Pahin painajainen...

Viime kerrasta oli tullut täyteen neljä vuotta. Viime kerrasta kun kävin tuossa kidutuskammiossa, nimittäin hammaslääkärin tutkintahuoneessa. Puolen vuoden ajan olen valitellut ja yrittänyt vältellä välillä vihlovaa hammastani ja kauhulla odottanut sen porausta. Ja viime viikolla sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja varatuksi ajan tuohon pakolliseen, hirvittävään, ahdistavaan tarkastukseen, joka oli tänään. Olen aina pelännyt hammaslääkärille menoa hirvittävän paljon, nyt aikuisiällä myös, ehkä lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat edelleen tuntuvasti takaraivossa. Muistan nuo kauhistuttavat kimppamatkat luokan kanssa kunnan hammaslääkäriin, ja miten siellä istuttiin koko päivä katsomassa videoita ja odottamassa omaa vuoroaan, ja yleensä samat elokuvat katsottiin joka kerta; Beethoven tai Bigfoot ja Hendersonit. Ja sitten vihdoin kun se oma vuoro tuli, meinasi pieni sydän rinnassa pysähtyä, niin kovasti pelotti. Eikä asiaa helpottanut hammaslääkärimme rajut otteet, joskus suuta revittiin niin kovakouraisesti auki, että saattoi jälkikäteen olla huulenpielet verillä. Ja kerran minua porattiin jopa kieleenkin, joten ei ihme että olen kokemuksistani traumatisoitunut!

Joten tänään kun kävelin vastaanotolle, oli olo aivan samanlainen kuin lapsenakin; jalat vetelinä, sydän hakkaa rinnassa ja kylmä hiki otsalla. Mies ei oikein ymmärrä miksi pelkään niin kovin, hänellä kun on täydelliset hampaat eikä ole juuri koskaan joutunut olemaan porattavana. Sitten kun vuoroni vihdoin tuli, PUOLEN TUNNIN piinallisen odotuksen ja venkoilun jälkeen, minua tuli tervehtimään pieni, nuori, kuvankaunis aasialaistyttö. Heti ensimmäinen ajatus oli tietty, että tämä on nyt se hoitaja, joka joutuu rauhoittelemaan minua ilokaasulla. Mutta ei, tämä olikin hammaslääkärini. Mikä helpotus! Mielessäni olin jo kuvitellut tämäntyyppisen henkilön:

Juttelimme hetken säästä, rugbysta sun muusta ja heti minulle tuli rauhoittuneempi olo. Tämä lekuri oli niin rento ja mukava, eikä ollenkaan pelottava. Tarkistuksessa selvisikin, että minulla on täydellisesti hoidetut hampaat, eikä puhdistuksessa hän tarvinnut edes normaaleja laitteita, hampaani olivat kuulemma niin tip top puhtaat! Ja kivun aiheuttaja ylähampaassani olikin pieni lohkeama, eikä reikä niinkuin ilman muuta oletin! Hammaslääkäri jaksoi hehkuttaa hampaitteni kuntoa ja vain käski jatkamaan samaa tahtia. Vihlomiseen kehotti käyttämään Sensodyne-hammastahnaa. Mainostin heti tietysti että käytän sähköhammasharjaa ja hammaslankainta aamuin illoin. Sekä että olen xylitol-purkan suurkuluttaja, kuten monet suomalaiset. Hän kertoi myös miten eurooppalaisilla ja erityisesti skandinaaveilla on aina hyvin hoidetut hampaat, kun taas uusi-seelantilaiset voivat olla hieman laiskempia hammashoidon suhteen.

Voitte siis vain kuvitella miten helpottunut olen! Ja mikä hassuinta koko tilanteessa oli se, että kun kävelimme hammaslääkärin vastaanotolle, ilma oli todella pahaenteinen; vettä satoi, taivas oli musta ja tuuli oli niin kova, että se melkein repi hiukset päästä. Kun taas lähdimme vastaanotolta sää oli muuttunut aivan täysin; aurinko paistoi ja taivas miltei täysin sininen, muutamaa hassua hattaraa lukuunottamatta. Aivan kuin joku olematon yläkerrassa olisi leikkinyt kustannuksellani! :D

Nyt olen juhlistanut terveitä hampaitani sokerin syömisellä, isolla karkkisäkillä ja suklaalla. :D Lisäksi heitin naamaan Lushin Cosmetic Warrior-valkosipuli-kasvonaamion ja kylpyveteen Dragon's Egg-kylpypommin. Ah. Nyt voi aloittaa työviikon rauhallisin mielin.

Dragon's Egg-kylpypommi on aivan taivaallinen sekoitus sitruunaa ja bergamottia, nam! Lisäksi se värjää veden oranssiksi ja kultaiseksi coktailiksi, jonka seassa myös kultahilettä ja riisipaperi-confetteja. :)