keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

"There's no place like home..."

Voi kun kotiin menoni vajaan viikon päästä onnistuisikin vain rubiinikenkiä kopauttamalla. Mutta eipä se taida onnistua. Edessä on tuskalliset 44 tuntia lentämistä ja lentokentillä istumista. Yksin, tottakai, mitenkäs muuten. Seurassa tämäkin reissu taittuisi huomattavasti helpommin, mutta itsepä olen valintani tehnyt. Antaa olla muuten viimeinen kerta kun matkustan maailman toiselta puolen yksin Suomeen ja takaisin! Täällä Suomessa ollessa aika on lentänyt, kuten matkan alussa uumoilinkin, laatuaikaa on tullut vietettyä perheen, ystävien ja tuttavien kanssa ja muutamat hiuksetkin on tullut napsittua siinä samalla. Ja saunottukin on ihan kiitettävästi. Nyt mieli alkaa olla taas hieman haikea, aika taas kerran jättää oma kotimaa taakse ja mennä takaisin kotiin, Wellingtoniin. Toisaalta en malttaisi odottaa kunnes näen taas mieheni, kotini, ystäväni ja työkaverini, pääsisi vain näistä jäähyväisistä äkkiä takaisin arkeen, tuntuu jotenkin niin tuskalliselta.

Joitakin pikkujuttuja tulen ikävöimään Suomesta. Esim. Toivosen Leipomon ruisleipää, viiliä, piimää, salmiakkia, SAUNAA, lämmitettyjä taloja, autolla ajamista (en ole vielä hankkinut NZ:n ajokorttia), mökkeilyä, valoisia kesäöitä... niitä tavallisia juttuja siis, joita me kaikki ulkosuomalaiset kaipaamme sillöin tällöin. Vastapainoksi ja itseni lohduttamiseksi voisin listata myös asiat joita en tule kaipaamaan; ylikallista ruokaa (erityisesti hedelmiä ja kasviksia), hiljaisia, sulkeutuneita ihmisiä, röyhkeitä venäläisturisteja, suomalaisia reality-ohjelmia, crocseja joka toisen vastaantulijan jaloissa... Asioilla on aina kaksi puolta, niinkuin vanhassa ässämix-mainoksessakin joskus sanottiin. :) Liitän tähän loppuun vielä kuvia rakkaasta kotikadustani Wellingtonin Aro Valleyssa. Lisää Aro Valleysta voi lukea täältä.
Kotikatu

Lisää hassuja wellingtonilais-taloja...


Aro Valleyltä avautuvia näkymiä

12 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

On siellä kivan näköistä :) Yritä kestää lentomatka, aika tuskalta kuulostaa! :/

Katariina kirjoitti...

Se lähtö aina kirpasee... Tiedän tunteen. Kyllä se sit varmaan alkaa hiljaa helpottaa, kun pääset koneeseen ja alat miettiä jo tulevaa ja sitä kuka sua on odottamassa määränpäässä ;)

Mahtavia kuvia jälleen!!! Mieti, sulle on tulossa toinen kesäkin heti perään :)

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Los Angelesiin pääsee 14 tunnissa, joten on sulla kyllä puuduttava lento edessä.

Ja ihan samat listat mäkin voisin allekirjoittaa. ;)

Ja tosi kiva nähdä taas kuvia, noi talot on kyllä suloisia. Lisää kuvia odottelen kieli pitkällä. ;))

Kazza kirjoitti...

Johanna, kiitos, yritetään jaksaa, suomalaisella sisulla vaan täyttä höyryä eteenpäin! :D

Katariina, ihanaa kun joku oikeasti tietää mitä se on. Koneeseen päästyä varmaankin alkaa jo miettiä niin paljon tulevaa että se jonkun verran helpottaa perheen jättämistä. Ja aivan, toinen kesä, totta turiset! :D

Itkis, 14 tuntia kuulostaa taivaalliselta, ehkä joskus tulevaisuudessa matkojen ajat lyhenevät ja hinnat halpenevat... (yeah right!:) Kuvia on tulossa lisää, enemmän maalta tällä kertaa, merimaisemia, hobittikukkuloita ja muuta kivaa... ;D

arleena kirjoitti...

Lentomatka on todella pitkä, mutta määränpää sitäkin ihanampi, ainakin näin suomalaisen kaukokaipuuta joskus potevan mielestä.

Kaukainen paratiisi, siltä se näyttää. Ja niinkuin totesit NZ:ssa ovat ympäristöasiat hoidossa toisinkuin jossain päin tuolla lännemmässä.

arleena kirjoitti...

Niin ja samaa listaa minultakin tulisi.

Elegia kirjoitti...

Se on kyllä puuduttava matka (nimim. Ausseihin helmikuussa matkustanut) varsinkin putkeen. Minulla sentään oli mies seurana ja pidimme parin päivän breikit mennen tullen siinä matkan puolivälissä, niin ei tuntunut niin pahalta.

Mutta kaipa sen kestää, kun tietää mitä (siis kuka) on vastassa :)) Näyttää todella kauniilta ja viihtyisältä tuo teidän kotikatu! Ja tosiaan - saat toisen kesän :D

Kazza kirjoitti...

Arleena, totta puhut. Lennot ovat kamalat, mutta kyllä siellä loppupäässä odottaa kuitenkin oma koti ja mies. :) Ehkä siellä puolessavälissä jossakin Hong Kongin lentoasemalla alkaa jo vähän helpottamaan! Ja totta, Suomi ja NZ todella tuntuvat panostavan ympäristön hoitamiseen, verrattuna esim. jenkkeihin.

Elegia, jepjep. Tiedät sitten mitä se on! Tarkoitus on meilläkin seuraavalla kerralla yöpyä esim. Kuala Lumpurissa tai Singaporessa. Yksikin yö sängyssä ja suihkussa käyminen matkan aikana tekee ihmeitä! Eihän se sitten olekaan matka eikä mikään. :) Yksin on muutenkin ahdistavaa reissata, kun ei voi nukkuakaan lentokentillä odottaessa tai muuten rentoutua.. Täytyy vaan purra hammasta ja yrittää pitää järki päässä. Toista kesää odotellessa, sainpahan Suomesta mukaan vähän uusia kesävaatteitakin ;)

Anna kirjoitti...

Näyttää hiukan erilaiselta tuo Wellingtonin arkkitehtuuri verrattuna suomalaiseen :D. Suomessa kun lähes kaikki talot rakennetaan ihan samanlaisiksi, ettei mikään vain eroaisi muista. Ihan tyhmää:(

Athelas kirjoitti...

Mulla edessä Pariisi-Hong Kong-Auckland -pätkä neljän viikon päästä... Jotain 36 tuntia taitaa mennä. Mutta aattelin mennä Honkkarin kentällä suihkuun ja hierontaan :).

Ja käy ihmeessä kattoon Lepakkomiehen seikkailuja jos äksönistä tykkäät... Aikas tuhti paketti, mutta herätti taas kerran yllättävän paljon syvällisiäkin pohdintoja meidän kaveripiirissä. Plus sitten tietty ne Christianin täydelliset kasvot...!

Kazza kirjoitti...

Nana, no juu, ei ihan heti ensimmäisenä tule suomalaiset kaupungit mieleen kun tuolla käppäilee. Talot ovat kaikki niin värikkäitä ja erikoisia, Suomessahan ei minun mielestäni saa edes maalata taloaan ihan millä värillä tahansa joillakin alueilla. Naurettavaa!

Athelas, joo, innolla varmaan odotat sinäkin tulevia lentoja. :P Hieronta kuulostaa hyvältä, ehkä täytyy kokeilla joku kerta. Jo joo, kyllä tuo Batman pitää ilmeisesti käydä tarkistamassa, taas eilen kuulin hyviä kommentteja kavereilta. :)

Anna kirjoitti...

Juu, ei saakaan maalata. Joihinkin asuinalueisiin ihan oikeesti eksyy, koska talot ovat täysin identtisiä. Aivan älytöntä mun mielestä...