Näin se homma etenee. Olen nyt paiskonut töitä jo neljättä viikkoa Bendon Lingeriella ja vihdoin olen päässyt kiinni siihen kauan kaipaamaani arkirytmiin! Miten helpottava tunne. Tämä oli se suurin askel minulle, töiden aloittaminen uudessa kotimaassa, ja nyt asiat menevät omalla painollaan jo hyvin sujuvasti. Olen löytänyt paikkani työyhteisössä ja saanut todella ihania uusia työkavereita, joiden kanssa olen yhteydessä myös vapaa-ajalla. Liikkeemme Lambton Quaylla on kaunis ja kiehtova työympäristö, joka päivä tapaan uusia, mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Ihmiset tulevat joskus pelkästään ihastelemaan kaunista liikettämme eikä pelkästään alusvaate-ostoksille. Lempihetkeni päivässä on käveleminen töihin aamutuimaan, cappuchino kädessä, jonka nappaan mukaani yhdestä lukuisista kahviloista työmatkani varrella. Täällä ollessani oloni on aivan toisenlainen kuin Suomessa, aamulla olen täynnä energiaa (jota imen suoraan auringon valosta) ja innostusta, mitä uusi päivä tuokaan tullessaan! Kirpeä "talvinen" ilma tuntuu piristävältä, eikä lamaannuttavan kylmältä kuten koto-Suomessa. :) Uusiseelantilaista talvea voisi verrata meidän aurinkoiseen syksyymme.
Uuteen alaan totutteleminen on vienyt oman aikansa, mutta pienen alkukankeuden jälkeen alan vihdoin saada kokemusta ja itseluottamusta. Tekemällä oppii. Työkaverini ovat olleet todella ihania ja auttavaisia. Tässä työssä täytyy olla hyvin hienovarainen ja kunnioittava asiakkaita kohtaan, asiakkaat kun sattuvat useimmiten olemaan puoli-alasti. Rintaliivien sovitukseen sisältyy enemmän kuin ensin luulisi, teoriaa ja käytännön opetusta on paljon. Silti on hyvin mielenkiintoista perehtyä täysin toisenlaiseen alaan kuin mihin olen tottunut. Tiivistettynä voisi siis sanoa että työrintamalla pyyhkii hyvin! Richillä ei ole tosin vielä tärpännyt töiden puolesta, mutta yritys on kova. Tällä hetkellä Rich on keskittynyt taiteeseensa, toivottavasti saadaan vuokrattua taidegalleria pojalle muutaman kuukauden päästä.
Viime lauantaina kävin ensimmäisissä uusiseelantilaisissa 21-vuotis juhlissa. Täällä 21-vuotissyntymäpäiväjuhlat ovat hyvin tärkeitä, jopa 18-vuotisjuhlia tärkeämpiä (18 vuotta on täällä anniskeluikä). Synttärisankari oli intialaissyntyinen työkaverini, joka oli varannut juhlilleen kokonaisen baarin Wellingtonin keskustasta. Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja lämminhenkinen, ja ruoka aivan uskomattoman hyvää. Ohjelmaan kuului rentoa seurustelua, tanssimista, muutamia intialaisia syntymäpäivä-perinteitä ja tottakai alkoholin nauttimista. :) Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja tunnelma katossa, ihmiset pitivät puheita ja synttäritytölle tuotiin suuri suklaakakku, laulun ja hurraa-huutojen saattelemana. Suuret 21-vuotis juhlat voisi ottaa tavaksi Suomessakin! :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti