Suomen kesä - lyhyt ja vähäluminen

On jäänyt tämä blogin kirjoittaminen vähemmälle. Laiskottaa. Haluaisi vaan viettää aikaa perheen parissa ja nukkua aamuisin pitkään, kaikki muu tuntuu kauhealta ponnistelulta ja itsensä rääkkäämiseltä. Aika tuntuu lentävän, enää kaksi ja puoli viikkoa Suomen reissua jäljellä, mihin nämä päivät oikein häviävät?? Olo alkaa olla pikkuhiljaa haikea, rankat jäähyväiset ovat taas edessä. Mutta toisaalta en malta odottaa että pääsen taas mieheni luokse. Ristiriitaisia tunteita nämä. Ei ole helppoa tämä kahdessa maassa asuminen, ei. Uhrauksia on tehtävä, jotta saisi olla rakkaimpansa luona.

Kotona Uudessa Seelannissa työkaverit ja ystävät jo ikävöivät kovasti. Itseä vähän jo hirvittää töihin meno, se kun tapahtuu vain neljä päivää maahan saapumisen jälkeen, jääkin nähtäväksi onko minusta siinä vaiheessa jo töihin menijäksi, täällä Suomen päässä toipuminen lennoista ja aikaeroista nimittäin vei miltei kaksi viikkoa. Onneksi työkaverini ovat hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä, niinkuin on itse yhtiökin. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen taas arkeen kiinni.

Vähän väkinäistä tämä kirjoittelu tällä hetkellä, joten lopetan tämän kirjoituksen tähän... nauttikaa ihmiset kesästä, se kun on täällä Suomessa niin lyhyt, mutta sitä kuitenkin odotetaan kuin kuuta nousevaa koko vuoden ajan. Älkää vain suunnitelko, tehkää ja eläkää! :) Ja nyt lähdenkin tästä nauttimaan suomalaisesta mökkielämästä, saunasta ja tuoreesta ruisleivästä. Sitä kun ei tiedä milloin seuraavan kerran pääsen moisista rikkauksista nauttimaan!