Uusi-Seelantilainen pavlova.
Suomalainen pavlova.
(Huomaa pieni suomenlippu päähineessä.)
Kiitos isosiskolle ihanista kurpitsapää kuvista. :) Itse pukeuduin siis uusiseelantilaiseksi jälkiruuaksi; pavlovaksi ja kolme kaveriani, tiimimme muut jäsenet, lampaiksi. Hyvin kiwiana-tyyppinen teema siis. Ensin aloitimme tuon kahden päivän biletyssession keskipäivän grillijuhlilla kaverin talolla, josta avautui takanani näkyvä maisema Tyynelle Valtamerelle. Päivä oli paahtavan kuuma niinkuin olimme arvanneetkin, joten takista ei tarvinnut huolehtia, tosin aurinkorasvaa kului ihan pullotolkulla. Kun iso bacon, eggs, mushrooms, tomatoes & toast-grilli-aamiainen oli syöty jälkiruokineen ja ensimmäiset viinit ja oluet korkattu, matka jatkui kaupungille kuljeskelemaan muun juhlaväen kanssa.
Pavlova viihteellä.
Mansikkakengät jäivät valitettavasti kuvasta...
Tämä on tunnetusti yksi juhlien kohokohdista; näimme lukemattomia hienoja kostuumeja Mario Brotherseista Batmaniin ja Predatoriin. Yksi suurempi porukka oli pukeutunut voileiväksi; kaksi palaksi paahtoleipää, yksi kananmunaksi, yksi tomaatiksi, yksi kinkuksi...
Päivä jatkui kaupungilla kulkemisesta työpaikoille kavereita moikkaamaan ja vähän väliä sai pysähtyä poseeraamaan satunnaisten turistien ja ihailijoiden valokuviin. (Jos haluaa kokea millaista on olla rocktähti parin päivän ajan, suosittelen lämpimästi pukeutumista Sevenseihin!)
Pavlova viihteellä.
Mansikkakengät jäivät valitettavasti kuvasta...
Perinteen mukaan matkamme jatkui Loaded Hog-nimiseen pubiin satamaan, jossa koko juhlakansa kokoontuu joka vuosi ennen itse stadiumille menoa. Siellä satunnaiset juhlijat heitetään tai itse hyppäävät suosiolla mereen viilentymään ja pakoon keskipäivän paahtavaa hellettä ja meno on enemmän kuin levoton (tosin missä vaan juhlassa, jossa porukka on jo aivan kaatokunnossa keskipäivän aikaan on meno luonnollisesti hieman sekava.) Itse onnistuimme löytämään pöydän kakkoskerroksen terassilta, josta saimme katsella ihmisten mereen heittoa ja hyppäämistä turvalliselta korkeudelta juomiamme nauttien. Yhtäkkiä kuulimme jonkun huutavan "Silence!!" muutamaan otteeseen ja aloimme pälyillä ympärillemme, mutta ratkesimme kaikki ulvovaan nauruun kun näimme neljä Hannibal Lecteriksi pukeutuvaa "linnakundia" lähestyvän pöytäämme. Pojat tottakai halusivat ottaa valokuvan lampaidemme kanssa.
Pari tunti rauhallista tissuttelua ja varjossa värjöttelyä myöhemmin aloimme pikkuhiljaa valua stadiumin suuntaan monen tuhannen ihmisen tavoin. Matka stadiumille oli hyvin mielenkiintoinen; oli joukkolaulua, tanssia, jopa joukko strippausta (jonka ohitimme puolijuoksussa kikattaen), ja asuja luonnollisesti kaikissa sateenkaaren väreissä ja teemoissa. Ventovieraat tulivat poseeraamaan kanssamme satunnaisiin porukkakuviin, kehuivat pukujamme ja tarjosivat hörppyjä juomistaan, joista luonnollisesti kieltäydyimme. Stadiumin porteilla päätimme vielä tunkea muutamat juomapullot asuihimme, jotta emme joutuisi maksamaan sitä kamalaa $10 per olut/viinilasi stadiumilla, sillä meillä kaikilla oli tiedossa tiukka budjetti noille kahdelle päivälle. Kahdella lammaskaverillani oli taskumatti ovelasti kätkettynä lammasasun piilotaskuun, joka meni aivan täysillä läpi turvatarkastuksessa, vaikka naisvartija heidät hellästi taputtelikin ympäriinsä. Itse olin taas tunkenut muutaman Amstel-oluen shortseihini, jotka onneksi naisvartija ohitti taputteluvaiheessa. Sisälle päästyä pienien riemunkiljahduksien jälkeen suuntasimme itse stadiumin ovista sisään vellovan juhlakansan läpi.
Air New Zealand jakoi stadiumin porteilla "beads for kisses", "helmiä suudelmista".
(Osa kuvista täältä, osa omia.)
(Osa kuvista täältä, osa omia.)
12 kommenttia:
Aivan ihana tuo sinun pukusi! Ja mukavaa kuulla pitkästä aikaa :)
Uusi-Seelantilaiset on hulluja ;O)
Mikaela, niinhän ME ollaan :D.
Kiva kuulla kuulumisia sieltäkin... Mä täällä arvon edelleen ensi vuoden kohtaloa. Hyvin todennäköisesti pääsin opettajan pedagogiseen koulutukseen, eli vuosi menisi sitten siinä... Mutta kun en todellakaan tiedä haluanko edes opettajaksi. Mutta joku ammatti olisi hyvä olla ja pakkoko sitä varsinaisia opetushommia on tehdä, voihan paperi avata muitakin ovia... Mutta kun haluan Seelantiin takaisin heti enkä vuoden päästä. Ääh. Voisko joku vaan päättää mun puolesta :)?
Terkkuja siis sinne alkutalveen Suomen +28 helteistä!
Mahtavia kuvia ja asuja! Kiva postaus :))
Piparminttu, kiitos! Kiva pitkästä aikaa päivitellä, on ollut hieman kiire mm. Suomen matkaa järjestellessä. :)
Mikaela, niinhän ne on! Ja siksi niitä rakastankin.
Athelas, kuulostaa hyvältä! Tule vaan samantien. Me ollaan tulossa Suomeen kahden viikon päästä! :) Ollaan siellä kesä ja sitten ehkä muutto Melbourneen välillä. :) Uusi Seelanti on kyllä koti meille molemmille, mutta matkustaa pitää mahdollisimman paljon kun pystyy.
Johanna, kiitos! Oli hauska viikonloppukin ja toivottavasti ensi vuonna uudestaan! :D Täytyy käydä lukemassa sinunkin kuulumisia!
Olitpa todellinen söpöläinen tuossa puvussasi.
Minulla on leittiössä sinun lähettämäsi kivimagneetti, se muistuttaa sinusta. Olenkin jo kaivannut kivoja postauksiasi.
Tervetuloa vaan Suomeen. :)
Hei, kiva kuulla susta! Ymmärrän hyvin tauot kun itsekin aktivoiduin vasta hetki sitten uudestaan :)
Aivan ihana asu! Teitkö puvun itse? Mistä nuo hedelmät on tehty/ostettu?
Mukavaa Suomen kesää! Vihdoin pääset sinäkin siellä käymään, tai no teidän tapauksessa olemaan :)
Unelma, kiitos! :) Kiva kuulla että magneetille on tullut käyttöä. Aika on ollut meillä kortilla kun on ollut matkan suunnittelua sun muuta, mutta jos nyt vaikka ryhdistäytyisi. :) Innolla odotan Suomeen tuloa ja perheen näkemistä!
Jaana, kiva kuulla sinustakin! Tauko tekee joskus bloggaillessa hyvää. Puvun tein itse, mitä nyt mekko oli valmis, lisäsin siihen vain tyllin ja hedelmät, jotka tein itse ihan alusta lähtien. Käytössä oli huopaa ja askarteluvanua. :) On kyllä mukava mennä Suomeen kesäksi, en tiedä ollaanko siellä sen kauempaa, kun alkaa veri vetää tuonne Austraaliaankin. :D
Kiva, että oot hengissä siellä! :)
Tosi upeita asuja, ja sunkin jälkiruoka-asu on suorastaan syötävä :P
Bubble, kiitos paljon! Asu ei kyllä muutaman päivän juhlimisen jälkeen enää näyttänyt yhtä syötävältä haha :D
Onpa hauskoja kuvia! Tosi kiva, että olet taas blogimaailmassa mukana tauon jälkeen :)
Päivi, kiitos! On mukava taas kirjoitella, oikein sitä kaipasinkin. Tosin suomen kieli tuntuu olevan vähän ruosteessa, ainakin kirjoituksesta sen huomaa ;D
Lähetä kommentti