NZ Ink

(5. Marraskuuta, Guy Fawkes-muistopäivä tai Guy Fawkesin-yö Uudessa Seelannissa.)

“Remember, remember the fifth of November,

The gunpowder, treason and plot,

I know of no reason

Why the gunpowder treason

Should ever be forgot.”

Sitten itse asiaan;

"I am pleased to tell you that we have approved in principle your application for a New Zealand residence visa."

Kyllä vaan. Vihdoin viimein, miltei kahden vuoden tuskallisen odottamisen, kymmenien lomakkeiden, lääkärintarkastusten, laboratoriokokeiden, röntgen-kuvien, eri maksujen, valokuvien ja dokumenttien lähettämisen jälkeen se on ohi. Sain lopulta Uuden Seelannin oleskeluluvan, eli toisin sanoen saan jäädä maahan vaikka loppuiäkseni mikäli tahdon. Ainoana vaatimuksena on, että täytän muutamia lomakkeita kahden vuoden päästä jatkaakseni oleskelulupaa. *syvä huokaus* Todella vaikea uskoa että se on nyt ohi. Niin monta väärinymmärrystä, turhautumisen hetkeä, komplikaatiota ja dokumenttien hylkäämistä. Te muut ulkosuomalaiset varmasti tiedätte miten helpottunut oloni on. :) Yay!! (Mies oli myös siivonnut koko talon juhlan kunniaksi, ja tämä oli toinen ihana yllätys työpäivän päätteeksi.)

Asiasta toiseen. Viime viikonloppuna oli siis Halloween. Istuimme iltaa rakkaiden naapureidemme kanssa ja katsoimme televisiosta Tim Burtonin ihanan kamalaa Sleepy Hollow-elokuvaa, kynttilän valossa istuen, punaviiniä juoden. Innostuimme sitten Ashleyn (naapurini) kanssa kertomaan pojille kummitustarinoita ja muita karmivia urbaanilegendoja ja kokemuksiamme, joista pojat olivat aivan kauhuissaan. Ehdotimme jopa spiritismi-istuntoa, mutta eivät arkajalat uskaltaneet lähteä leikkiin mukaan. Pöh. Hauska Halloween joka tapauksessa. Seuraavana päivänä oli valitettavasti työpäivä.


Kävimme viime viikonloppuna myös mielenkiintoisessa Lower Hutt Charity Tattoo Show:ssa. Kyseessä oli siis eräänlainen tatuointi-expo, jossa tatuoijat eri puolilta maata ja maailmaa esittelivät taideteoksiaan portfolioidensa ja malliensa avulla, jotka esiintyivät tatuointi-kilpailussa. Paikalla esiteltiin myös kokovartalomaalausta, oli taikaesitystä lapsille, Hot Rodeja, Monster Truckeja, hot dogeja, pop cornia, yms. Mielenkiintoinen näyttely kaiken kaikkiaan. Alkoi niin kovasti kiinnostaa taas tuo tatuoinnin muinainen taidemuoto. Juttelimme sitten Richin tatuoijan kanssa, joka omistaa liikkeen Wellingtonin ulkopuolella ja joka oli myös paikalla osallistumassa kilpailuun. Ilmeisesti muutaman viikon päästä hänen liikkeeseensä olisi saapumassa eräs tanskalainen mustan ja harmaan värin mestari, joka tatuoisi asiakkaita muutaman viikon ajan. Rich sitten ilahtui oikein kun olisi toinen skandinaavi tulossa Wellingtoniin, joten yritämme nyt buukata ajan tuolle tanskalaiselle tatuointi-mestarille. Rich kuulemma maksaisi minulle syntymäpäivälahjaksi uuden tatuoinnin, ja tämähän sai minut vallan innostumaan. :) Nyt ei muuta kuin viimeistelemään kuvaa, joka muutaman viikon päästä toivottavasti hakataan pysyvästi ihooni... En malta odottaa! Siitä kun on jo neljä vuotta kun minua viimeeksi tatuoitiin.


Päivät lämpenevät ja pidentyvät täällä pikkuhiljaa... Ihania aurinkoisia, kuumiakin päiviä on ollut, mutta myös niitä Wellingtonille tyypillisiä tuulisia ja sateisia päiviä. Tänä iltana meille on tulossa ihana pieni bostoninterrieri Milly hoitoon muutamaksi päiväksi miehen työpaikalta, tämä varmasti piristää työviikkoamme. :) Ja nyt kaikki porukalla jännittämään USA:n presidentinvaaleja... Go Obama, go!