Roadtrip 2: Paeroa & Coromandel

Rotoruan kaasun hajujen jälkeen otimme suunnaksi kauniin Coromandelin. Edessä oli jälleen n. kolmen tunnin ajomatka, jonka varrella pysähdyimme mm. Paeroalla. Paeroa on tunnettu kuuluisasta L&P-juomastaan, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä. Ajoimme tietenkin Paeroan L&P-kahvilaan, josta ostimme pullot L&P:tä hellettä helpottamaan. Matkan varrella poikkesimme myös Mata Matan lähellä, jossa jälleen kerran kuvattiin elokuvia Taru Sormusten Herrasta. Paikalla sijaitsee vieläkin Hobittila, joka luotiin vain ja ainoastaan elokuvia varten. Itse Hobittilaan asti emme tosin ehtineet, mutta muutamia muita suosittuja kohteita pääsin onneksi kuvaamaan.

Juomassa L&P:tä maailman suurimman L&P pullon edessä.

Matkalla taas...

Wairere-Falls.

Mata Mata.

Tien laitaan pysähtyessä meitä katsomaan rynni kokonainen lehmälauma.

Pitkän, kuuman matkan ja lukuisten koukeroisten teiden jälkeen saavuimme henkeä salpaavan kauniille Coromandel Peninsulalle. Olen aina halunnut nähdä tämän paikan, jo kauan ennen kuin tapasin mieheni. Nimittäin niin monet kuvat Uudesta Seelannista on otettu näiltä rannoilta, joita tulisimme koluamaan seuraavien kolmen päivän ajan. Olin siis lievästi sanottuna innoissani!

Coromandel Peninsula

Ensimmäisenä oli vuorossa check in hotellissamme, ja siitä suoraan illalliselle ihanan tunnelmalliseen Whitiangan kaupunkiin. Hotellimme onneksi sijaitsi aivan Whitiangan keskustassa, joten siitä oli lyhyt kävelymatka rannalle ja kaupungille. Ilma oli vielä kuumempi kuin Rotorualla, joten shortseissa ja topissa tarkeni pitkälle yöhön. Hyvä kun illalla malttoi käydä nukkumaan, tiedossa oli nimittäin seuraavana päivänä lisää kauniita rantoja ja kuuluisia nähtävyyksiä...

Heinekenilla.

Whitianga Beach.

Heti aamulla ensimmäiseksi ajelimme Doggy Vanilla Haheissa sijaitsevalle Hot Water Beachille. Paikka saa nimensä hiekan alla virtaavista kuumavesi-lähteistä, joiden veden saa esille kaivamalla hiekkaan syvän kuopan. Kuopassa taas saa sotkettua viileämpää merivettä kuumaan veteen ja tuloksena on yksityinen lämmin vesi-allas. Kaivoimme tottakai itsellemme sopivan kokoisen altaan aivan rantaviivaan ja loikoilimme auringossa, juomavettä tankaten.

Koukeroisia puita Hot Water Beachilla.

Hot Water Beach.

Hot Water Beachilta suuntasimme Hahein pieneen lomakylään, jossa kävimme aamupalalla merenrantakahvilassa ja sieltä ei muuta kuin takaisin rannalle loikoilemaan. Hahei Beach oli vielä kauniimpi kuin Hot Water Beach, ja tuore hedelmäjäätelö maistui hyvin, tosin suli auringossa turhan nopeasti.

Hahei Beach.








Sarjassamme hassuja maori-nimiä... Tuttiritarin Tie?

Roadtrip, osa 1: Rotorua

Pari viikkoa sitten olimme reissulla ympäri Pohjois-Saarta. Ajopelinämme toimi tietenkin miehen työsuhde-paku, tai toisin tunnettu "Doggy Van". Koko matkan mitta oli noin 1400km, joten ajamista riitti, viikon jokaiselle päivälle. Onneksi saimme pysähdellä reitin varrella ihanissa lomakohteissa ja hotelleissa. Matkalla Rotorualle pysähdyimme lounaalla hauskassa kummitustalo-tyylisessä kahvilassa nimeltä Manor Café.

Hologrammi-taulu kahvilan käytävässä

Manor Café

Ensimmäisenä etappina oli siis Rotorua, joka sijaitsee Pohjois-Saaren keskiosassa. Rotorua on tunnettu vulkaanisesta maaperästään ja sen tuottamista kuumavesi-lähteistään, geyshireistään ja kuumista mutalähteistään. Ja myös erikoisesta tuoksustaan, Rotorualla nimittäin voi haistaa ilmassa rikin, joka antaa paikalle oman...hmm... persoonallisen tunnelmansa. :D Kaasunhajuiseen Rotoruaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen Wellingtonista, jonka varrella näimme hyvin erilaisia Pohjois-Saaren näkymiä, kuin mihin olen normaalisti tottunut. Oli omituista nähdä karumpia maisemia, vihreän Hawkes Bayn ja Wellingtonin jadenvihreän meren jälkeen. Matkan varrella pysähdyimme myös Taupo-järvellä kahvitauolla, joka on myös suosittu Uuden Seelannin lomakohde (josta tosin unohdin ottaa valokuvia...).

Mount Ruapehu (yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista, ja Uuden Seelannin suurin, ja joka myös toimi "Mount Doom":ina Taru Sormusten Herrasta-elokuvissa. Täällä kuvattiin esim. "Kuninkaan Paluun" viimeiset kohtaukset, jossa Sam ja Frodo kiipeävät vuoren huipulle sormusta sulattamaan.)

The Desert Road.


"Mount Doom"

Rotorualle saavuttaessa meitä odotti iso, upea hotellihuone ja yksityinen geothermaalinen kuumavesiallas. Oli ihana rentoutua kuumassa vedessä ulkona keskellä päivää pitkän ajomatkan jälkeen, vaikka ulkolämpötila lähentelikin 26:tta astetta. Altaassa lillumisen ja hetken lepäilyn jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille ja etsimään sopivaa ravintolaa illalliselle. Löysimme ihanan romanttisen italialaisen ravintolan, jonka ulkoilmassa istuimme kynttilän valossa ja nautimme lomamme ensimmäisestä illasta.

Seuraavana päivänä meillä oli paljon ohjelmaa tiedossa; ajoimme Rotoruan kuuluisalle Mount Ngongotahalle, jonne pääsee vain vaijeri-gondolalla. Maisema Lake Rotoruan ylle oli mahtava, ja vaikka vaunu hieman heiluikin tuulessa, matka oli hauska ja näkemistä riitti. Huipulla meitä odotti toinen kokemus; vuoren rinteitä alas ajaminen kolmepyöräisellä menopelillä, lugella. Vuorenhuipulle on myös rakennettu ravintola, kahvila ja matkamuistomyymälä, joissa vietimme aikaa luge-kyydin jälkeen, maisemia ihaillen ja kuumasta kesäpäivästä nauttien.

Gondola-matka alkaa...


Melkein huipulla...


Luge-ratoja.


Luge-kyydin jälkeen takaisin ylös pääsee hiihtohissillä.

Luge-rataa ja Lake Rotorua.


Ravintola&kahvila.








Lounaalla...

Uusi Koti

Vihdoin asunnon etsiminen on tullut päätökseensä. Viikko sitten kirjoitimme vuoden vuokrasopimuksen uuteen kotiimme, joka sijaitsee aivan keskustassa, Wellingtonin mielenkiintoisimman ostoskadun Cuba Streetin vieressä. Sijainti on siis aivan uskomaton, samoin kuin asuntomme. Asunto on osa vain muutama vuosi sitten rakennettua kerrostaloa, joka on moderni, lämmin ja kodikas. Asuntomme on kattokerroksessa, josta hissistä ulos astuessa avautuu piha-alue, josta taas pääsee meidän koti-ovellemme. Ja sisällä asunnossa on kaikki mitä halusimmekin; iso olo-huone/ruokailutila, moderni keittiö, jossa reilusti säilytystilaa, valoisa, lämmin makuuhuone, jossa iso vaatehuone ja moderni kylpyhyone. Lisäksi olohuoneesta avautuu upea näkymä kaupungin ylle korkeimmasta kerroksesta ja olohuoneesta pääsee myös kävelemään parvekkeelle, jonne aiomme virittää pienen grillin jossain vaiheessa. Myös oma autopaikka kuuluu vuokraan, mikä on todella harvinaista Wellingtonin keskustassa sijaitseville asunnoille. Ja isona bonuksena talossa on uima-allas, iso pore-allas ja kuntosali (jossa muuten suomalaiset Tunturi-laitteet :D ) asukkaiden käytettäväksi, jotka sijaitsevat asuntomme yläpuolelta, ja sieltäpä se näkymä vasta avautuukin!

Ja mikä ihmeellisintä tässä koko löydössä oli, että asunnon entiset vuokralaiset ovat ruotsalainen nainen ja suomenruotsalainen mies jotka ovat palaamassa kotimaahansa Ruotsiin. He olivat sisustaneet asunnon skandinaaviseen tyyliin; Ikeaa, puhtaita linjoja, vaaleita tekstiilejä ja tummaa puuta. Tuntui kuin olisin astunut suomalaiseen kotiin, kun ensimmäisen kerran näin asuntomme. Olin niin innoissani nähtyäni Ikean huonekaluja, että heti kysyin ovatko he myymässä huonekalujaan ennen Ruotsiin menoa. Ja tottakai he olivat, joten nyt meillä on sitten ruotsalaiset huonekalut, uusiseelantilaisessa kodissa. :) Saimme melkein ilmaiseksi uuden sohvan, rahin, sohvapöydän ja samaa sarjaa olevan tv-tason. Joten todella hyvää onnea oli matkassa, onneksi emme saaneet yhtäkään niistä muista asunnoista, joita aikaisemmin haimme! Lisäksi vuokraisäntämme ovat aivan ihania ihmisiä, nuori pariskunta joka asuu Bangladeshissa, mutta omistaa tämän kyseisen asunnon Wellingtonissa. Molemmat ovat töissä YK:lla ja ilmeisesti myös Unicefilla. Mukavampia vuokraisäntiä tuskin onkaan. Kaiken ihanuuden lisäksi vuokraisännät jättävät meille uuden mikron, leivänpaahtimen, vedenkeittimen, silitysraudan & laudan, stereot, yms. Osa noista meillä jo onkin, mutta on hyvä olla vaihtoehtoja. :)

Eli pähkinänkuoressa; rukouksiimme on vastattu. Tai voisi sanoa että villeimmät unelmammekin asunnon suhteen ovat toteutuneet, koska paikka on melkein liian hyvä ollakseen totta, emmekä koskaan uskoneet että meillä olisi Ikean huonekaluja Uudessa Seelannissa. Lähin Ikea kun on Australiassa. Muutto on vajaan kahden viikon päästä, enkä malta odottaa. Nyt väli-aikaisesti asumme ystäviemme luona, mikä on ollut hauskaa sekin, mutta en malta odottaa päästä omaan, uuteen kotiimme! Kuvia sitten myöhemmin... :)

Nuku rauhassa, kulta pieni

Kyyneleet silmissä kirjoittelen tällä kertaa. Viime keskiviikkona rakas, miltei 14-vuotias kultainen noutajamme Tino nukutettiin iki-uneen. Rakkaallamme oli vatsassa syöpä, keuhkoissa vettä, eikä sydänkään enää jaksanut lyödä. Joten päätös oli ehdottomasti oikea. En vieläkään miltei viikon jälkeen jaksa uskoa että paras eläin ystäväni on poissa. Tino oli tukena ja turvana, aina kun sitä tarvitsi, ja kaikki ihmiset jotka Tinon tapasivat, rakastivat häntä saman tien. Tässä vielä muutamia kuvia, kilteimmästä, suloisimmasta koira-herrasta, jonka olen koskaan tuntenut. Olemme hyvin onnekkaita, että Tino eli perheemme kanssa miltei 14 vuoden ajan.

Aurinko silmissä.


14 vuoden viisautta.


Lumipeto.


Ammattimaista poseerausta.


Lyhytkarvaisena noutajana.

Emme koskaan unohda sinua.

Voi itku ja ahdistus.

Vulkaaninen Rotorua

Asunnon etsimisen tuskaa. Tämän kaiken tuskan ja stressin on parasta olla kaiken arvoista, sillä nyt perjantaina joudumme muuttamaan tästä asunnosta pois ja asumaan väli-aikaisesti Richin työkaverin luona. Onneksi työkaveri on todella mukava, nuori nainen, mutta silti inhottaa luuhata vieraiden nurkissa, vaikka vain väli-aikaisesti. Sunnuntai-aamuna olemme lähdössä viikon pituiselle lomamatkalle, joka tulee kyllä tarpeeseen, ajamme ensin Rotorualle, jossa saamme lillua oman hotellihuoneemme yksityisessä tulivuoriperäisessä kuumavesi-altaassa. Siitä ajamme Aucklandiin kavereiden luo, siellä luultavasti luvassa kaupungilla kiertämistä, niin päivällä kuin yölläkin. Aucklandista taas suuntaamme kohti pohjoista, käymme tarkastamassa kauniin Coromandel Peninsulan ja Piha-rannan, sun muut suositut postikortti-kohteet. Coromandelissa olisi tarkoitus viipyä kaksi yötä, yksityisessä mökissä, josta avautuu näköala suoraan Tyynelle Valtamerelle. Coromandelilta ajamme Hawkes Bayhin, Richin isoveljen häihin. Mielenkiintoinen viikko siis edessä.

Rotorua

Coromandel Peninsula

Taidamme molemmat tarvita hieman stressin lievitystä, on tämä asunnon etsiminen ollut sen verran kovaa työtä viime kuukausina. Muutamaa asuntoa on meille tarjottukin, mutta vaatimuksemme ovat nyt viime vuotta kovemmat; asunnon täytyy ehdottomasti olla lämmin, suht hiljainen (nykyiset naapurimme ovat melkoisen kova-äänisiä ja seinät ohuet) ja lisää tilaakin voisi olla kasvavalle tavaranpaljoudellemme. Eilen illalla katselin tätä vanhaa asuntoamme ja mieli oli hieman surullinen, on tämä sentään ollut ensimmäinen kotini täällä uudessa maassa, ja täältä kun on mukaan tarttunut niin paljon hyviä muistoja vuoden varrelta. Näistä ajatuksista taas ajauduin miettimään omaa kotiani Suomessa, ja haikeana muistelin lapsuuden kodin maisemia ja siellä olevia ihmisiä, joita on niin kova ikävä. Erityisesti näin stressin ja ahdistuksen päälle painaessa koti-ikävä pulpahtaa esille ja alkaa miettimään asioita läpi. Suomea paikkana en niinkään ikävöi tai siellä vallitsevaa kulttuuria (saunaa, salmiakkia ja muita itsestään selvyyksiä lukuun ottamatta), mutta omaa perhettä kylläkin. Perheen kun saisi siirrettyä tännepäin maailmaa, niin kaikki olisi hyvin! :)

Asunnon etsiminen jatkuu, tällä viikolla olisi taas muutama näyttö edessä, saas nähdä miten käy ja millaisia paikkoja ovat. Periksi ei anneta, tästä tulevasta lomasta varmasti saamme imettyä lisää energiaa ja kärsivällisyyttä taas asunnon metsästykseen. Työpaikalla asiat ovat onneksi kondiksessa, ensi kuussa luvassa palkankorotusta ja nyt viikonloppuna tyttöjen pokeri-iltaa ja Cuba Street Carnival, joka on Wellingtonin suurin festivaali. Sinne voisikin jonkinlaisen kostuumin laittaa kokoon, kun ei tuonne Sevensiin päässyt hillumaan kuin omissa vaatteissa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

♥ Valentine's Day ♥

On taas se aika vuodesta kun aletaan hempeillä ja oikein urakalla. Töissä on pitänyt kiirettä Valentine's Dayn takia, kymmenia miehiä päivittäin ostamassa rakkaille naisilleen alusvaatteita. Ja pätäkkää näillä miehillä tuntuu riittävän, suurin osa kun on rikkaita bisnesmiehiä. Täällä ystävänpäivänä muistetaan vain rakkainta, eikä ystäviä kuten Suomessa. Itse en niin välitä lahjoista tai muusta materiasta ystävänpäivänä, pieni muistaminen riittää. Mies antoi minulle suloisen, vaaleanpunaisen sydän-cupcaken joka oli kultaisessa rasiassa, punaisella satiininauhalla sidottuna. Suloinen, huomaavainen lahja, enkä tuon enempää halunnutkaan. Miehen mielestä Valentine's Day pitäisi olla joka päivä, eikä vain juhlia rakkaintaan vain kerran vuodessa. On se hassu hempeilijä tuo mies. Kokkaa illalla jotain special ruokaakin kuulemma, enkä saa kurkkia ennen kuin on valmista. Kunnon vanhan ajan romantikko.

Itse ostin miehelle Homer Simpson tohvelit ja vanhan kunnon kortin rakkauden tunnustuksineen. Lisäksi kävin täältä tilaamassa kuvissa olevat design ystävänpäivä-cupcaket (meillä molemmilla oli näköjään sama idea), jotka sitten toimivat yllätys-jälkiruokana. Tuo kyseinen liike kun on sopivasti ihan työpaikan lähellä. Romanttisen illan kohokohtana katsomme luultavasti elokuvaa ja pidämme huolta hoitokoirastamme, Millystä.

Eilen töissä tapahtui hassuja, aivan tyhjästä liikkeeseen käveli kameraryhmä, Prime TV:n uutisista. Halusivat tehdä haastattelun jonkun työntekijöistämme kanssa, kysellä ystävänpäivän myynneistä sun muusta siihen liittyvästä. Työkaverit sitten suostuttelivat minut kameran eteen sössöttämään parhaiten myynneistä malleistamme sun muusta hömpästä. Lupasin sitten hölmö tehdä haastattelun, ja ennen kuin ehdin edes ajatella koko asiaa läpi, minulla oli jo mikrofoni rinnassa ja kamera suoraan edessäni. Kamala tunne. Ihan tyhjästä täytyy keksiä jotain järkevää sanottavaa haastattelijan esittämiin kysymyksiin. En vieläkään muista mitä sanoin, mutta lähetys on tänään tv:ssä ja lievästi sanoen jännittää! Saas nähdä mitä sieltä suusta pääsi ja oliko se mitään järkevää. Nyt ollaan sitten päästy Uuden Seelannin uutisiinkin. Voi herranjumala. Kaikkeen sitä pitääkin itsensä sotkea!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

The NZI Sevens

Todella tapahtumarikkaat kaksi viikonloppua takana. Toissa viikonloppuna tuli käytyä työkaverin läksiäisbileissä, ensin porukalla Laser Forceen lasersotimaan (ja sen hauskempaa aktiviteettia en kyllä olisi keksinyt!) ja siitä Hell's Pizza Syn Bariin jatkoille. Ja siitä ilta jatkui sitten moniin muihin paikkoihin, mutta en jaksa teitä tylsistyttää niitä listaamalla. Viime viikot ovat olleet myös todella helteisiä, ja mikäs sen mukavampaa, on ihana kävellä aamuisin töihin shortseissa ja topissa ja nukkua ikkunat sepposen selällään.

Nyt viime viikonloppuna Wellingtonissa riitti säpinää enemmän kuin laki sallii. Ensin perjantaina oli Waitangi-päivä, joka on tavallaan Uuden Seelannin vastine itsenäisyyspäivälle. Waitangi-päivää juhlitaan 6. helmikuuta 1840 allekirjoitetun Treaty of Waitangi-sopimuksen takia, jossa maorit ja britit allekirjoittiva yhteisen sopimuksen, jossa molemmat osapuolet saivat yhteisen vallan Uuden Seelannin maille ja maorit saivat samat oikeudet kuin Iso-Britannian kansalaiset. (Jos selostus on liian monimutkainen, klikatkaa tuota aikaisempaa linkkiä.) Lisäksi perjantaina Wellingtonissa alkoi suuri kansainvälinen rugbyturnaus The Wellington Sevens (tai NZI Sevens), jossa kilpailivat 16 eri maan rugbyjoukkueet kahden päivän ajan. Tämä on koko vuoden suurin tapahtuma Wellingtonissa, ja se todella sai koko kaupungin taas sekoamaan (tavalliseen tapaansa). Torstaina seurasimme suurta paraatia töissä ollessa, ja siellä näimme osan jokaisen maan rugbyjoukkueesta sekä muuta paraatiohjelmaa. Kenian pojat tuntuivat erityisesti pitävän meistä Bendonin tytöistä; alkoivat viskoa suklaapatukoita ja karkkeja sellaisella vimmalla meitä kohti, että piti oikein väistää! :D Sevensin perinteenä on pukeutua mitä hassuimpiin asuihin, jos on menossa katsomaan itse pelejä ja muuna aikana talsia ympäri Wellingtonia noissa kyseisissä kostuumeissa, laulaen, tanssien ja nauraen. Siksi juuri perjantaina olikin hauskaa olla töissä; liikkeeseen käveli milloin mitäkin hahmoja; pingviinejä, Elmoja, iPodeja, turkkilaisia painijoita, merirosvoja, supersankareita, gladiaattoreita ja Valluja kirjasta Missä Vallu Luuraa?, Where's Waldo? Koko kaupunki tuntui olevan biletystuulella ja ventovieraat ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja esittelemään asujaan.

iPod-pojat kävivät liikkessämme molempina päivinä...

Olisin ottanut enemmänkin kuvia, mutta ei hauskaa pitäessä aina ehdi! :) Nämä kuvat vielä työpaikalta... Mannekiinikin sai suudelman (kuvan keskellä).

Perjantai-iltana tietenkin lähdimme ulos ihmettelemään Sevensien hulluutta. Kaverimme Aucklandista ja Wellingtonista kävivät ensin katsomassa rugbya, hipeiksi pukeutuneena ja pelien jälkeen tapasimme ja jatkoimme iltaa yhdessä. Täytyy sanoa että hieman harmitti kun en itse päässyt peleihin (en ole mikään rugby-fani), mutta ensi vuonna on pakko mennä, ihan pelkästään tunnelman ja pukeutumisen takia! Täytyy alkaa jo suunnittelemaan jotain hauskaa teemaa koko porukalle... ;) Lauantaina sama meno jatkui entistä villimpänä, ehkä siitä syystä että suurin osa Wellingtonista ja turisteista jatkoi bilettämistä yön yli eikä viitsinyt välillä vaivautua kotiin nukkumaan. Rugby-matsit jatkuivat, ja illalla yhdeksän maissa kuulimme että Uusi Seelanti oli viime sekunteina hävinnyt finaalissa Englannille. No, se ei menoa haitannut ja juhlinta jatkui taas kaupungissa aamuun asti. Ja meilläkin meni toinen ilta ja yö kavereiden kanssa juhliessa ja naamiaisasuja ihaillessa.