Mistä on vapaapäivät tehty

No tietenkin...

maapähkinävoista, vadelmahillosta ja paahtoleivästä...

...hunajasta ja teetaivaasta...

Kaikki tiedämme sen tunteen kun joskus tekee mieli jotain hyvää, eikä kaapista löydy muuta kuin vanhoja joulupipareita tai huonon karkkipussin homeiset pohjat. Tässä lumisateista vapaapäivää viettäen ei oikein jaksaisi lähteä ostamaan mitään makeaa tai käydä leipomaan, mutta jotain tekee silti mieli. Itse olen viime vuosina löytänyt tähän kamalaan tilanteeseen kestoratkaisun; maapähkinä ja hillovoileipä eli paremmin tunnettuna peanut butter and jelly sandwich tai lyhennettynä PB&J. Kun varmistaa vain että kaapista löytyy aina paahtoleipää, hilloa ja maapähkinävoita, on päivä kuin päivä pelastettu! Itse tykkään vielä paahtaa leivän ennenkuin lätkin voit ja hillot päälle, ja avot! Sitten voi hyvillä mielin keskittyä kirjan lukemiseen ja vapaapäivän viettoon.

...hyvästä kirjasta ja rauhallisuudesta. Niistä on vapaapäivät tehty!

(Ja leipä oli niin hyvää, ettei kuvaaja voinut vastustaa pientä ennakko-maistiaista.) :D

The King

"Late last night and the night before, Tommyknockers, Tommyknockers, knocking at the door. I want to go out, don't know if I can, 'Cause I'm so afraid of the Tommyknocker man."

Kysymys;
jos on lukenut 10 saman kirjailijan kirjaa viimeisten kuuden kuukauden sisällä, voiko sitä jo kutsua rakkaussuhteeksi? Olen haksahtanut aivan täysin, head over heels, Stephen Kingiin. Tai ainakin hänen kirjoihinsa. Ensimmäinen kosketukseni Kingin kirjoihin tapahtui ylä-asteella, jolloin luin Epätoivon Kaupungin, mutta silloin kirjojen ihmeellinen maailma ei vielä auennut minulle samalla tavalla kuin nyt aikuisiällä, ahmin tuolloin ainoastaan elokuvia aina kun kykenin ja ehdin.

Ensimmäinen, jonka voisi virallisesti laskea luettuihin Kingin kirjoihini oli The Shining - Hohto. Mieheni lainasi sen viime kesänä kirjastosta, koska halusi vihdoin lukea tuon legendaarisen kirjan josta tuo upea, legendaarinen elokuvakin on saanut alkunsa, ja tietenkin halusin lukea kirjan myös itse. Sen jälkeen olen ollut kuin noiduttu ja ahminut Kingiä kirja toisensa jälkeen. Ja muutin jopa hieman mielipidettäni Kubrickin elokuvaa kohtaan, joka ei mielestäni vastannut Kingin visiota juuri lainkaan (ja tämän herra King itsekin on ilmaissut varsin kärkkäästi, siitä syystä se toinen Hohto-elokuvakin, josta kukaan ei ole juuri kuullutkaan, mutta ehkä hyvä niin). Kaikki Kingin kirjat olen lukenut myös englanniksi, mikä mielestäni tekee enemmän oikeutta kirjailijan alkuperäiselle visiolle kuin suomeksi käännetyt versiot, tosin makuasiahan tämäkin on. Tähän asti on lukenut seuraavat kirjat;

- The Shining (Hohto)
- Misery (Piina)
- Carrie
- The Stand (Tukikohta)
- The Tommyknockers (Kolkuttajat)
- Under The Dome
- Duma Key (Tapahtumapaikkana Duma Key)
- Different Seasons; (Kauhun Vuodenajat, joka kylläkin lasketaan yhdeksi kirjaksi, mutta menköön)
* Rita Hayworth and Shawshank Redemption
* The Apt Pupil
* The Body
* The Breathing Method

Kuvitusta kirjaan The Stand, sarjakuvan ja alkuperäisen kuvituksen muodossa.

Luulin aina, että Stephen Kingin voi laskea kliseisen halvan kauhukirjallisuuden kastiin. Voi, miten väärässä olinkaan! Ja tähän tietysti sopii täydellisesti se ikivanha sanonta; don't judge a book by it's covers. Mies on aivan uskomattoman taitava kirjailija, ja juuri tästä syystä ansainnutkin paikkansa maailman suosituimpien kirjailijoiden joukossa. Erityisesti Kingin henkilöhahmot ovat lumoavia; olivat ne sitten sympaattisia, raivostuttavia tai haluttavia, ja jäävät lukijan mieleen loppuelämäksi (tästä todisteena muun muassa fanaattiset ihailijat, jotka kyselevät kirjailijalta vieläkin mitä esim. The Stand-kirjan Stu Redmanille ja Frannie Goldsmithille nykyään kuuluu). Tarinat eivät todellakaan ole pelkkää kauhua, kirjoista löytyy rakkautta, dramatiikkaa kuin scifiäkin. Olen itkenyt, nauranut ja kauhulla kääntänyt sivua olkapääni yli vilkuillen yön hiljaisina tunteina miehen kirjojen parissa. Voisiko hyvältä kirjailijalta muuta toivoakaan? Olen niin onnellinen, että olen löytänyt Kingin, sillä ehkä suurin syy siihen miksi en koskaan lukenut kuin harvoja ja valittuja kirjoja, oli se etten osannut valita oikeaa kirja-genreä, joka olisi lähellä sydäntäni ja pitäisi mielenkiintoa yllä. Ehdottomat lempparini Kingin kirjoista tähän asti ovat; The Stand, Under the Dome, Duma Key ja Misery. Ja miehen kirjojen laatu tuntuu jatkavan tappavan tasaista tahtiaan, sillä esimerkiksi uusimpiin teoksiin kuuluvat Under The Dome ja Duma Key eivät todellakaan vihjaa, että King olisi menettämässä otettaan, vaikka ovatkin hyvin erilaisia ja kypsempiä verrattuna hänen vanhempaan tuotantoonsa, vaan päinvastoin.

Ja jottei tämä nyt menisi vallan herra Kingin palvomiseksi, niin täytyy mainita myös eräs aivan muu kirja, joka iski minuun viime aikoina ja lujaa; aikaisemmin mainitsemani Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin loistavan vampyyri-trilogian toinen osa; The Fall. Suosittelen jälleen kerran lämpimästi trilogiaa kaikille kauhun ja scifin ystäville, lupaan ettette pety. Ja jos mahdollista, kirjat kannattaa lukea alkuperäiskielellä eli englanniksi maksimaalisen nautinnon takaamiseksi. :)

Strain & the Wellington 7s

Kuukausi jäikin välistä. Mitäs pienistä. Tässä btw paras lukemani kirja pitkään aikaan. Ostin sen miehelle joululahjaksi ja aloin sitten itsekin sitä lukea miehen suositusten jälkeen. Jäin koukkuun. Strain on aivan loistavaa vampyyri-actionia lässyn Twilightin jälkeen. Tässä kirjassa vampyyrit ovat vampyyreja ja ihmiset niiden uhreja. Toinen kirjailijoista on muuten Pan's Labyrinth elokuvan ohjaaja Guillermo del Toro. Suosittelen lämpimästi kaikille kauhun ja trillereiden faneille! Kirjasarjan seuraava osa julkaistaan muistaakseni kesäkuussa... Sitä odotellessa!

Sitten muihin aiheisiin... Kesä on ollut suhteellisen kuuma ja kiireinen, siksi bloggailu on jäänytkin. Töissä taas alennusmyynti menossa ja tänä tulevana perjantaina Wellingtonissa alkaa NZI Rugby Sevens turnaus, joka on kaupungin koko vuoden suurin tapahtuma ja tänä vuonna meikäläinen on menossa mukana! Täällä voi lukea aiheesta enemmän mikäli kiinnostaa, ja täällä viime vuoden Sevensien tunnelmista. Perinteisesti siis Sevensiin kaikki pukeutuvat naamiaisasuihin ja aihe voi olla mikä tahansa! Päivät vietetään areenalla rugbya katsoen ja siihen osallistuu 16 eri maan rugbyjoukkueet. Torstaina kaupungissa järjestetään suuri paraati, jossa nuo rugbyjoukkueet kulkevat koko kaupungin läpi noin 30 000 fanin palvomana. Perjantaina sitten alkaa itse turnaus, jota toinen toistaan värikkäisiin naamiaisasuihin pukeutunut kansa kokoontuu katsomaan Wellingtonin stadiumille. Perinteisesti itse pelien päättymisen jälkeen koko kansa kokoontuu kaupungin keskustaan, josta osa kaduista on kokonaan suljettu ja muutettu jättimäiseksi bilepaikaksi. Lauantaina sama homma jatkuu, ensin rugbya helteisellä stadiumilla j a biletystä kaupungilla aamuun asti. Naamiaisasu pysyy tiukasti päällä noiden kahden päivän ajan, ja yleensä toisena päivänä monen juhlijan asu onkin jo vähän kärsineen näköinen. Itse valitsin pitkän ja tuskallisen pohtimisen jälkeen pukeutua kiwi-aiheisesti pavlova-jälkiruuaksi. :) Nyt on sitten huovasta väännetty jättimansikoita ja kiivejä ja valkoinen röyhelömekko on jo valmiina, tarvitsee vain vielä tylliä marengiksi ympärilleen. Kuvia asusta ja pippaloiden tunnelmista tulee myöhemmin...

Tässä vielä kuvia aikaisempien vuosien juhlista...