I <3 Wellington

Päätin värittää blogiani valokuvilla. Oli jo aikakin. Tässä kuvia siis ensimmäiseltä kerralta jolloin vierailin Wellingtonissa. Erityisesti kiinnitin huomiota erikoisiin rakennuksiin, kirkkaisiin väreihin, vihreään mereen ja eri aikakausien vaikutukseen kaupungissa. Katselin muiden blogeja täällä bloggerissa ja aloin ihmetellä miksen ole tehnyt kollaasia omasta rakkaasta kotikaupungistani, siellä kun on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Wellington on aina täynnä elämää, ympäri vuorokauden, kadut ja kahvilat ovat aina täynnä iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Koskaan ei ole tylsää päivää, aina on jotakin tekemistä. Wellington on hyvin taide-ystävällinen, persoonallisen näköinen ja lämminhenkinen kaupunki. Paikan voisi oikeastaan jakaa kahteen eri osaan , Cuba Streetin/Courtney Placen boheemiin kaupungin osaan, jonka varrella on mitä ihanimpia sisustus-, vaate-, vintage- ja muita pikkuputiikkeja. Ihmiset ovat rentoja ja taidehenkisiä ja kahvilat ja pubit hyvin tredikkäitä ja omaperäisiä. Lambton Quay on taas enemmän busines-tyylinen, "rikkaampi" alue pilvenpiirtäjineen ja designer liikkeineen. Lambton Quayn ja Willis Streetin varrella näkee paljon tyypillistä puku-miestä ja naista. Liikkeet ovat Calvin Kleinia, Marc Jacobsia, Hugo Bossia, ym. Wellingtoniin mahtuu kaikkea!

Tyypillinen wellingtonilainen pastellinvärinen talo Courtney Placella.

Wellingtonin paras elokuvateatteri Reading Cinemas! Täällä voit valita joko tavalliset istumapaikat tai maksaa hieman extraa ja päästä Golden Loungeen, jossa saat ruhtinaallisen kokoisen nojatuolin jalkatukineen, rajattoman määrän pop cornia ja limsaa sekä mahdollisuuden tilata olutta, viiniä tai ruokaa tuotavaksi suoraan eteesi elokuvan aikana. Itse kävin Golden Loungessa katsomassa Johnny Deppin Sweeney Toddin ja se oli uskomaton kokemus. Kerrankin sain rauhassa katsoa elokuvaa ilman kenenkään takaraivoa blokkaamassa näköyhteyttä!

Paikallisen ala-asteen portit maori-kaiverruksineen.





Lisää pastellitaloja.

Palo-asema.

Embassy-elokuvateatteri, joka näyttää underground leffojakin tavallisten blockbustereiden lisäksi. Täällä pidettiin kaikkien kolmen Taru Sormusten Herrasta-elokuvien maailman ensi-illat.

Courtney Place


Burger King Cuba Streetillä


Cuba Street




Ravintola Coyote, Courtney Place



Pesula


Mintunvärinen unelma parkkeerattuna levyliike Real Groovy:n vierelle.

Pikku ystävämme ikkunassa, jota kävimme joka päivä moikkaamassa kaupunkiin kävellessämme. Nyt asuu ilmeisesti jossain muualla. :(

Satama - Waterfront



Kansallismuseo, Museum of New Zealand "Te Papa" (maoria, englanniksi "our place")



Te Papan edustalla


Jälleen, Cuba Street

Lempipubini Cuba Streetillä, The Bristol. Siellä käytiin mm. hääpäivänä pelaamassa biljardia ja aina sillon tällöin pistäydymme oluella Richin kavereiden kanssa. Eräs ystävämme on siellä töissä ja antaa meille yleensä vähän alennusta. ;)

Willis Street, tästä kävelen aina töihin aamuisin ja illalla takaisin kotiin Aro Valleyyn.


Monteith's pubi (Montheith's on Uuden Seelannin tai jopa maailman parasta olutta!)

"The Beehive" tai suomeksi Mehiläispesä, Uuden Seelannin hassunnäköinen parlamentti-talo. Richiä lainaten: Vain enzedissä kansanedustaja voi tulla töihin rullalaudalla, rastat valtoimenaan heiluen :D Eikä kyseessä ollut mikään kaksikymppinen pojankoltiainen.

Parlamentti-talon edustalla.


Puistossa.


Maori-patsas.


Yksi lukuisista satamaan sijoitetuista runolaatoista.







Civic Square, jossa sijaitsee mm. kaupungintalo, pääkirjasto ja taidegalleria.


Hassu pikku-auto (omistettu Itkupillille, joka etsiskeli keltaisia kuvia:)

Cuba Street ja Comfort-hotelli, jossa yövyimme muutaman yön saavuttuamme takaisin rakkaaseen Wellingtoniimme. :)

Itku pitkästä ilosta

No, nyt on sitten ensimmäiset kunnon jäähyväis-itkut itketty. Isoveli lähti tänä aamuna takaisin kotiinsa Helsinkiin muutaman päivän vierailunsa jälkeen, eikä ole tietoa milloin seuraavan kerran tapaamme. Tunnelmat olivat vähintäänkin haikeat, veli sentään sai pidettyä itsensä kasassa, itsestäni en voi sanoa samaa. On tämä sitten suoraan sanottuna perseestä tämä ihmisten hyvästely ja toisella puolella maailmaa asuminen. Ainakin joskus.

Tänään onneksi ikävien tapahtumien vastapainona luontoäiti antoi parastaan ja saatiin ensimmäinen kunnon hellepäivä tänne Suomeen! Oli jo aikakin. En ole paljon ulkona olemisesta päässyt nauttimaan, rannoista nyt puhumattakaan. Uimassakin olen päässyt käymään jopa kerran. Huomenna ajattelin sitten ottaa kaiken irti kauniista kesäpäivästä ja sovimmekin jo kaverin kanssa pienestä piknikistä rannalla, ensin käydään tosin vetämässä jäätelötötteröt naamariin kaupungin kesäkadulla. Pitäähän tästä nyt nauttia kun vielä voi! (vaikka on minulla vielä toinenkin kesä odottamassa kotona enzedissä sieltä lokakuun tienoilta alkaen...) Auringon otto ei tosin enää innosta minua ollenkaan asuttuani Uudessa Seelannissa, siellä ihmiset miltei välttelevät aurinkoa, yritetään suojella ihoa käyttämällä ainakin +30 suojakertoimen aurinkovoiteita sekä pitkähihaisia paitoja suorassa auringon valossa. Uusi Seelanti sijaitsee myös sopivasti otsoni-aukon alapuolella, joka lisää entisestään ihosyövän saamisen riskiä. Auringon oton hohtoa vähentää myös ajatus eräästä Richin ystävästä kotopuolessa, joka kärsii kerta toisensa jälkeen uusiutuvasta melanoomasta. Itse nykyään nautin vaaleasta hipiästäni, saan siitä kehuja työkavereiltani ja asikkailtakin, mikä on minusta hyvin outoa. Mielummin itse kuitenkin valitsisin työkaverini oliivin ruskean intialaisihon kuin oman vitivalkoisen suomalaisen hipiäni jos voisin, mutta eksoottinen tämä tuntuu olevan ainakin Uuden Seelannin asukkaiden mielestä! :) Hyvä niin, koska karrelle palanut ruskettunut ja ryppyinen, vanhaa nahkalaukkua muistuttava iho on huomattavasti epäviehättävämpi kuin maidonvaalea, terve iho. Eikä se melanooma oikein viehättävä ole sekään.

Koti-ikävä alkaa pikkuhiljaa tässä kasvaa, mies on jo innoissaan odottamassa, meinaa kuulemma siivota talon ja tehdä chocolate brownieseja kotiin tuloni kunniaksi omalla salaisella reseptillään. :) Ja on minulle luvattu myös pitkä niska/päähierontakin. Hirmuinen ikävä sitä omaa mussukkaa. Kuusi viikkoa erossa rakkaimmastaan on kuitenkin niin hirvittävän pitkä aika! Varsinkin kun olemme koko suhteen aikana olleet toisistamme erossa vähän väliä. No, eipä tässä ole enää montaa päivää jäljellä.

Ajattelin tuossa tänään katsellessani muiden blogeja, miten vähän minulla loppujen lopuksi on blogissani noita Uuden Seelannin kuvia. Niitä kuitenkin on tietokoneella vaikka hur mycket, joten jossain vaiheessa voisin tehdä pienen päivityksen viime kesän tapahtumista Hawkes Bayssa ollessa, siellä nimittäin tuli tehtyä vaikka minkälaista pikku reissua ja uusia kokemuksia riitti miltei joka päivälle.

Tähän loppuun kuitenkin liitän kuvan eräästä yksinäisestä autiotalosta, joka sijaitsee miltei Wellingtonin keskustassa, Karo Drivella. Kuva on omistettu Elegialle, joka etsiskeli autiotaloja ympäri mualimoo. :) No, tässä yksi, joka on ehkä rakennettu siellä 20-30 luvun kieppeillä, ja oli mielestäni jonkinlainen kaupparakennus silloin muinoin. Talo on rakennettu todelliseen vanhan Wellingtonin tyyliin, niinkuin talo jossa asummekin. Kuva on otettu jo yli vuosi sitten ensimmäisellä Uuden Seelannin reissulla, ja talo oli niin yksinäisen ja erikoisen näköinen, että piti oikein ikuistaa se filmille. Talon ympärillä olevat rakennukset ovat kaikki täysin uusia, mikä mielestäni tekee pikku talosta entistä viehättävämmän ja mielenkiintoisemman. Yritin kurkkia ikkunoista sisään, mutta olivat sen verran likaiset etten nähnyt mitä kaikkea ihanaa siellä sisällä saattaisi olla! Luultavasti siellä olisi ollut kuitenkin nukkumassa joku paikallinen juoppo. ;)

Pimp my blog

Jaa, tuli lisättyä muutama juttu blogiini, kävijälaskurin toimivuudesta en tiedä, se jääköön nähtäväksi. Voi toki olla, ettei täällä kukaan edes käy lueskelemassa uskomattoman mielenkiintoisen elämäni vaiheita, mutta toivottavasti edes jokunen sukulainen tai tuttava. Edes säälistä :D Sään lisäsin myös, sillä noin 99% ihmisistä, jotka olen Suomessa tavannut ja joille olen asuinpaikastani kertonut kyselee aina Uuden Seelannin säätilaa. No, nyt ainakin blogini lukijat tietävät sen!

Ja jo ties kuinka mones uneton yö jatkuu näillä eväillä...

Uneton Itä-Suomessa

Tässä tehokasta ajanvietettä unettomuudesta kärsiville...

1) Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla.
2) Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta.

1) Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

2) Minne haluaisit matkustaa?

Fidzi (ensi vuonna pääsen siellä käymäänkin kavereiden häissä! En malta odottaa! :) Viivytään siellä vähintäänkin 3 viikkoa ;)

3) Lempipaikkasi?

Miehen kotipaikka, Hawkes Bay, Uuden Seelannin "hedelmäkulho" :) Uskomattoman kaunis paikka, täynnä kuitenkin elämää, tekemistä ja nähtävää! Täynnä hedelmätiloja, upeita hiekkarantoja ja ystävällisiä ihmisiä.

4) Lempitavarasi?

Rakas pounamu (jade-kivi) kaulakoruni, ensimmäinen lahja jonka sain mieheltäni seurustelun alkuvaiheessa, kun olimme vielä erossa toisistamme. Mies oli sitä ensin pitänyt kaulassaan päivittäin, suudellut sitä, ja vielä kastanut sen Hawkes Bayn Wairoa-joessa (maori-tapa). Lähetti sen sitten minulle Suomeen päivittäin pidettäväksi. Pounamua ei saa koskaan ostaa itselleen tai kadottaa, tai se tuo todellista epäonnea. Muuten se suojelee omistajaansa ja toimii onnen amulettina.

5) Lempiruokasi?

Japanilainen ruoka on ehdoton lempparini nykyään ja varsinkin sushi! Wellingtonissa käymme paljon ulkona syömässä, ja erityisesti japanilaisissa ravintoloissa.

6) Lempieläimesi?

Koirat, mutta erityisesti kultaiset noutajat. Oma koirani Suomessa onkin jo 13-vuotias vanha herra ja mieheni kanssa olemme jo päättäneet ottavamme oman kultsi-pennun jossain vaiheessa, kun elämäntilanteemme on sopiva. :)

7) Lempivärisi?

Limen vihreä, ihanan energinen väri.

8) Tämän hetkinen tunnetilasi?

"exhausted"

9) Kulkuneuvosi?

10) Mitä teit viime lauantaina?

Pitää välillä palata "oman" ammattinsa äärelle, varsinkin täällä kotona ollessa.

11) Mitä teit viime sunnuntaina?

Nuf said

12) Keneltä näytät?

Kirsten Dunst... En parempaakaan keksinyt, en voi muuta sanoa kuin... "yeh right!!"

R.I.P. George Carlin

Viime viikolla kuulin surullisia uutisia, yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni ja stand up-koomikoistani, George Carlin, oli menehtynyt 22. kesäkuuta 71-vuotiaana, sydänvian vuoksi. Tribuuttina miehen uskomattomalle elämäntyölle ajattelin liittää tähän yhden Georgen hauskimmista stand up-pätkistä. Enjoy!


George Carlin - "Religion is bullshit"

Suomen kesä - lyhyt ja vähäluminen

On jäänyt tämä blogin kirjoittaminen vähemmälle. Laiskottaa. Haluaisi vaan viettää aikaa perheen parissa ja nukkua aamuisin pitkään, kaikki muu tuntuu kauhealta ponnistelulta ja itsensä rääkkäämiseltä. Aika tuntuu lentävän, enää kaksi ja puoli viikkoa Suomen reissua jäljellä, mihin nämä päivät oikein häviävät?? Olo alkaa olla pikkuhiljaa haikea, rankat jäähyväiset ovat taas edessä. Mutta toisaalta en malta odottaa että pääsen taas mieheni luokse. Ristiriitaisia tunteita nämä. Ei ole helppoa tämä kahdessa maassa asuminen, ei. Uhrauksia on tehtävä, jotta saisi olla rakkaimpansa luona.

Kotona Uudessa Seelannissa työkaverit ja ystävät jo ikävöivät kovasti. Itseä vähän jo hirvittää töihin meno, se kun tapahtuu vain neljä päivää maahan saapumisen jälkeen, jääkin nähtäväksi onko minusta siinä vaiheessa jo töihin menijäksi, täällä Suomen päässä toipuminen lennoista ja aikaeroista nimittäin vei miltei kaksi viikkoa. Onneksi työkaverini ovat hyvin ymmärtäväisiä ihmisiä, niinkuin on itse yhtiökin. Toisaalta en malta odottaa, että pääsen taas arkeen kiinni.

Vähän väkinäistä tämä kirjoittelu tällä hetkellä, joten lopetan tämän kirjoituksen tähän... nauttikaa ihmiset kesästä, se kun on täällä Suomessa niin lyhyt, mutta sitä kuitenkin odotetaan kuin kuuta nousevaa koko vuoden ajan. Älkää vain suunnitelko, tehkää ja eläkää! :) Ja nyt lähdenkin tästä nauttimaan suomalaisesta mökkielämästä, saunasta ja tuoreesta ruisleivästä. Sitä kun ei tiedä milloin seuraavan kerran pääsen moisista rikkauksista nauttimaan!