♥Vihdoin hän on täällä!♥
Maanantaina siskoni sai vihdoin terveen, paksutukkaisen tyttövauvan syliinsä ja piiiiitkä odotuksemme palkittiin. Olen nyt kaksi kertaa käynyt sairaalassa halimassa ja pusimassa tuota ihanan ihmeellistä pientä ihmistä ja olen häneen aivan rakastunut. Miten joku noin pieni voikin kietoa kokonaisen suvun pikkusormensa ympärille heti ensi hetkestä lähtien. Täytyy myöntää, että Suomesta lähteminen tuntuu tällä hetkellä lähes mahdottomuudelta. Henkisesti en ole lähimaillakaan valmis sanomaan hyvästejä perheelleni, saati sitten fyysisesti kampeamaan itseäni lentokoneeseen. Saas nähdä miten kauan maltan olla taas Suomesta poissa, nyt kun lähiperhe on taas kasvanut yhdellä rakkaalla.
Mainittakoon muuten vielä etten todellakaan ole mikään lapsi-ihminen, enkä koskaan ole edes haaveillut omista lapsista, mutta nyt voisi sanoa että kärsin jonkun asteisesta vauvakuumeesta, tai toisin sanoen, tällä hetkellä en osaa ajatella muuta kuin pienen siskontyttöni tapaamista mahdollisimman paljon ennen kesäkuun alkua ja Suomesta lähtöä. Se kun tuntuu nyt tärkeimmältä asialta maailmassa, ajan viettäminen perheen kanssa. Tänäänkin vietin koko illan sairaalassa siskontyttö sylissä tuhisten ja hänen pientä päätään silittäen. Siskoni saa nauttia tästä yli-tunteellisesta, herkästä ajanjaksostani, kun ilmoittaudun jopa vapaaehtoiseksi kakkavaipan vaihtajaksi. Voih, ovat ne vauvat sitten ihania, kakkavaippoineen kaikkineen. ♥
Viikonloppuna lähden siskon luo viettämään laatu-aikaa perheen parissa (tottakai!) ja vajaan 3-vuotiaan siskonpojan virvottavaksi. Virpomapalkkakin on jo valmiina ja odottaa pientä virpojaansa, taitaa olla jännät paikat pienellä pikku-miehellä, kyseessä kun on ensimmäiset "oikeat" virpomiset. Viime vuodesta rassukka tuskin muistaa juuri mitään, vauva kun on vielä hänkin. <3 Siskolle viedään tietysti myös kunnon karjalaiset rotinat, joihin äitini ja äidin miesystävän kanssa yhdistämme voimamme. Itseltä oli tuo jättinallepallo, lahja äidille (DVD+karkkia), mokkapaloja sekä pääsiäis-cupcakeja.
Virpomapalkka lähtökuopissa.
6 kommenttia:
Oi, onnea!! :)
Minustakin tuli pienen tytön täti reilu kuukausi sitten, ja on se vaan ihan mahtava juttu. Vaikka lähipiiriin on varsinkin viime vuosina syntynyt paljonkin pieniä, on fiilis nyt ihan erilainen. Joka päivä jaksaa vaan ihmetellä ja ihastella pientä tuhisijaa :D
Onnea tytölle pienelle,
Onnea vanhemmille ja onnea tädille!
Onnea uudelle tädille, pienelle tytölle ja tietysti vanhemmille.
Tätiys on kyllä mahtava tunne, itse ole triplatäti. Ja voin muuten hyvin ymmärtää, miten vaikealta lähteminen tuntuu, kun taakse jää suloiset sisarenlapset (minultakin jäi). Mutta onneksi on puhwlin ja mailit ja valokuvat!
Anna, kiitos vielä! :) Nyt oonkin sitten tripla-täti-kummitäti ;D Ja onhan se aivan ihanaa! Kyllä vauvoissa, varsinkin noin pienissä on jotain maagista, ihan upouusi ihminen ja elämä, helposti sitä pysähtyy toista tuijottamaan ja ihailemaan. :)
Unelma ja Amalia, kiitos paljon! :)
Elegia, jep, täällä myös tripla täti, tai tripla täti-kummi-täti :D Vaikeata on todellakin olla erossa, varsinkin kun ei tiedä milloin seuraavan kerran näkee. Mutta pakkohan tänne Suomeen on jotenkin päästävä taas lähivuosina, muuten menettää liian paljon, kun ei näe pienten kasvua isommiksi :)
Kuulostaa kaikin puolin ihanalta ^___^ Onnea tädille!
Lähetä kommentti