Eteläafrikkalaista ateriointia

Lauantaina heti töistä päästyäni ajoimme Richin uuden eteläafrikkalaisen työkaverin Pauluksen kotiin illalliselle. Talo sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päästä Wellingtonista, rauhallisella maatilalla. Paikan ympäröi ihanan vehreät hobittikukkulat satoine lampaineen ja upeat palmupuut sekä muut suuret lehtipuut. Pihamaalla lenteli valkoisia kyyhkysiä, joita perhe syötti. Saavuttuamme minut esiteltiin Paulukselle ja hänen perhelleen, sekä Richin toiselle työkaverille, brittiläiselle Rebeccalle, jonka hiukset minun oli tarkoitus leikata vierailumme aikana. Olimme tehneet hyvän diilin Rebeccan kanssa; minä leikkaisin hänelle otsatukan ja hän antaisi meille uuden television, koska hän oli lähtemässä Uudesta Seelannista miehineen takaisin Englantiin. Menimme mukavasti 14 tuuman televisiosta 24 tuumaan, kyllä se minulle kelpasi! Ystävystyin Rebeccan ja hänen poikaystävänsä Gerryn kanssa välittömästi, ja sovimme että ennen heidän lähtöänsä takaisin Englantiin menisimme vielä porukalla illalliselle, luultavasti ensi viikonloppuna. Tätä minä juuri rakastan ulkomailla asumisessa; niin helppoa tavata uusia, mielenkiintoisia ihmisiä ja saada uusia ystäviä.

Kyyhkyset

Meille tarjoiltiin viiniä heti aluksi ja Paulus ilmoitti ihanalla eteläafrikkalaiselle aksentillaan tekevänsä meille makrillia, jota oli aamulla kalastanut merestä. En malttanut odottaa, olin kuullut Pauluksen olevan loistokokki. Istuimme ulkona verannalla siemaillen roseviiniä ja tutustuen toisiimme, Rich esitteli minut kaikille, Pauluksen vaimolle Saskialle ja heidän kahdelle teini-ikäiselle lapselleen. Ympärillämme pyöri seitsemän erilaista koiraa, osa asiakkaiden koiria jotka olivat hoidossa viikonlopun ajaksi ja osa perheen omia. Menoa ja meininkiä siis riitti, itse rakastuin täysin pieneen jackrussellinterrieriin, Kwelaan. Meihin molempiin Richin kanssa on iskenyt koirakuume jo aikoja sitten, nyt puhumme jo koiraroduista joista molemmat pidämme, listalla on mm. bostoninterrieri, karkeakarvainen jackrusselinterrieri, beagle ja staffordshirenbullterrieri. Mietimme että pieni koira voisi olla helpompi aluksi ja erityisesti jos asumme vielä Wellingtonissa. Itse olen aina ollut enemmän mieltynyt isompiin koiriin, mutta nyt kun on tavannut niin monta pienempää vilperiä Richin työn kautta, ne ovat täysin vieneet sydämeni.

Bostoninterrieri Milly, joka istuu aina Richin työauton etupenkillä.

Beagle Loki, myös Richin työpaikalta, aina hieman masiksessa.

Ranskanbulldoggi Claude (Peter Jacksonin assistentin koira) :)

Claude kiusaamassa jackrussellinterrieri Kwelaa.

Hiustenleikkauksen jälkeen istuimme aterialle, jonka Paulus oli valmistanut. Perhe puhuu keskenään afrikaans-kieltä, joka on siis hollannista kehittynyt eurooppalaisten eteläafrikkalaisten kieli. Muistuttaa hyvin paljon hollantia ainakin minun korviini. Paulus oli pukenut pitkän kaavun ylleen ja avannut pitkät kiharat punaiset hiuksensa ja sanoi muutaman sanan afrikaaniksi minulle. Sitten hän sanoi että olemme tervetulleet heidän pöytäänsä ja että tekisimme nyt eteläafrikkalaisen rituaalin, jossa minä kertoisin talon isännälle, minne hän pöydässä istuisi. Sanoin tietenkin että pöydän päähän. Paulus kiitti, kumarsi ja sanoi että voimme siirtyä istumaan. Hän kiitti meitä tulemasta, kahdella kielellä, ja sanoi että olemme aina Richin kanssa tervetulleita hänen taloonsa. Miten ihana vastaanotto, ajattelin. Söimme ainakin kahden tunnin ajan jutellen, nauraen ja nauttien hyvästä viinistä ja uskomattoman herkullisesta ateriasta. Paulus esitteli meille luusta kaivertamiaan kaulakorujaan ja muita esineitä, jotka olivat hyvin vaikuttavia, matkamuistomyymälöissä moiset kauneudet maksaisivat mansikoita. Taustalla soi eteläafrikkalainen ja uusiseelantilainen musiikki vuorotellen. Sanoin Richille että tänne tulemme vielä uudestaankin, harvemmin olen kokenut niin sydämellistä vastaanottoa kuin tämän perheen kodissa.