Viime kerrasta oli tullut täyteen neljä vuotta. Viime kerrasta kun kävin tuossa kidutuskammiossa, nimittäin hammaslääkärin tutkintahuoneessa. Puolen vuoden ajan olen valitellut ja yrittänyt vältellä välillä vihlovaa hammastani ja kauhulla odottanut sen porausta. Ja viime viikolla sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja varatuksi ajan tuohon pakolliseen, hirvittävään, ahdistavaan tarkastukseen, joka oli tänään. Olen aina pelännyt hammaslääkärille menoa hirvittävän paljon, nyt aikuisiällä myös, ehkä lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat edelleen tuntuvasti takaraivossa. Muistan nuo kauhistuttavat kimppamatkat luokan kanssa kunnan hammaslääkäriin, ja miten siellä istuttiin koko päivä katsomassa videoita ja odottamassa omaa vuoroaan, ja yleensä samat elokuvat katsottiin joka kerta; Beethoven tai Bigfoot ja Hendersonit. Ja sitten vihdoin kun se oma vuoro tuli, meinasi pieni sydän rinnassa pysähtyä, niin kovasti pelotti. Eikä asiaa helpottanut hammaslääkärimme rajut otteet, joskus suuta revittiin niin kovakouraisesti auki, että saattoi jälkikäteen olla huulenpielet verillä. Ja kerran minua porattiin jopa kieleenkin, joten ei ihme että olen kokemuksistani traumatisoitunut!
Joten tänään kun kävelin vastaanotolle, oli olo aivan samanlainen kuin lapsenakin; jalat vetelinä, sydän hakkaa rinnassa ja kylmä hiki otsalla. Mies ei oikein ymmärrä miksi pelkään niin kovin, hänellä kun on täydelliset hampaat eikä ole juuri koskaan joutunut olemaan porattavana. Sitten kun vuoroni vihdoin tuli, PUOLEN TUNNIN piinallisen odotuksen ja venkoilun jälkeen, minua tuli tervehtimään pieni, nuori, kuvankaunis aasialaistyttö. Heti ensimmäinen ajatus oli tietty, että tämä on nyt se hoitaja, joka joutuu rauhoittelemaan minua ilokaasulla. Mutta ei, tämä olikin hammaslääkärini. Mikä helpotus! Mielessäni olin jo kuvitellut tämäntyyppisen henkilön:
Juttelimme hetken säästä, rugbysta sun muusta ja heti minulle tuli rauhoittuneempi olo. Tämä lekuri oli niin rento ja mukava, eikä ollenkaan pelottava. Tarkistuksessa selvisikin, että minulla on täydellisesti hoidetut hampaat, eikä puhdistuksessa hän tarvinnut edes normaaleja laitteita, hampaani olivat kuulemma niin tip top puhtaat! Ja kivun aiheuttaja ylähampaassani olikin pieni lohkeama, eikä reikä niinkuin ilman muuta oletin! Hammaslääkäri jaksoi hehkuttaa hampaitteni kuntoa ja vain käski jatkamaan samaa tahtia. Vihlomiseen kehotti käyttämään Sensodyne-hammastahnaa. Mainostin heti tietysti että käytän sähköhammasharjaa ja hammaslankainta aamuin illoin. Sekä että olen xylitol-purkan suurkuluttaja, kuten monet suomalaiset. Hän kertoi myös miten eurooppalaisilla ja erityisesti skandinaaveilla on aina hyvin hoidetut hampaat, kun taas uusi-seelantilaiset voivat olla hieman laiskempia hammashoidon suhteen.
Voitte siis vain kuvitella miten helpottunut olen! Ja mikä hassuinta koko tilanteessa oli se, että kun kävelimme hammaslääkärin vastaanotolle, ilma oli todella pahaenteinen; vettä satoi, taivas oli musta ja tuuli oli niin kova, että se melkein repi hiukset päästä. Kun taas lähdimme vastaanotolta sää oli muuttunut aivan täysin; aurinko paistoi ja taivas miltei täysin sininen, muutamaa hassua hattaraa lukuunottamatta. Aivan kuin joku olematon yläkerrassa olisi leikkinyt kustannuksellani! :D
Nyt olen juhlistanut terveitä hampaitani sokerin syömisellä, isolla karkkisäkillä ja suklaalla. :D Lisäksi heitin naamaan Lushin Cosmetic Warrior-valkosipuli-kasvonaamion ja kylpyveteen Dragon's Egg-kylpypommin. Ah. Nyt voi aloittaa työviikon rauhallisin mielin.
Dragon's Egg-kylpypommi on aivan taivaallinen sekoitus sitruunaa ja bergamottia, nam! Lisäksi se värjää veden oranssiksi ja kultaiseksi coktailiksi, jonka seassa myös kultahilettä ja riisipaperi-confetteja. :)
Sain tuossa eräs kaunis päivä viime viikolla pääpaikalta ilmoituksen että meikäläinen lähetetään kolmen päivän Lushin myymäläpäälliköiden joulu-koulutukseen... SYDNEYYN!!! :D Meinasi lirahtaa nesteet housuun kun tämän kuulin suoraan sanottuna. :D En ole koskaan käynyt tuossa ihmeellisessä kaupungissa, olen ainoastaan käynyt Melbournessa, mutta mies on Sydneyssä asunut ja aina jaksaa kehua sen kauneutta. Firma maksaa lennot, ruuat ja hotellin, joten minun ei tarvitse muuta kuin pakata laukkuni (ja ilmeisesti jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä ilmaisia tuotteita tulee kuulemma olemaan tarjolla ja paljon!) sekä mahdollisesti ottaa mukaan jonkinlainen naamiaisasu(!!!), pomo nimittäin kertoi, että Lushin koulutuksissa hullutellaan oikein kunnolla, pukeudutaan milloin miksikin (teema minulle ilmoitetaan myöhemmin), leikitään, lauletaan, tanssitaan ja käydään yhdessä isoilla illallisilla. Ruoka on muuten kaikissa Lushin koulutuksissa aina pelkkää kasvisruokaa! Täydellistä! :D En malta odottaa!
Työt ovat alkaneet sujua paaaljon paremmin, ja olen alkanut sopeutua pomon rooliini pikkuhiljaa. Meillä on vaan yksinkertaisesti aivan paras tiimi, ja työt saadaan tehtyä joka päivä vaikka pidämmekin samalla hauskaa. Pomolta en ole vieläkään kuullut yhtään negatiivista sanaa työstäni, meinaankin kohta kysyä onko hänellä mielessään yhtään mitään osa-aluetta, jossa voisin parantaa suoritustani! Mutta hyvin ovat asiat siis suttaantuneet. :) Teema-päiviä meillä on ollut myös muutama, joita minä olen ollut pyörittämässä ja suunnittelemassa, ne nimittäin ovat sattuneet lauantaille, jolloin pomo on yleensä vapaalla. Silloin pukeudumme teemaan kuuluvasti, soitamme sopivaa musiikkia, hulluttelemme tuotteilla, milloin mitäkin. :) Tänä viikonloppuna meillä on teema-päivä uudelle miesten tuotelinjalle nimeltä "DIRTY". Aivan ihanan raikkaan ja luonnollisen tuoksuinen sarja, melkein lakritsaa muistuttava sekoitus piparminttua, laventelia, timjamia, rakuunaa ja santelipuuta. NAM. Oma mies kokeili muutamaa tuotetta kerran ja oli samantien aivan myyty. :D Samana teema-päivänä juhlistamme myös uutta tuotetta nimeltä "TOOTHY TABS" joka on Lushin uusin keksintö; hammastahna-tabletit! Täysin luonnollisia ja kasviperäisiä, mutta antavat ihanan raikkaat hampaat ja suun. Ja parasta Toothy Tabseissa on tuotteen pakkaus, joka on yksinkertainen, kierrätetystä pahvista tehty laatikko. Eli ympäristöä säästämme taas. Ja koska tuote on tabletin muodossa, ei säilöntä-aineita ja muita turhia myrkkyjä ole lisätty. :) Taidan itse värkätä lauantaiksi jonkinlaisen hammasharja-päähineen :D
Mutta niin... Mitä enemmän opin Lushista ja sen tuotteista/arvoista, entistä rakkaampi brändi se tuntuu minulle olevan. Ja kyllähän tuo Australian matka ilahduttaa myös aika lailla. Arvostus työnantajaa kohtaan on rakettimaisessa nousussa! ;D
Eilen kävimme taas saman kaverin ja koirakaverin kanssa aikaa viettämässä. L (kaveri) soitti aamulla ja kysyi haluammeko lähteä sunnuntain viettoon rannalle. Itse olin aivan rättiväsynyt edellisiltaisten tyttökaverin syntymäpäiväjuhlintojen jäljiltä, mutta onneksi jaksoin raahautua aurinkoiseen ulkoilmaan, sillä olo koheni kummasti raikasta meri-ilmaa hengitellessä. Ensin pysähdyimme rannikolla ihanassa vintage-tyylisessä kahvilassa nimeltä Queen Sally's Diamond Deli. Sieltä tilasin ensin herkkusieni/tomaatti/pähkinä/oliivi piirakan (NAM!) ja jälkiruuaksi meksikolaisen chili/suklaa keksin. :) Ja keksissä oli muuten oikeasti potkua! Jälleen kerran hyväksi havaittu yhdistelmä tuo suklaa/chili.
Mexican chili chocolate cookie
Kahvilasta ajoimme Breaker Baylle, joka on osa Wellingtonin kuvankaunista rannikkoa. Paikka tunnetaan myös nudistirantana, ja yhden yksinäisen nudistin onnistuimme bongatakin. :D (ja ei, kuvia ei valitettavasti löydy!) Kamera kaulassa kävelin muiden perässä (aina hieman jäljessä) ja Ned-koira nautti tennispallon noutamisesta vellovasta merestä. Aallot olivat ajoittain aivan hullun kokoiset, hyvä etteivät vieneet koko koiraa mukanaan. :)
(klikkaa kuvia suuremmiksi!)
Meri vei pallon mukanaan...
Ned tuijottelemassa merilevä"käärmeitä".
"Kina"-kuori, tai suomeksi merisiili.
Maori-patsas "pou".
Tämän luurankomaisen merilevän palasen veimme kotiin.
Tulta hiekalla.
Palloa etsittiin kuumeisesti, mutta turhaan.
Tämän mehikasvin mies löysi ja nyt se on istutettuna ruukussaan, olohuoneen pöydällä.
IIIIIKKKK!!! Menin sitten eilen ostamaan Canonin EOS 550D:n.
Lopullisen hinnan saimme tingittyä miltei $600 normaali-hintaa alemmaksi, sekä kaupan päälle myyjä heitti vielä kameralaukun, 8GB:n muistikortin, puhdistussetin, sekä kahden vuoden lisävakuutuksen. Loistodiili siis! Ja voi hyvänen aika, miten jokin materia voikin tuoda ihmiselle iloa elämään! Yleensä olen kaikkea turhaa shoppailua ja kulutusta vastaan, mutta tämä on kyllä jotain uutta. Olen ollut aivan uuden lelun lumoissa nyt viimeiset kaksi päivää, joten työtstressi on ollut hyvin taka-alalla, vaikkakin jouduin nyt vapaa-päivinä eilen ja tänään soittelemaankin töihin ja muistuttamaan ihmisiä muutamista hommista, pomo kun on ollut lomalla viime viikon ja itse olen siis ollut myymäläpäällikkönä. JA! Ilokseni huomasin viime yönä uneksivani Canonistani ja eri objektiiveista, töiden sijaan. YES!! :D Tämä hankinta tuli siis aivan oikeaan aikaan, mikä voisikaan olla terapeuttisempaa kuin uuden harrastuksen aloittaminen!
Tässä nyt muutama otos uudella rakkaallani napattuna. Kävimme tänään ystävämme (ja koirakaverimme) luona illallisella, ja tottakai kamera piti raahata sinnekin mukaan. :D Ajan kanssa otokset luultavasti paranevat, sillä minulla on vielä PALJON opittavaa kuvaamisesta, kameran käytöstä ja eri toiminnoista, mutta kyllä se siitä. Onneksi minulla on ystäviä, jotka harrastavat valokuvausta, osa itse asiassa ihan ammatti-tasolla. Sekä, miehen yksi taide-opettajista on opettanut aikoinaan myös valokuvausta, ja voi kuulemma lainata muutaman kirjankin minulle. Voidaan jutella aiheesta tämän skotti-kaverin kanssa myös viinilasin äärellä jokin ilta lähitulevaisuudessa, haluaa kuulemma tavata mieheni "eksoottisen kuuloisen suomalaisen vaimon". :D
(Klikkaa kuvia suuremmiksi!)
Koirakaverimme Ned toimi urheasti ensimmäisenä vapaaehtoisena mallinani.
Näitä herkkuja saimme ystävältä muutaman pussillisen. Ovat peräisin hänen vanhempiensa koti-tilalta, omasta saksanpähkinäpuusta. Maistuvat muuten "hieman" paremmalle kuin kaupasta ostetut, kitkerät pähkinät!
Movie Mondayssa kyseltiin kaikkien aikojen hauskinta elokuvakohtausta, joka naurattaa joka ikinen kerta. Itsellä tuli heti mieleen lukuisat lempikomediani lukuisine kohtauksineen, kuten Monty Python-elokuvat ("Biggus Dickus"), Jim Carreyn parhaimmat ("Einhorn is a man!!!"), Ben Stillerin Meet the Parents ("Well I have nipples Greg, could you milk me?"), The Groundhog Day ("Well, what if there is no tomorrow? There wasn't one today."), Peter Sellersin Pink Pather-elokuvat ("I suggest you count your bees, you may find that one of them is missing"), Wayne's World ("Schwiiing!"), A Fish Called Wanda ("Little disappointed!!!"), The Big Lebowski ("Shut the f*** up Donny!"), Forrest Gump ("Stupid is what stupid does") ja jopa animaatiot kuten Ice Age ja Finding Nemo... ym, ym, lista on loputon!
MUTTA.... muutama nousi yli muiden, ja nyt aionkin huijata ja postata jopa kolme lemppariani. Päätös on nimittäin mahdoton!
Dumb & Dumber - "The most annoying sound in the world"
Jim Carrey on yksinkertaisesti yksi parhaista koomikoista kautta aikojen. Tottakai mies on tehnyt monta virhettäkin roolivalintojen suhteen, mutta tuskin mitään verrattuna pitkään listaan hauskoja ja vaikuttavia rooleja. Myös draama/trilleri-osastolla. Dumb & Dumber on yksi näistä helmistä, joka jaksaa naurattaa aina vaan. Samaan listaan voisi laittaa myös nämä; Ace Ventura 1 & 2, Me, Myself & Irene, The Cable Guy, Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events ja I Love You Phillip Morris.
The Money Pit - "Chain reaction"
Tämä on minun ja isosiskoni lempikohtaus, jolle aina nauramme molemmat mahat kippurassa. Ihanaa, kun elokuva voi tuoda niin paljon hyviä muistoja mieleen. Kerran taisin jopa pyllähtää sohvalta lattialle, niin kovaa sain kikattaa Tom Hanksin ilmeille ja eleille tässä elokuvassa. Loistavaa peruskomiikkaa, puhdasta ja harmitonta.
Superbad - "Fake ID"
Tämä on yksi lempikomedioistani ikinä! Ja uskomatonta miten uusi elokuva se on, luulin jo ettei Hollywood pystyisi enää tuottamaan nokkelia, oikeasti hauskoja elokuvia olematta korni. Koko leffa on kultaa alusta loppuun ja naurattaa ronskilla mustalla huumorillaan. Tämä ehkä kuvaa parhaiten omaa huumorintajuani, joka on ehkä enemmän ns."miehinen". :D
Tänään aion vihdoin viimein lähteä uuden kameran ostoon. Kamelin selkä nimittäin katkesi, kun otin kuvia leipomistani cup cakeista, ja olin laittamassa kuvia koneelle ja blogiin, kun kamera vihon viimeisen kerran sanoi kuuden vuoden sopimuksen irti. On jo aikakin että tämä blogi (sekä perheeni) pääsee näkemään KUNNON kuvia Uudesta-Seelannista! On miltei rikollista asua näin kauniissa maassa ja olla ottamatta hyvänlaatuisia kuvia näistä upeista maisemista. :) Ja sen lisäksi haluamme myös ottaa tarkkoja kuvia miehen taideteoksista, joka taas auttaa hänen uraansa. Joten tästä se lähtee, ensimmäinen kierros kamera-kaupoissa. Aion kilpailuttaa viittä eri liikettä hintojen ja maksutapojen suhteen. Kirjoitin kaikkien viiden liikkeen hinnat ylös per kamera, jotta voin näyttää miten kilpailijat niitä myyvät. :D Saavat sitten tapella keskenään rahoistamme! Olen lukenut lukuisia artikkeleita, arvosteluja, yms., netissä ja tehnyt gallupia kavereiden/valokuvaaja-kavereiden kesken, joten nyt vihdoin tiedän mitä haluan. Haussa on jokin näistä kolmesta kaunokaisesta;
Canon EOS 600D:
Canon EOS 550D (tämän hetken lempparini):
Canon EOS 1100D (ns. perus/aloittelijan järjestelmä-kamera):
Onko kellään kokemuksisa ko. kameroista? Kaikki vinkit ja kokemukset kiinnostavat! :) Mielessä oli myös Nikon D3100 ja D5000, mutta Canon jotenkin tuntuu varmemmalta vaihtoehdolta, kun niin monet kaveritkin vannovat sen nimeen.
Noniin, pakkohan se on minunkin lähteä Movie Mondayn leikkiin mukaan, kun niin monet lempibloginikin ovat. :) Leffahulluna, miksipä ei! Musiikin lisäksi elokuvat ovat aina yksi lempi puhenaiheistani, olin sitten töissä, kotona tai kavereiden kanssa iltaa istumassa. Pienestä pitäen olen katsonut lukemattomia elokuvia isoveljeni ja isosiskoni kanssa, ja sieltä se rakkaus elokuviin on lähtöisin. Isoveljelleni kuuluu tosin suurin kiitos. ❤
Tämän viikon Movie Mondayn haasteena oli kertoa lempinäyttelijästään. Tämä on varmasti yksi vaikeimmista valinnoista kenelle tahansa leffa-friikille, mutta itselle tämä tuli yllättävän helposti. Olisin toki voinut listata kymmeniä upeita lahjakkuuksia, mutta valitisin Sir Anthony Hopkinsin, jota olen kutsunut lempinäyttelijäkseni ala-asteelta asti. Jopa vanhoissa kaveri-kirjoissa olen kolmannella luokalla horjuvin kirjaimin kirjoittanut Hopkinsin nimen lempinäyttelijän kohdalle. :D En tosin tiedä minkä herran elokuvan olen tuon ikäisenä nähnyt, mutta sen tiedän, että olen aina rakastanut tätä näyttelijää.
"Well, Clarice - have the lambs stopped screaming?"
En muista ensimmäistä Hopkinsin tähdittämää elokuvaa jonka näin, mutta mieleenpainuvimmat roolisuoritukset ovat elokuvista;
-The Elephant Man -The Silence of the Lambs -The Edge -Meet Joe Black -The Bounty
-Dracula
-The Human Stain
-Legends of the Fall -Amistad -Surviving Picasso -Red Dragon -The Mask of Zorro (guilty pleasure alert!)
'The Elephant Man'
Olen aina pitänyt Hopkinsin luonnollisuudesta ja vähäeleisestä tavastaan ottaa roolihahmo kuin roolihahmo haltuunsa. Näyttely tuntuu olevan hyvin vaivatonta ja luontaista tälle pitkän teatterinäyttely-taustan omaavalle herrasmiehelle. Hänessä on sitä taianomaista vetovoimaa, magnetismia, joka vetää katsojan huomion itseensä, ja minun silmissäni hänessä on aina ollut jotain isoisämäistä ja sympaattista (paitsi tietysti Hannibal Lecterinä, mutta herrasmies hulluna murhaajanakin ;D). Olen katsonut myös monta ei niinkään laatu-elokuvaa vain ja ainoastaan tämän miehen takia (esim. Alexander, The Rite, The Wolfman, Beowulf, Hannibal, Bad Company, Mission: Impossible II) Jo "Anthony Hopkins"-nimen näkeminen elokuvan kannessa tai julisteessa saa mielenkiintoni heräämään. Ajattelen aina, "noh ainakin yksi hyvä roolisuoritus taattu!" :D Ajatelkaa nyt, kuinka moni muu näyttelijä on Englannin kuningattaren ritaroima! (nooo tietty Ian McKellen tottakai, joka myös kuuluu top 10 näyttelijöideni listalle) :)
'The World's Fastest Indian'
Tänä iltana aion katsoa mieheltä elokuvan The World's Fastest Indian, joka on itse asiassa myös uusiseelantilainen elokuva! En voi TAJUTA etten ole vieläkään nähnyt tätä elokuvaa, sillä muistan jopa katsoneeni sen trailerin aikoinaan ja miettiväni miten en malta odottaa! Ja nyt vielä täällä asumisen jälkeen...! Mielenkiintoista kuulla miten Anthony Hopkinsilta luonnistuu kiwi-aksentti. :D On minulla itse asiassa toinenkin elokuva odottamassa tälle illalle, veljeni suosittelema, Robert Duvallin ja Bill Murrayn "Get Low", joka vaikutti ainakin trailerin ja kannen perusteella herttaisen hassulta. Huh, lisäksi telkkarista tulee kauhusarja "The Walking Dead", joka on koukuttanut minut täysin. 28 Päivää myöhemmin TV-sarjaksi muokattuna, kyllä kiitos! :) Sohvalla röhnöttäessä menee siis tämä(kin) ilta... ja ulkona sataa edelleen räntää.
Bill Murray & Robert Duvall - 'Get Low'
'The Walking Dead':in zombiet ovat harvinaisen sitkeitä.
Karjalaistyttö, joka avioitui kiwi- (uusiseelantilaisen) miehen kanssa ja päätyi asumaan Uuden Seelannin pääkaupunkiin, Wellingtoniin. Kirjoitan elämästä maailman toisella puolen, kotimaan ikävöinnistä, elokuvista, musiikista ja mistä vaan huvittaa. :)
