Christchurch, olet ajatuksissa

Aamulla heräsin flunssaisessa tokkurassa puhelinsoittoon siskonmieheltäni, joka kertoi miehelleni tuhoisasta maanjäristyksestä Christchurchissa, Uuden Seelannin Etelä-Saarella. Ainakin 65 ihmistä on virallisesti löydetty kuolleena, ainakin 100 ihmistä on vielä raunioiden alla loukussa. Kuolleiden lukumäärän uskotaan kasvavan, samalla kun kadonneiden etsinnät jatkuvat. Itse ajattelin välittömästi Christchurchissa asuvia ystäviäni ja heidän perheitään, suurin osa on onneksi kunnossa, mutta osasta en tiedä vielä mitään. Epätodellista tälläinen kun oikeasti omia ystäviä saattaa olla pahassa pulassa tai jopa ... en viitsi edes kirjoittaa sitä sanaa.

Nyt olen tuijotellut koko päivän puhelinta sekä facebookkia ja odottanut viestejä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki ovat kunnossa.

Kuulin myös ystäviltä Wellingtonista, että järistys oli tuntunut siellä asti. En voi kuvitellakaan moista luonnonvoimaa, joka Christchurchiin on iskenyt. Itse olen tuntenut pahimmillaan reilun 5.0 asteen kokoisia järistyksiä, ja nekin tuntuivat aivan hullun kovilta, mitenkä sitten suoraan kaupungin keskustaan osunut 6.3 asteinen järistys! Uskomattoman pelottavaa. Tämä on synkkä päivä Uudelle Seelannille. Toivotaan ettei kuolonuhreja ilmesty enempää.

Kuvat Ilta-Sanomat.

The King

"Late last night and the night before, Tommyknockers, Tommyknockers, knocking at the door. I want to go out, don't know if I can, 'Cause I'm so afraid of the Tommyknocker man."

Kysymys;
jos on lukenut 10 saman kirjailijan kirjaa viimeisten kuuden kuukauden sisällä, voiko sitä jo kutsua rakkaussuhteeksi? Olen haksahtanut aivan täysin, head over heels, Stephen Kingiin. Tai ainakin hänen kirjoihinsa. Ensimmäinen kosketukseni Kingin kirjoihin tapahtui ylä-asteella, jolloin luin Epätoivon Kaupungin, mutta silloin kirjojen ihmeellinen maailma ei vielä auennut minulle samalla tavalla kuin nyt aikuisiällä, ahmin tuolloin ainoastaan elokuvia aina kun kykenin ja ehdin.

Ensimmäinen, jonka voisi virallisesti laskea luettuihin Kingin kirjoihini oli The Shining - Hohto. Mieheni lainasi sen viime kesänä kirjastosta, koska halusi vihdoin lukea tuon legendaarisen kirjan josta tuo upea, legendaarinen elokuvakin on saanut alkunsa, ja tietenkin halusin lukea kirjan myös itse. Sen jälkeen olen ollut kuin noiduttu ja ahminut Kingiä kirja toisensa jälkeen. Ja muutin jopa hieman mielipidettäni Kubrickin elokuvaa kohtaan, joka ei mielestäni vastannut Kingin visiota juuri lainkaan (ja tämän herra King itsekin on ilmaissut varsin kärkkäästi, siitä syystä se toinen Hohto-elokuvakin, josta kukaan ei ole juuri kuullutkaan, mutta ehkä hyvä niin). Kaikki Kingin kirjat olen lukenut myös englanniksi, mikä mielestäni tekee enemmän oikeutta kirjailijan alkuperäiselle visiolle kuin suomeksi käännetyt versiot, tosin makuasiahan tämäkin on. Tähän asti on lukenut seuraavat kirjat;

- The Shining (Hohto)
- Misery (Piina)
- Carrie
- The Stand (Tukikohta)
- The Tommyknockers (Kolkuttajat)
- Under The Dome
- Duma Key (Tapahtumapaikkana Duma Key)
- Different Seasons; (Kauhun Vuodenajat, joka kylläkin lasketaan yhdeksi kirjaksi, mutta menköön)
* Rita Hayworth and Shawshank Redemption
* The Apt Pupil
* The Body
* The Breathing Method

Kuvitusta kirjaan The Stand, sarjakuvan ja alkuperäisen kuvituksen muodossa.

Luulin aina, että Stephen Kingin voi laskea kliseisen halvan kauhukirjallisuuden kastiin. Voi, miten väärässä olinkaan! Ja tähän tietysti sopii täydellisesti se ikivanha sanonta; don't judge a book by it's covers. Mies on aivan uskomattoman taitava kirjailija, ja juuri tästä syystä ansainnutkin paikkansa maailman suosituimpien kirjailijoiden joukossa. Erityisesti Kingin henkilöhahmot ovat lumoavia; olivat ne sitten sympaattisia, raivostuttavia tai haluttavia, ja jäävät lukijan mieleen loppuelämäksi (tästä todisteena muun muassa fanaattiset ihailijat, jotka kyselevät kirjailijalta vieläkin mitä esim. The Stand-kirjan Stu Redmanille ja Frannie Goldsmithille nykyään kuuluu). Tarinat eivät todellakaan ole pelkkää kauhua, kirjoista löytyy rakkautta, dramatiikkaa kuin scifiäkin. Olen itkenyt, nauranut ja kauhulla kääntänyt sivua olkapääni yli vilkuillen yön hiljaisina tunteina miehen kirjojen parissa. Voisiko hyvältä kirjailijalta muuta toivoakaan? Olen niin onnellinen, että olen löytänyt Kingin, sillä ehkä suurin syy siihen miksi en koskaan lukenut kuin harvoja ja valittuja kirjoja, oli se etten osannut valita oikeaa kirja-genreä, joka olisi lähellä sydäntäni ja pitäisi mielenkiintoa yllä. Ehdottomat lempparini Kingin kirjoista tähän asti ovat; The Stand, Under the Dome, Duma Key ja Misery. Ja miehen kirjojen laatu tuntuu jatkavan tappavan tasaista tahtiaan, sillä esimerkiksi uusimpiin teoksiin kuuluvat Under The Dome ja Duma Key eivät todellakaan vihjaa, että King olisi menettämässä otettaan, vaikka ovatkin hyvin erilaisia ja kypsempiä verrattuna hänen vanhempaan tuotantoonsa, vaan päinvastoin.

Ja jottei tämä nyt menisi vallan herra Kingin palvomiseksi, niin täytyy mainita myös eräs aivan muu kirja, joka iski minuun viime aikoina ja lujaa; aikaisemmin mainitsemani Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin loistavan vampyyri-trilogian toinen osa; The Fall. Suosittelen jälleen kerran lämpimästi trilogiaa kaikille kauhun ja scifin ystäville, lupaan ettette pety. Ja jos mahdollista, kirjat kannattaa lukea alkuperäiskielellä eli englanniksi maksimaalisen nautinnon takaamiseksi. :)

Ystäville

Hyvää ystävänpäivää kaikille näin jälkikäteen!

(Itse askarrellut sitruunaiset cup caket sokerikreemi-kuorrutuksella.)

Life is a rollercoaster...

Linnanmäki, kesä 2010.

And six months later... Suomessa ollaan edelleen, kukapa olisi uskonut! Takana ihana perheen ja ystävien täyteinen, kuumaakin kuumempi kesä, enpä ole moista Suomessa kokenut! Suunnitelmamme ovat taas muuttuneet; onkin tarkoitus olla nyt kokonainen vuosi rakkaassa kotimaassani, eli ensi kesäkuun alkuun asti. Tällaista se elämä on monikansallisessa avioliitossa, päivä kerrallaan, eikä koskaan tiedä minne päätyy! Olemme nyt miehen kanssa sopineet, että elämää suunnitellaan noin kuukausi kerrallaan jotta pysyy pää menossa mukana. Tämän vuoden omistan täysin perheeni kanssa olemiseen ja kaiken suomalaisen nautiskeluun (sauna, lumi, lämpimät talot, ujot ihmiset). Päätöstämme jäädä Suomeen kokonaiseksi vuodeksi edesauttoi myös siskon raskaus, joka sattui kuin kreivin aikaan (kyseessä saattoi tosin olla jonkinlainen salaliitto..?).

Mutta olemme molemmat hyvin onnellisia päätöksestä jäädä ja saunoa sydämemme kyllyydestä, mies jopa nauttinut avanto-uinnistakin kuin syntyperäinen suomalainen ainakin. Itse olen tähän asti eniten nauttinut kunnon suomalaisesta, valkoisesta joulusta, sitä taisi sielu oikein janota noiden kahden kesäjoulujen jälkeen (en tiedä miten jotkut teistä pystyvätkin viettämään kymmeniä jouluja poissa kotimaasta?) On hyvä ladata pattereita seuraavia vuosia varten ja imeä itseensä kaikki perinteet äidin karjalanpiirakoista joulusaunaan, ensi jouluna niitä voi taas muistella kyynel poskella. :,)

Tähän Suomeen matkaan on sisältynyt paljonkin josta haluaisin kirjoittaa teille rakkaat ystävät ja muut ulkosuomalaiset, mutta parempi keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan. Hyvää alkavaa vuotta itse kullekin ja toivottavasti tästä vuodesta tulisi hieman hedelmällisempi bloggailu-vuosi kuin aiemmasta!

Tässä vielä muutama kuva ihanasta Suomen suvesta, luonnon keskellä kuin vähän muuallakin...

Helsingissä eräänä kuumana kesä-iltana

Juhannusaamuna kello neljän aikoihin, saunan jälkeen...

Matka

Huomenna se alkaa. Huomenna varhain aamulla ajamme Hawkes Baysta Wellingtoniin bussilla, joka vie noin viisi tuntia kaikkineen. Vietamme paivan kavereidemme luona ja illalla kello kahdeksan lahtee kone Aucklantiin. Sielta sitten yli 40 tunnin lentomatka Suomeen! Perilla ollaan vasta tiistaina, joten pitka on reissu. Levata pitaisi nyt viela kun voi, ei ole toivoakaan nimittain etta meikalainen saisi unta lentokoneessa...

...mutta luulen etta tama yo menee valvoessa ja sangyssa pyorien, sen verran on perhosia vatsassa. :)

Seuraava kirjoitus sitten Suomesta! Au revoir! Tai paremminkin... Catch ya later bro!

Matkakuumetta/ahdistusta

Matkavakuutukset, liput, passit, matkalaukun painorajoitukset, minigrip pussit nesteille, rahan vaihto, hammasharjat, vaatteet, meikit... Aaaah, vielä on järjestämistä viimeiselle viikolle Uudessa Seelannissa ennenkuin olemme lentämässä kohti Suomea. Tällä kertaa matka on onneksi hieman lyhyempi odotuksineen kuin viimeeksi, ja kulkee Aucklannin, Hong Kongin ja Frankfurtin kautta. Onneksi ei tarvitse lähteä Australian tai Englannin kamalille lentokentille palloilemaan. Erityisesti pidän tuosta Hong Kongin lentokentästä, se on niin viihtyisä, miltei kotoisa ja palvelu aivan loistavaa. Yleensä Aasian kentät ovat paljon matkailija-ystävällisempiä kuin esim. englannin kieliset kentät, olen huomannut. Liekö syynä tuo kuuluisa aasialaisen kulttuurin kohteliaisuus.

Nyt kun matka on näin lähellä alkaa hieman jännittämään... Miten ihmeessä oikein sopeudumme taas tuohon suomalaiseen kulttuuriin? Ei enää small-talkia, ravintola-illallisia, kahvila-lounaita, take away-kahveja, halpoja hedelmiä kaikissa sateenkaaren väreissä, englannin kieltä tai muita kieliä juurikaan (ehkä venäjää kuitenkin ja ripaus ruotsia), lukuisia eri etnisyyden ihmisiä joka puolella, roots ja dub-musiikkia, Cuba Streetin katutaiteilijoita, BYO ravintoloita, englannin kielisiä mainoksia tv:ssä, radiossa, billboardseilla, plunger-kahvia, "hat-parties", avokadoa ja marmitea leivän päällä ... pikkujuttuja, mutta niihin on niin tottunut ja ne tuntuvat niin turvallisilta. Yhtä turvallisilta kuin äidin ruisleipä ja sauna. Olen kotiutunut tänne niin hyvin, että tuntuu kuin olisin menossa yhdestä kotimaasta toiseen. Tältä se siis tuntuu olla kahden maan kansalainen! En malta odottaa että voin hakea kansalaisuutta muutaman vuoden päästä. Suomi on tottakai silti rakas ja isänmaa, enkä malta odottaa päästä kokemaan taas mökkeilyä, järvessä uintia ja valoisia kesäöitä. Tuntuvat varmasti hyvin eksoottisilta pitkästä aikaa! :D

Aro Valley, Wellington.

Loppuun vielä yksi lempilauluistani täältä Aotearoasta, joka tuo aina mieleen uusiseelantilaisen kesän; rennon rannalla hengailun, grillauksen, hyvän viinin ja seuran. The chilly bin, a few brewskies, some good mates, kiwi BBQ, jandals, the beach and goody goody gum drops ice cream, yum. :) (Mainittakoon vielä, että yksi tämän bändin jäsenistä on Bret McKenzie Flight of the Conchordseista. Täällä Uudessa Seelannissa Bret oli jo ennen tuota sarjaa hyvin tunnettu tästä ko. wellingtonilais-bändistä, The Black Seedseistä.)

ps. Tuossa videossa näkyvällä rannalla kävimme muuten road tripimme aikana viime vuonna :) Uskomaton Cathedral Cove, kaunein koskaan näkemäni paikka!

The Black Seeds - So True;

Finland calling!

Suomeen olisi sitten lähtö ensi viikolla! :) APUVA! Sitä muun muassa olen järjestellyt ja siitä syystä ei oikein ole ollut bloggailulle aikaa. Viime Suomen reissusta on nyt kaksi vuotta, ja samoin siitä kun olen viimeeksi nähnyt äitiäni, siskoani, isoveljeäni, veljentyttöäni, siskonpoikaani ja muita rakkaitani. Mies on tulossa tällä kertaa mukaani, mikä tekee matkasta paljon mieluisemman. Ollaan nyt jo molemmat "kesälomalla" Wellingtonin talvessa, työt takana päin ja pakkailut edessä. Ensi viikko vietetään Hawkes Bayn rauhallisissa maisemissa anopin ja appiukon kestitettävinä.

Wellingtonin talvi on juuri nyt pahimmillaan eli vettä tulee kaatamalla ja tuuli on hyytävä. Joten maiseman vaihto on tervetullut! Suomessa meillä olisi tarkoitus viipyä ainakin syyskuuhun asti, mielellään olisimme jouluun asti, mutta katsoo nyt miten suunnitelmat kehittyvät. Sen jälkeen olisi paluu tänne Aotearoaan ja täältä taas Australiaan Melbourneen vuodeksi tai kahdeksi. Mutta suunnitelmat ovat hyvin auki, ei muuta kuin go with the flow ja katsotaan minne elämän virta vie.

Tänään kävin sitten viimeistä kertaa käyttämässä henkilökunta-alennustani Kirkcaldie & Stainsilla, ja mukaan tarttui muun muassa nämä neljä M.A.C.in ihanaa luomiväriä... sekä Nars:in Sheer Glow meikkivoide, johon olen aivan rakastunut. Sen parempaa meikkivoidetta en usko olevan olemassakaan. Uskomattoman kevyt, mutta peittävä meikkivoide joka antaa iholle kauniin luonnollisen näköisen hehkun. Jos et usko niin kokeile! (Ei uskoisi että olen työskennellyt kosmetiikka-myyjänä ;D )

Knight Divine

Violet Star

Shadowy Lady

Mineralized: Odd Couple

Nars: Sheer Glow Foundation