Breaker Bay

Eilen kävimme taas saman kaverin ja koirakaverin kanssa aikaa viettämässä. L (kaveri) soitti aamulla ja kysyi haluammeko lähteä sunnuntain viettoon rannalle. Itse olin aivan rättiväsynyt edellisiltaisten tyttökaverin syntymäpäiväjuhlintojen jäljiltä, mutta onneksi jaksoin raahautua aurinkoiseen ulkoilmaan, sillä olo koheni kummasti raikasta meri-ilmaa hengitellessä. Ensin pysähdyimme rannikolla ihanassa vintage-tyylisessä kahvilassa nimeltä Queen Sally's Diamond Deli. Sieltä tilasin ensin herkkusieni/tomaatti/pähkinä/oliivi piirakan (NAM!) ja jälkiruuaksi meksikolaisen chili/suklaa keksin. :) Ja keksissä oli muuten oikeasti potkua! Jälleen kerran hyväksi havaittu yhdistelmä tuo suklaa/chili.

Mexican chili chocolate cookie

Kahvilasta ajoimme Breaker Baylle, joka on osa Wellingtonin kuvankaunista rannikkoa. Paikka tunnetaan myös nudistirantana, ja yhden yksinäisen nudistin onnistuimme bongatakin. :D (ja ei, kuvia ei valitettavasti löydy!) Kamera kaulassa kävelin muiden perässä (aina hieman jäljessä) ja Ned-koira nautti tennispallon noutamisesta vellovasta merestä. Aallot olivat ajoittain aivan hullun kokoiset, hyvä etteivät vieneet koko koiraa mukanaan. :)

(klikkaa kuvia suuremmiksi!)

Meri vei pallon mukanaan...

Ned tuijottelemassa merilevä"käärmeitä".




"Kina"-kuori, tai suomeksi merisiili.












Maori-patsas "pou".







Tämän luurankomaisen merilevän palasen veimme kotiin.












Tulta hiekalla.



Palloa etsittiin kuumeisesti, mutta turhaan.




Tämän mehikasvin mies löysi ja nyt se on istutettuna ruukussaan, olohuoneen pöydällä.

Valoa tunnelin päässä

IIIIIKKKK!!! Menin sitten eilen ostamaan Canonin EOS 550D:n.

Lopullisen hinnan saimme tingittyä miltei $600 normaali-hintaa alemmaksi, sekä kaupan päälle myyjä heitti vielä kameralaukun, 8GB:n muistikortin, puhdistussetin, sekä kahden vuoden lisävakuutuksen. Loistodiili siis! Ja voi hyvänen aika, miten jokin materia voikin tuoda ihmiselle iloa elämään! Yleensä olen kaikkea turhaa shoppailua ja kulutusta vastaan, mutta tämä on kyllä jotain uutta. Olen ollut aivan uuden lelun lumoissa nyt viimeiset kaksi päivää, joten työtstressi on ollut hyvin taka-alalla, vaikkakin jouduin nyt vapaa-päivinä eilen ja tänään soittelemaankin töihin ja muistuttamaan ihmisiä muutamista hommista, pomo kun on ollut lomalla viime viikon ja itse olen siis ollut myymäläpäällikkönä. JA! Ilokseni huomasin viime yönä uneksivani Canonistani ja eri objektiiveista, töiden sijaan. YES!! :D Tämä hankinta tuli siis aivan oikeaan aikaan, mikä voisikaan olla terapeuttisempaa kuin uuden harrastuksen aloittaminen!

Tässä nyt muutama otos uudella rakkaallani napattuna. Kävimme tänään ystävämme (ja koirakaverimme) luona illallisella, ja tottakai kamera piti raahata sinnekin mukaan. :D Ajan kanssa otokset luultavasti paranevat, sillä minulla on vielä PALJON opittavaa kuvaamisesta, kameran käytöstä ja eri toiminnoista, mutta kyllä se siitä. Onneksi minulla on ystäviä, jotka harrastavat valokuvausta, osa itse asiassa ihan ammatti-tasolla. Sekä, miehen yksi taide-opettajista on opettanut aikoinaan myös valokuvausta, ja voi kuulemma lainata muutaman kirjankin minulle. Voidaan jutella aiheesta tämän skotti-kaverin kanssa myös viinilasin äärellä jokin ilta lähitulevaisuudessa, haluaa kuulemma tavata mieheni "eksoottisen kuuloisen suomalaisen vaimon". :D

(Klikkaa kuvia suuremmiksi!)

Koirakaverimme Ned toimi urheasti ensimmäisenä vapaaehtoisena mallinani.

...vaikka pienimuotoiseen lahjomiseen jouduimme sortumaankin.

Itse-kasvatettuja chilejä ystävän puutarhasta.



"Minun pupu."

Näitä herkkuja saimme ystävältä muutaman pussillisen. Ovat peräisin hänen vanhempiensa koti-tilalta, omasta saksanpähkinäpuusta. Maistuvat muuten "hieman" paremmalle kuin kaupasta ostetut, kitkerät pähkinät!

Mistä on vapaapäivät tehty

No tietenkin...

maapähkinävoista, vadelmahillosta ja paahtoleivästä...

...hunajasta ja teetaivaasta...

Kaikki tiedämme sen tunteen kun joskus tekee mieli jotain hyvää, eikä kaapista löydy muuta kuin vanhoja joulupipareita tai huonon karkkipussin homeiset pohjat. Tässä lumisateista vapaapäivää viettäen ei oikein jaksaisi lähteä ostamaan mitään makeaa tai käydä leipomaan, mutta jotain tekee silti mieli. Itse olen viime vuosina löytänyt tähän kamalaan tilanteeseen kestoratkaisun; maapähkinä ja hillovoileipä eli paremmin tunnettuna peanut butter and jelly sandwich tai lyhennettynä PB&J. Kun varmistaa vain että kaapista löytyy aina paahtoleipää, hilloa ja maapähkinävoita, on päivä kuin päivä pelastettu! Itse tykkään vielä paahtaa leivän ennenkuin lätkin voit ja hillot päälle, ja avot! Sitten voi hyvillä mielin keskittyä kirjan lukemiseen ja vapaapäivän viettoon.

...hyvästä kirjasta ja rauhallisuudesta. Niistä on vapaapäivät tehty!

(Ja leipä oli niin hyvää, ettei kuvaaja voinut vastustaa pientä ennakko-maistiaista.) :D

Bye bye burger

Sarjassamme; "Parempi Myöhään Kuin Ei Milloinkaan"...

Toissavuonna tein melko vaativan uuden vuoden lupauksen; yritin kääntyä kasvissyöjäksi (tai ainakin kala/kasvissyöjäksi), sekä alkaa käyttämään pelkästään eläimillä testaamattomia kosmetiikkatuotteita. Syyt näihin elämäntapamuutoksiin olivat puoliksi terveydellisiä ja puoliksi moraalisia. Noh, kumpaakaan lupauksista en saanut toteutettua silloin, eli vuonna 2009, vaikka kovasti yritinkin, etenkin tuo lupauksen kosmetiikka-puolen pitäminen tuntui liian haasteelliselta... :P (Mikseivät parhaat meikkifirmat esim. M.A.C., Nars ja Elizabeth Arden voi olla eläinkokeita vastaan :( ??) Ei ole todellakaan helppoa löytää esim. hyviä luomivärejä ja meikkivoidetta eläinkokeettomilta yhtiöiltä, ainakaan itse en ole vielä tarpeeksi hyviä löytänyt. (Vinkkejä, kiitos?) Tosin onhan tuo Joe Blascokin tuolla Animalian listalla, mutta sitä en ole käyttänyt sitten ammattikoulun...

*Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan lista*

Mutta nyt, parin vuoden jälkeen, voin vihdoin viimein kutsua itseäni 100% pesco-vegetaristiksi eli kala/kasvissyöjäksi. Olen ollut ilman kanaa ja lihaa viime elokuusta asti ja voin sanoa, että tämä ruokavalio sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olo on kevyempi ja energisempi, ja olen jopa laihtunut viime vuodesta n. 8 kiloa, mikä on aivan uskomatonta! (En tiedä sitten oliko syynä siihen Uudesta-Seelannista tarttuneiden herkkukilojen tiputtaminen vai itse lihan jättäminen.) :D Joka tapauksessa, tunnen itseni paljon terveellisemmäksi, enkä ole tähän mennessä kaivannut lihaa tai kanaa ollenkaan. Tofua en voi henkilökohtaisesti sietää, mutta onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Proteiinin saannin olen korvannut pavuilla ja kalalla sekä muilla merenelävillä, kun taas esim. sienillä ja munakoisolla lihan "rakenteen", jos sen noin voisi selittää. :D Myös maitotuotteita olen yrittänyt vähentää, niin ekologisista kuin terveydellisistäkin syistä, olen aivan rakastunut kauratuotteisiin, esim. Yosa-jugurtteihin ja Oatly-kauramaitoon, johon teen puuroni joka ikinen aamu. Päälle margariinia, kanelia ja hunajaa, joskus jopa banaania tai kiiviä, todella maukasta, voin suositella! :) Ja vatsa kiittää!

Olen tehnyt suuria parannuksia myös mainitsemani kosmetiikka-puolen suhteen; kaikki ihonhoitotuotteeni ovat nyt eläinkokeettomia, kiitos Mary Kay:n (ja äitini, joka myy ko. merkkiä!) sekä Body Shopin. Lisäksi olen siirtynyt TIGI:n ja Redkenin hiustenhoitotuotteista pikkuhiljaa Paul Mitchelliin, johon olen aivan rakastunut. Vaikka toki olen kokeillut ko. sarjaa ennenkin, vasta tämän eläinkokeettoman vimmani myötä olen todella omistautunut linjan tuotteille. Esim. Extra-Body Daily Boost-tyvisuihke on täysin vienyt sydämeni, hiukset tuntuvat käytön jälkeen noin kolme kertaa paksummilta ja taivaallisen ilmavilta, (ja ps. tuote sopii erityisesti suomalaiselle, hennolle hiukselle!) vaikka itse omistankin jo valmiiksi paksuhkomman hiuskuontalon. Suosittelen siis sitäkin!

Upeaakin upeammat Paul Mitchellin uudet Bamboo-sarjan harjat, fööni ja suoristin...!! Tahtoo niin kovin!

Nyt seuraavaksi alankin miettiä Uuteen-Seelantiin paluuta ja vastaavien esim. kauratuotteiden löytämistä siellä. Kauramaito on siellä tullut tutuksi, siellä siihen itse asiassa rakastuinkin alunperin, mutta en muista oliko kaupoissa muita kauratuotteita; ruokakermaa, jugurtteja, smoothieita, yms. Mutta aika näyttää. Ja vaikka US:sta saisi myös vapaan kanan lihaakin, en silti aio sortua enää lihan syöntiin. Sen sijaan, en malta odottaa että pääsen taas popsimaan maan upeita hedelmiä, vihanneksia ja meren eläviä, nam!

Summa summarum; olen taas askeleen lähempänä kettutyttö/puunhalaaja-minääni, ja hyvä niin.

Ystäville

Hyvää ystävänpäivää kaikille näin jälkikäteen!

(Itse askarrellut sitruunaiset cup caket sokerikreemi-kuorrutuksella.)

Pavlova asu + Sevens 2010 osa 1

Uusi-Seelantilainen pavlova.

Kuuden kuukauden paussin jälkeen... Tässä nyt vihdoin viimein se kauan aikaa sitten lupaamani pavlova asu sieltä rugby Sevenseiltä sekä tapahtuma-päiväkirja noiden kahden ehkä elämäni hauskimman päivän ajalta!

Suomalainen pavlova.
(Huomaa pieni suomenlippu päähineessä.)

Kiitos isosiskolle ihanista kurpitsapää kuvista. :) Itse pukeuduin siis uusiseelantilaiseksi jälkiruuaksi; pavlovaksi ja kolme kaveriani, tiimimme muut jäsenet, lampaiksi. Hyvin kiwiana-tyyppinen teema siis. Ensin aloitimme tuon kahden päivän biletyssession keskipäivän grillijuhlilla kaverin talolla, josta avautui takanani näkyvä maisema Tyynelle Valtamerelle. Päivä oli paahtavan kuuma niinkuin olimme arvanneetkin, joten takista ei tarvinnut huolehtia, tosin aurinkorasvaa kului ihan pullotolkulla. Kun iso bacon, eggs, mushrooms, tomatoes & toast-grilli-aamiainen oli syöty jälkiruokineen ja ensimmäiset viinit ja oluet korkattu, matka jatkui kaupungille kuljeskelemaan muun juhlaväen kanssa.

Pavlova viihteellä.


Mansikkakengät jäivät valitettavasti kuvasta...

Tämä on tunnetusti yksi juhlien kohokohdista; näimme lukemattomia hienoja kostuumeja Mario Brotherseista Batmaniin ja Predatoriin. Yksi suurempi porukka oli pukeutunut voileiväksi; kaksi palaksi paahtoleipää, yksi kananmunaksi, yksi tomaatiksi, yksi kinkuksi...

Päivä jatkui kaupungilla kulkemisesta työpaikoille kavereita moikkaamaan ja vähän väliä sai pysähtyä poseeraamaan satunnaisten turistien ja ihailijoiden valokuviin. (Jos haluaa kokea millaista on olla rocktähti parin päivän ajan, suosittelen lämpimästi pukeutumista Sevenseihin!)

Perinteen mukaan matkamme jatkui Loaded Hog-nimiseen pubiin satamaan, jossa koko juhlakansa kokoontuu joka vuosi ennen itse stadiumille menoa. Siellä satunnaiset juhlijat heitetään tai itse hyppäävät suosiolla mereen viilentymään ja pakoon keskipäivän paahtavaa hellettä ja meno on enemmän kuin levoton (tosin missä vaan juhlassa, jossa porukka on jo aivan kaatokunnossa keskipäivän aikaan on meno luonnollisesti hieman sekava.) Itse onnistuimme löytämään pöydän kakkoskerroksen terassilta, josta saimme katsella ihmisten mereen heittoa ja hyppäämistä turvalliselta korkeudelta juomiamme nauttien. Yhtäkkiä kuulimme jonkun huutavan "Silence!!" muutamaan otteeseen ja aloimme pälyillä ympärillemme, mutta ratkesimme kaikki ulvovaan nauruun kun näimme neljä Hannibal Lecteriksi pukeutuvaa "linnakundia" lähestyvän pöytäämme. Pojat tottakai halusivat ottaa valokuvan lampaidemme kanssa.

Pari tunti rauhallista tissuttelua ja varjossa värjöttelyä myöhemmin aloimme pikkuhiljaa valua stadiumin suuntaan monen tuhannen ihmisen tavoin. Matka stadiumille oli hyvin mielenkiintoinen; oli joukkolaulua, tanssia, jopa joukko strippausta (jonka ohitimme puolijuoksussa kikattaen), ja asuja luonnollisesti kaikissa sateenkaaren väreissä ja teemoissa. Ventovieraat tulivat poseeraamaan kanssamme satunnaisiin porukkakuviin, kehuivat pukujamme ja tarjosivat hörppyjä juomistaan, joista luonnollisesti kieltäydyimme. Stadiumin porteilla päätimme vielä tunkea muutamat juomapullot asuihimme, jotta emme joutuisi maksamaan sitä kamalaa $10 per olut/viinilasi stadiumilla, sillä meillä kaikilla oli tiedossa tiukka budjetti noille kahdelle päivälle. Kahdella lammaskaverillani oli taskumatti ovelasti kätkettynä lammasasun piilotaskuun, joka meni aivan täysillä läpi turvatarkastuksessa, vaikka naisvartija heidät hellästi taputtelikin ympäriinsä. Itse olin taas tunkenut muutaman Amstel-oluen shortseihini, jotka onneksi naisvartija ohitti taputteluvaiheessa. Sisälle päästyä pienien riemunkiljahduksien jälkeen suuntasimme itse stadiumin ovista sisään vellovan juhlakansan läpi.

Air New Zealand jakoi stadiumin porteilla "beads for kisses", "helmiä suudelmista".

(Osa kuvista täältä, osa omia.)