Sunnuntai kirjoitus

Täydellinen päivä kirjoittelulle ja laiskottelulle. Ja Mogwain kuuntelulle. Ah, sunnuntait ovat lamaannuttavimpia päiviä. Syksy alkaa pikkuhiljaa saapua Wellingtoniin, nyt on satanut muutaman päivän ajan. Ja oli jo aikakin, siitä lähtien kun tänne muutettiin pari kuukautta sitten on ollut aurinkoista ja hellettä, muutamaa hassua sadekuuroa lukuunottamatta. Joten suon luonnolle kaiken sateen jonka se vain voi saada. Rich lähti kavereilleen hakemaan muutamaa leffaa illaksi, onpahan sitten jotain mitä töllöttää. Pyysi mukaankin, mutta jostain syystä neljän jätkän kimppakämpässä hengailu sunnuntai-iltapäivänä ei nyt oikein napannut. Itsellä on suuremmat suunnitelmat tälle illalle; toteuttaa kunnon gourmet-ateria kahdelle Uuden Seelannin tapaan; marinoituja lampaan kyljyksiä, Theresen (anopin) kurpitsa/paprika/kurpitsansiemen/feta-salaattia sinappisella kastikkeella, keitettyä kumaraa (Uuden Seelannin bataattia), höyrytettyä parsakaalia juustokastikkeella ja omatekoisia lohkoperunoita. Huh. Olisi ehkä jo aika löytää töitä! Kunnon pikkuvaimo minusta on tosiaan tullut, kukapa olisi arvannut! Toisaalta olen todella alkanut nauttia ruuan laitosta, kiitos anopin, se on lähes yhtä rentouttavaa kuin musiikin kuuntelu minulle, saa olla omissa ajatuksissaan ilman kenenkään keskeyttämistä (mitä nyt Rich koko ajan kyselemässä onko jo valmista). Viime päivinä on tullut leivottua omat pullat, leivät ja sämpylät, kiitos Richin, kun toi kaupasta kilon kokoisen lohkareen tuoretta hiivaa. Hehe, nyt ainakin riittää tekemistä siihen asti kun saan työpaikan! Joten en valita. Laitoin taas CV:eitä TradeMe:n kautta mielenkiintoisille työnantajille, luulisi kohta tärppäävän. Huomenna olisi tarkoitus soittaa Hallensteins-nimiseen miestenvaateliikkeeseen ja sopia päivämäärä haastattelulle. Kyllä tämä vielä tästä! Oman alan töitä olisi tarjolla pilvin pimein, ainakin 3 suosittua hiussalonkia Wellingtonin keskustassa on kiinnostunut ottamaan minut töihin ilman minkäänlaista mielenkiintoa allekirjoittaneelta, mutta jotenkin vain ei nappaa. Vanha ammattikoulun opettaja nylkisi minut varmaan elävältä jos tietäisi. :) Mutta päätin antaa itselleni breikin ja yrittää tehdä töitä, joista oikeasti olen kiinnostunut. Unelmien työpaikka Wellingtonissa olisi ehdottomasti päästä Weta Workshopiin maskeerajaksi, mutta täytyy olla realisti. Ja ehkä hankkia jonkinlainen maskeeraaja/meikkitaiteilja pätevyyskin ennen sitä.

Sain juuri kunnon brainwaven... Richin kanssa on paljon juteltu omien kotimaidenne hyvistä ja huonoista puolista... ehdottomasti kirjoittamisen arvoinen aihe. Siitä sitten seuraavassa tilityksessä.


Noh, taidan tästä lähteä käymään Aro Video-vuokraamossa, jos vaikka hakisi taas hyvää stand-up komiikkaa illaksi... taitaa olla vuorossa Chris Rock tällä kertaa. Later!