Katsoin taas tänä iltana televisiosta lempiohjelmaani, The Dog Whisperer. En tiedä miten tunnettu kyseinen sarja on Suomessa, mutta jenkeissä ja täälläpäin maailmaa ohjelmaa näytetään muutamalla kanavalla. Ohjelman päätähti eli koirakuiskaaja on mies nimeltä Cesar Millan, oma henkilökohtainen sankarini. Mies on alunperin kotoisin Meksikosta, ja 90-luvun alussa hyppäsi laittomasti rajan yli USA:n puolelle, osaamatta yhtään englannin kielen sanaa onneaan etsimään. Cesarilla on ollut sama haave pienestä pitäen; tulla maailman parhaaksi koirien kouluttajaksi. Nyt mies on kuuluisampi kuin kukaan muu alalla oleva, ja pelastanut lukuisia "ongelmakoiria" varmalta eutanasialta. Vaikka Cesarin mukaan koirat syntyvät täydellisenä osana luontoa, täydellisen tasapainoisina, kunnes me ihmiset sitten aiheutamme koirille eri ongelmia luomallamme ympäristöllä. Suurin osa Cesarin koirista on kärsinyt koiratappeluista, huumeriippuvaisten väkivallasta ja ties mistä kauheasta. Mies omistaa suuren koirien kuntoutuskeskuksen LA:ssa, jossa hän omien sanojensa mukaan kouluttaa koirien omistajia ja kuntouttaa koiria ja jatkuvasti lahjoittaa rahaa eri eläinsuojelukohteille. Joka aamu Cesar käy juoksemassa aamukuudelta vuoristossa n. 30 koiran kanssa, suuri osa koirista hihnattomina. Tiedän kaiken tämän, koska olen parhaillaan lukemassa Cesarin ensimmäistä kirjaa "Cesar's Way". Ja kyllä, olen todellakin koukussa. Niin kirjaan, mieheen, hänen charmiinsa kuin hänen koulutusmenetelmiinsäkin. Onneksi Richin kanssa olemme molemmat Cesarin kannattajia, joten oman koiran hankkiminen tulee olemaan suht vaivatonta, jos noudatamme Cesarin oppeja.
Cesar painottaa kirjassaan ja tv-sarjassaan erityisesti sitä, että koirien täytyy antaa olla koiria, eikä yrittää verrata ihmisen psykologiaa koiran psykologiaan. Ihminen on koiran "pack leader" eli lauman johtaja, ja koiran kunnioituksen ja lojaalisuuden pystyy voittamaan ilman minkäänlaista fyysistä kuristusta tai äänen korotusta. Olen oppinut todella paljon koiran psykologiasta Cesarin kirjan avulla, mikä on hyödyllistä tulevaisuutta nähden, koska olen aina halunnut työskennellä eläinten kanssa. Cesar ei koskaan käynyt minkäänlaista koulua koirien koulutukseen liittyen, vaan sen sijaan seurasi vierestä kotitilansa koiria Meksikossa ja miten ne käyttäytyivät ja näin ollen oppi kaiken tarvittavan laumakäyttäytymisestä ja ihmisen ja koiran välisestä kemiasta jo hyvin varhaisessa iässä. Kaikki alkaa energiasta, millainen energia sinulla on koirasi kanssa määrittää suhteesi koiraan. Jos olet kovaääninen ja käskevä, koira katsoo sen epätasapainoiseksi käyttätymiseksi eikä tottele ollenkaan, koska koirat eivät pidä epätasapainoista ihmistä tai koiraa sopivana lauman johtajana. Jos taas olet lässyttävä, rakkauttasi kylvävä ja et osaa sanoa ei, koirasi ei koskaan tulee kunnioittamaan sinua johtajana, eikä näin ollen tule myöskään tottelemaan käskyjäsi. Ja liiallinen koiran helliminen tekee koiralle enemmän pahaa kuin hyvää, koiran täytyy tuntea olevansa osa laumaa, olla yhteydessä juuriinsa ja ennen kaikkea koira tarvitsee hyvän lauman johtajan ja rutosti liikuntaa ollakseen tyytyväinen. Cesar painottaa kuinka onnekkaita olemme, että koiramme viettää elämänsä kanssamme, aina valmiina auttamaan ja rakastamaan meitä, siksi meidän tulisi antaa takaisin mahdollisimman paljon ja varmistaa koiramme onnellisuus. Ja siihen pääseminen vaatii kolme askelta Cesarin mukaan; exercise, discipline, affection.
Cesar ja hänen uskollinen apurinsa Daddy, ihanan leppoisa amerikan pitbulli (ja oma suosikkini).
Yksi kaikista kiehtovimmista luvuista kirjassa kertoo koirien aisteista. Nenä, silmät, korvat. Siinä järjestyksessä meidän täytyisi lähestyä ja opettaa koiria, eikä suoraa päätä rynniä lässyttämään ja rapsuttamaan aivan puun takaa. Koiran nenä on koiran vahvoin kommunikointi-elin, nenän avulla koira tietää mitä olemme syöneet, missä olemme olleet ja ketä yli päätään olemme. Cesar kirjoittaa myös kuinka koirasi tietää sinusta kaiken mielialojesi perusteella, koska hänellä on se kuudes aisti joka meiltä ihmisiltä puuttuu. Hän tietää milloin olet surullinen, ahdistunut tai vihainen, mutta ei tietenkään ymmärrä sen suurempia yksityiskohtia kuten jotkut ihmiset tuntuvat luulevan. Koira pystyy aistimaan oletko väkivaltainen tai vihaat koiria, toisin kuin me ihmiset, meillä ei ole kirjaimellisesti hajuakaan ensi tapaamisen perusteella kenen kanssa oikein olemme tekemisissä. Ja Cesarin mukaan tätä kuudetta aistia tai kieltä käyttää koko eläinkunta. Siitä hyvänä esimerkkinä hän käyttää kirjassaan eläinten kykyä aistia luonnon katastrofeja jo kauan aikaa ennen kuin ihmisellä on aavistustakaan missä mennään. Amerikassa oli tapaus, jossa kissa oli kolme tuntia ennen tornadon iskemistä talon ylle piiloutunut kellariin, eikä suostunut tulemaan ulos. Ja kuinka Thaimaan tsunamia ennen kissat, koirat, elefantit ja linnut suuntasivat korkeammalle maastoon tunteja ennen kuin tsunami iski rannikolle. Hait, joihin oli asetettu tutkain, ja jotka eivät normaalisti koskaan liiku elinalueeltaan eli rannikolta kauemmas, yllättäen suuntasivatkin kilometrien päähän ennen tsunamia. Kaikki tämä, kiitos tuon kuudennen aistin.
Olen aina ollut eläinten suuri ystävä ja eläinkunta on aina kiehtonut minua, aivan pienestä asti. Joka kerta kun näen eläinten hyväntekeväisyysjärjestöjen rahankerääjiä, ryntään antamaan kaiken mahdollisen, vaikkei ylimääräistä rahaa olisi ollenkaan. Viime aikoina olen ollut hyvin kiinnostunut myös vapaaehtoistyöstä täällä Wellingtonin alueella eri eläinjärjestöjen hyväksi. Jos en muuta niin voisin ainakin ryhtyä rahankerääjäksi silloin tällöin. Ja tulevaisuudessa voisin ottaa koiramme mukaani, tämä saattaisi houkutella paikalle entistä enemmän anteliaita, eläinrakkaita rahan lahjoittajia. :) Minulla on vielä kaksi Cesar Millanin kirjaa luettavana, yhden niistä ostin miehelleni joululahjaksi. Hieman ehkä oli omakin lehmä ojassa...
Koirakuume jatkuu entistä pahempana... ja joulu senkun tulla jollottaa! Viisi päivää jäljellä...
10 kommenttia:
Rakastan koiria, vaikka minulla ei ole koskaan koiraa ollut. Eräs lapsuuskaverini opetti että koiran pitää ensin saada haistaa minun kättäni ennen kuin ryhdyn rapsuttamaan tai silittämään. Muistin sen heti kun luin tekstistäsi tuon asiantuntijan opetuksia. Cesar Miller ei ole tuttu, mutta jotakuta muuta koira-asiantuntijaa olen kuunnellut TV:ssä.
Tänään kävelylenkillä yksi tummanruskea pystykorva teki tuttavuutta siten että pisti kuononsa minun käteeni, sitä ensin nuuskittuaan. Se oli kivaa, ja tosi hassua että korttelia kierettyäni sama koira tuli uudelleen vastaan.Rapsuttelin sitä taas. (Oli sillä joku ulkoiluttajakin mukana :)
Minä olen kuulunut täällä Suomessa Eläinten ystäviin (kotisivu http://www.sey.fi) jo muutaman vuoden. Maksan pientä jäsenmaksua, joka menee esim. eläinsuojeluvalvojien työhön. Neljä kertaa vuodessa tulee lehti missä on kaikenlaisia juttuja eläimistä.
Meillä oli kuusi koiraa parhaimpaan aikaan, mutta ovat vanhuuttaan muuttaneet koirien taivaaseen :(
Eija Wagerin kirjat ovat ihanaa luettavaa eläintenystäville. Hänellä on myös ihanat kotisivut missä on hänen kirjoistaan ja myös hänen eläimistään kuvia. (http://www.eijawager.fi)
Minä olen aina sanonut että vika ei ole koirissa vaan meissä niiden omistajissa. Ja ihmisissä jotka eivät ymmärrä koiran olevan eläin. Kuullostaa mielenkiintoiselta hepulta. Täytyy yrittää saada joku noista kirjoista käsiin, jospa vaikka se ratkaisi muutaman emäntäongelman ; )
Ihana juttu! Täällä Suomessa en ole tuota ohjelmaa nähnyt, mutta liimaudun kyllä aina ruudun ääreen kaikkien koiradokumentien ja Animal Rescue- ohjelmien ajaksi (ja itken!). Ihana miestuo Cesar Miller, sankarini. Tämä ei kyllä helpottanut koirakuumetta täälläkään päässä ;)
Olen myöskin suuri eläinten ystävä, ja kaikki aputoiminta sun muu tukeminen kiinnostaa kovasti.
Koirien kasvatukseen liittyviä asioita onkin saanut taas viime aikoina pohtia huolella, kun talossa on koiranpentu.
On mielenkiintoista, kuinka hyvin oman koiran käyttäytymistä ja tapoja oppii tuntemaan. Opin esimerkiksi tunnistamaan edellisen koirani haukuntaäänet ja -tavat. Tiesin haukunnasta näkikö koirani pihalla jotain mielenkiintoista, tuliko pihalle ihmisiä vai haukkuiko se muuten vain. Myös Empasta alkaa erottumaan erilaisia piirteitä :)
Vaikka pidän koiraani parhaana ystävänäni, tajuan silti, että Emppa on eläin, eikä se voi toimia kuten ihmiset. Ärsyttävintä ovat ne ihmiset, jotka kohtelevat lemmikkejään kuin pehmoleluja. Tunnen ihmisiä, jotka haluavat koiran siksi, että ne ovat niin söpöjä ja niitä on kiva silitellä ja näytellä ihmisille. Näille puupäille on pakko sanoa, että nyt on väärä motiivi, harkitse vielä. Eläimet kun eivät ole leluja.
Kiva postaus :D
Rita, on aina mukava tutustua uusiin koiriin ja antaa heidän rauhassa nuuskia hajuja. :)
Susanne, on se palkitsevaa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, erityisesti kun se liittyy eläimiin. :) Pitää käydä tarkastamassa tuo Eija Wager, muuten.
Jonna, totta turiset! Mutta usein omistajat syyttävät koiriaan, se on surullista mutta totta. :( Ainiin ja muuten, olisiko mahdollista saada salasana sinun uuteen blogiisi, jotta pääsisin taas lueskelemaan? :)
Lilja, haha minäkin aina itkeä tihrustan jos tv:ssä koiria laiminlyödään tai mitä tahansa eläimiä. Elokuvien kanssa sama juttu. On tuo Cesar kyllä todellinen timantti, kannattaa tutustua paremmin... :)
Nana, se on hassua miten oman koiransa oppii tuntemaan, niinkuin oman lapsensakin. :) Ja tuo on totta, jotkut ihmiset ostavat koiria vain pinnallisista syistä, eivätkä ymmärrä miten paljon työtä koiran kasvattaminen ja ulkoiluttaminen oikeasti vaatii. Samat ihmiset valitsevat itselleen sopimattomia koirarotuja, eivätkä sitten hallitse niitä tai osaa kunnolla kouluttaa niitä. Raivostuttavaa, eikö :P Onneksi meitä eläintenystäviä on kuitenkin suhteellisen paljon, jotka ymmärrämme koiriemme oikeiden tarpeiden päälle. :)
Hei, vastaan nyt tänne vanhaan postaukseesi koska koirakuiskaaja on myös mun sankari, aivan uskomaton on koirien kanssa. Joka arkipäivä tulee pariinkiin kertaa MTV3 Avalta Koirakuiskaajan ohjelma. Ihan olen koukussa! Itsekin olen ohjelmasta opittuja asioita koittanut soveltaa omaan ja siskon koiraan, siis justiinsa esim. se että energia on se mikä vaikuttaa eniten.
Aah, voisin kirjoittaa tuosta ihanaisesta miehestä kilometreittäin joten lopetan tähän...
Löysin blogisi oisko ollut eilen, lukenut nyt parin päivän aikana koko vuoden 2008. Innolla odotan tuleeko jossain vaiheessa stooria teidän tapaamisesta, ihmisten rakkaustarinat ovat niin kiehtovia, saa herkistymään tuntemattomankin. Kuvia olen ihaillut ja miehellenikin näyttänyt, aivan ihanan näköistä siellä uudessa kotimaassasi.
Terveisiä Vaasan naapurista! *vilkuttaa*
Heidi, hehe, ihanaa tavata muitakin Cesarin faneja! Mies on kyllä aivan uskomaton, meillä on nyt jo kolme kirjaa ja kaikki olen lukenut, ja oppinut enemmän koirista kuin koskaan luulinkaan. Ja nyt kun olen töissä vastaavanlaisella koirakennelissä, jossa juoksentelee vapaana 60 erirotuista koiraa parhaimmillaan, Cesarin opit ovat tulleet käteviksi.
Ja hassua miten ihmiset löytävät blogini ja jaksavat lukea sen alusta loppuun, kiitos vain kohteliaisuudesta! :) Meidän tarinastamme tulee vielä tulevaisuudessa lisää, mies vaan on niin vainoharhainen, ettei halua minun kirjoittelevan liikaa yksityiselämästämme nettiin. Mutta kyllä täältä vielä tarinaa tulee ... ;) Kiitos vielä kommentista! :)
Kyllä, olen samaa mieltä, koirat on koiria ja ihmiset on ihmisiä ja psykologia on täysin erilaista. Koiralla ei ole käsitteitä ymmärtää ihmistä, joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on ihmisen yrittää ymmärtää koiraa ja toimia sen mukaisesti. Johtaja-ajattelua en täysin allekirjoita, sanoisin ennemmin että toisen täytyy tunnustaa (koira ihmisen) itseään "viisaammaksi", luonnolliseksi "pomoksi". Mutta ei todellakaan ole automaattista ja aina luonnollista että ihminen olisi parempi viimeisen sanan sanoja kuin koira...
Mitä mieltä olet rankaisemisesta ja kurittamisesta? Itse en hyväksy rankaisemista, koira ei varmastikaan tunne tahallista ilkeyttä, joten se ei mitenkään voi ymmärtää teon ja rangaistuksen syy-seuraussuhdetta. Uskon siis positiiviseen vahvistamiseen Kaimion termein. Olen sitä mieltä, että koiran kanssa täytyy olla ehdoton ja johdonmukainen, mutta rankaiseminen on useimmiten tarpeetonta.
Sinun todella kannattaisi lukea nuo mainitsemani kirjat, nimittäin Cesar puhuu hyvin samalla tavalla koirista kuin sinäkin. :) Samoilla periaatteilla. Ja Cesarin mukaan, minäkään en usko rangaistuksiin, ainoastaan käytöksen korjaukseen, joka on väkivallattomalla, rauhallisella energialla. (jos luet nuo kirjat, ymmärrät mitä tarkoitan "energialla":)
Tarpeeton koiran rankaiseminen ei auta ongelmiin, päinvastoin. Koira aistii ihmisen tasapainottomuuden ja yleensä vihaisena koiraa rankaiseminen vain pahentaa entisestään koiran ongelma-käyttäytymistä. Johdonmukaisuus on juuri tuo kaiken A ja O. Ja ennen kaikkea kärsivällisyys ja rauhallinen ja kunnioittava asenne koiraa kohtaan. Sillä tavalla omistajakin ansaitsee eläimensä kunnioituksen. :)
Lähetä kommentti