Seatoun ja uudet popot

Lauantai-iltana ihanan eteläafrikkalaisen illallisen jälkeen vuorossa oli naapurimme Davidin syntymäpäiväjuhlat. Miten kiireinen päivä, huh. Olimme ostaneet Davidille 12-packin Becks-olutta ja laatikon päälle tökänneet suuren hopeisen rusetin kortteineen. Ajattelimme, ettei tuolla lahjalla voi mennä vikaan. Olin aikaisemmin viime viikolla ostanut uudet ihanat korkokengät, jotka laitoin jalkaani mustien farkkujen kaveriksi ja yllätyksekseni jaksoin kävellä Wellingtonin katuja nuo nahkaiset korkkarit jalassa aamukolmeen asti miltei täysin kivuttomasti. Herranjestas ajattelin, aikamoinen saavutus upouusilla kengillä meikäläiselle. Monesti uusilla kengillä saa kävellä ainakin 20 km ennenkuin alkavat muotoutua jalkaan.

99$ - Lippy

Ensin aloittelimme naapureiden kotona, huudatimme musiikkia, jokainen sai vuorotellen laittaa mieleistään musiikkia läppäristä tulemaan ja juttu lensi. Vasta puolenyön maissa aloimme tehdä lähtöä kaupunkia kohti. Suunnitelmissa oli biljardin peluuta, joka on meidän ja naapureidemme lempipuuhaa, joten suunnaksi otettiin jälleen yksi lempipubeistamme, Hotel Bristol. Kaikkien yllätykseksi minulta biljardin peluu sujui paremmin kuin koskaan, paremmin kuin Richin, ja sekös poikaa ärsytti mutta myös ihastutti. Sanoin syyksi uudet kenkäni, antoivat minulle enemmän pituutta ja paremman tuntuman biljardipöytään. Muutaman voittoisan pelin jälkeen siirryimme toisaalle, pieneen jazz-tyyliseen klubiin nimeltä Motel Bar, jossa en ollut ennen käynytkään. Sisustus oli kuin 30-luvulta ja musiikki samaa sarjaa, ihana tunnelma hämärine valoineen, ihmiset istumassa pöydissään jammailemassa musiikin tahtiin. Valitettavasti pöytää emme saaneet, joten jouduimme lähtemään muualle. Tänne palaisimme kyllä vielä tulevaisuudessa ajattelin.

Kotimatkalla Ashleyn ja minun jalat alkoivat vihdoin antaa periksi, joten päätimme ottaa porukalla taksin. Päämääränä olisi kuitenkin sama osoite, joten mikäs siinä. Täytyy sanoa että olin lievästi väsynyt aamukuuden herätyksen, työpäivän, pitkän illallisen maatilalla ja nyt syntymäpäiväjuhlien jälkeen. Olin aivan valmis sänkyyn.

Seuraavana päivänä kävimme Richin kanssa kruisailemassa ympäri Wellingtonia Richin uudella työsuhdeautolla, jossa hän kuljettaa koiriaan päivittäin. Ajoimme ensin Seatouniin, jossa ohjaaja Peter Jacksonin talo sijaitsi, tai yksi niistä, miehellä kun on neljä eri taloa ympäri Wellingtonia. Ajoimme talon ohi, mutten valitettavasti nähnyt tätä mestariohjaajaa, oli varmaan hengailemassa jollain muista neljästä taloistaan. Löysimme ihanan rauhallisen paikan merenrannalta Seatounin kupeessa, ja istuimme autossa pienellä piknikillä, olin ottanut meille voileipiä, suolapähkinöitä, hedelmiä ja mehua evääksi. Sää oli todella tuulinen, miltei myrskyinen, joten autossa istuminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin rannalla värjötteleminen. Tämän jälkeen ajelimme hakemaan kaupungin parasta jäätelöa Oriental Paradelta, joka on Wellingtonin rikkaimpia, kauniimpia alueita, hiekkarantaa ja upeita miljoonataloja, siellä kelpaisi asua kyllä meikäläisenkin. Oli niin ihana vain ajella ympäriinsä, aikaisemmin meillä ei tätä tilaisuutta ole ollut, nyt navigaattorin avulla voimme ajaa minne vain Wellingtonissa tai sen ulkopuolella, täysin ilmaiseksi, kiitos Richin anteliaan pomon. :) Tässä vielä muutamia kuvia Seatounin rannalta... Jacksonin talo sijaitsee aivan kulman takana. Kesällä varmasti ihanan lämmin paikka, nyt kevät-tuuli teki paikasta hyytävän, mutta silti kauniin.