Tsunami-varoitus?

Virallinen tsunami-varoitus on annettu Uuteen Seelantiin, myös tänne Wellingtoniin. Aika hullua näin niin kuin suomalaisen näkökannasta. Yhdysvaltain Samoan lähellä sattunut 8.3 asteinen maanjäristys on syynä tsunamiin, joka saattaa iskeä Uuteen Seelantiinkin kymmenen aikaan aamulla, eli noin tunnin päästä. Samoalla ja Havaijilla vahingot ovat ilmeisesti suurimmat ja pahenemassa, mutta yhteydet maihin ovat todella huonot ja tietoa ei juuri ole tulossa läpi. Uudessa Seelannissa on toki annettu ennenkin tsunami-varoituksia, mutta tämä on minulle ensimmäinen kerta.

Eli katsellaan miten käy, onneksi en ole tällä hetkellä ihan keskustassa töissä ja meren lähellä niinkuin aikaisemmin olin, koska kukaan ei tällä hetkellä tiedä miten paha tilanne on... Mutta varmasti verrattuna Samoaan Uusi Seelanti on suhteellisen turvassa. Silti jo tsunami-varoituksen saaminen on pelottavaa, ja ilmeisesti Uuden Seelannin itä-rannikon ihmisiä on kehotettu siirtymään korkeampaan maastoon, pois meren lähettyviltä. Wellington on meren ympäröimä, joten jos suurempi tsunami tänne sattuisi, se todellakin tekisi melko kauheaa tuhoa kaupungissa. Ei voi muuta kuin kuunnella korvat höröllä radiota ja toivoa ettei ihmisuhreja tule lisää.

Edit. 10:50am Wellingtonissa pitäisi tuntua jotain, jos tsunamia tulee... Eli tunnin ja 50 minuutin päästä. Ja sää on tänään aivan kamala ja myrskyinen koko maassa, tsunami-varoitus tästä vielä puuttuikin... :P Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Töitä, koiria, koiria, töitä.

Kolme työhaastattelua, kolme todella mielenkiintoista työtä, kahden viikon sisään. One down, two to go. Toivottakaa onnea!! Viikonloppu meni korealaista karaokea laulaessa, viiniä litkiessä ja sohvalla löhöten, hauskaa oli. Nyt Wellington on kevät-sateiden vallassa, toivotaan että huomenna on aurinkoista kun on taas yksi haastattelukin. Koirien kanssa on tullut peuhattua taas nykyisessä työssä, sieltä saa joka päivä uuden kaverin ja nyt jo mietin miten vaikea sieltä on sitten jossain vaiheessa lähteä, kun on kiintynyt jo niin moneen karvaturriin.... Onneksi miehen kautta pysyy yhteydessä lempikoiriini jatkossakin...

Arvonta lähestyy, siellä saa vielä käydä osallistumassa, ei ole liian myöhäistä... En ole vielä palkintoa ostanut, mutta hyvä idea pyörii jo mielessä... Ja lisää mielenkiintoisia keikka-uutisia sain kuullessani että ruotsalainen metalli-bändi Meshuggah ja amerikkalainen Isis ovat tulossa lähikuukausien aikana tänne Wellingtoniin esiintymään pienelle klubille. Erikseen siis, eivät yhdessä. Joten jeeeeeee lisää lempimusiikkia ja oikein live-muodossa siis luvassa!

Tänä viikonloppuna olisi kaverin intialainen tanssiesitys lauantaina ja sitten illallinen sen jälkeen. Tässä pitäisi alkaa myös suunnittelemaan omia syntymäpäivä-juhlia, jotka ovat muodostumassa myös Halloween-juhliksi... Siihen pitäisi alkaa miettiä jo asuakin... Kehotuksia otetaan vastaan! :)

Karvainen kaverini Austin kieli hiekan peitossa ja hänen kaverinsa (jonka nimeä en nyt muista) rannalla nauttimassa elämästä.

Bullterrieri Thomo (tai rugby ball-head kavereiden kesken) koirien pihalla rentoutumassa kevät-auringossa.

Hell yes, Nick Oliveri!

Yeee-haaw! Vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen odotuksen/tauon jälkeen pääsen taas rock-keikalle! Nyt kun on taas tulossa jotain näkemisen arvoista. Ensi kuussa siis menemme miehen ja muutaman kaverimme kanssa katsomaan Nick Oliveria, joka on siis toinen Queens of the Stone Age-bändin perustaja-jäsenistä ja melkein kaikkien henkilökohtaisten QOTSA-lempibiisieni kirjoittaja (QOTSA on yksi lempibändeistäni, tottakai). Mies on ollut myös mukana monessa muussakin projektissa; Kyuss-bändissä myöskin perustaja-jäsenenä, ja myös vaikuttanut bändeissä Winnebago Deal, Motörhead, Mark Lanegan Band, Masters of Reality, Turbonegro ja Moistboyz. Aika nopealiikkeinen kaveri siis. Nyt mies suuntaa maailmankeikalleen, mutta aivan soolona ja kyseessä on akustinen keikka. Joten tulee olemaan aikamoinen elämys; musiikkinero yksin lavalla kitaransa kanssa. Nick on muuten kuuluisa nakuilustaan lavalla, että voi olla aika mielenkiintoinen keikka... ;D ja varmasti ikimuistoinen! Plussana Bodega-klubi jossa mies esiintyy, sijaitsee noin 50 metrin etäisyydellä asunnostamme. Joten varmasti iltaa aloitellaan ensi tässä kämpillä ennen klubille siirtymistä. Yusss!! :)

Queens of the Stone Age

Ikävä kyllä tuo aikasemmin mainitsemani Pearl Jamin sekä vierailevan Ben Harper & Relentless7:n keikka jää minulta valitettavasti nyt väliin. Oh the humanity. :( Sitä on tässä tuskailtu nyt kuukauden päivät, mutta ei anna rahatilanne periksi, ei niin millään. Entistä tuskallisemman tilanteesta tekee se, että kaverimme bändi on soittamassa lähiaikoina Slayerin ja Megadethin kanssa Aucklandissa, lämppäämässä näitä kahta kulttibändiä ja missaan nyt nuokin keikat! Voi peeeeeerrrr.....jantai, että ottaa päähän. No, ei auta itku markkinoilla. Onneksi sentään päästään tuolle Oliverin klubi-keikalle, ne kun ovat aina paljon parempia ja tunnelmallisempia kuin suuret areena-keikat. Tähän vielä loppukevennykseksi hieman tuon paljon hehkuttamani Nick Oliverin musiikkia sieltä Queens of the Stone Age-ajoilta... Ja ps. sain muuten kaksi työhaastattelua ensi viikoksi, ei ollenkaan huono juttu!!! :)

Edit. Pääsin tapaamaan Nick Oliveria keikan jälkeen baarin hiljaisella takapihalla, juttu luisti hyvin, kuvia räpsittiin ja hauskaa oli. Hieman starstruck-fiilis jälkikäteen! :) Todella mukava, maanläheinen kaveri.

Antichrist

kuva

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut elokuva-postausta, joten tästä se lähtee. Kävimme viime kuussa miehen kanssa katsomassa Lars von Trierin uusimman, hyvin ristiriitaisen ja melkoista kohua aiheuttaneen teoksen nimeltä "Antichrist". Kyseessä oli nimittäin New Zealand International Film Festival, ja siellä oli tarkoitus käydä katsomassa muutama muukin elokuva; japanilaisen Hayao Miyazakin (Liikkuva Linna, Henkien Kätkemä) animaatioelokuva "Ponyo" sekä Steven Soderberghin ohjaama ja Benicio del Toron tähdittämä "Che", joka tietenkin kertoi Che Guevaran elämästä. Mutta rahallisista syistä valitsimme vain tuon Antichristin, von Trier kun on yksi lempiohjaajistamme. Mieshän on siis ohjannut uskomattomat elokuvat kuten "Dancer in the Dark" ja "Dogville", jotka molemmat jättivät minut aivan sanattomaksi. Mutta Antichrist oli jotain aivan käsittämätöntä, todellinen kidutuselokuva, alusta loppuun, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Graafisia seksikohtauksia, silmitöntä, sadistista väkivaltaa ja psykoottisia roolihahmoja. Elokuva jätti minut, mieheni kuin koko Embassy teatterinkin hämmennyksen ja ahdistuksen valtaan. Elokuvan katsojat reagoivat eri tavoin; suurin osa haukkoi henkeään kauhistuksen vallassa, osa nauroi hämmentyneenä ja osa (minut mukaan lukien) vain tuijotti valkokangasta, yrittäen ymmärtää mitä von Trier oli meille oikein tarjoilemassa. Elokuva ei niinkään vakuuttanut minua, osaksi kauhistutti mutta myös hieman ärsytti. Nykyään kun mitä vaan voidaan toteuttaa valkokankaalla ja kutsua sitä taiteeksi, oli se miten sairasta tahansa. Elokuva perustui aivan täysin sen luomaan shokki-efektiin. Sen kummempaa sisältöä siinä ei juuri ollut, vaikkakin näyttelijät onnistuivatkin roolisuorituksissaan loistavasti (Willem Dafoen suurena fanina, hänen esiintyminen elokuvassa oli tottakai suuri bonus.)

kuva

kuva

kuva

Epäilykseni von Trierin mielenterveyden tilasta vahveni entisestään, miehessä on oikeasti jotain vikaa. Mies tosin myönsi että Antichristin ohjaamisen aikana hän oli hyvin masentunut. Von Trier sai mm. Björkin (Dancer in the Dark) aikoinaan kieltäytymään tekemästä minkäänlaista näyttelijätyötä koskaan uudestaan, ja heillä oli myös hyvin myrskyisä näyttelijän ja ohjaajan välinen suhde, joka koitui melkein elokuvan kohtaloksi. Nicole Kidmanin (Dogville) kanssa von Trierillä oli myös hyvin outo suhde, ilmeisesti useaan otteeseen näyttelijän ja ohjaajan välillä oli huutoa, itkua ja tuntitolkulla kestänyttä riitelyä (yhdessä vaiheessa Nicole ja Lars viettivät neljä tuntia metsässä toisilleen huutamassa ja itkemässä. Joten kyseessä ei todellakaan ole mikään ihan tavallinen kaveri. Outoa tosin miten sama ohjaaja on onnistunut niin hyvin muissa elokuvissaan, mutta tässä taisi päästä homma käsistä, sillä Antichrist oli todellinen ylilyönti. En voi suositella elokuvaa kellekään, varsinkaan suurella valkokankaalla katsottuna, sillä se saa katsojansa aidosti voimaan pahoin, varsinkin miespuoliset henkilöt, syytä en viitsi tähän edes kirjoittaa... Voin kuvitella miten tämä kirjoitus saa teidät kaikki hyvin uteliaaksi ja varmasti haluatte nyt katsoa tuon elokuvan, haha, jännä juttu miten ihmismieli toimii. :D

Mutta elokuva oli kyllä aikamoinen kokemus kaiken kaikkiaan, one of a kind. Ja oli hienoa vihdoin käydä Wellingtonin maailmankuulussa Embassy-teatterissa, samassa paikassa jossa näytettiin elokuvien Lord of the Rings maailman ensi-ilta näytökset. Teatterin jokaisessa tuolissa oli pieni laatta, johon oli kaiverrettu kaikkien Lord of the Rings-näytöksissä istuneiden tähtien nimet, näin mm. Viggo Mortensenin ja Elijah Woodin nimet siellä, harmi vaan kun en päässyt niille paikoille istumaan. ;D Upea ja tajuttoman suuri elokuvateatteri, suurin koskaan näkemäni valkokangas ja rakennus itsessään oli kuin taideteos. Täällä täytyy käydä useamminkin!

Klikkaa kuva suuremmaksi... kuva löytyi täältä.

ps. Kiitos Itkupillille uudesta blogi-pohjasta! :)

Arvonta!

Lyhyt työpäivä on ohi ja talonkin sain siivottua. Aurinko paistaa ja ilma on lämpimän keväinen. Tuntuu olevan energiaa vaikka muille jakaa, joten ei muuta kuin taas blogia päivittämään! Ja pientä yllätystä tässä suunnittelin teille lukijoilleni (niille kaikille kahdelle, eli äidille ja siskolleni ;)

Tunnustan varastaneeni tämän idean Athelakselta (ja muutamalta muulta bloggaajalta, joiden sivuilla olen näitä arvontoja nähnyt). Mutta en voinut vastustaa kiusausta! Athelas järjesti arvontansa Uudessa Seelannissa olonsa 1-vuotispäivän kunniaksi, itse en tähän hätään keksi muuta juhlimisen aihetta kuin kesän tulo, koska vasta tammikuun lopulla meikäläisellä on edessä seuraava ulkosuomalaisen merkkipäivä, jolloin tulee täyteen kokonaiset 2 vuotta Uuteen Seelantiin muutosta! Ehkä silloin voisi järjestää toisenkin arvonnan... :)

Ideana tässä lähinnä on selvittää ketä siellä ruudun takana on minun kuivaakin kuivempia juttujani lukemassa, vai onko siellä ylipäätään ketään! Ja Athelaksen tapaan haluan myös selvittää teiltä pari muutakin seikkaa... Joten osallistuaksesi vastaa näihin kysymyksiin;

1. Kuka olet ja mistä päin maailmaa?
2. Miten löysit blogini?
3. Mitä tiedät Uudesta Seelannista ja jos olet joskus käynyt/asunut täällä, kerro kuinka päädyit Aotearoaan? :)

Palkintona minulta lähtee pieni kiwi-aiheinen lahja, ja ehkä korttikin... jotain hyvin uusiseelantilaista tai toisin sanoen kiwimäistä. Arvonnan suoritan lokakuun puolivälissä, eli kuukauden päästä. Lycka till! :)

Minun Elokuvani

Tämän seuraavan postauksen löysin Mikaelan blogista. Hassu, ja sopivan kepeä tähän laiskaan sunnuntai-iltapäivään. Tänään en aio tehdä YHTÄÄN mitään. Tätä päivää olen odotellut koko viikon (säälittävääkö?) Aion löhötä koko päivän banaanikuvioisissa pyjamahousuissani, katsoa DVD:eitä miehen kanssa; Chris Rockin stand upia, Bill Hicksiä (myös stand upia) ja muutaman leffan. Jossain vaiheessa meinaan kyllä kokata illallista kahdelle ja tehdä tunnin work outin, mutta sitä ennen aion kyllä olla aivan patalaiska ja saamaton (tosin onhan tämä blogin kirjoittaminen jonkinlainen saavutus sekin.) Viikonloppu oli niin ihanan rentouttava tuolla maalla Hawkes Bayssa ollessa että taisi jäädä tuo relaus-vaihde päälle, oli mukava puuhailla anopin kanssa keittiössä, käydä hedelmätilalla kävelemässä karvaisen kaverimme kanssa, pyöräillä pienen kaupungin keskustaan kahvilaan istumaan ja katsella upeita Uuden Seelannin maisemia. Joka puolella kasvoi kirsikka-, omena- ja muita kuvankauniita puita täydessä kukassaan. Koko hedelmätila oli vaaleanpunaisten ja valkoisten kukkien päällystämä, aivan kuin lunta olisi satanut hedelmäpuiden ylle. Tuli melkein Japani mieleen, vaikka en sielläpäin maailmaa ole kyllä käynytkään. Mutta kuvattiinhan Uudessa Seelannissa mm. Tom Cruisen elokuva The Last Samurai, joten jotain samankaltaisuutta Japanin kanssa NZ:llä täytyy olla.

Kuvia matkastamme minulla ei sattuneesta syystä ole, koska kameramme päätti sanoa sopimuksen irti kuukausi sitten. Mutta nyt tähän postaukseen, jonka kopioin Mikaelan blogista...

Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, kuka esittäisi sinua, ihastuksen kohdettasi, parasta ystävääsi, vanhempiasi ja pahinta vihollistasi?

Oih. Tämä on vastustamaton haaste kaltaiselleni leffafriikille. :)

Minä itse;

Mies heti siihen että "Kirsten Dunst", mutta itse en pahemmin ko. näyttelijästä pidä, vaikka kuulemma miehen mukaan eniten muistutan Kirsteniä. Ehkä itse valitsisin vaikka Drew Barrymoren, koska naisella on tietynlaista särmää ja on nuoruudessaan osoittanut mieltään eri tavoin, ja muutenkin sopivan maanläheinen näyttelijä, johon on helppo samaistua. :)

Ihastukseni:
Jake Gyllenhaal. Tämä oli todella hauska valinta, koska mieheni muistuttaa todella paljon Jakea. Löysimme tämän yhden kuvan, jossa Jakella on aivan samanlainen hymy kuin miehelläni. Näyttelijästä en niin erityisemmin pidä, ihan jees, mutta ulkonäkö päätti tämän puolestani. :) Ja saimmepa hyvät naurut miehen kanssa.

Paras ystäväni:
Isosiskoni on ehdottomasti parhain ystäväni. Ja häntä esittäisi ilman muuta Catherine Zeta Jones, jota siskoni muistuttaa kovasti :) Ja lisäksi isosiskoni on Catherinen tapaan myös hyvä ja rakastava äiti. :) Ja aina tukena ja turvanani. Sisko siis, ei Catherine.

Äitini:
Julie Walters. Aivan kuin ihanan energinen, hauska, elämän iloa ja rakkautta täynnä oleva äitini. Varsinkin elokuvassa "Mamma Mia" Julie Waltersin hahmo muistutti äitiäni, niin suloinen ja rakastettava. Maailman mukavin ihminen, joka ei koskaan sano pahaa sanaa kenestäkään. :) Ja tälläisen kuvan saan myös Juliesta.

Isäni:
Robert Carlyle. Hieno näyttelijä, yksi lemppareistani ja muistuttaa aina kovasti isääni ulkonäöltään. :)

Veljeni:
Halusin lisätä tähän myös veljeni, koska jotenkin vaan tuntui että muutoin jätän yhden elämäni tärkeimmistä ihmisistä pois tästä listasta ja sitten löytyi vielä niin sopiva näyttelijäkin. :) Woody Harrelson ehdottomasti näyttelisi veljeäni, joka on samalla tavalla aina "the life of the party" ja porukan pelle. :) Aina saa nauraa vatsa kippurassa veljen vitseille ja hulvattomuudelle. Ja veikka kun on aina yhtä cool kuin Woody elokuvassa Natural Born Killers Mickeynä. :)

Viholliseni: Megan Fox tai Tara Reid (joka muuten muistuttaa kummasti vanhaa pomoani ;) Feikit, aivottomat kanat, jotka eivät osaa olla hiljaa, tarvitseeko tuohon nyt muuta kirjoittaa selitykseksi...

Hyvää laiskaa sunnuntaita kaikille! :)

Elossa ollaan!

Järkyttävän pitkän hiljaisuuden jälkeen olen päättänyt palata blogi-maailmaan, ainakin satunnaisesti. Tässä on sattunut ja tapahtunut niin paljon että heikoimpia oikein heikottaa. Työpaikalla erityisesti, nimittäin sain vihdoin uuden työpaikan ja jätin tuon stressaavan entisen. Nyt on siis pullat uunissa (no ei sillä sukua kauhistuttavalla tavalla, ei!) hyvin ja elämä kuin alkanut uudestaan! Mikä sopii hyvin tähän keväiseen tunnelmaan täällä. Sain väliaikaisen työpaikan miehen firmassa, jossa hoitelen toimistohommia, soittelen asikkaille ja kerron firmamme palveluksista. Eli tavallaan puhelinmyyjän rooli, mutta huomattavasti parempi työilmapiiri ja työkaverit kuin tuolla aikaisemmassa. Teen ainoastaan neljä ja puoli tuntia per päivä, mutta palkkaa tulee melkein tuplasti enemmän per tunti. Ja lisänä saan hengailla hassujen koirien kanssa joka päivä ja nähdä miestäkin välillä enemmän. Joten ei ole valittamista, saan viettää aikaa välillä muidenkin harrastusten parissa kuin työn. Ja tuolta entiseltä työpaikalta sain niin monta hyvää ystävää palkakseni, etten voisi olla kiitollisempi. Nyt puhaltaa uudet tuulet ja kesä tulee jo kovaa vauhtia! Viime viikonloppuna vietimme miehen syntymäpäiviä, jonne kutsuimme 20 läheisintä kaveriamme ja ilta oli mitä mainioin. Ainoana huonona puolena oli lauantai-illalta saatu nuha, joka tarttui tuolla ulkoilmassa hilluen, kesätakki päällä. Tunnun välillä unohtavan, että varsinkin yöllä lämpötilat välillä laskevat täällä suhteellisen alhaiseksi, mutta ei sitä juhliessa aina muista pukeutua sopivasti.

Täksi tulevaksi kesäksi olisi jo nyt paljon ohjelmaa; mahdollinen Pearl Jamin & Ben Harperin keikka marraskuussa Aucklandissa, muutama muu keikka täällä Wellingtonissa, Sibelius festivaali Wellingtonissa, ystävien häät Hawkes Bayssa, Rugby Sevens turnaus Helmikuussa Wellingtonissa, syntymäpäiviä, ystävien paluujuhlia, Cuba Street Carnival Wellingtonissa... Aika mielenkiintoinen kesä siis edessä! Täällä Wellingtonissa kun aina tapahtuu jotain kesän ja kevään aikana, joten tylsää ei tule olemaan vaikkei isompaa tapahtumaa olisikaan tiedossa joka viikolle. Huomenna aiomme miehen kanssa ottaa pitkän viikonlopun ja ajaa Hawkes Bayhin kavereita ja miehen perhettä tapaamaan pitkästä aikaa. Mukaan lähtee yksi lempikoiristamme miehen työpaikalta (ainiin ja myös minun työpaikaltani, heh), staffi Austin (kuvassa vasemmalla).

Tänään oli niin ihana, keväinen päivä. Aurinko lämmitti samalla tavoin kuin Suomen kesäkuussa, tuuli oli pohjoinen (täällä se tarkoittaa lämmintä tuulta) ja ihmiset kesävaatteissa, vaikka asteita ei ollut parhaimmillaan kuin 17. Kävelin kaupungilla ja yritin imeä kaiken positiivisuuden ja hyvän olon itseeni ympäristöstäni. Tosin kävelykadulla minut pysäyttänyt Punaisen Ristin rahankerääjä sai minut vähän varuilleni. Vielä kuukausi sitten elämä tuntui painostavalta, mutta nyt tunnen itseni taas vapaaksi ja elinvoimaiseksi, ajatella millainen vaikutus huonolla työilmapiirilla voi olla ihmiseen. Nyt voin taas keskittyä bloggailuunkin vaihteeksi, ja siitä tulikin mieleeni... täytyykin tästä käydä blogi-kierroksella ihmettelemässä mitä teille kaikille ihanille ihmisille kuuluu! :)