Okei, tämä voi tuntua hieman epäpyhältä kirjoitukselta joistakin, varsinkin viime postaukseni jälkeen jossa hehkutin saamiani syntymäpäivälahjoja. Anyway. Saamilleni lahjoillehan minä en mitään voi, mutta siihen mihin omat rahani laitan, kylläkin. Itkupilli kirjoitteli tuolla maailman materialistisuudesta ja kerskakulutuksesta. Vielä vuosi sitten ajattelin asian toisin, enkä juuri välittänyt ruuasta jota söin, tai vaatteista joita ostin. Mutta jotain tapahtui, ehkä se on uudet ihmiset joita olen tavannut tai elokuvat joita olen viime aikoina katsonut... Tai elämäntyyli täällä ulkomailla. I have seen the light.
Shoppailu, turhan materian haaliminen ja merkkien perässä juokseminen... nykypäivän kirous. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ollut merkkivaatteiden perään, suurimman osan vaatteistani ostin henkkamaukalta ja muista ketju-liikkeistä. Nyt, ainut asia joka minulle merkkaa on laatu ja tavaran alkuperä. Kuten tuolla aikaisemmin jo kirjoittelinkin kirppishoppailuni jälkeen; en todellakaan halua antaa yhtään enempää rahaa noille suurille maailmaa pyörittäville yhtiöille ja sieluttomille pukumiehille, jotka huoletta käyttävät lapsi- ja orjatyövoimaa saadakseen tuotteilleen mahdollisimman suuren voiton. En ymmärrä ensinkään tätä nykymaailman ketjuliikkeiden kannatusta ja merkkituotteiden suitsutusta. Gucci, Chanel, Gap, McDonalds, Starbucks, Versace...joka kerta, kun näen ihmisiä suurissa D&G aurinkolaseissaan tai Calvin Klein paidoissaan mietin miten helposti ihminen on aivopestävissä. Tämän tekstin jälkeen saan varmasti paljon hatemailia ja vihaisia kommentteja, mutta tosiasioitahan nämä ovat. Jos ette usko minua, millaisessa jamassa maailmamme on ja millainen ote suurilla yhtiöillä ja erityisesti pankeilla on meihin, katsokaa netistä elokuva Zeitgeist Addendum, ja sen edeltäjä, Zeitgeist The Movie. Lupaan teille, että noiden kahden elokuvan jälkeen ajatusmaailmanne muuttuu, tai ainakin pitäisi muuttua jonkin verran.
Mikä tässä loputtoman tavaran haalimisessa on sitten takana? Jotenkin meihin on iskostettu ajatusmaailma, jossa ihmisen täytyy olla kaunis, trendikäs, rikas ja kuuluisa. Sinun tätyy omistaa ainakin kaksi autoa, iso talo uima-altaineen ja jumalaton karderoobi. Sekö sen onnellisuuden sitten takaa? Maailmamme on niin vääristynyt kaikkine vaatimuksineen, että melkein mieli tekee ottaa ja muuttaa keskelle metsää, asumaan jonnekin kauas koko yhteiskunnastamme. Tyyliin Into the Wild. :) Milloin vihdoin alamme kyseenalaistamaan kaikkea sontaa, jota meille syötetään? Milloin vihdoin alamme ajatella omilla aivoillamme ja käännämme ihmiskunnan kelkan kohti parempaa tulevaisuutta ennenkuin on liian myöhäistä?
Jos hieman enemmän kiinnittäisimme huomiota kaikkeen siihen tavaraan jota ostamme joka päivä, ruokaan jota syömme, kemikaaleihin joita työnnämme kehoomme, ja erityisesti kaiken tämän alkuperään, voisimme elää paljon rikkaamman ja terveellisemmän elämän. Ilman turhaa materialistisen yhteiskunnan painetta. Ja samalla voisimme ehkä pelastaa maailmamme hautautumasta heräteostoksiimme ja kaikkeen muuhun roinaamme, jota käytämme muutaman kerran ja heitämme pois. Minulla, niinkuin meillä kaikilla muillakin, on vielä pitkä tie täydelliseen muutokseen, mutta pienet muutokset vievät jo pitkälle. Ja niinkuin Itkupillikin tuolla kirjoitti, kyllä, tämä on saarna, ja sen tarkoitus on herättää ärtymystä ja mielipiteitä. Nimittäin jos jotain, niin maailmamme tarvitsee enemmän mielipiderikkaita ihmisiä, kyseenalaistamista ja vastarintaa. Kieltäydyn alistumasta yhteiskunnan suurvallan alle, niinkuin meidän kaikkien pitäisi. Just stick it to the man! :)
Tässä vielä ajatuksia herättävän laulun "Society":n lyriikat, elokuvasta Into the Wild (jälleen kerran).
"Oh it's a mystery to me.
We have a greed, with which we have agreed...
and you think you have to want more than you need...
until you have it all, you won't be free.
Society, you're a crazy breed.
I hope you're not lonely, without me.
When you want more than you have, you think you need...
and when you think more then you want, your thoughts begin to bleed.
I think I need to find a bigger place...
cause when you have more than you think, you need more space.
Society, you're a crazy breed.
I hope you're not lonely, without me.
Society, crazy indeed...
I hope you're not lonely, without me.
There's those thinkin' more or less, less is more,
but if less is more, how you keepin' score?
It means for every point you make, your level drops.
Kinda like you're startin' from the top...
and you can't do that.
Society, you're a crazy breed.
I hope you're not lonely, without me.
Society, crazy indeed...
I hope you're not lonely, without me
Society, have mercy on me.
I hope you're not angry, if I disagree.
Society, crazy indeed.
I hope you're not lonely...
without me."
14 kommenttia:
Minusta tämä oli ihan asiallinen kirjoitus! Itse katsele merkkejä, kun ostan vaatteita. Eikä minulla toisaalta olisi varaakaan ostella Calvin Kleinin pikkareita suuremmista vaatteista puhumattakaan, mutta eipä se minua kiinnostakaan. Joillekin se merkki vaan tuntuu olevan ”se juttu” ja sen pitää näkyä.
Myönnän kyllä, että pidän shoppailusta – siis vaatteiden ja kenkien ja minulla on kyllä kaikkea (vaatetta) yli tarpeen. Nyt olen tietty iloinen, että olen ”hamstrannut” vaatetta, sillä olen yli vuoden ollut poissa työelämästä ja kyllä se vaikuttaa osteluunkin.
Ei siis ole tullut paljon osteltua mitään ja sekin, mitä ostaa pitää perustella itselleen hyvin. Olen siis oppinut jotain enkä varmaan aio palata samanlaiseen ostoshulluuteen kuin joskus aiemmin. En kuitenkaan ala kulkea ryysyissä, sillä en halua näyttää siltä, että asuisin roskiksessa. ;)
Kirppareilta ostan lähinnä kirjoja. Noissa pikaruokaketjuissa en käy koskaan syömässä. En myöskään syö juurikaan valmisruokaa (ehkä kerran kuussa saatan syödä), vaan mahdollisimman lisäaineetonta. Minusta valmisruoka on kaikessa suolassaan ja lisäaineissaan kehon kirous ja samaan kastin heitän Macit ym. pikaruokapaikat.
Minusta ei kannata mennä liiallisuuksiin tässä ”saarnassa”. Tapoja voi olla vaikea muuttaa, mutta ei se mahdotonta ole. Minusta ihanteellista olisi, että kukin ajattelisi näitä asioita ja miettisi omia tapojaan ja mitä niistä voisi muuttaa. Eikä kaikkea tarvitse mielestäni kerralla pistää uusiksi, vaan pikkuhiljaa – silloin uskoisin, että se elämäntapa muuttuu pysyvästi.
En oikeastaan pidä myöskään ainakaan Suomessa vallitsevasta ”syyllisyyskulttuurista”. Joka asian tiimoilta yritetään vaikuttaa syyllistämällä: milloin olet läski, tupakoit, saastutat kun autoilet jne (ja näihin kaikkiin ladataan sellaisia odotuksia kuin että olet laiska, saamaton, tyhmä jne). Sellainen sormella osoitteleva ja valittava ilmapiiri, jollainen mielestäni Suomessa vallitsee, on aika kuluttava. Kai niitä muitakin tapoja on kertoa asioista kuin se ainainen syyllistäminen.
täytyy kyl sanoo että olen aika pitkälti samoilla linjoilla sun kanssa, vaikka mainitsemasi elokuvat onkin mulle ihan tuntemattomia. tosin eipä mulla nykyään oo just ollenkaan aikaa tai energiaa edes leffoja katsella :)
olen myöskin ulkomailla asuessa alkanut kiinnittää enemmän huomiota ympäristöasioihin ja myös alkanut tarkkailemaan omaa kulutustani huomattavasti kriittisemmällä silmällä, vaikka kyllä sitä suomessa asuessa jo kannatti edes aattellisella tasolla sellaista materiakeskeisen vastakohtaista elämäntapaa. en nyt sano että ihan asketismia, mutta vähemmälläkin tulee toimeen :)
tosin en nyt ehkä menis yleistämään merkkivaatteita käyttäviä niin helposti aivopestyiksi idiooteiksi :D, mutta kyllä se merkkien kantaminen ja merkkitavaroilla ylpeily silti aika paljon ihmisen ajatusmaailmasta kertoo, siinä olet oikeassa.
Vastuullinen kuluttaminen on ohjenuorani.
Kun tarvitsen jotain, ostan, mutta laadukasta, laadukkaista materiaaleista tehtyjä, ja vaatteet kestävät ja kestävät. Mustan kanssa on helppo yhdistellä.
Sama pätee muihin kodin hankintoihin.
Olen sitä mieltä, että kuluttaminen pyörittää taloudellisia rattaita, johon perustuu kaikki tämän maailmanjärjestyksen hyvinvointi. Kuluttaminen on yhtä kuin työpaikkojen turvaaminen.
Ironista kyllä, mutta hyväksyn niille, joilla on rahaa,kuluttamisen koko rahalla vastuullisesti. Merkeistä piittaamatta.
Köyhien maiden hyväksikäyttöön on vaikutettava jo alussa yrityksen kautta, korkea yritysmoraali huolehtii työntekijöistään, siihen pitää vaikuttaa kaikin mahdollisin tavoin.
Mutta sitten kun ollaan ruokamaailmassa, siellä pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa. Syömällä sairaaksi on kallista ja rahan tuhlausta, terveydenhoito maksaa ja se on taas meidän kaikkien maksettava yhdessä, eli väärien ruokailutottumuksien seuraukset kostautuvat meille kaikille.
Kukaan ei voi köyhtyä eikä rikastua syömällä, mutta siellä valinnoissa vastassa ovat terveydelliset näkökohdat ja miksei ilmasto ja luontokin.
Ja jätehuolto on sektori, jossa vaikutetaan saastuttamiseen. Jätettä syntyy aina. Tämä onkin jo toinen juttu eikä mahdu tähän.
Hmm. Okei, voisin tulla vähemmälläkin vaatemäärällä toimeen ja vain parit kengätkin riittäisivät hyvin. Mutta olen miettinyt itsekin tuota kaikkea monesti. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka juoksevat merkkien perässä, ostavat sadoilla euroilla tavaroita, joita eivät edes käytä. En todellakaan tule tarvitsemaan sitä uutta Volvoa, Fendin laukkua tai upouutta 300-neliöistä omakotitaloa.
Viime aikoina olen pohtinut ympäristöasioita oikein olan takaa. Mulle luonto on oikeesti niin tärkeä asia, että en halua tuhota sitä. Liekö tämä maalaisuus syynä siihen :D
Mutta kaikki tämähän on niin tekopyhää. Tälläkin hetkellä tuhoan luontoa ja luonnonvaroja.
Ja kyllä, ostan edelleenkin vaatteita niistä idiooteista lapsityövoimariistoluonnontuohoajaketjuista. Ja en omalla kohdallani näe tähän mitään muuta syytä kuin rahatilanteen. Ostaisin mielelläni laatua ja kotimaista käsityötä, jos ne rätit eivät maksaisi niin jumalattomasti. Jos yksi Paola Suhosen mekko maksaa saman verran kuin mun kuukausipalkka on, jätän sen kyllä ostamatta. Tytön täytyy syödä.
Mut onneks on kirpparit.
Taisi mennä kyllä vähän asian vierestä :D
Niin, ja tuohan oli loistava kirjoitus! :)
Ai niin, yksi asia, jota en myöskään ymmärrä:
nyt on niin kovasti pinnalla kaikki luonnonmukaiset roinat. Eri vaatemerkeillä on omat "vihreät mallistonsa" (joka ainakin näissä halpaketjuissa yleensä tarkoittaa sitä, että paidoissa lukee vain jotain "I´m Green" jne. Pah.), kenkiä valmistetaan ties mistä hampusta ja kaikkea mahdollista mainostetaan ekologisena ja luontoystävällisinä. Niin vissiin.
Enemmän se luontoa säästäisi, jos nekin lumput (sun muut roinat) vain jätettäisiin valmistamatta.
Minä taas olen asunut viisi vuotta keskellä metsää josta esim lähimpään pankkiin on matkaa 53 kilometriä, suurempiin supermarketteihin 80km. Siinä vaiheessa kun pääseen kaupunkiin asti niin aivan varmasti syön roskaruokaa juuri noissa ketjuravintoloissa, paikallinen kahvi on aika surkeaa ja jos hyvää saa Starbucksista niin sinnehän minä suuntaan. Tosin voi se olla muukin kahvila josta vain saa kunnon kahvia.
Loistava kirjoitus, olen kyllä kanssasi joka sanasta samaa mieltä ja tämä on tärkeä aihe.
Mun mielestäni tälläisistä asioista kirjoittaminen ei ole syyllistämistä, se että jos joku syyllistyy, niin se on kai omasta asenteesta kiinni. Ja silloin siinä on korjaamisen varaa.
Eikä valitettavasti tämä ole enää sellainen asia, että voitaisiin ajatella, että se on jokaisen ihan oma henkilökohtainen asia, miten siihen suhtautuu. Tämä koskee kaikkia meitä länsimaisia hyvinvointivaltioden ihmisiä.
Tätä tekstiä ei ole osoitettu sinulle, Kazza. Sinun kirjoituksesi on asiallinen ja olen samoilla linjoilla.
Nyt koen tarpeelliseksi vain valottaa muutamin esimerkein tuota mainitsemaani syyllisyyskulttuuria , joka on siis aivan eri asia kuin yksilön syyllisyyden tunteminen.
Suomessa on kohtalaisen vapaasta (ja piittamattomasta/tietämättömästä) kulttuuriympäristöstä siirrytty vuosien saatossa yhä enemmän ns. syyllistämiskulttuuriin.
Nykyään kaikkea paheksutaan ja kaikki kokevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan toisten elämäntyyliä. Ylipainoiset saavat vihaisia mulkaisuja, koska he kuormittavat ylipainoineen terveydenhuollon resursseja.
Ihan niin kuin KAIKKI ylipainoiset olisivat sairaita. Haloo, perimällä ja ruuan laadulla on aika suuri merkitys – eivät kaikki läskit ole millään lailla sairaita. Se on kuitenkin kiva unohtaa pullukalle saarnatessa eli toisin sanoen syyllistettäessä häntä.
Mutta he ovat helppo kohde, koska se (luultu sairaus eli katsojan luulosairaus) näkyy päälle. Tämä on vain yksi esimerkki tästä niin sanotusta vallitsevasta syyllistämisilmapiiristä.
Kun tällaista hiljaista propagandaa (liiallista yleistämistä mediassa kutsun nyt ”hiljaiseksi propagandaksi”) jauhetaan päivästä toiseen joka tuutista ja kytätään toisia, niin kyllähän se nyt väkisinkin vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Yleisönosastoistakin on tullut yhä enemmän toisten kyttäämispalstoja.
Onneksi en ole lihava – olisi aika kauheaa olla lihava (eli ihmisten mielissä sairas, kunnallisten terveyspalvelujen ylikuormittaja ja laiska ym. negatiivisia piirteitä) nykyajan Suomessa. Siinä saa aika ison ristin paheksuntaa kantaakseen.
Ilmastoon liittyvästä saarnasta voisi mainita autoilijan. Tässä paheksunnan ja syyllistämisen kiimassa samalle viivalle asetetaan autoa satunnaisesti käyttävä ja joka päivä sillä ajava. On kuitenkin eri asia käyttää autoa kerran kuukaudessa kuin joka päivä.
Ne, joilla ei ole autoa, mutta kulkevat vaikkapa puolison tai tutun kyydillä, luulevat olevansa hyvinkin ekologisia – siis eihän minulla ole autoa, tuo toinenhan se saastuttaa. Hieno logiikka.
Minusta on hyvä, että asioista puhutaan. Niistä pitääkin käydä keskustelua – etenkin ympäristöasioista. Tapoja on erilaisia: osa haluaa saarnata, osa haluaa herätellä ajatuksia maltillisemmin keinoin jne.
Monesti ns. saarnaamista pidetään hyvänä tapana, valitettavan moni ajattelee sen myös olevan ainoa tehokas tapa viestiä. Keskustelua se varmasti saa aikaan, mutta ei se keskustelu itsessään mitään muuta. Tietynlaisen viestintätyylin valitsemalla voi yrittää vaikuttaa sekä keskustelun sisältöön, tasoon ja asioiden perillemenoon.
Sitä lähinnä ihmettelen, että jos näissä ns. hyveellisissä ja jaloissa asioissa julkenee olla eri mieltä (viestintä)tyylistä, niin helposti leimataan asenneongelmaiseksi tai piittaamattomaksi.
Great work!!!
Your work is Art! You are Master!
Congratulations!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Elegia, minäkin pidän shoppailusta silloin kun jollekin on tarvetta, ja nykyään shoppailu tapahtuu yleensä noissa op-shopeissa. Tottakai itsekin sorrun vielä menemään noihin ketjuliikkeisiin silloin tällöin, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole löytänyt sieltä mitään sopivaa. Yhden villatakin menin ostamaan talveksi ja se samantien kutistui ensimmäisessä pesussa. :S Oli tehty muistaakseni jossain Kambodzassa.
Ja ainoat "merkkituotteet" jotka ostan ovat Nudien farkut, mutta vain siksi koska ne kestävät vuosia ja vuosia ja lahjoitan samalla rahaa Amnesty Internationalille. :) Ja olen samaa mieltä, pikkujuttuja voisimme kaikki muuttaa, esim. lisätä kierrätystä ja ehkä antaa kirppareille ja pienemmille putiikeille mahdollisuuden. Tottakai ymmärrän, että hinta on se juttu joka monilla vaikuttaa asiaan eniten, en itsekään todellakaan ole mikään rikas ihminen, mutta olen onnekas kun asun paikassa jossa on valinnan varaa enemmänkin.
Tarja, haha tuo nyt oli ehkä vähän liiankin kärjistetty kirjoitus, mutta huumoriakin sinne oli piilotettu. ;) Piti käydä vähän korjaamassa tuota tekstiä, kun luin sen itse läpi, alkoi naurattamaan tuo jyrkkä kantani. :) Mutta jep, itsekin olen jotenkin enemmän tietoinen kulutuksestani kuin ennen, liekö siihen syynä sitten ulkomailla asuminen vai mikä.
Arleena, olen aivan samaa mieltä, ihmisten huonot elämäntavat kostautuvat meille kaikille, yhteiskunnassa kun asumme. Talous on tottai myös tärkeä asia, mutta se juuri miten olemme joutuneet siihen pyörteeseen että mietimme talouttamme ja maailman talouden tilannetta minua huolettaakin. Maailma kun pyörii ainoastaan rahan ympärillä. Ehkä pienin paha on yrittää ostaa kotimaista tai käytettyä. :)
Nana, hehe ainakin minulla tuo maalaisuus on syynä luonnon rakkauteeni. :) Sitä kun on kauniissa maalaismaisemissa kasvanut, ei todellakaan halua minkään moista kauneutta tuhoavan.
Joskus ottaa kyllä päähän kun jokin kotimainen laatutuote maksaa enemmän kuin oman asunnon vuokra, ja siksi juuri ihmiset suuntaavatkin ennemmin hennesiin. :( Se on täysin yhteiskunnan syytä se, eikä meillä pienillä ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä niitä pieniä muutoksia, ja yrittää ostaa joko käytettyä tai kotimaista. Jos esim. edes joka toinen vaate olisi kirpparilta, sekin tekisi jo suuren eron. :)
Ja jep, tekopyhä minäkin olen, käytän luonnon varoja, mutta asia on näin, eikä meillä ole paljon vaihtoehtoja. Se on vain miksi tämä maailma on muokkautunut. Toivottavasti joskus pääsemme tuosta pyörteestä ulos. :P Ja haha, totta tuokin että jos jättäisivät nuokin "vihreät" vaatteet valmistamatta, säästäisivät luonnonvaroja. Ovat varmaan nekin valmistettu jossakin Aasian maassa pienten lasten tekemänä. :P
Itkupilli, kiitos. :) Toimit hyvänä inspiraationa, vaikka toki olen asiaa kovasti viime aikoina miettinyt, en ajatellut että kirjoittaisin siitä tänne. Mutta kirjoitinpas sittenkin. :D Ja totta, tämä ei ole syyllistämistä vaan tosiasioita, ja jokainen saa ottaa ne aivan miten haluaa... Tosin joskus tuntuu, etteivät ihmiset halua kuulla totuutta vaan elää omassa pienessä kuplassaan, onnellisen tietämättömänä kaikesta vääryydestä jota maailmassa tapahtuu... Se kai on se helpoin tie. :P
Ja totta, tästä asiasta ei voi puhua liikaa. :)
Olen kanssasi samoilla linjoilla, kuten varmasti hyvin monet muutkin. Onneksi. Meillä kaikilla on aika pitkä matka saadaksemme ekologisen jalanjälkemme pienennettyä niin, että tämä pallo säilyisi seuraavillekin sukupolville, mutta pienestäkin on hyvä aloittaa. Itse olen kai aika ekologinen, joskaan valinnat ovat tulleet vuosien saatossa eikä aina luontoa ensin ajateltuna. Monet muutkin asiat on niin persiillään, kuten vaikkapa juuri lapsityövoiman käyttö, sademetsien hakkuut eläinten laidunmaaksi jne. Eli juu, syitä ostaa vaatteet käytettyinä tai maksaa uusista enemmän, jotta olisivat eettisesti oikein valmistettuja on paljon. Ja vegaanina pärjää nykyään jo ilman suurempia karsintoja liharuokaan verrattuna (eli korvaavia tuotteita löytyy kasvikunnastakin paljon!)
Itsekin tuon Into the wildin näin ja pidinkin siitä. Silti en usko että totaalinen eritäytyminen metsään olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Itse asiassa leffan mukaan Supertrampkin tajusi lopussa, että jaettu ilo on yksinäisyyttä parempi. Mutta se kuinka elää tässä yhteiskunnassa on meidän valittavissa. Kannatammeko ökykulttuuria vai etsimmekö muita vaihtoehtoa asumiselle, pukeutumiselle, ravinnolle, tavalle kohdata toisia ihmisiä...
Olisipa aika hienoa kun ihmiset alkaisivat toimissaan laittamaan eettisyyden, empaattiseuuden, suvaitsevaisuuden ja lähimmäisen rakkauden rahan edelle. Välillä vaan tuntuu, että eläimellinen luonteemme estää sen. Entä jos meidän kuuluukin hävittää itsemme sukupuuttoon, se ehkä olisikin tälle pallolle paras vaihtoehto ;-)
Elegia, tiedän todella hyvin mistä puhut, Suomessa erityisesti olen huomannut tuon paheksuvan asenteen kanssaihmistä kohtaan. Syyllistetään ylipainoiset, maahanmuuttajat, kaikki erilaiset ja "väärintekijät".
Kiitos kun kommentoit ja toit uusia asioita esille. Siten se rakentava keskustelu edistyy, ja sitä minä juuri hainkin tekstilläni, vaikka se saarnahtava olikin. :D
Marguetta, kiitos kommentistasi. :) Mukava kuulla että meitä "toisinajattelijoita" on enemmänkin. Olen täysin samaa mieltä tuosta vegaanina olemisesta, itse syön pelkästää kasvisruokaa ja kalaa, ihan vain pienenä muutoksena omalta puoleltani, eläinten oikeuksien puolustaja kun olen. :)
Hah, tuo Into the Wild kommentti oli hyvin kärjistetty, en minä metsässä varmaan selviäisi viikkoakaan. Ja varsinkaan ypöyksin. Mutta välillä tuntuu että haluaisi vain pois kaikesta paskasta johon me ihmiset olemme itsemmme syytäneet. :P
Olisi kyllä hieno asia jos pääsisimme tuosta alkukantaisesta ahneudestamme ja harakkamaisuudestamme eroon ja keskittyisimme rakastamaan toinen toisiamme. Siihenhän buddhalaisuuskin perustuu. :) Hah, totta, luulen myös että äiti Luonnolle paras vaihtoehto olisi koko ihmiskunnan tuho, enkä usko että olemme kaukana siitä. Mutta sitten elämä alkaa taas uudestaan jossakin muodossa, niin sitä mennään ympäri ja ympäri. :)
Asiaa.
El Jago, kiitos. :)
Lähetä kommentti