Vulkaaninen Rotorua
Asunnon etsimisen tuskaa. Tämän kaiken tuskan ja stressin on parasta olla kaiken arvoista, sillä nyt perjantaina joudumme muuttamaan tästä asunnosta pois ja asumaan väli-aikaisesti Richin työkaverin luona. Onneksi työkaveri on todella mukava, nuori nainen, mutta silti inhottaa luuhata vieraiden nurkissa, vaikka vain väli-aikaisesti. Sunnuntai-aamuna olemme lähdössä viikon pituiselle lomamatkalle, joka tulee kyllä tarpeeseen, ajamme ensin Rotorualle, jossa saamme lillua oman hotellihuoneemme yksityisessä tulivuoriperäisessä kuumavesi-altaassa. Siitä ajamme Aucklandiin kavereiden luo, siellä luultavasti luvassa kaupungilla kiertämistä, niin päivällä kuin yölläkin. Aucklandista taas suuntaamme kohti pohjoista, käymme tarkastamassa kauniin Coromandel Peninsulan ja Piha-rannan, sun muut suositut postikortti-kohteet. Coromandelissa olisi tarkoitus viipyä kaksi yötä, yksityisessä mökissä, josta avautuu näköala suoraan Tyynelle Valtamerelle. Coromandelilta ajamme Hawkes Bayhin, Richin isoveljen häihin. Mielenkiintoinen viikko siis edessä.
Rotorua
Coromandel Peninsula
Asunnon etsiminen jatkuu, tällä viikolla olisi taas muutama näyttö edessä, saas nähdä miten käy ja millaisia paikkoja ovat. Periksi ei anneta, tästä tulevasta lomasta varmasti saamme imettyä lisää energiaa ja kärsivällisyyttä taas asunnon metsästykseen. Työpaikalla asiat ovat onneksi kondiksessa, ensi kuussa luvassa palkankorotusta ja nyt viikonloppuna tyttöjen pokeri-iltaa ja Cuba Street Carnival, joka on Wellingtonin suurin festivaali. Sinne voisikin jonkinlaisen kostuumin laittaa kokoon, kun ei tuonne Sevensiin päässyt hillumaan kuin omissa vaatteissa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
11 kommenttia:
Hei Kazza, tiedän tuon tunteen niin hyvin. Meillä on just ihan sama tilanne. Mies yrittää töidensä lomassa etsiä meille Melbournesta asuntoa. Juoksee viikonloput ja illat asuntonäytöissä ja lähettää mulle niistä kuvia. Kyllähän siellä asuntoja riittää, mutta vaatimukset meilläkin on vähän kovemmat. Suomalaisena olen tottunut lämpimiin, hyvin rakennettuihin taloihin ja Ausseissa ainakin talot on rakennettu vähän eri tavalla. Sielläkin tulee talvella kosteaa ja kylmää ja en todellakaan haluaisi palella sisällä. Omat vaatimukset on, että asunto olisi lämmin, kivalla/turvallisella alueella, mielellään ei kokolattiamattoja (no ok, makuuhuoneessa voi olla, mut ei sitten muualla)ja ei ihan hirveän kaukana keskustasta. Toivottavasti löytyisi pian :) Tiedän myös niin hyvin tuon koti-ikävän tunteen ja samalla lailla oon ajatellut muutamat kerrat, että tässä tilanteessa helpompaa olisi, jos ei olisi niin läheinen oman perheen kanssa. Helpompaa olisi silloin elellä toisella puolella maailmaa. Välillä tuntuu, kuin vedettäisiin käsistä kahteen eri suuntaan. Me ollaan mietitty tää niin, että elellään sitten molemmissa maissa ajanjaksoja. Ja myös ns. kolmannessa maassa asuminen voisi olla meille myös hyvä ratkaisu. Ja luultavasti tulee kyseeseen Aussien jälkeen. Jossain muualla Euroopassa, jossa miehellä on Suomea paremmin töitä ja itse voin visiteerata kotimaassa useammin. Tulipa tästä pitkä kommentti :) Haluan kuitenkin vielä toivottaa teille oikein ihanaa lomaa!! Kyllä ne asuntoasiat järjestyy :) Nauttikaa ja odotan innolla kuvia :)
Siellä näyttää täältä helmikuisesta talviauringonpaisteesta katsoen olevan aivan paratiisimaista.
Onnea asunnon etsinttän.
Mukavaa lomaa.
Olis kyllä ihana päästä joskus sinnepäin maailmaa matkalle. Tosi kauniin näköistä.
Katariina, uskon kyllä että tiedät mistä puhun. Ja miehelläsi on kova vastuu, tiedän millaista se on kun toinen joutuu tekemään kaiken työn. Oma mies on joutunut juoksemaan kämppien perässä ja soittelemaan enemmän kuin minä, joka olen töissä kaiket päivät ilman mahdollisuutta käyttää puhelinta. Suomalaisilla on kyllä kovemmat vaatimukset, ilman muuta kun tulemme sieltä kylmästä pohjolasta ja tiedämme miten talot kuuluisi rakentaa. Siksipä juuri katselemme nyt uusia kerrostaloja, ne tuntuvat olevan lämpimin ja parhaiten rakennettu vaihtoehto täälläpäin.
Tuntuu kyllä ihan kuin revittäisiin kahteen eri suuntaan. Vaikeita päätöksiä nämä, missä asutaan ja kumman perhettä lähempänä. Ehkä mekin voisimme miettiä tuota kolmatta maata, tosin Englannissa ei kyllä selvittäisi, lähinnä sään ja kulttuurin takia. :P Ehkä enemmän meille sopisi Italia tai Espanja tai Kreikka esim. Kiitos ihanan pitkästä kommentista ja rohkaisevista sanoista! :) <3 Kohta sinullakin suuri muutto edessä!
Arleena, paratiiseja on erilaisia. Minusta myös Suomen talviset maisemat ovat paratiisimaisemia. :) Omia valokuvia sitten myöhemmin kunhan ollaan tuolla paikan päällä käyty... Kiitos rohkaisusta. :)
Suvi, ei muuta kuin buukkaamaan reissua. ;) Joskus löytyy halvempia matkapaketteja tännepäin ja Ausseihin.
Samaa ikävää koetaan täällä Suomen läheisyydessäkin, tai läheisyydessä ainakin, jos suhun vertaa.. Taas tuli tirautettua itkut, kun vietiin sisko ja hänen tyttö kentälle.. Kuten siskontyttöni kysyi jo ennen kuin muutin tänne pysyvästi: "miksi koko perhe ei voi asua samassa paikassa?!" Niinpä.. Vaikeita asioita, ja olipa missä vaan koko ajan on ikävä jonnekin tai joitakin.
Ai niin, unohtui.. Ihanaa lomaa!!
Kazza, kiva kun kävit katsomassa blogiani. Tuo asunto asia on tosiaan tuttua varmaan kaikille sielläpäin majaileville suomalaisille. Meidäthän on täällä ihan pilalle hemmoteltu näillä lämpimillä asunnoilla. Kiwit sietävät kylmää paljon paremmin, jopa täällä Suomessa sanoisin. Itse en siellä niinä, lähes 10 vuotena,tottunut koskaan kylmiin aamuihin. Asunnon haku on meilläkin sitten edessä ensi vuonna, on se rankkaa hommaa.
Positiivisella mielellä vaan eteenpäin , kiva asunto voi jo olla nurkan takana :) You never know...
Noi maisemat on kylla henkeasalpaavan upeita. Tuollaiselle lomareissulle kylla itsekin lahtisin mielellani, kylla siina varmaan stressi ainakin hetkeksi helpottaa ja jaksaa sitten pirteammin etsia sita uutta asuntoa.
Ja mulle on kanssa niin tuttua tuo koti-ikava, joka joskus iskee, ne rakkaat ihmiset siella kaukana Suomessa.
Ota isot kiikarit sinne Tyynen valtameren rannalle, niin voit ehka nahda mut toisella rannalla. :)
Hei Kazza,
löysin blogisi etsiessäni tietoa Uudessa Seelannissa ja erityisesti Wellingonissa asumista, sillä me (=ukko, minä ja karvakasat 3 kpl) harkitsemme sinne muuttoa noin vuoden sisällä. Blogisi on ollut älyttömän hyvä tietolähde siitä, millaista arkielämä on Wellingtonissa suomalaisen silmin. Toivon, että teidän asunnonvaihto-ongelmanne ratkeavat pikaisesti! Varmasti on tosi kurjaa kun ekat isot vastoinkäymiset osuvat kohdalle uudessa kotimaassa -ei ihme, että tulee läheisiä ikävä. Toisaalta positiivisena kannattaa ottaa se, että ongelmien selättäminen juurruttaa taas sinua piirun verran enemmän sinne uuteen kotiisi, ja olet taas entistä enemmän aito wellingtonian! :)
Hei, olit joskus kommentoinut matkablogiini, mutta en ole vieraillut sielä itse aikoihin, kun ei ole ollut matkoja, joista kirjoittaa. Olen myös vaihtanut blogiosoitetta viime kertaisen jälkeen.
Puoli sydäntä jäi uuteen-seelantiin, joten pitääpä tutustua tähän blogiin vähän tarkemmin ja palata samalla myös omiin muistoihin sieltä!
Jaana, osaan kyllä kuvitella miltä sinusta tuntui. Minuakin oli lentokentälle saattamassa koko perhe, veljentyttö kyseli myös koko ajan minne olin menossa. :( Kiitos, loma oli aivan ihana ja rentouttava. Tuli kyllä tarpeeseen.
Polaris, kyllä vaan, me suomalaiset olemme todelle hemmoteltuja todella hyvin rakennetuilla taloilla ja 21 asteen huonelämpötilalla. Mutta onneksi meillä on nyt vihdoin asunto ja metsästys ohi! :) Ja todella lämmin paikka onkin. Siitä lisää myöhemmin.
Itkupilli, kaikilla ulkosuomalaisilla on varmasti samanlaisia tunteita aina silloin tällöin. Yritin muuten kiikaroida sinua vastarannalla, mutta ei kiikarit riittäneet. :D
Telle, mukava tavata toinen Wellingtonia ja Uutta Seelantia rakastava suomalainen! :) Onneksi meidän asunto-ongelmamme ovat nyt takanapäin ja voimme vihdoin rentoutua. Ja mukava kuulla että blogistani on ollut sinulle hyötyä! :)
Marjo, ei ihme että sinulla jäi puoli sydäntä tänne, paikka on niin turvallinen ja värikäs, ja kulttuuri ja ihmiset yhtä ihania. :)
Lähetä kommentti