Taittuisi jo talven selkä

Viime viikolla heräsin vapaapäivänäni ihanan rentoutuneena ja hymysuin, kunnes huomasin että kappas, makuhuoneemme verhothan ovat aivan homeen peitossa! En meinnannut uskoa silmiäni. Sellainen on tämä Uuden Seelannin kosteustaso sisätiloissa, kiitos yksinkertaisten ikkunoiden. Huomasin myös että eräs takkini, joka on roikkunut vaatekaapissamme muutostamme lähtien on myös homehtunut. Ja jopa rakkaalla vanhalla Pontso-hauvallani (pehmolelu) oli nenä mustien täplien peitossa. On uskomatonta ajatella miten eri lailla täällä rakennetaan talot Suomeen verrattuna. Suomessa sisätiloissa et tiedä onko ulkona +20 vai -20 astetta. Täällä taas ikkunoiden ja seinien läpi tuntee kaiken, vesisateella lakanat ovat inhottavan kosteat ja kylmät, kun taas kesähelteillä on trooppisen kuumaa ja hautovaa. Mutta kiitos rakkaan öljylämmittimme olemme onnistuneet pitämään pienen soppemme suhteellisen lämpimänä. Ilman sitä en yksinkertaisesti voisi asua tässä talossa talvella. Wellingtonilaiset vanhat talot... kauniita mutta eivät niin käytännöllisiä.

Viime viikolla elämä oli taas yhtä juhlaa. Kävimme Richin kavereiden valmistumisjuhlissa ravintolassa nimeltä Southern Cross, joka on yksi Wellingtonin parhaista illanviettopaikoista. Siellä istuimme uskomattomassa ulkotilassa, johon on rakennettu ravintolan sisätiloja muistuttava alue. Pihamaalle on laitettu loosseja ympäriinsä ja keskelle suuri baari. Eri puolilla pihaa kasvaa puita loossien ja pöytien ympärillä, sekä sinne tänne on ripoteltu pieniä kaminoita ja ihmisille jaetaan myös kuumavesipulloja pöytiin, jotta pysytään lämpimänä. Rich kertoi että paikka oli ennen kunnollinen hippibaari, ja täysikuulla ihmiset kerääntyivät samaiselle pihamaalla rummuttamaan ringissä, nuotion ympärille. Niin Wellingtonia, että. :) Kävin lauantai-iltana samaisessa paikassa työkavereiden kanssa, ja hauskaa oli.
Huomenna meillä on taas suuri jälleennäkeminen Richin kavereiden kanssa, jotka matkustavat Wellingtoniin viikonlopuksi Aucklandista. Suurin osa porukasta menee lauantaina rugby-otteluun, jossa Uuden Seelannin All Blacksit pelaavat Irlantia vastaan. Valitettavasti minä ja Rich emme pääse paikalle, koska liput on myyty loppuun jo viikkoja sitten. Pelin jälkeen oli suunnitelmissa mennä Wellingtonin satamassa sijaitsevalle keilaklubille ottamaan muutama erä, ja sen jälkeen, kuka tietää. Mukava nähdä taas tuttuja kasvoja ja päästä päivittämään tilannnetta!