Breaker Bay

Eilen kävimme taas saman kaverin ja koirakaverin kanssa aikaa viettämässä. L (kaveri) soitti aamulla ja kysyi haluammeko lähteä sunnuntain viettoon rannalle. Itse olin aivan rättiväsynyt edellisiltaisten tyttökaverin syntymäpäiväjuhlintojen jäljiltä, mutta onneksi jaksoin raahautua aurinkoiseen ulkoilmaan, sillä olo koheni kummasti raikasta meri-ilmaa hengitellessä. Ensin pysähdyimme rannikolla ihanassa vintage-tyylisessä kahvilassa nimeltä Queen Sally's Diamond Deli. Sieltä tilasin ensin herkkusieni/tomaatti/pähkinä/oliivi piirakan (NAM!) ja jälkiruuaksi meksikolaisen chili/suklaa keksin. :) Ja keksissä oli muuten oikeasti potkua! Jälleen kerran hyväksi havaittu yhdistelmä tuo suklaa/chili.

Mexican chili chocolate cookie

Kahvilasta ajoimme Breaker Baylle, joka on osa Wellingtonin kuvankaunista rannikkoa. Paikka tunnetaan myös nudistirantana, ja yhden yksinäisen nudistin onnistuimme bongatakin. :D (ja ei, kuvia ei valitettavasti löydy!) Kamera kaulassa kävelin muiden perässä (aina hieman jäljessä) ja Ned-koira nautti tennispallon noutamisesta vellovasta merestä. Aallot olivat ajoittain aivan hullun kokoiset, hyvä etteivät vieneet koko koiraa mukanaan. :)

(klikkaa kuvia suuremmiksi!)

Meri vei pallon mukanaan...

Ned tuijottelemassa merilevä"käärmeitä".




"Kina"-kuori, tai suomeksi merisiili.












Maori-patsas "pou".







Tämän luurankomaisen merilevän palasen veimme kotiin.












Tulta hiekalla.



Palloa etsittiin kuumeisesti, mutta turhaan.




Tämän mehikasvin mies löysi ja nyt se on istutettuna ruukussaan, olohuoneen pöydällä.

Toisessa kotimaassa

BACK IN NEW ZEALAND!!

Paekakariki, erään sunnuntaisen patikkaretken tapahtumapaikka.

Vihdoin viimein jaksan taas kirjoittaa. Viime kuukaudet ovat olleet hullun kiireisiä ja raskaita, syynä siihen lähinnä kotimaan hyvästely, muutto Suomesta takaisin tänne Uuden-Seelannin talveen, talo/koiravahtina oleminen ystävän talossa, asunnon etsiminen, oleskeluluvan hoitaminen, muutto, työnhaku, appivanhempien luona oleminen, kaikenlainen sekalainen järjestely, stressaus, yms. Nyt vihdoin istun uuden asuntomme (tai no, olemme asuneet tässä jo kolmisen viikkoa!) olohuoneessa ja surffailen netissä (tänään saimme nettiyhteydenkin vihdoin järjestettyä). Ja mikä parasta, muutama viikko sitten minulle myönnettiin vakituinen Uuden-Seelannin oleskelulupa, mikä tarkoittaa siis sitä, että voin asua vaikka kymmenen vuotta Suomessa ja taas palata tänne ilman minkäänlaista paperisotaa, AAMEN. Joten alkaa helpottamaan koko tämä rumba pikkuhiljaa. Huoh. Nyt ei puutu muuta kuin työpaikka, ja sekin alkaa olemaan pikkuhiljaa tiedossa (fingers crossed) ... Sanotaan vaikka näin, että muutamia juttuja on vireillä ja melko hyvältä näyttää... Jännityksellä odottelen lisätietoja. :) Pessimistinä/taikauskoisena en uskalla kertoa enempää tässä vaiheessa.

Talovahtina Hataitaissa.

Wellingtonin lähiöelämää...

Mutta lähtö Suomesta oli odotetusti vaikea. Perheen ja ystävien hyvästely käy jo työstä, varsinkin kun sitä on tullut harrastettua vuosien ajan, te muut ulkosuomalaiset tiedätte tuon pahaisen tunteen paremmin kuin hyvin. Siinä myös yksi syy siihen, etten ole oikein jaksanut bloggailla, niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Onneksi sentään minulla on mitä ihanin ja ymmärtäväisin aviomies, joka jaksaa olla tukena ja turvana pimeimpinäkin hetkinä. Mutta nyt tulta ja uusia seikkailuja päin, on mukava olla taas Wellingtonissa ja Seelannissa, (vaikka täällä onkin hyytävän kylmä talvi tällä hetkellä) ja nähdä vanhoja ystäviä ja miehen perhettä.

Alkaa tosin tämä kotona istuminen ja jokapäiväinen lenkkeily tai kirjastossa/kaupungilla/kahviloissa hengailu jo hieman puuduttamaan, haluaisin jo takaisin työelämän hektisyyteen! (Tiedän mitä ajattelette, en minäkään ikinä uskonut toivovani moista). Työttömälle viikonloputkin tuntuvat melko mitäänsanomattomilta, ei oikein ole mitä odottaa, vaikkei sitä muutenkaan edes tiedä mikä viikonpäivä on, joka päivä on kuin sunnuntai. Nytkin istun tässä kahdelta, torstai-aamuna, ja uni tuntuu olevan vielä tuntien päässä. Pitkään nukkumisestakaan ei oikein saa enää iloa irti, se kun on jokapäiväinen rutiini. Sitten sitä huomaa oikein odottavansa hyvin älyllisesti haastavia aamupäiväohjelmia kuten Tyra:a tai Good Morning-show:ta. Huoh. Ja Food Channel on päällä 24/7 (huomisen kohokohtana minulla on kasvispiirakan paisto). Toissapäivänä hamuilin jo puhelintani tuijottaessa Ab Tronic Pro-mainosta ostos-tv:stä, "ehkä tuo oliskin aika kätevä, ja onpa edullinenkin"... I NEED A JOBBBBB! Olen luultavasti maailman tylsin ihminen tällä hetkellä. Onneksi olen sentään päässyt purkamaan turhauttavia tunteitani kahvikupin tai viinilasin/pullollisen äärellä ystävilleni silloin tällöin. Mutta... kunhan saan taas töitä ja rahatilannekin alkaa hieman kohentua, voimme taas alkaa nauttia elämän pienistä iloista hieman enemmän miehen kanssa, kuten elokuviin menosta, ulkona syömisestä ja NZ-matkustelusta, ja toivottavasti ehdimme piipahtaa Australiassakin kavereiden luona. Sitä odotellessa...

Paluu tulevaisuuteen...

Ajatukset alkavat pikkuhiljaa kääntyä Uuteen-Seelantiin ja sinne palaamiseen, nyt kun Suomessa oloa on enää jäljellä vajaat kaksi ja puoli kuukautta. Muuta emme tiedä, kuin että Wellingtoniin palaamisen jälkeen aiomme olla taas talo- ja koiravahtina samalla ystävällä/miehen entisellä asiakkaalla noin neljän viikon ajan, jonka aikana toivottavasti löydämme siedettävän asunnon Wellingtonin ympäristöstä ja jonkinlaista työtä. Kokemuksen perusteella luulen, että asunnon etsiminen käy melko helposti, enkä työnhaunkaan takia en aio menettää yöuniani, niin helpolla olen saanut kolme edellistä työpaikkaani Wellingtonissa, kiitos lukuisten vuosien kaupan alalla/asiakaspalvelussa. Mutta katsotaan miten käy, olo on ainakin positiivinen ja toiveikas. :) Kaiken tämän jälkeen kiikarissa olisi asua maassa niin kauan, että voin alkaa hakea kaksois-kansalaisuutta, ja tämän jälkeen ensinnäkin opinto tukea, ja sitten pyrkiä lähimpään meikkitaide/maskeeraus-koulutukseen. Siitä sitten toivoisi sen uran urkenevan! Onneksi olen jo asunut Uudessa-Seelannissa muutaman vuoden ajan, joten kansalaisuuden ei pitäisi olla liian kaukainen unelma. Mutta siinä siis lähi-tulevaisuuden suunnitelmat noin lyhyesti.

(Huh. Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista, kuin miltä se tuossa listattuna näyttää!)

Mutta takaisin tähän hetkeen; kuun lopussa näen pitkästä aikaa sukulaisiani Lontoosta, jotka matkustavat Suomeen mummini hautajaisia varten. En ole nimittäin ensimmäinen ulkosuomalainen perheessäni, tätini on asunut ulkomailla melkein koko ikänsä; ensin Italiassa, italialaisen miehensä kanssa ja sen jälkeen Lontoossa, jonne hän aikoinaan asettui asumaan pysyvästi. Myös serkkuni on tulossa, joka on puoliksi italialainen, puoliksi suomalainen. Tätini puhuu tietenkin suomea, mutta serkkuni ei taas niinkään paljon, enimmäkseen englantia ja italiaa, joten brittienglannin kuulemista siis tiedossa pitkästä aikaa. Mieheni odottaa innolla ensi-tapaamistaan englanninkielisen perheeni kanssa, niinkuin minäkin, sen verran harvoin satumme kaikki samaan maahan yhtä aikaa. Ikävä vain, että usein sukukokoukset tapahtuvat näin surullisissa tunnelmissa.

Loppuun vielä fiilistelyä viimekertaisesta paluustamme (v.2008) Wellingtoniin. Silloin vastassa oli kuuma ja hikinen kesä, kun taas tällä kertaa paluu tapahtuu Uuden-Seelannin talvessa.

Paluu Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2008 näytti tältä...

Kesä Wellingtonissa kuumimmillaan.

Kengätkin hiersivät mukavasti, mutta ainakin maisemat olivat kohdillaan.



N.48 tunnin matkustaminen + n.50C lämpöaste-ero + 11h aikaero =
1 hämmentynyt matkalainen.

Vesipullo matkassa 24/7.

Kohta nähdään taas, Wellington. <3

Wellingtonissa järisee

Nyt maa järisee Wellingtonissa. Kaverit ja sukulaiset postailevat (taas) facebookkiin kauhistuneita tunnelmiaan. Come on Earth, give New Zealand a break! Onneksi järistys ei ollut tuhoisa, lähinnä vain pelottava, varsinkin kaiken viime aikaisen jälkeen.

Pikkasen kyllä jännittää palata kesäkuussa maahan, jossa maanjäristykset ovat arkipäivää ja jopa hengenvaarallisia. Muistan itse sen tunteen, kun herää tärisevään sänkyyn ja taloon keskellä yötä sydän kurkussa, enkä ikinä halua enää tuntea moista.

Toivotaan että maa nyt rauhoittuisi jo vihdoin viimein.

Wellingtonin "worst case" skenaario järistyksen iskiessä.

Finland calling!

Suomeen olisi sitten lähtö ensi viikolla! :) APUVA! Sitä muun muassa olen järjestellyt ja siitä syystä ei oikein ole ollut bloggailulle aikaa. Viime Suomen reissusta on nyt kaksi vuotta, ja samoin siitä kun olen viimeeksi nähnyt äitiäni, siskoani, isoveljeäni, veljentyttöäni, siskonpoikaani ja muita rakkaitani. Mies on tulossa tällä kertaa mukaani, mikä tekee matkasta paljon mieluisemman. Ollaan nyt jo molemmat "kesälomalla" Wellingtonin talvessa, työt takana päin ja pakkailut edessä. Ensi viikko vietetään Hawkes Bayn rauhallisissa maisemissa anopin ja appiukon kestitettävinä.

Wellingtonin talvi on juuri nyt pahimmillaan eli vettä tulee kaatamalla ja tuuli on hyytävä. Joten maiseman vaihto on tervetullut! Suomessa meillä olisi tarkoitus viipyä ainakin syyskuuhun asti, mielellään olisimme jouluun asti, mutta katsoo nyt miten suunnitelmat kehittyvät. Sen jälkeen olisi paluu tänne Aotearoaan ja täältä taas Australiaan Melbourneen vuodeksi tai kahdeksi. Mutta suunnitelmat ovat hyvin auki, ei muuta kuin go with the flow ja katsotaan minne elämän virta vie.

Tänään kävin sitten viimeistä kertaa käyttämässä henkilökunta-alennustani Kirkcaldie & Stainsilla, ja mukaan tarttui muun muassa nämä neljä M.A.C.in ihanaa luomiväriä... sekä Nars:in Sheer Glow meikkivoide, johon olen aivan rakastunut. Sen parempaa meikkivoidetta en usko olevan olemassakaan. Uskomattoman kevyt, mutta peittävä meikkivoide joka antaa iholle kauniin luonnollisen näköisen hehkun. Jos et usko niin kokeile! (Ei uskoisi että olen työskennellyt kosmetiikka-myyjänä ;D )

Knight Divine

Violet Star

Shadowy Lady

Mineralized: Odd Couple

Nars: Sheer Glow Foundation

Sevens osa 2

Lisää kuvia NZI Sevensistä...

Westpac Stadium



Chewbacca poikineen.

Ei ihan jokapäiväinen näky... Lissu ja Frankenstein... ja joku ihme heinähattu ilma Vilttitossua?

Ankkalinnan väkikin saapui stadiumille.

Go Kiwi!

Ja aina sinne mahtuu yksi viuhahtajakin...

Avatar oli yksi suosituimmista asu-teemoista.

Yhtä suurta juhlaa.

Spongebob plus one.

Vanha kunnon Pacman jengi.

Frankensteinit.

Rakas NZ joukkue lämmittelemässä.

Iltapäivän tunnelmia.

Cheerleaderit kuljetettiin paikalle Ilmavoimien helikopterilla.



















Fiji voittoon!


Voittajat.


Ja sitten alkoi pitkä matka takaisin kaupungille iltaa/yötä viettämään...


n. 30 000 juhlijaa


Jatkot Courtenay Placella jatkuivat aamuun asti.

Thank you NZI Sevens! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan! :)