Memoirs of a Wannabe Geisha

Viime perjantaina kävin myöhäisellä "lounaalla" työkaverieni kanssa. Viiden maissa, ruokailupaikan valitsemisen jälkeen päädyimme Sweet Mother's Kitcheniin, New Orleans/Meksikolais-aiheiseen pikkuravintolaan. Ruoka oli aivan ihanaa ja tulista, juuri sellaista jota halusimmekin kylmänä päivänä. Kyytipojaksi otimme muutaman lasin viiniä ja kupin kahvia. Oli ihana tunnelmoida lämpimässä pikkuravintolassa illan hämärtyessä, kynttilän valossa ja parantaa maailmaa. Seitsemän maissa siirryimme irkkupubi the Bristoliin muutamalle oluelle ja sieltä ilta jatkuikin yhteentoista asti jutellen ja hyvää musiikkia kuunnellen. Nurkassa roihusi tuli ja porukkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, televisiossa olleen rugby-pelin takia. Miten nämä illat aina päätyvätkin näin? Parin tunnin "lounaasta" tulikin ihan kokonainen ilta.

Perjantaina tapahtui muutakin mukavaa. Sain kuulla työpaikalta, että jokainen meistä tytöistä saisi oikean japanilaisen kimonon maahantuojalta, joka on myös hankkinut liikkeemme seinällä olevat koristekimonot Bendonille! Ilmeisesti meidän tyttöjen mainostus on tuonut miehen liikkeeseen niin paljon uusia asiakkaita, että hän halusi kiittää meitä upeilla silkkikimonoilla ja 150 dollarilla, jotka saisimme käyttää työillalliseen. Ei ollut siis huono päivä Bendonin työntekijöille!

Lauantaina sitten töiden jälkeen lähdin intoa täynnä kohti miehen liikettä, valitsemaan kimonoani. Mies kiitteli monta kertaa suositteluistamme ja kertoi miten hänen myyntinsä ovat moninkertaistuneet, kiitos liikkeemme ja siellä esillä olevien kimonoiden. Sitten hän näytti mistä voisin valita kimononi, ja näky oli aivan uskomaton. Monta rekkiä täynnä aitoja, japanilaisia silkkikaunottaria, kaikissa sateenkaaren väreissä. Kovana Memoirs Of A Geisha-elokuvan fanina, en voinut muuta kuin hihkua innostuksesta! Pääsisin valitsemaan ILMAISEKSI jonkun kaunottaren näistä monta sataa dollaria maksavien antiikki-kimonojen seasta. Silmääni osui heti eräs musta kimono, johon oli kirjailtu kauniita, yksinkertaisia vaaleanpunaisia kukkia, ja vaikka kiersin koko liikkeen monta kertaa, mikään muu ei miellyttänyt yhtä paljon kuin se ensin näkemäni musta kimono. Valinta oli siis selvä, ja ei muuta kuin kimono pussiin, kiitos ja näkemiin. Ja nyt en voi muuta kuin hipelöidä sitä koko ajan ja sovitella päälleni. En tosin usko että raaskin pitää sitä ihan koti-oloissa, mutta jonain päivänä se saattaa päätyä seinällemme.

(pahoittelen huonoa kuvan laatua...)

Lauantai-iltana sitten ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa vain rentouduin kotisohvalla katsellen elokuvaa "Something's Gotta Give" (suom. Jotain Annettavaa), joka on minusta aivan loistava hyvän mielen elokuva, vaikka hyvin tyypillinen, kliseinen naisten elokuva onkin. Oli mukava käpertyä sohvalle vällyjen alle miehen kanssa ja jutella niitä näitä ja siemailla teetä. Mukava pariskunnan ilta kaiken kaikkiaan, juuri sitä tarvitsinkin. :) Tänä viikonloppuna olisikin taas vuorossa tupaantulijaisia ja 21-vuotis syntymäpäiviä. Huh, huh.