Aurinko nousee Wellingtonin ylle, sitä seurailen tässä töihin lähtiessä. Mieli on vähän sekava, eilisen illan kaverin läksiäisjuhlien jäljiltä olo on väsynyt, mutta onnellinen, mutta myös eilisen työpäivän jäljiltä stressaantunut. Kaveri lähti Lontooseen tyttöystävänsä luokse ja kateellisena mietin miten ihana olisi päästä pois arjen ahdistavuudesta ja olla taas lentokoneessa, intoa täynnä, lomalle menossa. Päivän kysymys ja aihe; Miksi ihmiset ovat niin epärehellisiä ja arvaamattomia?
Timjamiina-blogissa kyseltiin samaa. Olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea sitä dramatiikkaa jota töissä joutuu naisten välillä todistamaan. Todellista ihmisten selkien puukotusta, takin kääntämistä ja mustamaalausta. Onneksi itse olen onnistunut pitämään pääni alhaalla ja suht koht välttynyt pahimmilta konflikteilta. Ehkä siksi etten harrasta juoruilua tai että olen lojaali ihmisille joille olen näin luvannut olevani. Joskus tuntuu kuin olisi takaisin ala-asteella. Aikuiset naiset käyttäytyvät kuin pahaiset pikkukakarat. Nyt viime viikon aikana tilanne on päässyt täysin käsistä ja lähes joka päivä joku on ollut kyynelissä taukotilassa. Härregyyd. Olen aivan valmis vaihtamaan maisemaa, ja työkavereita ja toivottavasti pystyn lähtemään ajoissa ennenkuin stressi saa minustakin otteensa. Eli ei muuta kuin metsästämään uutta paikkaa. Ja vaihteluhan tekee gutaa, eikö? :)
Päivän piristykseksi vähän musiikkia... Tämä saa aina hymyilemään kun elämä potkii päähän!
http://www.youtube.com/watch?v=fTMqPTIbvzIEn näköjään saa videota tähän liitettyä mutta linkki riittääköön.
(... ja lisäyksenä, jo pelkästään Ben Harperin kuvan katsominen auttaa pahimpaakin vitutukseen... ;D )
4 kommenttia:
Näinhän se menee että jos miehillä on jotain kärhämää keskenään, ne vetävät toisiaan turpaan ja menevät sen jälkeen kaljalle. Jos taas naisilla on kaunaa, puhutaan selän takana ja pilataan toisten elämä mahdollisimman kierosti...
Itse en kans oo yhtään kiinnostunut draamasta, koulussa oon nyt yrittänyt pysyä mahdollisimman kaukana kuka tykkää kenestäkin -kuvioista (suurin osa luokkakavereistani on syntynyt 90-luvun puolella :D) mutta pahan puhumista meillä ei onneksi ole yhtään. Siitä onkin melkoiset traumat ala-asteelta, niin että ei kiitos enää!
Tsemppiä työnhakuun ja uusien tuulien löytämiseen!
Meillä on töissä vähän samaa, toisaalta niin on kai kaikkialla missä on naisia, harmillista.. jostain työkaverista puhutaan ihan sumeilematta pahaa kun tämä ei ole paikalla, mutta kun ko. henkilö ilmestyy paikalle ollaan yhtä hymyä ja virnuillaan aina kun tämä kääntää selkänsä. ikävää touhua, mutta ei auta muu kuin pitää matalaa profiilia ja olla mahdollisimman paljon osallistumatta ko. toimintaan...
Toivon sinulle menestystä uuden työpaikan löytämiseen.
Athelas, so, so true. Niin mieluusti vetäisin jotakuta turpaan kuin juoruilisin selän takana. Miehet ovat kyllä tuossa mielessä rehellisempiä ja rehdimpiä kuin naiset. Kiitti tsemppauksesta, hyvällä mielellä olen ja avoin uusille kokemuksille. :)
Sari, jep, naiset ovat ikäviä otuksia. Eivät tietysti kaikki, on rehtiäkin naisia, mutta herkemmin taipuvat epärehellisyyteen kaveripiireissä kuin miehet. Mutta kyllä se tästä, aina töitä löytyy. :)
Unelma, kiitos paljon! :)
Lähetä kommentti