En ole hirveän huolissani työpaikan saamisesta tällä hetkellä, koska aikaahan minulla on kun tuo nykyinen työpaikkakin on turvattu ainakin toistaiseksi. Ja ansioluetteloni on harvinaisen hyvä juuri asiakaspalvelun ja kaupanalan töiden kannalta. Olen nimittäin 15-vuotiaasta asti ollut kaupan alalla töissä. Kyllä se vielä tästä. Tuntuu hyvältä saada jotain tehtyä asian eteen ja aloittaa hyvissä ajoin tuo työn hakeminen, koska sen oikean paikan löytämiseen saattaa mennä kuukausi jos toinenkin. Eikä muuten vieläkään tee mieli yhtään palata hiusalan töihin, siitä kun ei saa muuta aikaiseksi kuin liikaa stressiä ja ehkä hyvällä lykyllä astman oireet takaisin.
Viikonloppu oli ihanan rento ja rauhallinen. Tosin perjantaina tuli käytyä ulkona aiheuttamassa pahennusta, mutta lauantai-ilta, sunnuntai ja maanantai menivät mukavasti kotona rentoutuen. (HUOM! Seuraa elokuva-spoilereita!) Katsoimme miehen kanssa elokuvan "Marley & Me", jonka erehdyin luulemaan komediaksi, mutta selvisikin n. tunti elokuvan katsomisen jälkeen että kyseessä on kova, sydäntä riipivä draama. Elokuvan pääosassa esiintyy tuhma labradorin noutaja Marley, joka elokuvan myötä muuttaa eri tavalla omistajiensa elämää ja lopuksi Marley sitten joudutaan nukuttamaan vanhan iän tuomien vaivojen myötä. Itseä, vasta oman vanhan kultaisen noutajan Tinon menettäneenä, tämä elokuva kouraisi vähän turhankin läheltä ja sai minut sitten itkemään silmäni pihalle ja takertumaan vieressä istuvaan mieheen kuin hukkuva oljenkorteen. En todellakaan suosittele elokuvaa perheelleni tai kellekään kuka on lähiaikoina menettänyt parhaan eläinystävänsä. Melkein pisti vihaksi koko elokuva, koska kannen ja trailerin perusteella olin valmistunut nauramaan ja viihtymään hassun komedian parissa. Voi kuinka väärässä olinkaan. Elokuva sinänsä ei saanut minua kummasti syttymään, suurin syy siihen ehkä päähenkilöiden väliltä puuttunut kemia (Jennifer Aniston & Owen Wilson). Marley-koira ja lukuisat häntä näytelleet koirat olivat elokuvan parasta antia.
(ps. ei muuten uskoisi että otin tämän kuvan kännykälläni... On se nykyteknologia sitten ihmeellistä!)
9 kommenttia:
Voi ei Marley&Me on ihan hirveän surullinen! :( Me katottiin se kotona koska ajateltiin, että se on kuitenkin nin huono ettei sihen viitsi tuhlata rahaa. Halusin nähdä sen ainoastaan koirulin takia! Ja voi elämä mä itkin! Itkin koko loppuelokuvan aivan hysteerisesti, Mies oli vähän ihmeissään... Lapsuuden koiravanhuksen kuolemasta on jo melkein 10 vuotta, mutta silti se kosketti. Todella paljon. Muuten leffa oli mielestäni aika huono...siis lman koiraosuuksia ;) Onnea työnhakuun!
Olen ihan samaa mieltä! Ja minä myös itkin aivan hysteerisesti, ja Marley näytti niin paljon vanhalta koiraltamme... Ei siinä paljon muuta tarvinnutkaan. Minunkin mielestäni elokuva oli tosi heikko, ja jotenkin sekava. Mutta koirat olivat kyllä todella suloisia. :)
Luovan mukavalta kuulosti tuo koruliikkeen työ. Toivottavasti saat sen.
Hauskat ja lämpöiset tossut.
Kun söin keltaisia uusseelantilaisia kiwiä, muistin sinut. Kiwit olivat makeampia kuin vihreät.
Arleena, minäkin toivon että saan sen työn, mutta en uskalla vielä innostua. :) Keltaiset kiivit ovat todella maukkaita, meilläkin on niitä aina jääkaapissa (minulla on aina makean himo) niitä voi syödä helposti kaksi tai kolme, eikä ala kieltä kutittamaan :)
Tein saman "virheen", eli katsoin Marley&Me:n luullen sen olevan komedia. No kylla nauroinkin joissain kohdissa mutta loppua kohden ei enaa naurattanut yhtaan ja kuten sinakin, itkin silmat punaisena miehen kainalossa. Oma koirani (tai no vanhempien koira) on viela ihan kunnossa ja pirtea iastaan huolimatta, mutta elokuva sai ajattelemaan hetkea, kun Ritaa ei enaa ole :(
Niin ja onnea tyonetsintaan!
Hei wau, säkin tykkäät tehdä koruja? Mä ja sisko ollaan väsätty helmi- ja kierrätysmateriaalikoruja nyt muutaman vuoden ajan, viime kesänä käytiin toreilla myymässä ja ihan mukavasti kävi kauppakin. Täällä Seelannissa en vaan ole keksinyt missä voisin niitä kaupustella, opiskelijaviisumilla kun en saa tehdä töitä, enkä tiedä miten nämä jutut täällä menevät (kun Suomessa pitää tienata aikas paljon vuodessa käsitöillään että joutuu veroja maksamaan). Toivottavasti saat mieluisen työn, oli se sitten mitä vaan :)!
Tsemppia toiden etsintaan!! Kannattaa ehdottomasti lahtea vanhasta, jos siella ei viihdy ja varmasti loydat uuden, kivan paikan :) Ma kavin kanssa katsomassa tuon Marley -leffan, mutta ihan elokuvissa. Halusimme mun siskon kanssa menna katsomaan "jotain komediaa" ja voi jestas, millainen itkukonsertti siita tuli. Ma en pystynyt valilla edes katsomaan koko valkokangasta, kun se oli niin surullista. Ja kun mekin luultiin, etta saataisiin nauraa kunnolla jollekin hassulle leffalle...
Onnea töiden etsintään.
Jaana, jep! Eikö ollutkin ärsyttävää että on valmistautunut nauramaan ja sitten joutuukin moisen tunteellisen lihamyllyn läpi??? :P
Athelas, Wellington on hyvin kierrätys-innostunut kaupunki ja juuri noita kierrätystavaroista tehtäviä koruja myydään joka paikassa ja ne ovat aivan ihania! :) En ole itse koruja paljoa tehnyt, mutta kaikenlaista luovaa muuta kylläkin. Aina olen halunnut työskennellä tuollaisessa paikassa tosin. :) Toivottavasti pääset myymään korujasi jonnekin!
Katariina, kauhea pettymys oli tuo elokuva. Siitä ei jäänyt muuta kuin surullinen mieli ja punaiset, turvonneet silmät. Onneksi en itse ollut elokuvateatterissa sitä katsoessa, olisin ollut nimittäin aikamoinen näky. :P Kiitos, kyllä se uusi työpaikka sieltä tulee vielä... :)
Unelma, kiitos paljon! :)
Lähetä kommentti