Juustokakkua ja aamu-8 kokouksia

Kuten otsikosta voi päätellä, tein lauantai-iltapäivänä mango-juustokakkua, anopin antaman reseptin mukaan. Ja voi miten makiaa se onkaan! Alunperin tein kakun seinänaapureillemme, mukava nuori pariskunta, jotka ovat lainanneet meille autoaan kauppareissuillemme. Nainen on kanadalainen ja mies uusiseelantilainen. Tänään meinaan viedä kakkua heille kiitokseksi, mutta osa syödään kyllä ihan itse Richin kanssa! :) Ollaan sentään aikaisemmin muutama six packki olutta ostaneet heille jo kiitokseksi.

Perjantaina kävimme Richin kanssa suomalaisen ystäväni Aurin 21-vuotisjuhlilla pyörähtämässä. Juteltiin suomea kaikkien ihmetykseksi, Richin pääsi leveilemään taidoillaan, ja Auri tarjosi minulle synttärilahjaksi saamaansa Fazerin sinistä, hapankorppuja ja graavilohta. Oikein koti-ikävä iski. :) Ei muuta puuttunut kuin turkinpippurit ja ruisleipä! Auri opiskelee Victorian yliopistossa täällä Wellingtonissa ja ihan sattumalta löysimme toisemme Rikun/Rikun kaverin kautta. On terapeuttista jutella välillä suomeksi ja vaihtaa kokemuksia täältä suomalaisten silmien läpi.

Pomo juuri soitteli ja kertoi minulle aikaisesta aloituksesta huomenaamulla. Aamu 8 kokous, firma tarjoaa kaikille cappuchinot ja muffinsit. Eipä tuo puolta tuntia aikaisempi herätys minua vaivaa, jos tarjolla on ilmainen aamiainen hyvässä seurassa. :) Ilmeisesti käymme läpi jonkinlaista uutta suuntaa, johon firma on menossa ja uusia toimintamalleja. Töissä on kiirettä pitänyt lähipäivinä, kyseessä kun on hyvä tarjous "osta kahdet rintaliivit, saat kolmannet kaupan päälle". Kiire ei minua kyllä haittaa tai hevillä säikäytä, siihen kun olen tottunut entisissä työpaikoissani. Päivät vaan menevät sukkelaan ja koko ajan on jotain tekemistä, mikäs sen parempaa. Ruoka/kahvi tauoilla ehditään sitten työkavereiden kanssa höpistä joutavia ja rentoutua.

Kohta alkaa Suomen matka lähestyä hurjaa vauhtia. Kesäkuun lopulla olisi siis tarkoitus lentää vierailulle kotimaahan, katsomaan siskon tuoretta jälkikasvua, sekua perhettä&ystäviä muutenkin. Tuntuu ihan ihmeelliseltä palata kotiin, jossa kaikki puhuvat suomea ja kesäkin on parhaimmillaan. Täällä kun talvi on kylmimmillään ja hyvin harvakseltaan pääsee omaa kieltään käyttämään. Ihan kuin olisin muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi näiden kuukausien aikana, jotka olen uudessa kotimaassani viettänyt. Niin paljon on koettu, nähty ja tavoitteita saavutettu. Lentäminen yksin ei tunnu lähellekään niin kammottavalta kuin toissavuonna. Eniten tässä jännittää jäähyväisten sanominen Richille, huh, onneksi tämä on viimeinen kerta kun matkustan Suomeen yksin, näin on sovittu. Silti innolla odotan perheen jälleennäkemistä ja Suomen valoisaa kesää. Mutta niinhän se aina menee... Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. :( Otan kyllä jokaisesta päivästa kaiken irti mitä saan!