Hawkes Bayn tyypilliseen tapaan, anopin upea puutarha ja upouusi jättitrampoliini pihamaalla. Tottakai heti ensimmäisenä meidän täytyi kokeilla trampoliinia yöpuvuissamme, kuin mitkäkin pikkulapset. Kello ei ollut yhdeksääkään aamulla, mutta helle oli jo porottavan kuuma ja aurinko sai meidät kaikki hikisiksi, trampoliinilla pomppimisen ja hysteerisen hihittämisen lisäksi. Rauhoittuamme aloimme näyttää Richin kanssa naapureillemme Davidille ja kanadalaiselle Ashleylle Richin kotipaikkaa, puutarhaa ja hedelmätilaa. He olivat enemmän kuin otettuja paikan kauneudesta ja rauhallisuudesta. Hengailtuamme muutaman hetken uima-altaalla oli kunnollisen kiwi-aamupalan aika; lohta, avokadoa, munakokkelia, tomaattia ja paahtoleipää, jonka söimme puutarhassa ja siitä ei muuta kuin liikkeelle. Meillä kun oli tiukka aikataulu, paljon tehtävää ja nähtävää.
Kuvia anopin puutarhasta:
Ensimmäisenä ajoimme Napierin kaupunkiin, joka sijaitsi noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Ajoimme merta myötäillen, jotta naapurimme saisivat paikasta mahdollisimman elävän vaikutelman. Istuimme katukahvilassa, auringosta nauttien ja miettien näyttikö Napier enemmän Miamilta vai Los Angelesilta palmuineen ja merenrantoineen. Muutaman hedelmäsmoothien jälkeen jatkoimme matkaamme paikalliselle mansikkatilalle, josta saa Hawkes Bayn ellei koko Uuden Seelannin parasta mansikkapehmistä. Paikalla vilisti ihmisiä uimapuvuissaan, rannalle menossa tai sieltä tulossa, niinkuin mekin. Ostimme myös pussin mansikoita rannalle, niin suuria ja mehukkaita kun olivat.
Napierin rannikkoa
(kaupunki-kuvat
Napierin kotisivuilta)
Seuraavana etappina olisi Waimarama-ranta, jonne menisimme loikoilemaan ja heittelemään rugby-palloa, mutta Richillä olikin parempi idea; käydä ensin katsastamassa vesiputous rannan lähistöllä. Sinne siis seuraavaksi. En ollut eläissäni vesiputousta nähnyt, joten perillä odottava, edessämme avautuva näkymä oli henkeä salpaava. Paikka oli kuin elokuvasta Sininen laguuni; kirkkaan vihreää vettä, ja vehreä luonto putousta ympäröivänä. Ennen kuin huomasimmekaan Ashleyn kanssa, pojat olivat jo kiivenneet putouksen päälle kuin mitkäkin viidakon kuninkaat. Sieltä sitten hyppivät veteen joka kerta eri tyylillä; voltilla, pommilla, ja jopa puustakin muutaman kerran. Hulluja nuo pojat. Tyttömäiseen tyyliin istuimme rannalla nauttien paikan kauneudesta, jutellen ja vedessä kahlaten, poikien karjahdellen kuin apinat taustalla.
Seuraavana aikataulussa oli vuorossa siis se upean kaunis Waimarama-beach. Yksi lempipaikoistani koko Hawkes Bayssa. Ranta oli suhteellisen kiireinen, mutta se ei meitä haitannut, ihmiset olivat kaikki hyvällä tuulella ja rentoutumassa, niinkuin mekin. Aluksi heittelimme rugby-palloa, kukin omalla erikoisella tyylillään, ja siitä sitten juoksimme kaikki mereen viilentymään. Aallot olivat suuria ja paikalla oli paljon surffaajia. Ashleyn kanssa seisoimme meressä aaltoja odottaen ja niiden päälle hyppien. Tämä oli meille molemmille melko uutta ja ihmeellistä, kylmistä maista kun olimme molemmat kotoisin, joten nautimme siitä täysin siemauksin. Ja vaikka merivettä tulikin hörpittyä niin paljon, että huulia oikein poltti sen suolaisuus, se ei menoa paljon haitannut. Pojat uivat syvemmälle bodyboardiensa kanssa ja surffasivat aaltoja mahallaan ollen ja välillä niiltä lennellen aaltojen sekaan. Ennen lähtöä Ashley rakensi vielä sandaaleistamme, aurinkovoiteesta ja pyyhkeistämme peace-merkin, joita kuulemma piirtelee ja rakentelee ympäri Wellingtonia ja Uutta Seelantia. Ikuistimme sen tottakai kamerallamme:
Kun sitten vihdoin väsyimme aaltojen heittelyyn ja auringon paisteessa olemiseen, lähdimme ruokakauppaan ostamaan grillattavaa ja juotavaa illaksi. Ostimme tottakai erilaisia Hawkes Bayn viinejä ja spritea, jotta pääsisimme vääntämään wine spritzereitä illaksi. Pojille ei kelvannut tietenkään muu kuin olut ja vodka. Kotiin päästyä laitoimme musiikin ja grillin päälle, me naiset puuhasimme keittiössä samalla kun miehet toimivat grillimestareina. Ruoka oli yhtä ihanaa kuin seurakin. Viini virtasi, musiikki vaihtui ja ruuan jälkeen pelasimme muutaman tunnin lautapelejä nauraen ja pojat hölmöillen, välillä maori-hakaa tanssien. Kunnon kiwi-ilta kaikin puolin, ja se jatkui pitkälle aamuyöhön. :) Paras viikonloppu miesmuistiin. Seuraavana aamuna teimme kaiken uudestaan, ennen kotiin suuntaamista. Tuon viikonlopun kun voisi elää uudestaan ja uudestaan.
Kiwi-BBQ
Cheers!
Kaksikielistä scrabblea
