Viime kerrasta oli tullut täyteen neljä vuotta. Viime kerrasta kun kävin tuossa kidutuskammiossa, nimittäin hammaslääkärin tutkintahuoneessa. Puolen vuoden ajan olen valitellut ja yrittänyt vältellä välillä vihlovaa hammastani ja kauhulla odottanut sen porausta. Ja viime viikolla sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja varatuksi ajan tuohon pakolliseen, hirvittävään, ahdistavaan tarkastukseen, joka oli tänään. Olen aina pelännyt hammaslääkärille menoa hirvittävän paljon, nyt aikuisiällä myös, ehkä lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat edelleen tuntuvasti takaraivossa. Muistan nuo kauhistuttavat kimppamatkat luokan kanssa kunnan hammaslääkäriin, ja miten siellä istuttiin koko päivä katsomassa videoita ja odottamassa omaa vuoroaan, ja yleensä samat elokuvat katsottiin joka kerta; Beethoven tai Bigfoot ja Hendersonit. Ja sitten vihdoin kun se oma vuoro tuli, meinasi pieni sydän rinnassa pysähtyä, niin kovasti pelotti. Eikä asiaa helpottanut hammaslääkärimme rajut otteet, joskus suuta revittiin niin kovakouraisesti auki, että saattoi jälkikäteen olla huulenpielet verillä. Ja kerran minua porattiin jopa kieleenkin, joten ei ihme että olen kokemuksistani traumatisoitunut!
Joten tänään kun kävelin vastaanotolle, oli olo aivan samanlainen kuin lapsenakin; jalat vetelinä, sydän hakkaa rinnassa ja kylmä hiki otsalla. Mies ei oikein ymmärrä miksi pelkään niin kovin, hänellä kun on täydelliset hampaat eikä ole juuri koskaan joutunut olemaan porattavana. Sitten kun vuoroni vihdoin tuli, PUOLEN TUNNIN piinallisen odotuksen ja venkoilun jälkeen, minua tuli tervehtimään pieni, nuori, kuvankaunis aasialaistyttö. Heti ensimmäinen ajatus oli tietty, että tämä on nyt se hoitaja, joka joutuu rauhoittelemaan minua ilokaasulla. Mutta ei, tämä olikin hammaslääkärini. Mikä helpotus! Mielessäni olin jo kuvitellut tämäntyyppisen henkilön:
Juttelimme hetken säästä, rugbysta sun muusta ja heti minulle tuli rauhoittuneempi olo. Tämä lekuri oli niin rento ja mukava, eikä ollenkaan pelottava. Tarkistuksessa selvisikin, että minulla on täydellisesti hoidetut hampaat, eikä puhdistuksessa hän tarvinnut edes normaaleja laitteita, hampaani olivat kuulemma niin tip top puhtaat! Ja kivun aiheuttaja ylähampaassani olikin pieni lohkeama, eikä reikä niinkuin ilman muuta oletin! Hammaslääkäri jaksoi hehkuttaa hampaitteni kuntoa ja vain käski jatkamaan samaa tahtia. Vihlomiseen kehotti käyttämään Sensodyne-hammastahnaa. Mainostin heti tietysti että käytän sähköhammasharjaa ja hammaslankainta aamuin illoin. Sekä että olen xylitol-purkan suurkuluttaja, kuten monet suomalaiset. Hän kertoi myös miten eurooppalaisilla ja erityisesti skandinaaveilla on aina hyvin hoidetut hampaat, kun taas uusi-seelantilaiset voivat olla hieman laiskempia hammashoidon suhteen.
Voitte siis vain kuvitella miten helpottunut olen! Ja mikä hassuinta koko tilanteessa oli se, että kun kävelimme hammaslääkärin vastaanotolle, ilma oli todella pahaenteinen; vettä satoi, taivas oli musta ja tuuli oli niin kova, että se melkein repi hiukset päästä. Kun taas lähdimme vastaanotolta sää oli muuttunut aivan täysin; aurinko paistoi ja taivas miltei täysin sininen, muutamaa hassua hattaraa lukuunottamatta. Aivan kuin joku olematon yläkerrassa olisi leikkinyt kustannuksellani! :D
Nyt olen juhlistanut terveitä hampaitani sokerin syömisellä, isolla karkkisäkillä ja suklaalla. :D Lisäksi heitin naamaan Lushin Cosmetic Warrior-valkosipuli-kasvonaamion ja kylpyveteen Dragon's Egg-kylpypommin. Ah. Nyt voi aloittaa työviikon rauhallisin mielin.
Dragon's Egg-kylpypommi on aivan taivaallinen sekoitus sitruunaa ja bergamottia, nam! Lisäksi se värjää veden oranssiksi ja kultaiseksi coktailiksi, jonka seassa myös kultahilettä ja riisipaperi-confetteja. :)
Sain tuossa eräs kaunis päivä viime viikolla pääpaikalta ilmoituksen että meikäläinen lähetetään kolmen päivän Lushin myymäläpäälliköiden joulu-koulutukseen... SYDNEYYN!!! :D Meinasi lirahtaa nesteet housuun kun tämän kuulin suoraan sanottuna. :D En ole koskaan käynyt tuossa ihmeellisessä kaupungissa, olen ainoastaan käynyt Melbournessa, mutta mies on Sydneyssä asunut ja aina jaksaa kehua sen kauneutta. Firma maksaa lennot, ruuat ja hotellin, joten minun ei tarvitse muuta kuin pakata laukkuni (ja ilmeisesti jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä ilmaisia tuotteita tulee kuulemma olemaan tarjolla ja paljon!) sekä mahdollisesti ottaa mukaan jonkinlainen naamiaisasu(!!!), pomo nimittäin kertoi, että Lushin koulutuksissa hullutellaan oikein kunnolla, pukeudutaan milloin miksikin (teema minulle ilmoitetaan myöhemmin), leikitään, lauletaan, tanssitaan ja käydään yhdessä isoilla illallisilla. Ruoka on muuten kaikissa Lushin koulutuksissa aina pelkkää kasvisruokaa! Täydellistä! :D En malta odottaa!
Työt ovat alkaneet sujua paaaljon paremmin, ja olen alkanut sopeutua pomon rooliini pikkuhiljaa. Meillä on vaan yksinkertaisesti aivan paras tiimi, ja työt saadaan tehtyä joka päivä vaikka pidämmekin samalla hauskaa. Pomolta en ole vieläkään kuullut yhtään negatiivista sanaa työstäni, meinaankin kohta kysyä onko hänellä mielessään yhtään mitään osa-aluetta, jossa voisin parantaa suoritustani! Mutta hyvin ovat asiat siis suttaantuneet. :) Teema-päiviä meillä on ollut myös muutama, joita minä olen ollut pyörittämässä ja suunnittelemassa, ne nimittäin ovat sattuneet lauantaille, jolloin pomo on yleensä vapaalla. Silloin pukeudumme teemaan kuuluvasti, soitamme sopivaa musiikkia, hulluttelemme tuotteilla, milloin mitäkin. :) Tänä viikonloppuna meillä on teema-päivä uudelle miesten tuotelinjalle nimeltä "DIRTY". Aivan ihanan raikkaan ja luonnollisen tuoksuinen sarja, melkein lakritsaa muistuttava sekoitus piparminttua, laventelia, timjamia, rakuunaa ja santelipuuta. NAM. Oma mies kokeili muutamaa tuotetta kerran ja oli samantien aivan myyty. :D Samana teema-päivänä juhlistamme myös uutta tuotetta nimeltä "TOOTHY TABS" joka on Lushin uusin keksintö; hammastahna-tabletit! Täysin luonnollisia ja kasviperäisiä, mutta antavat ihanan raikkaat hampaat ja suun. Ja parasta Toothy Tabseissa on tuotteen pakkaus, joka on yksinkertainen, kierrätetystä pahvista tehty laatikko. Eli ympäristöä säästämme taas. Ja koska tuote on tabletin muodossa, ei säilöntä-aineita ja muita turhia myrkkyjä ole lisätty. :) Taidan itse värkätä lauantaiksi jonkinlaisen hammasharja-päähineen :D
Mutta niin... Mitä enemmän opin Lushista ja sen tuotteista/arvoista, entistä rakkaampi brändi se tuntuu minulle olevan. Ja kyllähän tuo Australian matka ilahduttaa myös aika lailla. Arvostus työnantajaa kohtaan on rakettimaisessa nousussa! ;D
Eilen kävimme taas saman kaverin ja koirakaverin kanssa aikaa viettämässä. L (kaveri) soitti aamulla ja kysyi haluammeko lähteä sunnuntain viettoon rannalle. Itse olin aivan rättiväsynyt edellisiltaisten tyttökaverin syntymäpäiväjuhlintojen jäljiltä, mutta onneksi jaksoin raahautua aurinkoiseen ulkoilmaan, sillä olo koheni kummasti raikasta meri-ilmaa hengitellessä. Ensin pysähdyimme rannikolla ihanassa vintage-tyylisessä kahvilassa nimeltä Queen Sally's Diamond Deli. Sieltä tilasin ensin herkkusieni/tomaatti/pähkinä/oliivi piirakan (NAM!) ja jälkiruuaksi meksikolaisen chili/suklaa keksin. :) Ja keksissä oli muuten oikeasti potkua! Jälleen kerran hyväksi havaittu yhdistelmä tuo suklaa/chili.
Mexican chili chocolate cookie
Kahvilasta ajoimme Breaker Baylle, joka on osa Wellingtonin kuvankaunista rannikkoa. Paikka tunnetaan myös nudistirantana, ja yhden yksinäisen nudistin onnistuimme bongatakin. :D (ja ei, kuvia ei valitettavasti löydy!) Kamera kaulassa kävelin muiden perässä (aina hieman jäljessä) ja Ned-koira nautti tennispallon noutamisesta vellovasta merestä. Aallot olivat ajoittain aivan hullun kokoiset, hyvä etteivät vieneet koko koiraa mukanaan. :)
(klikkaa kuvia suuremmiksi!)
Meri vei pallon mukanaan...
Ned tuijottelemassa merilevä"käärmeitä".
"Kina"-kuori, tai suomeksi merisiili.
Maori-patsas "pou".
Tämän luurankomaisen merilevän palasen veimme kotiin.
Tulta hiekalla.
Palloa etsittiin kuumeisesti, mutta turhaan.
Tämän mehikasvin mies löysi ja nyt se on istutettuna ruukussaan, olohuoneen pöydällä.
Karjalaistyttö, joka avioitui kiwi- (uusiseelantilaisen) miehen kanssa ja päätyi asumaan Uuden Seelannin pääkaupunkiin, Wellingtoniin. Kirjoitan elämästä maailman toisella puolen, kotimaan ikävöinnistä, elokuvista, musiikista ja mistä vaan huvittaa. :)
