sunnuntai 3. elokuuta 2008

Bensaa suonissa


Miten uskomaton päivä! Olimme tänään siskoni, siskonmiehen ja ystävien kanssa kuuluisissa Imatran muistojen Ajoissa. Mikäli joku ei tiedä mitään Imatran Ajoista, kerrottakoon sen verran, että Imatran Ajot olivat kansainväliset MotoGP-kilpailut, joita pidettiin 60-luvulta aina 80-luvulle asti. Kuuluisin ja yksi kaikkien aikojen menestyksekkäin kuski italialainen Giacomo Agostini voitti kisat moneen otteeseen, tarkkaan ottaen Agostini on voittanut 15 maailmanmestaruutta ja 122 yksittäistä GP-kisaa. Tänään tuo legenda oli taas paikalla ajamassa nostalgisella MV Agusta-moottoripyörällään imatralaisten iloksi.

Tänään siis vietimme aikaa moottoripyöriä seuraillen, väkeä oli tajuton määrä, pikkuruinen Imatra oli lähes ratkeamispisteessään. Saimme sitten siskon kanssa kisojen yhdeltä järjestäjältä (siskon appiukolta) kutsuvieras-passit, joiden avulla saimme ilmaista ruokaa, juomaa, sekä pääsyn VIP-alueelle seuraamaan ajoja ja tapaamaan tätä kuuluisaa italialaista herrasmiestä. Mukavana extrana pääsimme myös melkoisen hienon BMW-turva-auton kyytiin, jota siskon appiukko ajoi moottoripyörien edessä. Tämä 190 000 € maksava komeus kulki parhaimmillaan 210 km/h pitkällä suoralla, ja täytyy myöntää että hieman otti mahasta. Enpä ole ennen moista vauhtia tuntenut, ja koukutuin siihen aivan täysin! Kyllä huolisin tuollaisen auton itselleni :D Olo oli kuin superstaralla autossa istuessa, ihmisten räpsiessä kuvia. ;)

BMW M5 - tahtoo omaksi! :P


Bemarin kyydissä, lasissa 210km/h.

Oli hienoa päästä seuraamaan ajoja, ja varsinkin näin lähietäisyydeltä. Ja Agostinin kaltaisen supertähden tapaaminen oli minulle myös hieno kokemus, vaikken moottoripyöristä tai muusta sellaisesta tiedä tuon taivaallista. Tämä charmantti 66-vuotias italialaislegenda on käynyt Imatralla 60-luvulta lähtien, ja joka kerta ottaa yleisönsä yhtä upeasti ajaessaan muutaman kierroksen vanhalla MV Agustallaan. Ja joka kerta se on kuin taianomainen hetki ja yleisö yhtä haltioissaan (ja erityisesti keski-ikäiset naiset :D ) Vitsailimmekin siskoni kanssa miten Imatran täytyy olla pullollaan italialais-suomalaisia aviottomia lapsia. Enkä ihmettele yhtään, nuorudessaan Ago on ollutkin todellinen hurmuri ja mukavaa silmänruokaa piukassa ajopuvussaan. En olisi voinut kuvitella parempaa viimeistä sunnuntai-päivää täällä Suomessa ollessa. Ehkä kahden vuoden päästä tulemme Suomeen mieheni kanssa seuraamaan seuraavia Muistojen Ajoja. :) (valokuvista suuri kiitos siskon miehelle!)


Varikkotunnelmia, kuvassa Agostini ja englantilainen moottoripyörälegenda Phil Read

Lähtöruudussa

Kumi palaa

Uskomatonta moottoripyörätemppuilua (hyvä kun uskalsin katsoa!)


Lisää lähtötunnelmia

Sivuvaunullisia

Giacomo Agostini silloin ja nyt.

Ago poseeraamassa kauniin misukan kanssa kulta-päivinään.

Ago is numero uno!!

4 kommenttia:

Katariina kirjoitti...

Olipa teillä mukava ja mielenkiintoinen päivä. Ja aikamoisen hurmurin näköinen tuo italiaano :) Meidänkin piti lähteä viikonloppuna katsomaan ralleja Keski-Suomeen, mutta eipä sitten jaksettukaan :)

Mukavaa viikkoa sinulle!

Rita A kirjoitti...

Tuonko näköinen on legendaarinen Giacomo Agostini? Sympaattinen.

Kiinnostava postaus. (Osuin tänne Elegian blogista)

Anna kirjoitti...

Aijai, mahtoi olla hienoa päästä sen bemarin kyytiin. Oon ihan kade :D Ite kuulen joka päivä vähän liikaakin kaikenlaisia auto/prätkä/mitätahansajohonliittyymoottori -juttuja veljen, isän ja poikaystävän selostamina, mutta siltikin välillä oikein innostuu autoista ja pyöristä. Kyllä mullekin kelpais tommonen bemarikyyti:D Oli varmasti tosi kiva ja mieleenjäävä päivä :)

Kazza kirjoitti...

Katariina, oli kyllä mielenkiintoinen päivä. Sai hyvin mielen pois lähtemisestä vähäksi aikaa. Kisoja on kyllä mielenkiintoista seurata, oli laji sitten mikä tahansa. :)

Rita, siinähän se Ago on, ihan hyvännäköinen mies ikäisekseen. Minulla oli kyllä kuva minusta ja hänestä yhdessäkin, mutta en kuitenkaan viitsi naamaani täällä vilautella ;D Ja täytyykin käydä kurkkimassa sinunkin blogiasi...

Nana, oli se kyllä tosi koukuttavaa! En tiennytkään olevani oikea vauhtihullu, mutta yllättävästi sitä vaan innostuu enemmän ja enemmän kun auto paahtaa kahtasataa. :D Meillä on muuten myös noita moottorimiehiä suvussa ihan jonkin verran, joten tiedän kyllä mitä tarkoitat ;)