The NZI Sevens

Todella tapahtumarikkaat kaksi viikonloppua takana. Toissa viikonloppuna tuli käytyä työkaverin läksiäisbileissä, ensin porukalla Laser Forceen lasersotimaan (ja sen hauskempaa aktiviteettia en kyllä olisi keksinyt!) ja siitä Hell's Pizza Syn Bariin jatkoille. Ja siitä ilta jatkui sitten moniin muihin paikkoihin, mutta en jaksa teitä tylsistyttää niitä listaamalla. Viime viikot ovat olleet myös todella helteisiä, ja mikäs sen mukavampaa, on ihana kävellä aamuisin töihin shortseissa ja topissa ja nukkua ikkunat sepposen selällään.

Nyt viime viikonloppuna Wellingtonissa riitti säpinää enemmän kuin laki sallii. Ensin perjantaina oli Waitangi-päivä, joka on tavallaan Uuden Seelannin vastine itsenäisyyspäivälle. Waitangi-päivää juhlitaan 6. helmikuuta 1840 allekirjoitetun Treaty of Waitangi-sopimuksen takia, jossa maorit ja britit allekirjoittiva yhteisen sopimuksen, jossa molemmat osapuolet saivat yhteisen vallan Uuden Seelannin maille ja maorit saivat samat oikeudet kuin Iso-Britannian kansalaiset. (Jos selostus on liian monimutkainen, klikatkaa tuota aikaisempaa linkkiä.) Lisäksi perjantaina Wellingtonissa alkoi suuri kansainvälinen rugbyturnaus The Wellington Sevens (tai NZI Sevens), jossa kilpailivat 16 eri maan rugbyjoukkueet kahden päivän ajan. Tämä on koko vuoden suurin tapahtuma Wellingtonissa, ja se todella sai koko kaupungin taas sekoamaan (tavalliseen tapaansa). Torstaina seurasimme suurta paraatia töissä ollessa, ja siellä näimme osan jokaisen maan rugbyjoukkueesta sekä muuta paraatiohjelmaa. Kenian pojat tuntuivat erityisesti pitävän meistä Bendonin tytöistä; alkoivat viskoa suklaapatukoita ja karkkeja sellaisella vimmalla meitä kohti, että piti oikein väistää! :D Sevensin perinteenä on pukeutua mitä hassuimpiin asuihin, jos on menossa katsomaan itse pelejä ja muuna aikana talsia ympäri Wellingtonia noissa kyseisissä kostuumeissa, laulaen, tanssien ja nauraen. Siksi juuri perjantaina olikin hauskaa olla töissä; liikkeeseen käveli milloin mitäkin hahmoja; pingviinejä, Elmoja, iPodeja, turkkilaisia painijoita, merirosvoja, supersankareita, gladiaattoreita ja Valluja kirjasta Missä Vallu Luuraa?, Where's Waldo? Koko kaupunki tuntui olevan biletystuulella ja ventovieraat ihmiset tulivat juttelemaan kadulla ja esittelemään asujaan.

iPod-pojat kävivät liikkessämme molempina päivinä...

Olisin ottanut enemmänkin kuvia, mutta ei hauskaa pitäessä aina ehdi! :) Nämä kuvat vielä työpaikalta... Mannekiinikin sai suudelman (kuvan keskellä).

Perjantai-iltana tietenkin lähdimme ulos ihmettelemään Sevensien hulluutta. Kaverimme Aucklandista ja Wellingtonista kävivät ensin katsomassa rugbya, hipeiksi pukeutuneena ja pelien jälkeen tapasimme ja jatkoimme iltaa yhdessä. Täytyy sanoa että hieman harmitti kun en itse päässyt peleihin (en ole mikään rugby-fani), mutta ensi vuonna on pakko mennä, ihan pelkästään tunnelman ja pukeutumisen takia! Täytyy alkaa jo suunnittelemaan jotain hauskaa teemaa koko porukalle... ;) Lauantaina sama meno jatkui entistä villimpänä, ehkä siitä syystä että suurin osa Wellingtonista ja turisteista jatkoi bilettämistä yön yli eikä viitsinyt välillä vaivautua kotiin nukkumaan. Rugby-matsit jatkuivat, ja illalla yhdeksän maissa kuulimme että Uusi Seelanti oli viime sekunteina hävinnyt finaalissa Englannille. No, se ei menoa haitannut ja juhlinta jatkui taas kaupungissa aamuun asti. Ja meilläkin meni toinen ilta ja yö kavereiden kanssa juhliessa ja naamiaisasuja ihaillessa.