lauantai 19. syyskuuta 2009
Antichrist
En olekaan vähään aikaan kirjoittanut elokuva-postausta, joten tästä se lähtee. Kävimme viime kuussa miehen kanssa katsomassa Lars von Trierin uusimman, hyvin ristiriitaisen ja melkoista kohua aiheuttaneen teoksen nimeltä "Antichrist". Kyseessä oli nimittäin New Zealand International Film Festival, ja siellä oli tarkoitus käydä katsomassa muutama muukin elokuva; japanilaisen Hayao Miyazakin (Liikkuva Linna, Henkien Kätkemä) animaatioelokuva "Ponyo" sekä Steven Soderberghin ohjaama ja Benicio del Toron tähdittämä "Che", joka tietenkin kertoi Che Guevaran elämästä. Mutta rahallisista syistä valitsimme vain tuon Antichristin, von Trier kun on yksi lempiohjaajistamme. Mieshän on siis ohjannut uskomattomat elokuvat kuten "Dancer in the Dark" ja "Dogville", jotka molemmat jättivät minut aivan sanattomaksi. Mutta Antichrist oli jotain aivan käsittämätöntä, todellinen kidutuselokuva, alusta loppuun, eikä todellakaan hyvällä tavalla. Graafisia seksikohtauksia, silmitöntä, sadistista väkivaltaa ja psykoottisia roolihahmoja. Elokuva jätti minut, mieheni kuin koko Embassy teatterinkin hämmennyksen ja ahdistuksen valtaan. Elokuvan katsojat reagoivat eri tavoin; suurin osa haukkoi henkeään kauhistuksen vallassa, osa nauroi hämmentyneenä ja osa (minut mukaan lukien) vain tuijotti valkokangasta, yrittäen ymmärtää mitä von Trier oli meille oikein tarjoilemassa. Elokuva ei niinkään vakuuttanut minua, osaksi kauhistutti mutta myös hieman ärsytti. Nykyään kun mitä vaan voidaan toteuttaa valkokankaalla ja kutsua sitä taiteeksi, oli se miten sairasta tahansa. Elokuva perustui aivan täysin sen luomaan shokki-efektiin. Sen kummempaa sisältöä siinä ei juuri ollut, vaikkakin näyttelijät onnistuivatkin roolisuorituksissaan loistavasti (Willem Dafoen suurena fanina, hänen esiintyminen elokuvassa oli tottakai suuri bonus.)
Epäilykseni von Trierin mielenterveyden tilasta vahveni entisestään, miehessä on oikeasti jotain vikaa. Mies tosin myönsi että Antichristin ohjaamisen aikana hän oli hyvin masentunut. Von Trier sai mm. Björkin (Dancer in the Dark) aikoinaan kieltäytymään tekemästä minkäänlaista näyttelijätyötä koskaan uudestaan, ja heillä oli myös hyvin myrskyisä näyttelijän ja ohjaajan välinen suhde, joka koitui melkein elokuvan kohtaloksi. Nicole Kidmanin (Dogville) kanssa von Trierillä oli myös hyvin outo suhde, ilmeisesti useaan otteeseen näyttelijän ja ohjaajan välillä oli huutoa, itkua ja tuntitolkulla kestänyttä riitelyä (yhdessä vaiheessa Nicole ja Lars viettivät neljä tuntia metsässä toisilleen huutamassa ja itkemässä. Joten kyseessä ei todellakaan ole mikään ihan tavallinen kaveri. Outoa tosin miten sama ohjaaja on onnistunut niin hyvin muissa elokuvissaan, mutta tässä taisi päästä homma käsistä, sillä Antichrist oli todellinen ylilyönti. En voi suositella elokuvaa kellekään, varsinkaan suurella valkokankaalla katsottuna, sillä se saa katsojansa aidosti voimaan pahoin, varsinkin miespuoliset henkilöt, syytä en viitsi tähän edes kirjoittaa... Voin kuvitella miten tämä kirjoitus saa teidät kaikki hyvin uteliaaksi ja varmasti haluatte nyt katsoa tuon elokuvan, haha, jännä juttu miten ihmismieli toimii. :D
Mutta elokuva oli kyllä aikamoinen kokemus kaiken kaikkiaan, one of a kind. Ja oli hienoa vihdoin käydä Wellingtonin maailmankuulussa Embassy-teatterissa, samassa paikassa jossa näytettiin elokuvien Lord of the Rings maailman ensi-ilta näytökset. Teatterin jokaisessa tuolissa oli pieni laatta, johon oli kaiverrettu kaikkien Lord of the Rings-näytöksissä istuneiden tähtien nimet, näin mm. Viggo Mortensenin ja Elijah Woodin nimet siellä, harmi vaan kun en päässyt niille paikoille istumaan. ;D Upea ja tajuttoman suuri elokuvateatteri, suurin koskaan näkemäni valkokangas ja rakennus itsessään oli kuin taideteos. Täällä täytyy käydä useamminkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Melko varmasti tämä elokuva jää minulta väliin. En vain käsitä.
Kiitos kun kerroit. EN mene katsomaan.
Mielestäni muutenkin Von Trieriä ylistetään liikaa. En siis kuulu hänen ihailijoihinsa, vaikka Dancer in the dark olikin kohtalaisen hyvä elokuva.
Nykyaikana pitäisi melkein kieltää tyrannimaisten ja mieleltään järkkyneiden ohjaajien elokuvien teko. Jos olisin näyttelijä, kieltäytyisin työskentelemästä sellaisen ohjaajan kanssa. Maailmassa on paljon pehmeällä ja positiivisella tavalla työskenteleviä ohjaajia, jotka saavat hienoa jälkeä aikaan. Heistä parhaimpana esimerkkinä sanoisin ANG LEEN, jota kaikki näyttelijät rakastavat ja arvostavat suuresti. Kun ohjaaja ja näyttelijä kunnioittavat ja rakastavat toisiaan, syntyy hienoja klassikoita, sellaisia kuin Brokeback Mountain jo nyt on !
Suvi, jos on yhtään herkempi mielinen ihminen, en todellakaan suosittele. :P
Sooloilija, kyllä tuntuu joskus pääsevän käsistä tuo ohjaajien ylistäminen. Omasta mielestä yksi maailman parhaimmista ja rakastetuimmista ohjaajista on Clint Eastwood, hänen työnsä ohjaajana kuin näyttelijänäkin on maailman huippua, siinä ei moni muu yllä yhtä korkealle tasolle kuin Clint. :) Ang Leen töitä en muuta muistaakseni ole nähnyt kuin juuri tuon Brokeback Mountainin, ja en pitänyt elokuvasta ollenkaan, niin hidas tempoinen ja venytetty... :P Jotenkin turhan chick flick minun makuuni. :P
Oon jo pitkään ollut täysin vakuuttunut siitä että Larsilla ei ole kaikki kotona, siitäkin huolimatta että Dancer In The Dark teki aikoinaan muhunkin suuren vaikutuksen. Tosin siinäkin oli muutama kohtaus (lähinnä se ampuminen) joista jäi jotenkin omituinen olo. Ei välttämättä edes paha, olen minä pahempaakin nähnyt, mutta se tunnelma oli jotenkin outo, ja jo silloin tuli mieleen että onkohan miehellä jotain ongelmia. Antichristista olen kuullut ihan samanlaisia arvosteluja muiltakin eli katsomatta jää.
Mä kävin Wellingtonin pikaviisitilläni silloin maaliskuussa vain kurkkimassa tuota Embassya, komea on rakennus! Ja otin kuvan sieltä vessasta, kun eihän sitä tiedä, Liv Tyler on saattanut asioida siellä. Sisko meinasi siinä vaiheessa kuolla nauruun :D.
Mulla on muuten tavoitteena päästä jollain ilveellä Wanganuiin parin-kolmen viikon päästä, ja silloin kyllä kannattaisi tulla Wellingtoniinkin... Rahasta on siis vain kiinni, eli katsotaan kuinka käy!
Olen kuullut muualtakin hyvin samantyyppisiä kommentteja tästä elokuvasta, ja toisaalta tietysti kiinnostaisi nähdä, mistä on kyse (kuten tuossa mainitsetkin tällaisesta ristiriitaisuusefektistä :) mutta toisaalta tiedän olevani aikamoisen herkkä raa'alle ja silmittömälle väkivallalle. Vielä toistaiseksi olen siis jättänyt tämän katsomatta.
Mutta on ihanan näköinen teatteri! Me käytiin Wellingtonissa käydessämme leffassa, mutta en kuolemaksenikaan muista teatterin nimeä. Tuskin se kuitenkaan tuo oli... Kävimme siellä katsomassa Bridget Jones 2:n ;-) ja rentoutumassa rankan reissumme välissä (maailmanympärireissumme siis kesti 3kk ja siinä ehti jo väsähtää kun näkemistä oli niin paljon ja aikaa niin vähän...).
Athelas, se on juuri se tunnelma jonka Lars saa elokuvillaan aikaan, joka vaikuttaa minuun eniten, ei niinkään vahvat kuvat pelkästään tai väkivalta, mutta kaikki yhdessä; musiikki, käsikirjoitus, henkilöhahmot... Lars osaa todella pitää katsojansa otteessaan koko elokuvan ajan.
Hahaha ja vessaa kävit ihmettelemässä!! :D Enpä itse tajunnut tuota tehdä. ;) Ja ilmottele jos olet tännepäin tulossa, jos haluut kahvin merkeissä tavata. :)
Päivi, haha, varmasti teki gutaa mennä elokuviin rentoutumaan vähäksi aikaa. Matkustaminen on rankkaa puuhaa. :)
Lähetä kommentti