Näytetään tekstit, joissa on tunniste rugby. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rugby. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

The NZI Sevens

Todella tapahtumarikkaat kaksi viikonloppua takana. Toissa viikonloppuna tuli käytyä työkaverin läksiäisbileissä, ensin porukalla Laser Forceen lasersotimaan (ja sen hauskempaa aktiviteettia en kyllä olisi keksinyt!) ja siitä Hell's Pizza Syn Bariin jatkoille. Ja siitä ilta jatkui sitten moniin muihin paikkoihin, mutta en jaksa teitä tylsistyttää niitä listaamalla. Viime viikot ovat olleet myös todella helteisiä, ja mikäs sen mukavampaa, on ihana kävellä aamuisin töihin shortseissa ja topissa ja nukkua ikkunat sepposen selällään.

Nyt viime viikonloppuna Wellingtonissa riitti säpinää enemmän kuin laki sallii. Ensin perjantaina oli Waitangi-päivä, joka on tavallaan Uuden Seelannin vastine itsenäisyyspäivälle. Waitangi-päivää juhlitaan 6. helmikuuta 1840 allekirjoitetun Treaty of Waitangi-sopimuksen takia, jossa maorit ja britit allekirjoittiva yhteisen sopimuksen, jossa molemmat osapuolet saivat yhteisen vallan Uuden Seelannin maille ja maorit saivat samat oikeudet kuin Iso-Britannian kansalaiset. (Jos selostus on liian monimutkainen, klikatkaa tuota aikaisempaa linkkiä.) Lisäksi perjantaina Wellingtonissa alkoi suuri kansainvälinen rugbyturnaus The Wellington Sevens (tai NZI Sevens), jossa kilpailivat 16 eri maan rugbyjoukkueet kahden päivän ajan. Tämä on koko vuoden suurin tapahtuma Wellingtonissa, ja se todella sai koko kaupungin taas sekoamaan (tavalliseen tapaansa). Torstaina seurasimme suurta paraatia töissä ollessa, ja siellä näimme osan jokaisen maan rugbyjoukkueesta sekä muuta paraatiohjelmaa. Kenian pojat tuntuivat erityisesti pitävän meistä Bendonin tytöistä; alkoivat viskoa suklaapatukoita ja karkkeja sellaisella vimmalla meitä kohti, että piti oikein väistää! :D Sevensin perinteenä on pukeutua mitä hassuimpiin asuihin, jos on menossa katsomaan itse pelejä ja muuna aikana talsia ympäri Wellingtonia noissa kyseisissä kostuumeissa, laulaen, tanssien ja nauraen. Siksi juuri perjantaina olikin hauskaa olla töissä; liikkeeseen käveli milloin mitäkin hahmoja; pingviinejä, Elmoja, iPodeja, turkkilaisia painijoita, merirosvoja, supersankareita, gladiaattoreita ja Valluja kirjasta Missä Vallu Luuraa?, Where's Waldo? Koko kaupunki tuntui olevan biletystuulella ja ventovieraat ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja esittelemään asujaan.



iPod-pojat kävivät liikkessämme molempina päivinä...



Olisin ottanut enemmänkin kuvia, mutta ei hauskaa pitäessä aina ehdi! :) Nämä kuvat vielä työpaikalta... Mannekiinikin sai suudelman (kuvan keskellä).

Perjantai-iltana tietenkin lähdimme ulos ihmettelemään Sevensien hulluutta. Kaverimme Aucklandista ja Wellingtonista kävivät ensin katsomassa rugbya, hipeiksi pukeutuneena ja pelien jälkeen tapasimme ja jatkoimme iltaa yhdessä. Täytyy sanoa että hieman harmitti kun en itse päässyt peleihin (en ole mikään rugby-fani), mutta ensi vuonna on pakko mennä, ihan pelkästään tunnelman ja pukeutumisen takia! Täytyy alkaa jo suunnittelemaan jotain hauskaa teemaa koko porukalle... ;) Lauantaina sama meno jatkui entistä villimpänä, ehkä siitä syystä että suurin osa Wellingtonista ja turisteista jatkoi bilettämistä yön yli eikä viitsinyt välillä vaivautua kotiin nukkumaan. Rugby-matsit jatkuivat, ja illalla yhdeksän maissa kuulimme että Uusi Seelanti oli viime sekunteina hävinnyt finaalissa Englannille. No, se ei menoa haitannut ja juhlinta jatkui taas kaupungissa aamuun asti. Ja meilläkin meni toinen ilta ja yö kavereiden kanssa juhliessa ja naamiaisasuja ihaillessa.

torstai 2. lokakuuta 2008

Haka

Halusin vielä jakaa lempivideoni tuosta maorien sotatanssista, hakasta. Joukkue ei ole All Blacks, mutta uusiseelantilainen joukkue silti, en vain ole ihan perillä kaikista turnauksista joita rugbyssa on (vielä), mutta hienosti esitetty haka joka tapauksessa!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Taittuisi jo talven selkä

Viime viikolla heräsin vapaapäivänäni ihanan rentoutuneena ja hymysuin, kunnes huomasin että kappas, makuhuoneemme verhothan ovat aivan homeen peitossa! En meinnannut uskoa silmiäni. Sellainen on tämä Uuden Seelannin kosteustaso sisätiloissa, kiitos yksinkertaisten ikkunoiden. Huomasin myös että eräs takkini, joka on roikkunut vaatekaapissamme muutostamme lähtien on myös homehtunut. Ja jopa rakkaalla vanhalla Pontso-hauvallani (pehmolelu) oli nenä mustien täplien peitossa. On uskomatonta ajatella miten eri lailla täällä rakennetaan talot Suomeen verrattuna. Suomessa sisätiloissa et tiedä onko ulkona +20 vai -20 astetta. Täällä taas ikkunoiden ja seinien läpi tuntee kaiken, vesisateella lakanat ovat inhottavan kosteat ja kylmät, kun taas kesähelteillä on trooppisen kuumaa ja hautovaa. Mutta kiitos rakkaan öljylämmittimme olemme onnistuneet pitämään pienen soppemme suhteellisen lämpimänä. Ilman sitä en yksinkertaisesti voisi asua tässä talossa talvella. Wellingtonilaiset vanhat talot... kauniita mutta eivät niin käytännöllisiä.

Viime viikolla elämä oli taas yhtä juhlaa. Kävimme Richin kavereiden valmistumisjuhlissa ravintolassa nimeltä Southern Cross, joka on yksi Wellingtonin parhaista illanviettopaikoista. Siellä istuimme uskomattomassa ulkotilassa, johon on rakennettu ravintolan sisätiloja muistuttava alue. Pihamaalle on laitettu loosseja ympäriinsä ja keskelle suuri baari. Eri puolilla pihaa kasvaa puita loossien ja pöytien ympärillä, sekä sinne tänne on ripoteltu pieniä kaminoita ja ihmisille jaetaan myös kuumavesipulloja pöytiin, jotta pysytään lämpimänä. Rich kertoi että paikka oli ennen kunnollinen hippibaari, ja täysikuulla ihmiset kerääntyivät samaiselle pihamaalla rummuttamaan ringissä, nuotion ympärille. Niin Wellingtonia, että. :) Kävin lauantai-iltana samaisessa paikassa työkavereiden kanssa, ja hauskaa oli.
Huomenna meillä on taas suuri jälleennäkeminen Richin kavereiden kanssa, jotka matkustavat Wellingtoniin viikonlopuksi Aucklandista. Suurin osa porukasta menee lauantaina rugby-otteluun, jossa Uuden Seelannin All Blacksit pelaavat Irlantia vastaan. Valitettavasti minä ja Rich emme pääse paikalle, koska liput on myyty loppuun jo viikkoja sitten. Pelin jälkeen oli suunnitelmissa mennä Wellingtonin satamassa sijaitsevalle keilaklubille ottamaan muutama erä, ja sen jälkeen, kuka tietää. Mukava nähdä taas tuttuja kasvoja ja päästä päivittämään tilannnetta!