Olen melko maanläheinen, ihmisystävällinen ihminen, joten en tiedä miten hyvin osaan pomottaa muita, huomautella virheistä tai olla päällepäsmäri asiakkaiden suhteen. Kylmän kovaa bisnespäätä tai hurjia rahantakomishaluja minulta ei juuri löydy, lähinnä pidän asiakaspalvelusta asiakkaiden takia, pidän ihmisten auttamisesta ja siitä saan suurimmat kicksini. Mutta MP:nä oleminen onkin enemmän juuri tuota rahantakomista ja työtiimin jatkuvaa motivoimista asiakkaiden suhteen; enemmän tuotteita, enemmän rahaa, jatkuvaa painetta pääpaikalta...
Kysymys kuuluukin nyt; olenko oikeassa työpaikassa ja vain alkukankeuden uhrina, vai onko työnkuva minulle aivan väärä ja siihen sopiakseni joutuisin muuttamaan itseäni/arvojani liikaa ja uhraamaan avioliittoni ja mielenrauhani?
Tänään vapaapäiväni olen vain yrittänyt levätä, enkä ole koskenutkaan työpapereihin, sallittakoon yksi päivä ilman, vaikka oppimista onkin paljon ja tahti kova. Leffoja ja suklaata siis tälle päivälle luvassa, eikä mitään muuta! Jos saisin edes yhden halin perheenjäseniltä, se olisi kaikkea maailman suklaatakin tehokkaampi stressinpurkukeino... ♥
Mutta tulta päin, ja tulevia haasteita kohti! Katsotaan miten käy!
Edit. Poistin tämän tekstin aiemmin, koska en halunnut antaa "epäilijän äänelleni" uutta tulta, mutta sitten sain tämän ihanan kannustus-viestin Anu Pauliinalta, ja päätin antaa mennä. :) Sydämestähän tässä kirjoitetaan, ja kävi miten kävi, pieni epäilijä asuu meissä kaikissa! Iso kiitos kommenteistanne, jotka menin hätäisesti poistamaan, ja kiitos tuesta kaikille!!
Anu Pauliina kirjoitti:
"Taisit jo poistaa uusimman kirjoituksen, mutta halusin vaan sanoa, että älä stressaa. :) Itsekin olin hankalassa ja liian vaativassa työpaikassa tasan kaksi viikkoa ennen kuin lopetin. Jälkeen päin mietin että ei olisi pitänyt. Tietenkään ei pidä jatkaa paikassa, joka tuntuu liian raskaalta, mutta jos minäkin olisin jaksanut edes vähän kauemmin, olisin saanut siitä hurjasti kokemusta (kukaan maailmassa ei tule ikinä enää palkkaamaan minua selvästi tasoani parempaan työpaikkaan), ja jälkeen päin olisin voinut varmuudella sanoa, että tiedänpähän nyt paljon tarkemmin, mitä en sittenkään halua tehdä ja mitä haluan.
Ota vaan rennosti, äläkä ota liikaa paineita itsellesi. Ei kaiken tarvitse välttämättä sujua ihan täydellisesti. Samalla voit rauhassa miettiä, haluatko oikeastaan tehdä sitä, vai jotain muuta, ja katsella vaihtoehtoja ilman mitään paineita. Kokemuksesta on hyötyä jälkeenpäin, vaikka hakisitkin erilaisiin hommiin.
Tai siis näin minä tekisin, jos nyt saisin valita uudelleen. :) Harmittaa, että annoin hyvän tilaisuuden mennä sivu suun. Sen paikan tuoman kokemuksen ansiosta voisin nyt olla paljon vastuullisemmassa ja mielekkäämmässä työpaikassa paremmalla palkalla.
Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin! :) Ja toivottavasti löydät myös kirjoitusmotivaatiota silloin tällöin, näitä juttuja on kiva lukea.
Kyllä täällä Suomessa tosiaan on kaikki vaan niin hyvin, usein tahtoo unohtua. Noista ilta- ja viikonloppulisistä ja muista puheen ollen.
Ihanaa elokuuta!"
14 kommenttia:
Kiva että laitoit tämän takaisin. :)
Halusin vielä lisätä, että älä ainakaan avioliitosta huolehdi liikaa. Mies on kyllä aina siinä vierelläsi, mutta ainutkertaiset tilaisuudet eivät tule viereesi nukkumaan joka ilta. Aika varmasti näyttää, mikä on sulle se paras juttu. Jos stressaat liikaa, niin sitten on syytä huolestua, mutta yritä kuitenkin kaikin voimin olla stressaamatta. Voihan olla, että tämä seikkailu on piankin ohi osaltasi, ja edessä jotain vielä mukavampaa. Ota siis tästä hetkestä kaikki irti ja nauti siitä, mitä sinulla ei vielä aikaisemmin ole ollut.
Tärkein on kuitenkin muistaa, että ei missään nimessä pidä yrittää olla täydellinen. (Meinaa itseltä unohtua koko ajan...)
Jännään ja odotan miten sun elämä jatkuu siellä kaukana. :) Olen lukenut niin paljon masentavia tarinoita ulkomailta, että olisi hauska nähdä jonkun itse asiassa pärjäävän mainiosti poissa koti-Suomesta. :)
Ja muista et myö ollaan aina tukena. <3
Rakastan sinuu.
"YOU CAN DO IT!"
Anu Pauliina, kiitos. :) Sinä olet kyllä aivan mahtava lohduttamaan ja kannustamaan! :D Sain viestistäsi uutta tsemppiä päälle, kiitos. Yritän kyllä kaikkeni olla stressaamatta ja olla olematta täydellinen, vaikka 'täydellinen' pomoni tuntuu vaativan älyttömyyksiä kaikilta muiltakin, myös meiltä uusilta työntekijöiltä, mikä tekee asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan. :P Mutta kaipa hän sitten kertoo jos ja kun minun taitoni ja panokseni eivät enää riitä. :) Se on lohduttavaa myös! Tietää että voi vain tehdä parhaansa, ja jos se ei riitä, niin adios! Ja aloittaa uudestaan jossain muualla, kuten sanoit, jossakin ehkä vähemmän stressaavammassa ja mukavammassa paikassa. Tosin mukava työpaikkahan tämä muuten on, olisin tosin mielummin vain normi-myyjänä kuin esimiehenä.
Mutta toivon todella että pärjään! :) Itse olen lukenut tosi hienoja tarinoita todellisista suomalaisista selviytyjistä ympäri maailmaa, kyllä heitä/meitä siellä on! :D Ja nyt lähdenkin kurkkimaan sinun blogiasi vaihteeksi... ;)
Namitassu, KIITOS!!! I hope I can too!! <3<3
Hei ja ihanaa, kun oot palannut taas kirjoittelemaan!! Samaa minakin haluan sanoa, etta ala stressaa liikaa. Alussa kaikki tuntuu uudelta, oudolta ja hankalalta, kun on paljon mita pitais sisaistaa ja oppia. Itse aina aloittaessa uudessa tyopaikassa mietin ja sovin itseni kanssa, etta 'ok, katson tata 2kk ja jos sittenkin tuntuu ihan vaaralta, niin sitten lopetan ja etsin muita toita'.. Anna talle tilaisuudelle mahdollisuus ja jos jonkin ajan paastakaan ei tunnu omalta, niin sitten teitaa ainakin, etta se ei ollut oma juttu ja etta ainakin tuli yritettya :) On varmasti myos uutta olla ensimmaista kertaa pomon asemassa. Kukaan ei ole seppa syntyessaan ja tehdessa sita oppii. Pida siinakin kiinni siita, etta olet aina oma ihana itsesi. Pomoja ja "pomottaakin" voi niin monella eri tavalla :) Ihanaa kevatta sinne NZ:tiin xxx Odottelenjo kovasti, etta taalla Melbournessa alkais kevataurinko paistella.. :)
Katariina, ihanaa! Sinäkin taas täällä! :) Oletko ajatellut kirjoitella taas?? Olisi ihana lukea sinunkin kuulumisiasi. Ja tottahan tuo on, pitäisi jaksaa sinnitellä ensimmäiset kuukaudet ja sitten vasta päättää mitä tekee. Mutta asian tekee vaikeaksi myös se, että pomoni on jäämässä äitiyslomalle, ja jos minäkin jään pois parin kuukauden päästä on muu porukka aika suoraan suomeksi sanottuna kusessa, koska sitten siellä ei ole ketään myymäläpäällikön roolissa, eikä aikaa kouluttaa ketään uutta. :( Tosin, eihän tämä MINUN ongelmani sinänsä ole, mutta painaa sen verran, että mielelläni jäisin pois aikaisemmin jos vain mahdollista ja pakollista, jotta muu porukka ja liike pärjäisi sitten jouluna ilman varsinaista pomoaan.
Tuo ko. aikataulu ja paine, sekä pomoni hössötys ja uusien asioiden tuputtaminen liian kovaan tahtiin on ollut stressin suurin syy. Mutta katotaan nyt ainakin se kuukausi! Olen kyllä ilmaissut huoleni pomolle, joten pallo on ns. heillä, sillä jos heillä on suurempia huolia minun taidoistani ja pysyvyydestäni firmassa, he voivat ilmaista sen vuorostaan minulle. :) Jos tuosta nyt mitään selvää sait :DD
Ihanaa kevättä sinne Ausseihin kanssa!! Täällä on vielä talvi päällä mutta aurinkoa on onneksi riittänyt ja yötkin lämmenneet hiukan. Kohta se kesä on täällä! :)
Hyviä kommentteja täällä, ja yhdyn niihin - yritä rentoutua ja katso vielä, lähteekö homma rullaamaan hyvin vai vielä pahemmin. Aina sieltä voi lähteä pois myöhemminkin :)
Itselläkin tässä uudet työkuviot vähän jännittää, mutta kyllä me selvitään!! Tsemppiä<3
Moi Kazza,
tsemppiä uuteen työpaikkaan ja aloitukseen Wellyssä! Pärjäät ihan varmasti hyvin ja teet parhaasi, mutta muista että vastuu sinun kouluttamisestasi/perehdyttämisestäsi ei ole sinun vaan nykyisen esimiehesi. Hyvä että olet asiasta hänelle puhunutkin. Esimieshommaan varmaan auttaa kun mietit millaisen esimiehen alaisuudessa olet itse viihtynyt töissä. Ja myös, älä murehdi mitä mahdollisesti tapahtuisi jos sinäkin sitten parin kuukauden jälkeen lähdet, asiat järjestyvät aina, mutta ei ole sinun asiasi niitä järjestää vaan sen keskuspaikan.
Kun palaan takaisin sinne kohta tulen moikkaamaan :)
Piia, isot kiitokset kannustuksesta. :) Tottahan tuo on ettei se ole minun ongelmani järjestää paikalle uutta MP:tä, mutta pahalta tuntuu ihanien työkavereiden puolesta. Mutta eihän se tietty ole heidänkään huolensa. :D
Olet siis tulossa takaisin US:iin?? Ollaanko me tavattu? Nyt ei meinaa raksuttaa että kukas Piia sinä olitkaan...! :DD anteeksi! Alkaa vissiin ikä painaa.
Ja Bubble! Millaisiin hommiin sinä olet lähdössä?? Paljon tsemppiä sinnekin ja kiitos kannustuksesta. :) Hyvä tietää että muitakin on samoissa fiiliksissä. :) Mutta niinkuin jo kirjoitinkin, kyllä me selvitään!!
Heiii!! Ihanaa kun olet taas kirjoitellut! Lukiessani viimeisiä kirjoituksia alkoi ihan jännittämään puolestasi tuo uusi työpaikka... mutta, yhdyn Anun sanoihin. Ei kannata luovuttaa! Ties vaikka löytäisit keinot muuttaa koko homman vähemmän stressaavaksi sitten kun sinulla on ohjat käsissäsi... ja jos ei, niin sitten ei, mutta vielä kannattaa sinnitellä! Olen itse ollut viime aikoina aivan kahden vaiheilla lähteä työpaikaltani ovet paukkuen, mutta nyt kun luin sinun kirjoitustasi, niin tuli itsellekin sellainen olo, että ei kai kannata hätiköidä. Työkokemus vastuullisemmista tehtävistä on kuitenkin niin arvokasta, että vaikka se olisikin kamalaa, kannattaa sitä yrittää kestää edes niin kauan, että voi sitten sen perusteella hakea jotain parempaa :).
Ps. päätin jatkaa kirjoittelua näin parin vuoden tauon jälkeen, samassa osoitteessa!
Kazza, no worries, ei olla tavattu, et ole dementoitunut. :) Muutamia viestejä vaihdettiin kun kyselin juttuja Wellystä.
Ymmärrän muuten kyllä tuon fiiliksesi työkavereiden puolesta, mutta uskon että hekin ymmärtävät jos päätät lopettaa. Mutta edelleen, tsemppiä!
Eveliina, kiva kuulla sinustakin! :) Kiitos kannustuksesta, toivotaan että asiat alkavat rullaamaan vähemmän stressaavasti. Onnea ja jaksamista myös sinulle töiden kanssa, ei luovuteta vielä ainakaan! :D Ja täytyy käydä lukemassa mitä sinulle kuuluu. :)
Piia, tottakai! Nyt muistankin. :) Todellakin tule moikkaamaan minua kun tulet takaisin. Meidän liike on helppo löytää. :)
Taitaa siis alkukankeuden jälkeen jo mennä töissä paremmin ja stressittömämmin?
Pitääkin alkaa taas seuraamaan tätä siun blogia. Et Suomessa ollessa kirjotellu, niin en meinannut muistaakaan, mutta näin facebookissa kun Katrille jotain mainitsit tästä. Kiva kuulla kuulumisia sieltä kaukaa.
Ikävä on!
T: Piispan Piia (ettei mene Piiat sekaisin;)
No jaa, nyt on taas stressi täysillä päällä kun pomo on lomalla viikon ja itse saan tehdä kaikki tilaukset (en ole tehnyt näitä kertaakaan ennen!) Ja aika paljon saa itse soveltaa, kun kunnon ohjeita ei mistään ole saanut. :P Eilen tuli mukava 300 laatikon tilaus ja samaan aikaan ovi kävi ja AH, siellä olikin Sydneyn päätoimiston PR-nainen tarkastuskäynnillä ja ilmoitti minulle, että lehdistö tulee kohta tekemään meidän liikkeestä juttua! VOI HELVETTI MITEN KIVAA :DD Oli aika hirveä päivä kaikin puolin. Mutta eiköhän nämä kaksi jäljellä olevaa päivää ilman pomoa vielä mene jotenkuten. Kauhunsekaisella innolla odottelen joulukuuta, kun olen itse sitten vastuussa koko ajan! AHH! :D
Lähetä kommentti