(Huh. Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista, kuin miltä se tuossa listattuna näyttää!)
Mutta takaisin tähän hetkeen; kuun lopussa näen pitkästä aikaa sukulaisiani Lontoosta, jotka matkustavat Suomeen mummini hautajaisia varten. En ole nimittäin ensimmäinen ulkosuomalainen perheessäni, tätini on asunut ulkomailla melkein koko ikänsä; ensin Italiassa, italialaisen miehensä kanssa ja sen jälkeen Lontoossa, jonne hän aikoinaan asettui asumaan pysyvästi. Myös serkkuni on tulossa, joka on puoliksi italialainen, puoliksi suomalainen. Tätini puhuu tietenkin suomea, mutta serkkuni ei taas niinkään paljon, enimmäkseen englantia ja italiaa, joten brittienglannin kuulemista siis tiedossa pitkästä aikaa. Mieheni odottaa innolla ensi-tapaamistaan englanninkielisen perheeni kanssa, niinkuin minäkin, sen verran harvoin satumme kaikki samaan maahan yhtä aikaa. Ikävä vain, että usein sukukokoukset tapahtuvat näin surullisissa tunnelmissa.
Loppuun vielä fiilistelyä viimekertaisesta paluustamme (v.2008) Wellingtoniin. Silloin vastassa oli kuuma ja hikinen kesä, kun taas tällä kertaa paluu tapahtuu Uuden-Seelannin talvessa.
Paluu Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2008 näytti tältä...
Kengätkin hiersivät mukavasti, mutta ainakin maisemat olivat kohdillaan.
N.48 tunnin matkustaminen + n.50C lämpöaste-ero + 11h aikaero =
1 hämmentynyt matkalainen.
Vesipullo matkassa 24/7.
Kohta nähdään taas, Wellington. <3
Kohta nähdään taas, Wellington. <3
7 kommenttia:
Yhtään liian pelottavalta ei tulevaisuus kuulosta, vaan varsin hyvältä ainakin mun korviin - vaikka tietysti epätietoisuus voi aina olla hivenen hankalaa.
Anteeksi, olin täysin unohtanut kommentoida edelliseen postaukseesi, osanottoni! :(
Toivotaan asioiden sujuvan toivomallasi tavalla.
Janskaa!!! Te siis ootte myos palaamassa tanne pain:) Kiva kiva!! Odottelen innolla sun kertomuksia taas taalta puolta maapalloa. Kun itsekin saisi itseaan niskasta kiinni, niin voisi alkaa taas kirjoitella..Tsemppia muuttoon ja kaikki aina jarjestyy :)
Bubble, kiitos osanostoista.
Tulevaisuus tulee väistämättä, ja asiat varmasti suttaantuvat jotenkuten, joten mitä sitä murehtimaan. :D Ainakin meillä on jonkinlainen suunnitelma, ja totta, ei tuo nyt niin vaikealta kuulosta. :D Kai.
Unelma, kiitos! :)
Katariina, ollaan palaamassa takaisin, kyllä vaan! Piti olla Suomessa vain "pienellä lomalla", mutta mites sattuikaan... vuosihan siitä sitten tuli. :) Ihanaa kun jäimme, sillä nyt näen sen siskontytön, ihan näinä päivinä. <3 Ala ihmeessä kirjoitella, olisi todella hauska lukea mitä teille kuuluu! :)
Pidä kiinni unelmistasi Kazza!
Meillä on ollut upea kesä täällä Taurangassa ja muuallakin pohjois- saarella ollaan ehditty kierrellä. (blogin päivitys jäänyt:/ ) Töitäkin löytyi onneksi, nyt tosin osa-aikaisena.
Kesäkuussa 3 kuukaudeksi Suomeen töihin ja sitten takaisin tänne kevääseen.
Niin se elämä heittelee! Ihania kuvia Uudesta Seelannista, kauniita kuvia sinusta! :)
Oma viehätys on varmasti asua vuosi tässä välissä Suomessa ja sitten taas palata. Saako udella, miten siippa on viihtynyt?
Toivotan onnea suunnitelmillenne - uskon, että asiat järjestyvät. :))
Polaris, olen kuullut että kesä on ollut mahtava siellä! :) Kade! Inhottaa kun tulemma juuri takaisin talveksi ja lähdemme täältä kesän alta, mutta jos se kavereiden ja sukulaisten näkeminen sitten helpottaisi sitä tuskaa. :P Toivottavasti alat taas kirjoittamaan blogiasi pian! :) Ja pitäkää te vuorostanne hauskaa Suomessa!
Elegia, kiitos. Tuossa vaiheessa olo oli aivan uskomattoman hehkeä kahden päivän lentojen jälkeen :D Siippa on viihtynyt todella hyvin täällä, tällä kertaa itse asiassa paremmin kuin viimeeksi, syynä siihen varmasti se, että asumme isommassa kaupungissa kuin viimeeksi ja tekemistä on enemmän. Mies on keskittynyt taiteeseensa, eli varsinaiseen ammattiinsa välillä, mikä on ollut todella virkistävää hänelle. :)
Lähetä kommentti