Jännitysnäytelmä työpaikalla

Viime torstaina tuntui kuin elämältäni olisi pudonnut pohja kun meille ilmoitettiin töissä, että työntekijöitä tullaan vähentämään yhtiön uuden budjetin takia. Ilmeisesti kaupan alalla menee Uudessa Seelannissa kuin muuallakin maailmassa huonosti. Meille tiiminä tämä oli suuri järkytys, koska olemme kaikki niin kiintyneitä toisiimme ja yhteishenkemme työpaikalla on loistava. Aluksi olin totaalisen järkyttynyt, minä ja eräs toinen täysi-aikainen tyttö joutuisimme vastakkain, koska molemmat halusimme saman vapaana olevan työpaikan, lähinnä sen täydellisten vapaapäivien ja työtuntien takia. Tottakai heti mietin että olen auttamattomasti ulkona koko pelistä, minähän olin ulkomaalainen ja tullut tiimiin mukaan myöhemmin kuin muut. Työhaastattelut pidettäisiin vasta viikon päästä asiasta ilmottamisen jälkeen, ja epätietoisuus söi meitä kaikkia. Koko viikkoon en nukkunut kunnolla, koko ajan vain mietin työpaikan menettämistä ja uuden paikan etsimistä. En millään haluaisi lähteä Bendonilta, rakastan kaunista liikettämme, työkavereitani, työpaikan läheisyyttä ja kaikkea siihen liittyvää. Ja tottakai kauniita alusvaatteita joita myymme. Olisin ehkä menettämässä parhaan työpaikan joka minulla on koskaan ollut.

Eilen Aucklandin pääpaikalta liikkeeseemme saapui henkilöstöpäällikkö, joka piti meille kaikille haastattelut työasemista, joihin olisimme hakemassa. Heti aluksi Alexia, henkilöstöpäällikkömme, kertoi päästävänsä minut tuskastani saman tien ja pahoitteli viikon ajan kestänyttä epätietoisuutta ja tuskaa jota jouduimme kestämään. Alexia kertoi ettei yhtiö aio irtisanoa ketään meistä täysi-aikaisista, koska olemme yhtiölle aivan liian kallisarvoisia, eivätkä he halunneet hajottaa tiivistä tiimiämme enempää kuin tarvitsi. Joitain osa-aikaisista tultaisiin tosin irtisanomaan. Purskahdin samantien ilon kyyneliin, niin helpottunut olin. Tämä työ on minulle sekä Richille niin tärkeä, etten tiedä miten olisimme selvinneet jos olisin joutunut takaisin lähtöruutuun, työnhakijaksi. Lisäksi, koska olen ulkomaalainen ja maassa vain työviisumilla, en olisi saanut valtiolta edes työttömyystukea. Molemmat Michelle ja Alexia ratkesivat myös myötäilon kyyneliin ja halasimme kaikki toinen toisiamme. Lisäksi yhtiö antoi kaikille täysi-aikaisille työntekijöilleen tuntuvat palkankorotukset. Mikä ilon päivä! Ja tämän jälkeen päivä vain parani. Mieheni soitti myös saanensa työpaikan Wellingtonin ulkopuolella sijaitsevalta koirakenneliltä. En voinut uskoa korviani, miten täydellinen työpaikka miehelle joka rakastaa koiria ja eläimiä enemmän kuin mitään. Rich sai myös lisänä työpaikaltaan auton käyttöönsä, jota meillä ei ollutkaan ja uuden kännykän. Kaikki odotus ja piina myös Richin osalta siis palkittiin. :) Tänä iltana kävimme juhlistamassa molempien työmenestystä läheisessä malesialaisessa ravintolassa. Ruoka oli uskomatonta mutta illan hinta vielä uskomattomampaa; 10 euroa koko lystistä, kaksi ateriaa, juomat ja lisänä vielä vati höyrytettyjä kasviksia.

Tänä viikonloppuna juhliminen jatkuu, olisi edessä miehen ja naapurin miehen yhdistetyt syntymäpäiväjuhlat. Meinaan lauantaina lähteä tuntia aikaisemmin töistä, jotta pääsen kotiin ajoissa valmistelemaan iltaa varten ja leipomaan ja koristelemaan suurta porkkanakakkua (miehen lemppari). Nyt on siis aihetta juhlaan! :)Tässä muutamia alusvaatesettejä Elle Macphersonin valikoimasta, josta olen vastuussa meidän Wellingtonin liikkeessämme (yläkuvat). Kauniit alusvaatteet ovat todella koukuttavia! :) Tässä vielä muutama promo-kuva uusimmista malleista, jotka vasta saimme liikkeeseemme. Ihanaa että saan jatkossakin vielä myydä (ja ostaa alennuksella :D ) näitä ihanuuksia!