Viime kirjoituksestani on aikaa, pääsyynä siihen paluu töihin sun muut arkiset askareet. Viime maanantaina koimme kauhunhetkiä kun mieheni kaatoi kahvinsa rakkaan Macimme vierelle ja olimmekin sitten ilman internettiä muutaman päivän ajan. Voi sitä riemua. Itku kurkussa ajateltiin jo että edessä on uuden tietokoneen hankkiminen. Onneksi mieheni sai vian korjattua koko ohjelmiston uudelleen asennuksella.
Töihin paluu sujui mutkitta ja suhteellisen kivuttomasti. Saimme uuden myymäl
äpäällikön poissaoloni aikana ja tuntuu kuin ilmapiiri töissä olisi vain parantunut entisestään, kaikki tulemme toimeen loistavasti toistemme kanssa ja vietämme kaikkien syntymäpäiviä ym. yhdessä. Eilen illalla olimme taas ihanan tunnelmallisessa Vintage Barissa (kuvat) Wellingtonin keskustassa viettämässä kahden työkaverini yhteissyntymäpäiviä ja hauskaa oli. Tanssimme ja biletimme kuin viimeistä päivää ja tunnelma oli katossa. Tulevana perjantaina meillä olisi taas suunnitelmia, firma antaa meille joka kuukausi rahaa illanviettoihimme mikäli saamme tehtyä liikkeen kuukauden budjetin. Luvassa olisi siis illallista paikassa nimeltä Cafe Istanbul, lämminhenkinen turkkilainen ravintola (kyseessä siis ei ole pelkästään mikään 
kebab-kuppila :D ) Mukavaa kun firma rahoittaa työntekijöidensä vapaa-ajan humputuksia. ;)Kuten otsikkokin kertoo, pääsimme viime sunnuntaina tekemään Uuden Seelannin televisio-historiaa. Naapurimme Ashley oli saanut työpaikaltaan lippuja New Zealand's Got Talent-ohjelman kuvauksiin, johon tottakai menimme innosta hihkuen. Mikä voisikaan olla parempaa, päästä paikan päälle todistamaan koko maan ihme friikkien esityksiä aivan eturivistä. Vietimme kokonaisen päivän Wellingtonin oopperatalolla ohjelmaa kuvaten, yleisössä "innokkaasti" taputtaen mitä ihmeellisimmille esityksille. Mukaan mahtui upeita, koko salin räjäyttäviä esityksiä, mutta myös niitä kamalia, syvää myötähäpeää tuottavia floppeja. En tiedä kumpi oli viihdyttävämpää, katsoa todella hyviä omaperäisiä esityksiä vai yleisön buuaamia huonoja esityksiä. Hauskaa meillä oli joka tapauksessa. Tosin meitä yleisöä pyydettiin esittämään mitä typerimpiä reaktioita kameralle ilman minkäänlaista tapahtumaa itse lavalla, mikä meistä tuntui äärettömän feikiltä ja tyhjältä. Miten reagoida aidon innostuneesti johonkin mitä ei näe eikä koe? Onneksi televisioyhtiöltä saadut ilmaisherkut ja juomat auttoivat asiaa jonkin verran. :)
Nyt sitten vain odottamaan tätä uusiseelantilaisen reality-tv:n helmeä esitettävän televisiosta. Itse melkein välttelin kameraa, en pahemmin ole kiinnostunut esittelemään pärstääni televisiossa, tapahtuma oli muuten niin mielekiintoinen ettemme voineet olla menemättä. Oopperatalolta menimme illalliselle naapuriemme kanssa ravintolaan nimeltä Sweet Mother's Kitchen, joka on nykyään lempiravintolani koko kaupungissa, paikka on niin ihanan funky ja wellingtonilainen, ettei siitä voi olla pitämättä. Ruoka yhdistelee meksikolaisia ja New Orleans-tyyppisiä vivahteita, todellista soul-foodia.
5 kommenttia:
Kuulostaa siltä, että olet päässyt jo hyvin arkeen taas kiinni siellä :) Mukava kuulla :) Tuo Vintage Bar näytti tosi tunnelmalliselta paikalta!
Voi miten mukavalta kuullostaa, työpaikallasi on oikea henki. Erittäin fiksua työnantajalta pitää työntekijät tyytyväisinä.
Ihania baare ja mukavaa meninkiä sillä tuntuu olevan.
Ja mitä kerroit tuosta telkkariohjelmasta, niin mä olin kuullut täällä huhuja kuina feikkejä jotkut ohjelmat täällä on, mutta en oikein uskonut, nyt kun kerroit ton oman kokemuksesi, niin ymmärrän paremmin mistä on kysymys. Täällä amerikassa vasta tv-showt hulluja onkin ja yleisö joskus sellaisessa hurmoksessa, että ihan pelottaa. ;)
Hineoa päästä tutustumaan Wellingtoniin pala palalta... Oletan että lisää on luvassa :)
Ai teilläkin on Mac. Meillä on molemmilla oma Apple MacIntosh. Jos toinen kaatuu, jatkamme toisella... Ne ovat kauhun hetkiä kun yhteys on poikki :(
Katariina, hyvin olen tosiaan päässyt arkeen kiinni. Mukava olla takaisin töissä ja oikeassa päivärytmissä. Ja tosiaan, tuo baari on kyllä ihana paikka ja täynnä tunnelmaa, siellä meinaan viettää omatkin synttärini marraskuussa.
Itkis, todellakin. En ole ennen näin isolla mutta ajattelevaisella firmalla ollutkaan töissä.
Ja nuo reality-ohjelmat ovat todellista huijaamista, yleisöä ja varmaan kilpailijoitakin yritetään saada tekemään mitä typerämpiä asioita viihteen eteen. Jenkeissä on tietty vielä noita kristittyjen tv-kanavoitakin, jotka ainakin itseäni pelottavat, porukat kauheassa hurmoksessa... :P
Ja Rita, (anteeksi jäit välistä) lisää todellakin on luvassa! Meinaan laittaa kuvia Uuden Seelannin maaseudultakin kunhan ehdin, viime kesänä nimittäin vietimme siellä paljon aikaa ja teimme vaikka mitä... :)
Ja Applet ovat kyllä parhaita mahdollisia tietokoneita. Mutta ainahan tietokoneet kaatuvat tai muuta sellaista, ja ne hetket ovat kamalia. :P
Lähetä kommentti