sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Paluu tulevaisuuteen...

Ajatukset alkavat pikkuhiljaa kääntyä Uuteen-Seelantiin ja sinne palaamiseen, nyt kun Suomessa oloa on enää jäljellä vajaat kaksi ja puoli kuukautta. Muuta emme tiedä, kuin että Wellingtoniin palaamisen jälkeen aiomme olla taas talo- ja koiravahtina samalla ystävällä/miehen entisellä asiakkaalla noin neljän viikon ajan, jonka aikana toivottavasti löydämme siedettävän asunnon Wellingtonin ympäristöstä ja jonkinlaista työtä. Kokemuksen perusteella luulen, että asunnon etsiminen käy melko helposti, enkä työnhaunkaan takia en aio menettää yöuniani, niin helpolla olen saanut kolme edellistä työpaikkaani Wellingtonissa, kiitos lukuisten vuosien kaupan alalla/asiakaspalvelussa. Mutta katsotaan miten käy, olo on ainakin positiivinen ja toiveikas. :) Kaiken tämän jälkeen kiikarissa olisi asua maassa niin kauan, että voin alkaa hakea kaksois-kansalaisuutta, ja tämän jälkeen ensinnäkin opinto tukea, ja sitten pyrkiä lähimpään meikkitaide/maskeeraus-koulutukseen. Siitä sitten toivoisi sen uran urkenevan! Onneksi olen jo asunut Uudessa-Seelannissa muutaman vuoden ajan, joten kansalaisuuden ei pitäisi olla liian kaukainen unelma. Mutta siinä siis lähi-tulevaisuuden suunnitelmat noin lyhyesti.

(Huh. Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista, kuin miltä se tuossa listattuna näyttää!)

Mutta takaisin tähän hetkeen; kuun lopussa näen pitkästä aikaa sukulaisiani Lontoosta, jotka matkustavat Suomeen mummini hautajaisia varten. En ole nimittäin ensimmäinen ulkosuomalainen perheessäni, tätini on asunut ulkomailla melkein koko ikänsä; ensin Italiassa, italialaisen miehensä kanssa ja sen jälkeen Lontoossa, jonne hän aikoinaan asettui asumaan pysyvästi. Myös serkkuni on tulossa, joka on puoliksi italialainen, puoliksi suomalainen. Tätini puhuu tietenkin suomea, mutta serkkuni ei taas niinkään paljon, enimmäkseen englantia ja italiaa, joten brittienglannin kuulemista siis tiedossa pitkästä aikaa. Mieheni odottaa innolla ensi-tapaamistaan englanninkielisen perheeni kanssa, niinkuin minäkin, sen verran harvoin satumme kaikki samaan maahan yhtä aikaa. Ikävä vain, että usein sukukokoukset tapahtuvat näin surullisissa tunnelmissa.

Loppuun vielä fiilistelyä viimekertaisesta paluustamme (v.2008) Wellingtoniin. Silloin vastassa oli kuuma ja hikinen kesä, kun taas tällä kertaa paluu tapahtuu Uuden-Seelannin talvessa.



Paluu Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2008 näytti tältä...










Kesä Wellingtonissa kuumimmillaan.



Kengätkin hiersivät mukavasti, mutta ainakin maisemat olivat kohdillaan.



N.48 tunnin matkustaminen + n.50C lämpöaste-ero + 11h aikaero =
1 hämmentynyt matkalainen.


Vesipullo matkassa 24/7.

Kohta nähdään taas, Wellington. <3

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Suru


Viime viikolla rakas mummini nukkui pois.

Suru on ollut suuri ja sitä on ollut vaikea käsitellä, ajoin miltei mahdotonta, mutta ainakin tiedän, ettei rakkaan ihmisen tarvitse enää olla tuskissaan, vaan on paremmassa paikassa.




Ihana ystäväni halusi piristää mieltäni kauniilla tulppaaneilla viikonloppuna^^. Onneksi tälläisinä aikoina on olemassa ystävät ja perhe, joihin turvautua ja joilta hakea lohtua ikävään ja suruun.

Nyt en osaa muuta kuin keskittyä töihin ja kevään odotukseen. Innolla odotan myös siskontytön syntymää, sillä pikku(neiti ilmeisesti) saattaa saapua maailmaan hetkenä minä hyvänsä...

On se elämä joskus niin riipivän mustavalkoista.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Bye bye burger


Sarjassamme
;
"Parempi Myöhään Kuin Ei Milloinkaan"...

Toissavuonna tein melko vaativan uuden vuoden lupauksen; yritin kääntyä kasvissyöjäksi (tai ainakin kala/kasvissyöjäksi), sekä alkaa käyttämään pelkästään eläimillä testaamattomia kosmetiikkatuotteita. Syyt näihin elämäntapamuutoksiin olivat puoliksi terveydellisiä ja puoliksi moraalisia. Noh, kumpaakaan lupauksista en saanut toteutettua silloin, eli vuonna 2009, vaikka kovasti yritinkin, etenkin tuo lupauksen kosmetiikka-puolen pitäminen tuntui liian haasteelliselta... :P (Mikseivät parhaat meikkifirmat esim. M.A.C., Nars ja Elizabeth Arden voi olla eläinkokeita vastaan :( ??) Ei ole todellakaan helppoa löytää esim. hyviä luomivärejä ja meikkivoidetta eläinkokeettomilta yhtiöiltä, ainakaan itse en ole vielä tarpeeksi hyviä löytänyt. (Vinkkejä, kiitos?) Tosin onhan tuo Joe Blascokin tuolla Animalian listalla, mutta sitä en ole käyttänyt sitten ammattikoulun...




Mutta nyt, parin vuoden jälkeen, voin vihdoin viimein kutsua itseäni 100% pesco-vegetaristiksi eli kala/kasvissyöjäksi. Olen ollut ilman kanaa ja lihaa viime elokuusta asti ja voin sanoa, että tämä ruokavalio sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olo on kevyempi ja energisempi, ja olen jopa laihtunut viime vuodesta n. 8 kiloa, mikä on aivan uskomatonta! (En tiedä sitten oliko syynä siihen Uudesta-Seelannista tarttuneiden herkkukilojen tiputtaminen vai itse lihan jättäminen.) :D Joka tapauksessa, tunnen itseni paljon terveellisemmäksi, enkä ole tähän mennessä kaivannut lihaa tai kanaa ollenkaan. Tofua en voi henkilökohtaisesti sietää, mutta onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Proteiinin saannin olen korvannut pavuilla ja kalalla sekä muilla merenelävillä, kun taas esim. sienillä ja munakoisolla lihan "rakenteen", jos sen noin voisi selittää. :D Myös maitotuotteita olen yrittänyt vähentää, niin ekologisista kuin terveydellisistäkin syistä, olen aivan rakastunut kauratuotteisiin, esim. Yosa-jugurtteihin ja Oatly-kauramaitoon, johon teen puuroni joka ikinen aamu. Päälle margariinia, kanelia ja hunajaa, joskus jopa banaania tai kiiviä, todella maukasta, voin suositella! :) Ja vatsa kiittää!



Olen tehnyt suuria parannuksia myös mainitsemani kosmetiikka-puolen suhteen; kaikki ihonhoitotuotteeni ovat nyt eläinkokeettomia, kiitos Mary Kay:n (ja äitini, joka myy ko. merkkiä!) sekä Body Shopin. Lisäksi olen siirtynyt TIGI:n ja Redkenin hiustenhoitotuotteista pikkuhiljaa Paul Mitchelliin, johon olen aivan rakastunut. Vaikka toki olen kokeillut ko. sarjaa ennenkin, vasta tämän eläinkokeettoman vimmani myötä olen todella omistautunut linjan tuotteille. Esim. Extra-Body Daily Boost-tyvisuihke on täysin vienyt sydämeni, hiukset tuntuvat käytön jälkeen noin kolme kertaa paksummilta ja taivaallisen ilmavilta, (ja ps. tuote sopii erityisesti suomalaiselle, hennolle hiukselle!) vaikka itse omistankin jo valmiiksi paksuhkomman hiuskuontalon. Suosittelen siis sitäkin!





Upeaakin upeammat Paul Mitchellin uudet Bamboo-sarjan harjat, fööni ja suoristin...!! Tahtoo niin kovin!


Nyt seuraavaksi alankin miettiä Uuteen-Seelantiin paluuta ja vastaavien esim. kauratuotteiden löytämistä siellä. Kauramaito on siellä tullut tutuksi, siellä siihen itse asiassa rakastuinkin alunperin, mutta en muista oliko kaupoissa muita kauratuotteita; ruokakermaa, jugurtteja, smoothieita, yms. Mutta aika näyttää. Ja vaikka US:sta saisi myös vapaan kanan lihaakin, en silti aio sortua enää lihan syöntiin. Sen sijaan, en malta odottaa että pääsen taas popsimaan maan upeita hedelmiä, vihanneksia ja meren eläviä, nam!

Summa summarum; olen taas askeleen lähempänä kettutyttö/puunhalaaja-minääni, ja hyvä niin.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Wellingtonissa järisee

Nyt maa järisee Wellingtonissa. Kaverit ja sukulaiset postailevat (taas) facebookkiin kauhistuneita tunnelmiaan. Come on Earth, give New Zealand a break! Onneksi järistys ei ollut tuhoisa, lähinnä vain pelottava, varsinkin kaiken viime aikaisen jälkeen.

Pikkasen kyllä jännittää palata kesäkuussa maahan, jossa maanjäristykset ovat arkipäivää ja jopa hengenvaarallisia. Muistan itse sen tunteen, kun herää tärisevään sänkyyn ja taloon keskellä yötä sydän kurkussa, enkä ikinä halua enää tuntea moista.

Toivotaan että maa nyt rauhoittuisi jo vihdoin viimein.


Wellingtonin "worst case" skenaario järistyksen iskiessä.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Christchurch, olet ajatuksissa

Aamulla heräsin flunssaisessa tokkurassa puhelinsoittoon siskonmieheltäni, joka kertoi miehelleni tuhoisasta maanjäristyksestä Christchurchissa, Uuden Seelannin Etelä-Saarella. Ainakin 65 ihmistä on virallisesti löydetty kuolleena, ainakin 100 ihmistä on vielä raunioiden alla loukussa. Kuolleiden lukumäärän uskotaan kasvavan, samalla kun kadonneiden etsinnät jatkuvat. Itse ajattelin välittömästi Christchurchissa asuvia ystäviäni ja heidän perheitään, suurin osa on onneksi kunnossa, mutta osasta en tiedä vielä mitään. Epätodellista tälläinen kun oikeasti omia ystäviä saattaa olla pahassa pulassa tai jopa ... en viitsi edes kirjoittaa sitä sanaa.

Nyt olen tuijotellut koko päivän puhelinta sekä facebookkia ja odottanut viestejä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla että kaikki ovat kunnossa.

Kuulin myös ystäviltä Wellingtonista, että järistys oli tuntunut siellä asti. En voi kuvitellakaan moista luonnonvoimaa, joka Christchurchiin on iskenyt. Itse olen tuntenut pahimmillaan reilun 5.0 asteen kokoisia järistyksiä, ja nekin tuntuivat aivan hullun kovilta, mitenkä sitten suoraan kaupungin keskustaan osunut 6.3 asteinen järistys! Uskomattoman pelottavaa. Tämä on synkkä päivä Uudelle Seelannille. Toivotaan ettei kuolonuhreja ilmesty enempää.

torstai 17. helmikuuta 2011

The King


"Late last night and the night before,
Tommyknockers, Tommyknockers, knocking at the door. I want to go out, don't know if I can, 'Cause I'm so afraid of the Tommyknocker man."




Kysymys;
jos on lukenut 10 saman kirjailijan kirjaa viimeisten kuuden kuukauden sisällä, voiko sitä jo kutsua rakkaussuhteeksi? Olen haksahtanut aivan täysin, head over heels, Stephen Kingiin. Tai ainakin hänen kirjoihinsa. Ensimmäinen kosketukseni Kingin kirjoihin tapahtui ylä-asteella, jolloin luin Epätoivon Kaupungin, mutta silloin kirjojen ihmeellinen maailma ei vielä auennut minulle samalla tavalla kuin nyt aikuisiällä, ahmin tuolloin ainoastaan elokuvia aina kun kykenin ja ehdin.



Ensimmäinen, jonka voisi virallisesti laskea luettuihin Kingin kirjoihini oli The Shining - Hohto. Mieheni lainasi sen viime kesänä kirjastosta, koska halusi vihdoin lukea tuon legendaarisen kirjan josta tuo upea, legendaarinen elokuvakin on saanut alkunsa, ja tietenkin halusin lukea kirjan myös itse. Sen jälkeen olen ollut kuin noiduttu ja ahminut Kingiä kirja toisensa jälkeen. Ja muutin jopa hieman mielipidettäni Kubrickin elokuvaa kohtaan, joka ei mielestäni vastannut Kingin visiota juuri lainkaan (ja tämän herra King itsekin on ilmaissut varsin kärkkäästi, siitä syystä se toinen Hohto-elokuvakin, josta kukaan ei ole juuri kuullutkaan, mutta ehkä hyvä niin). Kaikki Kingin kirjat olen lukenut myös englanniksi, mikä mielestäni tekee enemmän oikeutta kirjailijan alkuperäiselle visiolle kuin suomeksi käännetyt versiot, tosin makuasiahan tämäkin on. Tähän asti on lukenut seuraavat kirjat;

- The Shining (Hohto)
- Misery (Piina)
- Carrie

- The Stand
(Tukikohta)
- The Tommyknockers (Kolkuttajat)
- Under The Dome
- Duma Key (Tapahtumapaikkana Duma Key)
- Different Seasons;
(Kauhun Vuodenajat, joka kylläkin lasketaan yhdeksi kirjaksi, mutta menköön)
* Rita Hayworth and Shawshank Redemption

* The Apt Pupil
* The Body
* The Breathing Method





Kuvitusta kirjaan The Stand, sarjakuvan ja alkuperäisen kuvituksen muodossa.

Luulin aina, että Stephen Kingin voi laskea kliseisen halvan kauhukirjallisuuden kastiin. Voi, miten väärässä olinkaan! Ja tähän tietysti sopii täydellisesti se ikivanha sanonta; don't judge a book by it's covers. Mies on aivan uskomattoman taitava kirjailija, ja juuri tästä syystä ansainnutkin paikkansa maailman suosituimpien kirjailijoiden joukossa. Erityisesti Kingin henkilöhahmot ovat lumoavia; olivat ne sitten sympaattisia, raivostuttavia tai haluttavia, ja jäävät lukijan mieleen loppuelämäksi (tästä todisteena muun muassa fanaattiset ihailijat, jotka kyselevät kirjailijalta vieläkin mitä esim. The Stand-kirjan Stu Redmanille ja Frannie Goldsmithille nykyään kuuluu). Tarinat eivät todellakaan ole pelkkää kauhua, kirjoista löytyy rakkautta, dramatiikkaa kuin scifiäkin. Olen itkenyt, nauranut ja kauhulla kääntänyt sivua olkapääni yli vilkuillen yön hiljaisina tunteina miehen kirjojen parissa. Voisiko hyvältä kirjailijalta muuta toivoakaan? Olen niin onnellinen, että olen löytänyt Kingin, sillä ehkä suurin syy siihen miksi en koskaan lukenut kuin harvoja ja valittuja kirjoja, oli se etten osannut valita oikeaa kirja-genreä, joka olisi lähellä sydäntäni ja pitäisi mielenkiintoa yllä. Ehdottomat lempparini Kingin kirjoista tähän asti ovat; The Stand, Under the Dome, Duma Key ja Misery. Ja miehen kirjojen laatu tuntuu jatkavan tappavan tasaista tahtiaan, sillä esimerkiksi uusimpiin teoksiin kuuluvat Under The Dome ja Duma Key eivät todellakaan vihjaa, että King olisi menettämässä otettaan, vaikka ovatkin hyvin erilaisia ja kypsempiä verrattuna hänen vanhempaan tuotantoonsa, vaan päinvastoin.



Ja jottei tämä nyt menisi vallan herra Kingin palvomiseksi, niin täytyy mainita myös eräs aivan muu kirja, joka iski minuun viime aikoina ja lujaa; aikaisemmin mainitsemani Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin loistavan vampyyri-trilogian toinen osa; The Fall. Suosittelen jälleen kerran lämpimästi trilogiaa kaikille kauhun ja scifin ystäville, lupaan ettette pety. Ja jos mahdollista, kirjat kannattaa lukea alkuperäiskielellä eli englanniksi maksimaalisen nautinnon takaamiseksi. :)



tiistai 15. helmikuuta 2011

Ystäville

Hyvää ystävänpäivää kaikille näin jälkikäteen!



(Itse askarrellut sitruunaiset cup caket sokerikreemi-kuorrutuksella.)